Kuolematon kysymys: Valtaosa suomalaisista sallisi eutanasian, mutta Tommi Uschanov kysyy, olemmeko ajatelleet asian loppuun asti
Eutanasian ongelma on tämä: se on moraalinen kysymys, ja moraaliset kysymykset ovat syvästi henkilökohtaisia. Mutta samalla eutanasia on yhtä voimakkaasti myös poliittinen kysymys, ja poliittiset kysymykset nimenomaan eivät ole henkilökohtaisia, vaan ne on ulkoistettu poliitikoille, kirjoittaa Tommi Uschanov.
Muusikko ja toimittaja Perttu Häkkinen (1979–2018) julkaisi maaliskuussa 2015 Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä eutanasiaa puolustavan kolumnin. Hän kuvasi siinä kälynsä avomiehen äidin Belgiassa tapahtunutta eutanasiaa ja toivoi, että toimenpide tulisi mahdollisimman pian lailliseksi myös Suomessa. Välittömänä asiayhteytenä toimivat eduskuntavaalit, joiden kampanjointi parhaillaan oli käynnissä ja joissa Häkkinen toivoi voittoa eutanasiamyönteisille ehdokkaille.
Nyt, yli kuusi vuotta myöhemmin, muistan yhä elävästi, kuinka raivostuin kolumnista spontaanisti ja täysin silmittömästi. Istuin yksin kotonani ja huusin tietokoneen ruudulle: Voitko jumalauta pitää turpasi välillä kiinni ja olla kommentoimatta kaiken maailman asioita joista et saatana tajua näköjään yhtään mitään!
Merkittävä osa eutanasian aktiivisimmista vastustajista perustaa vastustuksensa käsitykseen, että eutanasian kannattajat nimenomaan ovat riistämässä heiltä sen, mitä nämä nimittävät tarkoitushakuisesti ”oikeudeksi pitkään ja tuskalliseen kuolemaan”. Tälle käsitykselle löytyy varsin konkreettisia perusteita.
