Parantumattomasti sairas Iiro Viinanen ei käsitä, miksi kansan tukema lakihanke ei etene – ”Minkä takia kiusataan henkihieveriin, kun tuskat ovat kestämättömät”
Kuolinavun sallimiseen tähtäävän lakialoitteen uskotaan kaatuvan jälleen, vaikka suurin osa kansasta kannattaa eutanasian laillistamista. Entinen ministeri Iiro Viinanen ei voi käsittää, miksi kärsivä ihminen ei saisi päättää omasta kuolemastaan.
Jos toivoa ei enää ole, miksi ihminen joutuu jatkamaan kärsimistään? Näin ajattelee entinen ministeri Iiro Viinanen, joka on vuosien ajan kannattanut näkyvästi eutanasian eli kuolinavun laillistamista Suomessa.
– Ihmettelen, kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää, mitä vaikeuksia toisilla ihmisillä voi olla. Minkälaisia kipuja ja hengen ahdistuksia, kun ei ole enää mitään pelastumisen mahdollisuutta, Viinanen pohtii.
Aihe on nousemassa jälleen keskusteluihin, kun tuore eutanasian sallimiseen tähtäävä kansalaisaloite on tulossa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn vielä kevään aikana. Suomalaiset näyttävät olevan vahvasti eutanasian sallimisen kannalla: Ylen viime vuonna teettämässä kyselyssä 54 prosenttia sanoi olevansa täysin valmis ja 27 prosenttia jokseenkin valmis hyväksymään kuolinavun parantumattomasti sairaalle ja sietämättömissä kivuissa olevalle läheiselleen.
Kansalaisaloitteen ei kuitenkaan odoteta etenevän, sillä hallituspuolue kristillisdemokraatit vastustaa eutanasiaa. Kyseessä on puolueelle niin iso periaatteellinen asia, että se voi tehdä aloitteen etenemisestä hallituskysymyksen.
Kyseessä olisi jo toinen eduskunnassa kaatunut kansalaisaloite eutanasian sallimisesta. Vuonna 2018 eduskuntaan tuotu kansalaisaloite pysähtyi sosiaali- ja terveysvaliokunnan hylkäykseen. Tuolloin valiokunta päätyi ainoastaan selvittämään, tarvitaanko parantumattomasti sairaan potilaan hyvän hoidon ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseen elämän loppuvaiheessa uutta sääntelyä tai muita toimenpiteitä.
Tuon kansalaisaloitteen alullepanijat olivat lama-ajan valtiovarainministerinä tunnettu kokoomuslainen Viinanen sekä vasemmistoliittoa edustanut europarlamentaarikko Esko Seppänen, joista molemmat sairastavat parantumatonta Parkinsonin tautia. Jaetun kohtalon myötä ystävystyneet entiset poliitikot kirjoittivat yhdessä myös kirjan, joka käsitteli suomalaisia aatteita ja arvoja.
Lahdessa sijaitsevan kotinsa olohuoneessa kahvia ja runebergintorttua vierailleen tarjoava Viinanen on jo pitkään liikkunut sairautensa vuoksi rollaattorin kanssa. Viime aikoina kunto on huonontunut siinä määrin, että päivittäiset kävelylenkit Vesijärven rannassa ovat muuttuneet vaikeiksi.
– Ilmeisesti tämä etenee jatkossa nopeammin. Pitkään sen kanssa meni aika hyvin, kun pystyin kuntoilemaan, hiihtämään ja kävelemään hyvinkin paljon. Mutta en pysty siihen enää.
Kotoaan hän sentään pääsee vielä liikkumaan, ja pyrkii käyttämään lihaksiaan niin paljon kuin mahdollista. Tämä estää niiden rappeutumista.
Viinanen ei omien sanojensa mukaan tiennyt aiemmin paljonkaan eutanasiasta – aivan kuten suurin osa suomalaisista. Usein kuolinapua aletaankin pohtia vasta silloin, kun kysymys tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi läheisen sairastumisen myötä. Esko Seppänen on kertonut julkisuudessa vuonna 2010 sappitiehyen syöpään kuolleen Kaapo-poikansa kokemista kärsimyksistä.
Kuolemassa avustaminen saattaa ulkopuolisen silmin tuntua epäeettiseltä ja väärältä. Koko asiaa ei myöskään haluta ajatella, jos se ei kosketa omaa lähipiiriä.
Tilanne muuttuu, kun kärsimys tulee lähelle ja saa kasvot. Näin on käynyt myös Viinaselle.
– Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat olleet saattohoidossa. Siinä sitä on sitten alkanut miettimään asiaa.
Hänen mielestään ajatus eutanasiasta voi muuttua myös sillä, että selitetään riittävän hyvin, minkälaisia kärsimyksiä ihmisellä voi pahimmillaan olla. Kysymystä täytyy pohtia kärsimysten kautta – kysyä, onko ihmisellä oikeus olla kärsimättä viimeisinä hetkinään.
– Minkä takia kiusataan henkihieveriin, kun tuskat ovat kestämättömät eikä mitään toipumisen mahdollisuutta enää ole, Viinanen kysyy.
Lääkäreille kuolemassa avustaminen on vaikea kysymys, joka jakaa edelleen voimakkaasti lääkärikuntaa. Lääkäriliiton viime vuonna tekemässä kyselyssä enemmistö lääkäreistä oli täysin tai osittain eutanasian laillistamisen kannalla. Kuitenkin vain alle kolmannes oli valmis itse toteuttamaan potilaalleen armokuoleman.
Viinanen uskoo, että lääkäreiden mielipiteillä on suuri vaikutus myös muiden suomalaisten ajatteluun.
– Moni ihminen ajattelee, että kun lääkärikään ei sitä kannata, niin tässä on jotain hämärää eikä sitä pidä kannattaa.
Itse hän perää lääkäreiltä vastuuta myös potilaidensa kärsimyksistä.
– Minä ajattelen sen sillä tavalla, että jos potilas on tuskissaan ja todetaan, että häntä ei voida enää pelastaa, niin minkä pirun takia hänet pitää vielä temppuilemalla pitää väkisin hengissä kärsimässä?
Uuden kansalaisaloitteen alullepanija on Terhokodin entinen johtaja ja ylilääkäri Juha Hänninen, joka on puhunut eutanasian laillistamisen puolesta vuosien ajan. Ylen haastattelussa Hänninen syyttää päättäjiä äänestäjien pettämisestä, kun kansan selkeästä tuesta huolimatta lakimuutos ei etene.
Viinanen iloitsee siitä, että kansan tuki eutanasian laillistamiselle näyttää vahvistuvan koko ajan.
– Olen positiivisin mielin sikäli, että kannatus on kasvanut ihan selvästi. Ihmiset ovat pysähtyneet ajattelemaan asiaa, että mitä se oikeasti tarkoittaa. Vielä 20 vuotta sitten moni ei edes tiennyt mistä eutanasiassa on kysymys.
Asian puolesta kampanjointi on kuitenkin Viinasen osalta tehty, eikä hän ole enää mukana käsittelyssä olevan kansalaisaloitteen taustajoukoissa. Kävi miten kävi, hän ajattelee.
– Minun voimani ovat ihan muissa hommissa.
