Eveliina Ojala isästään Matti Nykäsestä: ”Jos iskäni olisi elossa, olisiko hänestä isoisäksi tyttärelleni? No ei!”

Olisipa iskä ollut enemmän selvin päin. Silloin hän oli hauska ja lämmin ihminen. Olisin voinut pidempään nauttia siitä puolesta, hän miettii ja katsoo silmiini. Hän on Eveliina Ojala, vielä äskettäin sukunimeltään Mäntykangas.

On selvää, mistä hänen syvänsinisten silmiensä kirkas katse on periytynyt – niiden takana on legenda, sankari, voittaja ja maailman paras mäkihyppääjä. Ja poissaoleva, unohtava, alkoholisoitunut isä – isä, jonka vuoksi tytär kärsi kiusaamisesta vuosia.

Isä, joka kuoli 4. helmikuuta 2019 vain 55-vuotiaana.

Matti Nykänen oli mies täynnä ristiriitoja. Juhlitusta kansallissankarista, urheilijasta, laulajasta, kestojulkkiksesta ja vitsien aiheesta revittiin kaikki irti lehtien palstoilla. Moni halusi Matista palan.

Eveliina sanoo puhuneensa elämänsä aikana isästään Matti Nykäsestä vähintään riittävästi.

– Totta puhuen olen kyllästynyt puhumaan iskästä ja siihen, että tongitaan samoja asioita, hän puuskahtaa.

Eveliina esittää musikaalissa mm. Tiina-äitiään. Matti Nykästä esittää Tatu Mönttinen.

Mutta tänään Matista puhutaan, sillä Eveliina esiintyy isänsä elämästä kertovassa Elämä on laiffii -musiikkinäytelmässä. Näytelmä lähtee Suomen-kiertueelle lokakuussa, ja Eveliina on mukana jo neljättä kertaa.

Kun Eveliinaa kysyttiin ensimmäistä kertaan tähän näytelmään mukaan vuonna 2021, hän innostui.

Jo ensimmäisissä näytelmän harjoituksissa hän huomasi, että osa kohtauksista oli kaunisteltuja, osa isän elämän nurjista käänteistä oli jätetty kokonaan pois.

– Ymmärrän, ettei kaikkea voi näytellä totuudenmukaisesti. Eikä ole tarkoituskaan, vaan tarkoitus on tuoda esille iskän hauskaa ja positiivista puolta. Emme halua mollata ketään tai saada ketään näyttämään huonolta.

Eveliina muistuttaa, että tässä tehdään viihdettä. Ja viihdettä Mattikin teki elämänsä aikana, myös tahtomattaan. Näytelmässä halutaan lisätä Matti Nykäsen tarinaan lämpöä ja ymmärrystä, mutta ilman ylen- määräistä kumartelua.

– Örvellyksiä on puolestaan kuvattu joka paikassa tarpeeksi, Eveliina kuittaa.

Eveliina on esittänyt näytelmässä itselleen tuttuja rooleja. Hän on esittänyt Matin äitiä ja vaimoa, eli omaa mummoaan ja äitiään, ja nyt Eveliinan repertoaariin on lisätty rooli Matin elämää seuraavana toimittajana.

Miltä tuntuu näytellä sukulaisiasi, Matin elämän muita henkilöitä?

– No en ole sitä sen isommin miettinyt. Ihan tarpeeksi on miettimistä tässä oman elämän roolissa, tyttärenä. Koen olevani ihan tavallinen ihminen siinä missä muutkin, vaikka elämäni ei ole iskän kautta ollutkaan tavallista.

Näytelmässä nähdään kohta, jossa Matti laulaa Eveliinalle tuutulaulua. Kouluikään saakka Eveliina oli isästään ylpeä. Kun tyttö alkoi varttua, isän tekemiset ja jatkuvat toilailut käännettiin ilkeilyksi ja koulukiusaamiseksi. Se satutti Eveliinaa kovaa.

– Onko se kateellisuutta vai ärsytystä? Olisin voinut vaihtaa koska vaan paikkaa kiusaajieni kanssa: ”Ole hyvä, tule sinä tähän minun tilalleni!”

Lapsuuden tapahtumat on prosessoitu moneen kertaan. Siksi Eveliina sanoo päässeensä niistä eteenpäin.

– Olen puhunut kaikesta tosi paljon. Kukaan meistä ei ole virheetön, mutta virheistä oppii. Itse olen joutunut nousemaan ja nousemaan uudestaan, monta kertaa. Siksi minua ei enää pelota epäonnistuminen.

Eveliina toivookin, että ihmiset edes yrittäisivät asettua toisen saappaisiin.

– Ja miettisivät, miksi hänestä tuntuu tuolta. Eikä että tuo on joku vitun idiootti, joka tuolla haukkuu isäänsä lehdissä. Fakta on, että ne asiat ovat meille tapahtuneet. Tämä on minun elämääni, minun lapsuuteni, josta puhutaan. En minä unohda, vaikka en halua niitä tarkemmin muistella tai iskää mustamaalata. Iskä oli aika vietävissä ja ylipuhuttavissa, mutta minä en ole yhtään. Jos minä sanon ei, se myös tarkoittaa sitä. Sitä muiden on joskus vaikea sietää, se tekee minusta joidenkin ihmisten silmissä hankalan.

Eveliinan vointiin on suuresti vaikuttanut terapiassa käyminen.

– Tärkeimpiä asioita elämässä on kasvaa henkisesti. Terapian lisäksi sisälläni asuu analysoija, joka tulkitsee omaa ja toisten käyttäytymistä joskus liikaakin. Kun menee itseensä ja tarkastelee omia heikkouksiaan, se parantaa elämää ympärillä. Ei ole tarkoitus etsiä vikoja muista vaan itsestään.

Eveliinaa ei kiinnosta pätkääkään, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat.

– Sitä minäkin olen joutunut opettelemaan, että asiat voi ilmaista monella eri tavalla. Vaikka olen suora, ei tarvitse olla töykeä. Nyt koen, että näin 34-vuotiaana osaan useimmissa tilanteissa ilmaista itseäni paremmin. Ja osaan pyytää anteeksi, jos töksäytän.

Emilia Ojalan elämän tärkeimpiä rooleja on nyt äitiys. – Jos iskäni Matti Nykänen olisi elossa, olisiko hänestä ollut isoisäksi tyttärelleni? No ei!

Kun puhe kääntyy omaan äitiin Pia Mäntykankaaseen, Eveliinan ääni pehmenee. Jos Matti-isä unohtikin tavata tytärtään, joi liikaa tai oli poissaoleva, Pia-äiti oli perheen sydän. Pia oli Matti Nykäsen toinen vaimo ja he olivat naimisissa kaksi myrskyisää vuotta.

Eveliinan kädessä on äiti-tatuointi.

– Kuinka monen vanhempi pystyisi siihen – jos ajattelee millainen iskä oli puolisona – että äiti ei sanonut minulle koskaan mitään pahaa iskästä. Ei koskaan!

Matti ja Pia erosivat, kun Eveliina oli vuoden vanha. Sen sijaan Pia kannusti Eveliinaa ja Mattia, jotta isän ja tyttären välinen suhde säilyisi eronkin jälkeen.

– Harva pystyy laittamaan itsensä sivuun ja aidosti ajattelemaan lapsen hyvinvointia.

Eveliinalla itsellään on nyt kolmevuotias Ilona-tytär. Omat lapsuuskokemukset nostivat päätään, kun Ilona oli taaperoikäinen. Silloin Eveliina kävi läpi menneitä, ja sitä, että miten osaa olla turvallinen vanhempi lapselleen.

– Monesti ajattelin, että minä en sitten ainakaan ole sellainen vanhempi mitä oma isä on ollut. No siitä ei ole pelkoa. Minusta ei tule alkoholistia, hän toteaa kuivasti.

– Koen olevani ihan tavallinen ihminen siinä missä muutkin, vaikka elämäni ei ole iskän kautta ollutkaan tavallista.

Eveliina iloitsee, että Ilona-tyttärellä on hyvä ja turvallinen isä. Vili-puoliso leikkii hiekkalaatikolla ja nukeilla tyttärensä kanssa, ja on arjessa läsnä. Kun Ilona tulee hakemaan vanhempiaan mukaan leikkiin, hän pyytää ensin aina Viliä. Tyttären ja isän välinen suhde lämmittää Eveliinaa.

Mutta lapsella on myös isovanhemmat. Heistä Matti-pappa ei päässyt koskaan näkemään lapsenlapsensa kasvua, sillä mäkisankari kuoli pari vuotta ennen Ilonan syntymää.

– Toisaalta… jos hän olisi elossa, olisiko hänestä isoisäksi Ilonalle? Tai voisimmeko lapsen luottaa hänen hoiviinsa? No ei! Toki olen siitä surullinen, mutta olisiko hän sittenkin voinut muuttua? Jossittelua riittää.

Elokuussa Eveliina meni naimisiin Vili-puolisonsa kanssa. Alttarille Eveliinan talutti rakas isäpuoli. Vaikka Matti olisikin ollut hengissä, alttarille hän ei olisi tytärtään päässyt saattamaan.

– Miksi hän olisi saattanut? Isäpuolella oli sama sukunimi kuin minulla ja hän on ollut arjessani mukana.

Matti-isä on kuitenkin mukana tässäkin liitossa. Eveliinan ja Vilin vihkisormukset on muokattu ja tehty Matti Nykäsen omistamasta kaulakorusta.

– En ollut häissäkään haikea iskän puolesta. Toisaalta hän sai sormusten muodossa kantaa kortensa kekoon. Meillä oli hääpaikalla myös ilmapallot kaikkien kuolleiden läheisten puolesta. Iskä oli niissäkin mukana.

Kun Eveliina kävelee kadulla, hän saa olla rauhassa. Isästä muistuttelijoita ei enää ole jonoksi asti. Aika auttaa, ja se, mitä harvemmin itse on julkisuudessa. Mutta aihe Matti Nykänen herättää aina tunteita. Luonnollisesti myös hänen tyttäressään.

– En haluaisi muistella ikäviä asioita, mutta meiltä eivät unohdu, kenelle ne ikävät asiat ovat tapahtuneet. Joku muistelee, että hyvä mäkihyppääjä oli. Niin olikin, mutta oli paljon muutakin. Jos yhtään kritisoin iskää, urheiluhullut hyökkäävät netin uumenista puolustamaan häntä. Mikä on jännää, koska en puhu urheilusta sanallakaan.

Ajan mittaan moni Nykäs-uutinen on jo unohtunut. Enää kansakunnalla ei ole yhteistä Matti-tarinaa.

Joillekin mäkimestaruudet pysyvät kirkkaina mielissä, toisilla tuomiot pahoinpitelyistä, kolmannella kansan huulille tarttuneet fifty-sixty-lausahdukset.

Somessa Matti Nykänen jatkaa kuitenkin elämistään. Myös hänen läheisensä saavat huomiota ja kommentteja osakseen.

Jos Eveliinan Instagram-tilille ilmestyy yhtäkkiä paljon seuraajia, hän googlaa nimensä. Mitä hänestä nyt on jossain kirjoitettu tai sanottu?

Muuten hän yrittää pysyä kaukana keskustelupalstoista.

– Voi hyvä jumala! Netissä näkee ihmisten pahan olon, joka heidän täytyy purkaa toisiin.

Eveliina mukaan jokainen, joka lukee itseään koskevia asioita keskustelupalstoilta, on tyhmä. Hän itsekin sellainen tunnustaa joskus olevansa.

– Se vaatii rautaista itsetuntoa ja pahimmat kommentit menevät minullakin ihon alle – siitä huolimatta, että olen pystyttänyt korkeat suojamuurit lapsuuteni kiusaamisen vuoksi. Kyllä niistä tulee paha mieli ja jotkut väitteet ovat ihan älyttömiä. Toisaalta, jos ihmisillä ei ole muutakaan tekemistä, sen kun kirjoittelevat.

Harjoitukset ovat alkaneet. Ollaan Jyväskylässä ja salissa on joukko soittajia ja näyttelijöitä, joiden voimin syntyy jälleen uusi näytelmäkausi Matti Nykäsen elämästä.

Eveliina Ojala on nyt 34-vuotias lähihoitaja, personal trainer ja ratkaisukeskeinen valmentaja. Ja äiti ja vaimo. Tunne kuolleesta Matti-isästä on hänellä yhä ristiriitainen: isä on ollut rakas, mutta hän on myös aiheuttanut tuskaa käytöksellään.

Viime vuonna isän elämää käsittelevää musiikkinäytelmää esitettiin Jyväskylän Hippoksella. Samana vuonna Matti olisi täyttänyt 60 vuotta. Esityksen päätteeksi laulettiin Matille synttärilaulu taivaisiin.

– Se oli tunteellinen hetki, jossa huomasin, että nyt pitää jättää Eveliina rauhaan, Matti Nykästä näytelmässä esittävä näyttelijä Tatu Mönttinen pistää väliin.

Eveliina nyökkää. Kunpa useampi hoksaisi saman.

Juttua muokattu 27.9.2024 kello 9.21: Korjattu virheellinen sukunimi otsikossa.