Turkkilaisen pikkukylän kahvilan terassilla ukot istuskelevat ja lätkivät rummikubia. Kanat säntäävät kadun yli. Huivipäiset naiset lakaisevat talon edustaa.
Kukaan ei kiinnitä huomiota ohi ajavaan bussiin.
Bussissa istuu Suomen kovin jalkapallojoukkue HJK – Helsingin Jalkapalloklubi.
Juuri nyt klubi on suomalaisten jalkapallofanien yksi keskeisistä puheenaiheista. Tänä vuonna kasassa on tavallistakin nimekkäämpi joukkue, jolta odotetaan menestystä kansainvälisillä kentillä.
Joukkue tietää tämän. Valmentaja Sixten Boströmiä pommitetaan kysymyksillä europeleistä, vaikka edes Veikkausliiga ei ole vielä käynnistynyt.
Bussin perällä istuu kuulokkeet korvillaan esimerkiksi Mikael Forssell, Valioliigaa ja Bundesliigaa pelannut konkari, joka on palannut kasvattajaseuraansa vuosien kansainväliseltä taipaleelta. Nimimiehiin kuuluvat myös Mika Väyrynen ja Teemu Tainio. Nousevia tähtiä ovat esimerkiksi Joel Pohjanpalo ja Tapio Heikkilä.
Bussi etenee pikkutietä hiljaisuudessa. Pelaajat ovat omissa maailmoissaan, kuka kuuntelee musiikkia, kuka tuijottaa ulos.
HJK:n harjoitusleiri Turkin Antalyan kupeessa on edennyt ensimmäiseen harjoitusotteluun. Vastassa on valkovenäläisseura Slavia-Mozyr.
Aiemmin päivällä valmentaja Boström on antanut joukkueelleen palautetta liigacupin puolivälierän tappiosta JJK:lle. Haukkujen sijaan valmentaja käänsi tappion opetukseksi.
– Kun on väsynyt, pitää keskittyä tavallistakin enemmän. Kentällä pitää myös puhua enemmän. Näin vältetään virheet, Boström neuvoi ottelua edeltävässä palaverissa.
Bussi huristaa Peltojen ja kasvihuoneiden keskellä sijaitsevan kentän laidalle tuntia ennen ottelun alkua.
Katsomoa ei ole, vain hyväkuntoinen nurmi mansikkaviljelysten välissä. Kun on harjoitellut talven hämärässä hallissa, Turkin olosuhteet ovat luksusta.
Osa joukkueesta ryhtyy heti panemaan jalkaansa nappulakenkiä, osa sekoittaa fysiikkavalmentaja Jari Hyttisen neuvosta palautusjuomaa. Moni käy bajamajassa tai kentän laidalla pissalla.
Forssellilla on vielä kentälläkin kuuloke korvalla. Hän kuuntelee hiphopia ja räppiä. Soittimessa pyörii 50 Centiä, Jay-Z:tä, The Gamea ja Tupacia.
– Minulla on ollut pienestä asti tapana keskittyä peliin näin. Vaikka tyylini on muuttunut, musiikkityyli on pysynyt, Forssell kertoo myöhemmin.
Musiikilla hän hakee oikeanlaista tunnelmaa ja keskittymistä ennen peliä.
– Saan itsevarman olon. Tiedän, mitä olen menossa kentälle tekemään ja miksi, Forssell sanoo.
Moni muukin käyttää musiikkia keskittymiseen. Esimerkiksi Demba Savagella soi kotimaan musiikki, gambialainen Gee.
Fysiikkavalmentaja Hyttinen jakaa pelaajille sykemittarit. Pelaajien rasittumista on seurattu koko harjoituskauden ajan. Liigapeleissä mittareita ei saa olla.
Mittarit kytkeytyvät Hyttisen tietokoneeseen, jonka ohjelma taltioi jokaisen pelaajan sykkeen pelin tai harjoitusten ajan. Näin valmennusporras tietää, miten rasittunut kukin on. Samalla mitataan, ovatko harjoitukset olleet riittävän tehokkaat, tarvitaanko lepoa vai kuormitusta.
– Tämän leirin ohjelmaa vaihdettiin, kun pelaajien tuntemukset ja tietokoneen antamat luvut kertoivat, että nyt ollaan liian rasittuneita, Jari Hyttinen kertoo.
Ennen leiriä pelejä ja matkustamista oli paljon. Pelaajat olivat väsyneitä.
Hyttisen mukaan kaikki kansainväliset huippuseurat tarkkailevat vastaavalla tavalla pelaajien rasitusta. Myös jääkiekkoseurat tekevät samaa. Veikkausliigan jalkapalloseuroista sykemittarit ovat Hyttisen mukaan HJK:n lisäksi käytössä muutamalla muulla.
Teemu Tainio ottaa mittarin vastahakoisesti.
– Pilipalilaite. Tuolla ei tee mittään, hän vitsailee, vaikka on tottunut suurissa seuroissa käyttämään vastaavia.
Tainio on kosmopoliitti. Hän on kiertänyt pelaamassa Ranskassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Kosmopoliitin elkeet eivät kuitenkaan ole tarttuneet Tornion murretta vääntävään Tainioon.
Hän on joukkueen pilailija, joka suihkussa saattaa vääntää pelikaverin hanan kylmälle tai piilottaa pukukopissa tavaroita. Toki hän on myös tulisieluinen taistelija, joka antaa kentällä kaikkensa.
Siksi onkin yllättävää, että Tainio kritisoi myöhemmin joukkueensa kovaa harjoitustahtia.
– En ole koskaan treenannut näin paljon. Alkaa nakertaa miestä sisältä. Ja uhkaa välillä tuntua, että kun tulee kentälle, ei ole enää mitään annettavaa, Tainio sanoo.
– Treenataan liikaa, joka päivä kaksi kertaa. Kun ei ole enää monta vuotta uraa jäljellä, kaipaan rentoa tekemistä. Pitää olla myös hauskaa, Tainio sanoo.
Kun treenitahdista kysyy nuoremmilta pelaajilta, nämä eivät valita. Esimerkiksi Sebastian Mannströmistä tahti on juuri sopiva. Tosin hän onkin joukkueen kuntotestien kolmen kärjessä.
– Mulla on ollut aina hyvä yleiskunto. Teen lisäksi omia harjoituksia vartin verran ennen treenejä ja treenien jälkeen, Mannström sanoo.
Valmentaja Boströmillä on syynsä harjoituttaa joukkuetta rankasti. Hänestä Veikkausliigan tempo on liian hidas. Jos koville kansainvälisille vastustajille halutaan pärjätä, pelaajien täytyy tottua eurokenttien vauhtiin. Vauhti ja kunto pitää hakea jo harjoituksista.
– Silloin kansainväliset pelit eivät enää ole suuria poikkeuksia, Boström sanoo.
– Joukkue pitää saada pelaamaan kansainvälisen tason vauhdikasta jalkapalloa.
Toinen kehitettävä alue on taktiikka: koko joukkueen ja yksittäisten pelaajien taktinen osaaminen.
– Ne skandinaaviset joukkueet, jotka ovat pärjänneet, ovat olleet taktisesti kypsiä. Eivät ne ole taidolla pärjänneet. Pitää olla taktisesti parempi kuin vastustaja, hän sanoo.
Tempo ja koko joukkueen taktinen osaaminen ovat Boströmin mukaan suomalaisseurojen suuria ongelmia.
– Kansainvälisissä peleissä nämä ongelmat tulevat esille. Ne pitää tiedostaa. Siksi pelaamme kansainvälisiä harjoitusotteluita. Niissä näkee joukkueen vahvuudet ja heikkoudet.
Ennen ottelun alkua Boström antaa viimeisen neuvon: pallo liikkeelle koko ajan.
Valmentaja lyö vielä pelaajien kanssa kättä. Myös Mikael Forssell käy heittämässä jokaiselle femmat, ainoana pelaajista.
Kun pelipaidat puetaan, muut huomaavat, että Pohjanpalolla on selässään nimi, ei pelkkä numero, kuten muilla.
– Paljonko Jolle on maksanut, kun sillä on paidassa nimi? Mika Väyrynen huutaa penkin päästä.
– Jollain pitää nostaa markkina-arvoaan, kun se haluaa maailmalle, joku vääräleuka vastaa.
Sama tavoite taitaa olla jokaisella nuorista pelaajista. He panostavat nyt kaikkensa jalkapallouraan. Tavoite on päästä Euroopan mahtiliigoihin, ammattilaiseksi.
Suomalaisittain HJK on lähimpänä todellista ammattiseuraa: toisin kuin vielä joitain vuosia sitten, pelaajista vakitöissä jalkapallokentän ulkopuolella käy vain yksi, puolustaja Tuomas Kansikas.
Tekemisessä yhdistyy amatöörimäisyys ja ammattimaisuus. Juuri ennen ottelu alkua joukkueiden vaihtopelaajat kantavat kentän keskelle jääneen maalin pois – aivan kuin jossain harrastesarjassa.
Harjoitusleirillä pelaajat myös hakevat itse kentän ulkopuolelle lentäneet pallot.
ottelu vihelletään käyntiin. Valmentaja Boström istuu ensin tuolilla ja jakaa ohjeita tuskin kuuluvalla äänellä. Viidessä minuutissa hän huutaa jo pystyssä – kainalosauvoista ja murtuneesta lonkasta huolimatta. Eikä istahda ennen loppuvihellystä.
Valkovenäläisjoukkue käyttää hyväksi tuomarin taitamattomuuden ja pelaa rumasti. Tuomari ei uskalla reagoida sikailuun.
Ensimmäinen maali syntyy, kun Erfan Zeneli riistää pallon puolustajalta ja syöttää sen Mikael Forssellille. Forrsell sijoittaa pallon maaliin.
Maalin jälkeen hän tulee vaihtoon.
– Fuck me, oikeesti, Forssell manaa istahtaessaan penkille.
Rugbyä lähestyvä peli ottaa maalista huolimatta selvästi päähän.
– Tuntui, että he halusivat vain satuttaa meitä. Ei tuollaista joukkuetta vastaan voi pelata. Oikeasti niistä olisi lentänyt ainakin viisi ulos, Forssell sanoo jälkeenpäin.
Jari Hyttinen ojentaa palautusjuomaa.
– Onks toi sitä epoa? Forssel vitsailee.
Yhtä aikaa vaihtoon tullut Nikolai Alho ei suostu juomaan. Hän käy kaatamassa litkun salaa kentän laidalle.
– Todella pahaa. Mä en pysty juomaan edes maitoa, Alho perustelee jäädessään teosta kiinni.
Valkovenäläiset jatkavat rappaamistaan. Ottelu alkaa kuumeta ja lähennellä kylätappelua.
Punainen kortti nousee vasta, kun maalivahti ensin lyö Matias Lindströmiä. Kortin perään hän heittää pallolla tuomaria. Silti tuomari antaa valkovenäläisten panna tilalle toisen maalivahdin, vastoin sääntöjä: ottelu jatkuu yhdellätoista pelaajalla ulosajosta huolimatta.
Boström harkitsee jo koko joukkueen vetämistä pois kentältä. Peli kuitenkin hieman rauhoittuu, valkovenäläiset tekevät rangaistuspotkusta maalin ja päätöslukemiksi jää 1–1.
Ottelun luonnetta kuvaa Mika Väyrysen twiitti heti pelin jälkeen: ”Hirvee matsi. Onnex jätkät selvis hengis. Masse sai pataan. Dumari pallosta naamaan. Jengil klabbit kovilla ku viikate heilu. Ei näitä enää.”
Valmennusjohto on vakavana bussissa paluumatkalla hotellille. Nuorimpia pelaajia lähinnä naurattaa.
Matkalla pellot ja pikkukylä vaihtuvat rantabulevardiksi, jota reunustavat hotellikompleksit.
Yksi hotelli on rakennettu muistuttamaan Kremliä, toinen Topkapin palatsia, kolmas näyttää muuten vain linnalta. Kesäisin hotellit täyttyvät turisteista, muina aikoina niissä majailevat harjoitusleirejä pitävät jalkapallojoukkueet – ja sesonkien ulkopuolella matkustavat eläkeläiset.
– Pitää oppia pelaamaan kovaa. Mutta tässä mentiin jo sen rajan yli, Boström sanoo etupenkiltä.
Toki vastustajan pelityyli oli tiedossa. Tämäkin oli osa valmentajan suunnitelmaa: joukkueen pitää eurokentillä pelata kaikenlaisia vastustajia vastaan.
Kun bussi kiihdyttää bulevardin levetessä vastustajajoukkueen bussin ohi, Boström vitsailee apuvalmentaja Juho Rantalalle:
– Jallu, näytä niille hanuria! ●
