Extremadura on kuin Espanjan Kainuu – Jos Kainuussa olisi keskiajalta juontuvia komeita kaupunkeja, roomalaisia raunioita ja linnoja
Extremaduran maakunta on Espanjan vähiten matkailtuja alueita, mutta aivan suotta. Omatoimiselle reissaajalle se on löytö, johon saa tutustua omassa rauhassa. Mondon toimituspäällikkö Pekka Hiltunen kertoo, miksi Extremaduraan kannattaa mennä ja mitkä ovat sen parhaat paikat.
Miksi kannattaa matkustaa Espanjassa juuri Extremaduraan?
Se on maakunta, joka tarjoaa upeita, historiallisia kaupunkeja ja paljon muutakin koettavaa. Sinne saapuu kuitenkin vuosittain hämmästyttävän vähän matkailijoita verrattuna maan suosittuihin paikkoihin. Extremadura on kuin Espanjan Kainuu – jos Kainuussa olisi keskiajalta juontuvia komeita kaupunkeja, roomalaisia raunioita ja useita linnoja.
Nähtävää on niin paljon, että tässä Espanjan länsilaidalla sijaitsevassa maakunnassa ei yhdessä viikossa ehdi nähdä edes kaikkia pääkohteita. Mutta Extremadurassa on hiljaista charmia, joka saa monet maineikkaiden alueiden ruuhkiin väsyneet matkailijat palaamaan tänne. Tämä on maanläheistä Espanjaa, jossa on helppo kohdata paikallisia.
Olen itse käynyt Extremadurassa kolme kertaa, ja lähtisin milloin vain uudelleen.
Mitä kaikkea matkailijan kannattaa siellä kokea?
Tärkeimmät kohteet ovat kaupunkeja: Mérida, Cáceres, Trujillo, Guadalupe, Zafra… Tässä maakunnassa yksikään paikka ei ole yli muiden, vaan kiinnostavia kaupunkeja on siellä täällä.
Espanjalaiset tietävät Extremaduran konkistadorien eli 1400–1500-lukujen valloittajasotilaiden maakuntana. Alue oli syrjäistä ja vähäväkistä maaseutua, ja siksi täältä lähti sotimaan useita historian merkkimiehiksi nousseita uuden maailman etsijöitä. Tunnetuimpia heistä ovat Francisco Pizarro, Hernán Cortés ja Vasco Núñez de Balboa, mutta näiden lisäksi maakunta oli kymmenien muiden konkistadorien koti.
Espanjalaiset tietävät, että täältä tulivat konkistadorit, kaukomaiden valloittajat.
Pizarro syntyi köyhään perheeseen Trujillossa ja teki 1500-luvun alussa Espanjan joukoissa onnistuneita ja epäonnistuneita valloitusmatkoja Etelä-Amerikassa. Vuonna 1530 hän saapui veljiensä kanssa Peruun valloitusretkelle, joka johti inkojen imperiumin tuhoon.
Trujillon kaupungin sydämessä on jyhkeä Pizarron patsas, ja vaikka sotaisa historia ei ole lähellä minun sydäntäni, Trujillo on lempipaikkojani koko maassa.
Miksi pidät juuri Trujillosta?
Se on matkailijalle täydellisen kokoinen, inhimilliseltä tuntuva kaupunki, jossa on siellä täällä merkkejä kiehtovasta menneisyydestä. Alle 10 000 asukkaan Trujillo on paikoin kulunut ja melkein aina vähän uneliaan oloinen. Sen mutkittelevilla kujilla ja keskiaikaisten porttien alla on tunnelmallista kuljeskella.
Päänähtävyys on keskustan yläpuolella kukkulalla kohoava linnoitus. 1200-luvulla rakennettu jyhkeä muurien ja tornien kokonaisuus tehtiin aiemmin paikalla olleen arabilinnoituksen paikalle. Trujillossa on myös Pizarro-museo, goottilaistyylinen kirkko ja vanhoja kaupunkipalatseja, mutta koettavaa ei ole uuvuttavan paljon.
Kävijän askeleet palaavat yhä uudelleen keskusaukio Plaza Mayorille, joka on yksi koko Espanjan viehättävimmistä. Sen laidoilla on turistikuppiloilta näyttäviä ravintoloita, mutta niistä saa maukasta ruokaa.
Extremadurassa ei ole yhtä nähtävyyttä ylitse muiden vaan monia kiehtovia kohteita.
Lähiseudulla on myös pikkuinen Guadalupen kaupunki, jossa kannattaa ainakin pistäytyä. Sen suuri valtti on hiljaisessa keskustassa sijaitseva, 1300-luvulla rakennettu suuri luostari. Niin oudolta kuin se tuntuukin, tämä luostari oli keskiajalla koko Euroopan merkittävimpiä pyhiinvaelluskohteita.
Syynä on luostarin kirkosta löytyvä Mustan Madonnan patsas, jonka tekijäksi väitetään peräti evankelista Luukasta, yhtä Uuden testamentin kirjoittajista. Legendan mukaan patsas sijaitsi aikoinaan Sevillassa, mutta maurien hyökätessä vuonna 712 papit piilottivat madonnan tänne Extremaduraan. Tarinan mukaan 1300-luvulla eräs paimen löysi patsaan ja paikalle rakennettiin pyhättö sekä myöhemmin luostari.
Mustia madonnapatsaita on Espanjassa kaksi muutakin, ja muualla Euroopassa niitä ja mustia madonnaikoneita tiedetään olevan satoja. Niiden värille on useita mahdollisia selityksiä – jotkut uskovat, että ne kuvastivat Juudean alueen väestön (sekä Jeesuksen ja Marian) ihonväriä ajanlaskun alussa. Toiset ajattelevat, että väri voi johtua materiaalien tummumisesta vuosisatojen aikana.
Pieni se Guadalupen neitsyen musta patsas on, ja silti veistos on kultaisen koristeellisena loistavan suuren alttariseinän keskellä mieleenpainuva näky.
Aina 12. lokakuuta pikkukaupungin keskusta täyttyy ratsastajista, kun täällä juhlitaan suojeluspyhimystä ja Kolumbuksen päivää. Valloitettuaan Amerikan vuonna 1492 Kristoffer Kolumbus tuli tiettävästi juuri tänne ensimmäiselle pyhiinvaellusmatkalleen ja kiittämään luojaansa siitä, että sai käännyttää tämän seuraajiksi uuden maailman asukkaat.
Historia taitaa olla merkittävä syy tulla Extremaduraan?
Kyllä, ja monessa maakunnan kaupungeista sen todella voi aistia vahvasti. Niiden historiallisissa puitteissa on myös kuvattu elokuvia ja tv-sarjoja, kuten Game of Thronesia ja sitä seurannutta House of the Dragonia.
Otetaan esimerkiksi Cáceres, jossa kiersin viime vuonna paikallisen oppaan Antonio Cancho Sierran johdolla. Hän pitää kollegojensa kanssa oppaiden yhdistystä nimeltä Guías-Historiadores de Extremadura, jolta voi ostaa asiantuntevasti vedettyjä kierroksia mihin päin maakuntaa tahansa.
Cáceresia ovat hallinneet aikojen saatossa niin keltit, roomalaiset, visigootit kuin maurit.
”Koska kaupungissa on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista keskustoista, kävijät ajattelevat näkevänsä täällä nimenomaan keskiaikaisia rakennuksia. Mutta suuri osa Cáceresin vanhastakaupungista on uusittu renessanssin aikana”, Cancho Sierra kertoi.
Tuo vanhakaupunki, muurien sisällä sijaitseva Ciudad Monumental, on todella ihastuttava paikka palatseineen, kirkkoineen, torneineen ja aukioineen. Palacio de Carvajal, Co-catedral de Santa María, Torre de los Pozos… Opas Cancho Sierra esitteli vaikuttavia vanhoja rakennuksia toisensa jälkeen, ja täällä kierrosta voisi jatkaa päiväkausia.
Useilta matkailijoilta jää huomaamatta Cáceresin juutalainen asuinalue. Keskiajalla tänne muuttaneet juutalaiset saivat asua seudulla rauhassa aina vuoteen 1492, jolloin katoliset hallitsijat asettivat koko Iberian niemimaan juutalaisille kaksi vaihtoehtoa: kääntykää kristinuskoon tai lähtekää. Monet lähtivät. Juutalaisten talot kuitenkin säästyivät, ja nämä korttelit erottuvat ilmeeltään ja ilmapiiriltään muusta vanhastakaupungista.
Vielä 1950-luvulla Cáceresin ytimessä asui kolmisen tuhatta ihmistä, nyt enää muutama sata, Cancho Sierra kertoi. Koko muualla kaupungissa asukkaita on noin satatuhatta, ja opiskelijoita heistä on kolmannes.
Kaupungissa on matkailijalle kaksi mainiota puolta: ikivanha sydän, jota kannattaa tutkia päivisin, sekä iltoja varten omat baarien ja ravintoloiden kadut, joiden tunnelman takaa vilkas opiskelijakunta. Trendikästä ja kekseliästä espanjalaista ruokaa saa esimerkiksi NH Collection -hotellin ravintolasta Tapería Yustesta. Sen listalta voi löytyä liha- ja kala-annosten ohella vaikkapa kirsikka-gazpachoa omenan ja mozzarellan kera.
Mitä muuta kiinnostavaa Extremadurasta löytyy?
Mérida. Se on moderni kaupunki, joka kilpailee Cáceresin kanssa Extremaduran ykköskohteen asemasta, koska siellä on muutama poikkeuksellinen nähtävyys.
Leveä Guadianajoki on kauan ollut seudulle tärkeä väylä, ja roomalaiset valitsivat paikalla olleen kylän oman alueensa pääkeskukseksi. He rakensivat esimerkiksi 100-luvulla joen yli komean, yli 700 metriä pitkän sillan, joka on nykyään maailman pisin säilynyt antiikin ajan silta. Se on ollut paikalle niin tärkeä, että eräs historioitsija totesi: Mérida on silta, johon on kiinnitetty kaupunki.
Roomalaisten strategia oli vallata alueita kovilla, julmillakin otteilla mutta hallita sitten sivistyneemmin, jotta alamaiset eivät nousisi ajan mittaan kapinaan. Vallanpitoa auttoi kansan viihdyttäminen, ja Méridan tähtinähtävyys onkin yksi upeimmin säilyneistä roomalaisten raunioiden alueista, jossa on teatteri, amfiteatteri sekä erilaisiin kilpailuihin käytetty areena.
Ensimmäinen paikalla ollut teatteri oli ajanlaskun alussa vuonna 8 tehty puinen rakennelma. Nyt jäljellä oleva on vaikuttava kivinen katsomo ja lava, jolla on korkea pylväikkö kahdessa kerroksessa. Aikoinaan teatteri oli maalattu vahvoin värein – sinistä, punaista – ja peitetty portugalilaisella marmorilla. Rapistuneessa kunnossakin paikka on sykähdyttävä. Alueelta löydetyt alkuperäiset patsaat ovat esillä Méridan erinomaisessa arkeologisessa museossa, Museo Nacional de Arte Romanossa. Ulkoilmassa avoteatterissa komeilevat patsaiden jäljennökset.
Tänne tulee aina kesällä tuhansittain espanjalaisia katsomaan tasokkaita teatteriesityksiä historiallisissa puitteissa (näytelmien käännökset muille kielille löytyvät teatterifestivaalin sovelluksesta). Syyskuussa paikalla pidetään suuri rockfestivaali, jossa on esiintynyt viime aikoina esimerkiksi Ruotsin tukkahevin ylpeys Europe (jos et muuten muista Europea, tämän muistat: It’s the finaaalll countdooowwnnn…).
Noin 60 000 asukkaan kaupungissa on toki monenlaista muutakin katsottavaa, mutta juuri entisajan rakennelmat ovat täällä erityisen vaikuttavia. Must-nähtävyyksiin kuuluu sillan lähellä oleva, maurien 830-luvulla rakentama linnoitus Alcazaba. Moni kävijä sen sijaan ei hoksaa pistäytyä katsomassa Méridan modernien korttelien keskeltä löytyviä roomalaisen forumin jäänteitä temppeleineen.
Edullista ja maukasta paikallista ruokaa keskustassa saa esimerkiksi El Puchero de la Nieta -ravintolassa. Toinen suositeltava on astetta fiinimpi, tapaksia ja muita annoksia tarjoava A de Arco.
Onko maakunnassa hyviä luontokohteita?
On, ja tärkein niistä on Monfragüen kansallispuisto. Se tunnetaan Espanjassa komeista kallioistaan sekä linnuistaan. Puistosta lasketaan löytyvän lähes 300 eri lintulajia.
Vaikkei olisi varsinainen lintubongaaja, Monfragüen taivaalla paikoin liitelevät suuret hanhikorppikotkat ja munkkikorppikotkat tekevät vaikutuksen.
Puistossa on erilaisia patikointireittejä, ja sen parhaita näkymiä voi ihailla autollakin, pysähdellen näköalapaikkoihin. Täältä löytyy komean teräväreunaisia vuorenharjoja, tammimetsiä ja pensaikon peittämää maata. Kävijä kohtaa puiston lähellä myös tekoaltaan ja muita rakennelmia: kyse ei ole autiosta erämaasta, mutta hiljaisia paikkojakin riittää.
Extremadurassa kulkee myös busseja. Monfragüen kansallispuistoon on kätevintä mennä autolla.
Monfragüen ihastuttavin näköalapaikka on Tagusjoen varrelta löytyvä Salto del Gitano. Siellä näkee kotkia lentämässä huikean korkeiden kalliohuippujen luona ja istuskelemassa kiviseinämillä. Jos aikoo autoilla puistossa, kannattaakin kenties aloittaa tutustuminen pohjoisempaa ja jättää Salto del Gitano retken loppuhuipennukseksi.
Kansallispuistossa on yksi pikkuinen kylä, Villarreal de San Carlos. Monet patikkareitit alkavat sieltä, ja tarjolla on majoitusta sekä muutama arkinen ruokapaikka.
Miten maakunnassa kannattaa kiertää ja mitä ruokia maistaa?
Helpointa on vuokrata auto: esimerkiksi Madridista tai Sevillasta ajaa Extremaduraan muutamassa tunnissa. Junillakin alueelle pääsee, ja maakunnan kaupunkien välillä kulkee säännölllisesti busseja.
Moni Espanjan-kävijä tietää maan hienot parador-hotellit, jotka ovat usein perinteikkäistä arvorakennuksista tehtyjä tunnelmallisia ja laadukkaita majapaikkoja. Extremadurassa niitä löytyy useista kaupungeista, ja kesän vilkkaimman sesongin ulkopuolella ne ovat hinta-laatusuhteeltaan mainioita löytöjä.
Esimerkiksi Trujillossa alun perin 1500-luvulla rakennettuun luostariin tehty parador on tyylikäs hotelli, josta kaikki päänähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä. Guadalupen viehättävä parador taas on tehty 1300-luvulla rakennetun sairaalan ja 1400-luvulla rakennetun oppilaitoksen tiloihin. Osassa huoneita onkin esimerkiksi istuskelunurkkaukset, joissa entisajan munkit ja muut oppineet perehtyivät kirjoihinsa. Hotelli on myös aivan Guadalupen luostarin ja Mustan Madonnan kirkon vieressä.
Extremaduran ruuissa korostuu liha, esimerkiksi maukas Iberico-porsas ja lampaanliha, sekä erilaiset keitot kikherne-papukeitosta valkosipulisoppaan. Niin, ja täältä löytyy koko Espanjassa nimeltä tunnettu laakso, jossa kasvatetaan paikallisten suuresti arvostamaa hedelmää.
Mikä herkku se on?
Valle del Jerten kirsikat. Aina maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa tuo Jerten alueen laakso loistaa parin viikon ajan valkeana, kun kirsikkapuut kukkivat.
Laakson leppoisa tunnelma ja rinteiden kauneus houkuttelevat matkailijoitakin ihastelemaan näkyä. Touko–kesäkuussa täällä korjataan Picota-kirsikan satoa, jota odotetaan eri puolilla Espanjaa.
Kirsikkalaakso on yksi Extremaduran pienistä löydöistä. Niitä piisaa, mutta kaikkia ei voi mahduttaa yhteen matkajuttuun! Mainitsematta on vaikkapa Portugalin rajan lähellä sijaitseva Badajozin kaupunki, jonka keskustan maurilainen arkkitehtuuri on kuin pala Marrakechia. Eikä sovi unohtaa tunnelmallista Zafraa, jota joskus kutsutaan Pikku-Sevillaksi.
Leppoisa maakunta tuottaa monenlaista, kuten oliiveja ja tammipuista saatavaa korkkia.
Extremadurassa ajellessa näkee myös paljon arkista maaseutua. Kannattaa pysähdellä kylissä, vaikka niitä ei olisi listattu nähtävyyksiin. Näkymissä on usein ajatonta, vähän nuhjuista kauneutta.
Historioitsijat eivät ole yhtä mieltä siitä, miten maakunta sai nimensä Extremadura. Siitä kaikki ovat samaa mieltä, että nimi on kuvastanut sen syrjäistä sijaintia maan suurista keskuksista: extrema, äärimmäinen, kaukainen. Tämä on ollut aikoinaan tunnetun maailman laitaa. Täältä valtakunnan reunalta lähdettiin löytöretkille maailman ääriin – nyt tänne voi tulla retkelle ajassa taaksepäin ja kokemaan syvää rauhaa.
