Euroopan huipulle kiivennyttä Jyri Niemistä on yhdistetty jopa Liverpooliin – uraa ja kehittymistä on ajanut pelko omasta asemasta

Huhtikuussa 2024 Hollannin toiseksi suurin kaupunki, Rotterdam, on onnesta sekaisin. Vuonna 2014 valmistuneen kauppahallin, Markthalin, läheisyyteen on kerääntynyt maanantai-iltapäivänä yli 20 000 kaupunkilaista. Jos kaupunginjohtaja olisi sallinut juhlien pitämisen kaupungintalon edessä, väkeä olisi todennäköisesti ollut vähintään kaksi kertaa enemmän.

Mutta isot ovat juhlat nytkin. Monet ovat ottaneet töistä vapaata ja saapuneet hyvissä ajoin juhlapaikalle. Lapset ovat nousseet vanhempiensa hartioille nähdäkseen paremmin juhlalavalle.

Hullaantuneet rotterdamilaiset heiluttavat huivejaan ja hoilaavat:

Niets is sterker dan dat ene woord…Feyenoord!

Kaupungin ylpeys, jalkapalloseura Feyenoord, on voittanut edellisenä päivänä Hollannin cup-mestaruuden kaatamalla loppuottelussa NECin maalein 1–0.

Kliimaksi cup-juhlissa saavuttaa huippunsa, kun edustusjoukkueen itävaltalainen kapteeni Gernot Trauner nostaa hopeisen voittopystin ilmaan.

Traunerin jälkeen myös muut pelaajat ja valmennustiimin jäsenet käyttävät tilaisuutensa, pyörähtävät lavan etuosassa ja nostavat pokaalin päänsä päälle. Monet takovat vimmatusti verkkaritakkiaan koristavaa seuralogoa. Eleet ovat bensaa haltioituneiden kannattajien liekkeihin.

Jyri Nieminen, 36, seuraa hurmioitunutta menoa pelaajarivistön takana. Hän ei nauti huomion keskipisteenä olemisesta.

Kun euforia Binnenrotten torilla on räjähtämäisillään, Nieminen olisi jo valmis lähtemään kotiinsa. Suomalainen on onnellinen pelaajien ja valmennustiimin jäsenten puolesta, mutta voittamista paljon suurempi sytyke löytyy päivittäisestä arjesta.

Kuusi viikkoa mestaruusjuhlien jälkeen ajatus on edelleen sama.

– Saan ihan mielettömästi enemmän virtaa päivittäisestä toiminnasta kuin titteleistä. Cup-seremoniassa mietin vain, että toivottavasti en joudu menemään lavan eteen nostamaan pyttyä”, tamperelaislähtöinen valmentaja naurahtaa nyt.

Sitten ääni vakavoituu.

– Mulle cupin voittoa paljon tärkeämpi palkinto oli meidän joukkueen maalivahtien toiminta kauden aikana. Kun päivitän seuraavan kerran mun CV:tä, en laita siihen kuvaa itsestäni pokaali kädessä, vaan dataa esimerkiksi meidän maalivahtien sijoittumisesta.

Niemisen kommentit alleviivaavat hänen tehtäväorientoitunutta valmennusajatteluaan. Ominaispiirrettä, jonka hän itsekin tunnistaa. Tärkeintä on toiminta, tekeminen.

Asenne on nostanut suurelle yleisölle tuntemattoman suomalaisen eurooppalaisen huippuseuran maalivahtivalmentajaksi.

Pelaajaurallaan parhaimmillaan Kakkosta pelannut Nieminen siirtyi vuonna 1908 perustettuun Feyenoordiin kesällä 2023.

Ensitahdit siirrolle lyötiin loppukeväällä, kun MLS-seura New York Red Bullsissa työskennellyt valmentaja sai puhelun Feyenoordin jalkapallostrategian johtajalta Matt Wadelta.

Yksi Waden tärkeimmistä tehtävistä oli löytää uusi maalivahtivalmentaja edustusjoukkueen päävalmentajan Arne Slotin tiimiin.

– Matt oli löytänyt laajojen kontaktiverkostojensa kautta mun profiilin, tutustunut mun materiaaleihin ja kuunnellut yhden podcastin, jossa olin ollut vieraana. Sain kuulla, että voisin olla sen tyyppinen valmentaja, joka Slotia kiinnostaa, Nieminen taustoittaa.

Jo ensimmäisen puhelinkeskustelun aikana Nieminen tajusi saaneensa ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Feyenoordin kaltainen suurseura ei yleensä etsinyt valmentajia isosta joukosta potentiaalisia kandidaatteja. Vakuuttavaa jälkeä Hollannissa tehnyt päävalmentaja Slot halusi kuitenkin etsiä osaamista rajatun ehdokaspiirin ulkopuolelta.

Nieminen oli yksi viidestä valmentajakandidaatista, jonka työhistoria ja profiili vaikuttivat sopivan 45-vuotiaan Slotin valmennusfilosofiaan.

Olennaista oli ennen muuta se, että Niemisen valmennustyön kulmakivet ja vahvuudet valmentajana olivat juuri niitä seikkoja, jotka olivat myös Slotin prioriteettilistalla korkealla.

– Ensimmäinen juttu oli se, että Slotin metodissa maalivahdille jää iso tila puolustettavaksi, kun joukkue prässää aggressiivisesti ylhäältä. Toinen tärkeä osa-alue on maalivahdin toiminta aikaisin lähtevissä matalissa keskityksissä, esimerkiksi syöttötilan pienentäminen tai keskityksen katkaiseminen. Kolmas keskeinen tekijä on maalivahdin iso rooli yhdentenätoista kenttäpelaajana.

Waden kanssa käydyn keskustelun jälkeen Nieminen keskusteli videopuhelun välityksellä myös Slotin kanssa. Valmentajat vaihtoivat ajatuksiaan muun muassa Feyenoordin pelitavasta ja sen yksityiskohdista.

Palaverin päätteeksi Nieminen sai kolme lisätehtävää seuraavan viikon videotapaamista varten.

– Mun piti analysoida Feyenoordin ykkösmaalivahdin Justin Bijlowin toimintaa, tehdä presentaatio omasta valmennusmetodologiasta sekä laatia suunnitelma, miten valmentaisin harjoituksissa pelinavaamista ilman kenttäpelaajien mukanaoloa.

– Siinä kohtaa, kun sain nämä tehtävät, tajusin, että saan tämän duunin.

Nieminen tiesi, että muilla kandidaateilla oli todennäköisesti aivan yhtä vähän aikaa kuin hänellä itsellään. Samaan aikaan suomalaisella oli aikaisemmista työpaikoistaan valtava määrä materiaalia, jota hän oli tuottanut nimenomaan pelin avaamisesta.

Vähintään yhtä tärkeä tekijä oli se, että yllättävän harva maalivahtivalmentaja ylipäänsä painotti maalivahdin jalalla pelaamisen tärkeyttä.

Keskustellessaan Slotin kanssa Niemisen huomasi materiaalinsa uppovan keskustelukumppaniin. Varsinkin yksityiskohtaiset analyysit Feyenoordin edellisen kauden maalivahtipelaamisesta vakuuttivat pedantin hollantilaisvalmentajan.

– Huomasin heti, että pystyin skippaamaan esitysten teoriapohjan ja keskittymään käytännön klippeihin. Ja tajusin Slotin kysymyksistä nopeasti, että hän ymmärsi aidosti maalivahdin merkityksen osana joukkueen pelitapaa.

Neljä päivää videopalaverin jälkeen Nieminen sai Hollannista sopimusehdotuksen. Vastausta hänen ei tarvinnut kauaa miettiä.

Feyenoordin ja New York Red Bullsin neuvottelut kestivät pidempään, mutta lopulta seuratkin pääsivät yhteisymmärrykseen siirron yksityiskohdista.

Miksi Eredivisien hallitseva mestari valitsi uudeksi maalivahtivalmentajakseen juuri Niemisen?

– Yksi avaintekijä oli se, että osuin analyyseissäni oikeisiin kohtiin.

– Pystyin yhdistämään joukkuetaktiset kiinnekohdat maalivahdin toimintaan ja kertomaan, mitä parannettavaa maalivahdeilla oli esimerkiksi sijoittumisessa ja ennakoinnissa. Osasin esittää sellaisia näkökulmia, joita päävalmentaja itse ei ollut tajunnut niin selvästi.

Nieminen uskoo myös, että videoklipit hänen omasta valmennustyylistään tekivät vaikutuksen tulevaan esimieheen.

Videoilla esiintyi kovakuntoinen valmentaja, joka jaksoi luoda harjoitteisiin monipuolisia ärsykkeitä ja pumpata valmennettaviinsa energiaa omalla esimerkillään ja intensiivisellä kommunikoinnillaan.

– Arne sanoi mulle myöhemmin, että hän oli nähnyt videoilla uuden tavan olla maalivahtivalmentaja, Nieminen muistelee.

Niemisen työt noin 650 000 asukkaan Rotterdamissa alkoivat heinäkuussa 2023. Samalla hän siirtyi uransa kovatasoisimpaan ympäristöön, vaikka aikaisemmista työnantajista myös esimerkiksi eteläafrikkalaisessa Orlando Piratesissa oli ollut korkeat menestysodotukset.

Feyenoordin asema Hollannin kärkipään seurana ilmenee monella tavalla.

Kaudella 2023–2024 edustusjoukkueen valmennustiimin koko oli suurempi kuin missään Niemisen aikaisemmassa seurassa; työntekijöitä oli noin 20.

Pelaajiston yhteenlaskettu markkina-arvo, noin 320 miljoonaa euroa, on lähes samaa luokkaa kuin kaikkien Veikkausliiga-pelaajien yhteenlaskettu arvo kerrottuna kymmenellä.

Myös byrokratia näkyy arjessa säännöllisesti. Esimerkiksi tätä haastattelua varten Niemisen piti hyväksyttää kaikki Feyenoordiin liittyvät kysymykset etukäteen seurajohdolla. Huippuseurassa toimitaan kuten kansainvälisessä pörssiyhtiössä.

– Suurseurameininki näkyy kaikessa, Nieminen valottaa.

– Kerran, kun annoin huoltajille positiivista palautetta, he sanoivat vain: Me ollaan Champions League -levelillä. Kaikille seurassa – kokeista alkaen – on selvää, miten täällä toimitaan. Roolit ovat niin selkeät.

Pelaajiston suhteen Nieminen nostaa esille teeman, joka on osittain herkkäkin. Toisaalta se kuvastaa maanosan eliittiseuroille tyypillistä mentaliteettia.

– Täällä jokainen pelaaja on ikään kuin private company. Feyenoordissa on hyvä joukkuehenki, mutta toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa se ei ole asia, jota pitäisi erikseen boostata.

Omaa valmennusarkeaan 36-vuotias Nieminen kuvaa selkeäksi. Se on työtä ilman turhaa itsensä korostamista.

– Täällä kukaan ei tee ylimääräistä numeroa itsestään.

Feyenoordin edustusjoukkue harjoittelee tyypillisesti puolenpäivän aikaan. Ennen treenejä, tavallisesti kello 9–12, Nieminen suunnittelee harjoitteita, tekee erilaisia analyysejä maalivahtien toiminnasta, valmistelee videoklipit edellisistä treeneistä ja peleistä, antaa palautetta maalivahdeille sekä tutkii vastustajajoukkueiden ja niiden yksittäisten pelaajien toimintaa esimerkiksi erikoistilanteissa.

Niemisen mukaan hollantilaiseen työkulttuuriin kuuluu, että palaverit ovat lyhyitä ja tehokkaita, ja kommunikaatioketju on selvä. Hierarkioita ei kyseenalaisteta.

Asenne näkyy myös jalkapallossa.

Ennen harjoituksia Feyenoordin valmentajat pitävät tyypillisesti vain yhden yhteisen palaverin, jossa käydään tiiviisti läpi muun muassa loukkaantumistilanne. Valmentajapalavereissa kielenä on pääsääntöisesti hollanti, pelaajiston suuntaan kommunikointi tapahtuu englanniksi.

Harjoitusten sisältöpainotuksista Nieminen keskustelee tavanomaisesti vain päävalmentajan ensimmäisen assistentin kanssa, joka on myös joukkueen treenivastaava.

Toisinaan Nieminen vaihtaa ajatuksia myös joukkueen fysiikkavalmentajan kanssa, jos yhdelle maalivahdeista täytyy saada 15 minuutin yksilöharjoite esimerkiksi siksi aikaa, kun muut maalivahdit ovat mukana peliharjoitteessa.

Harjoittelun suunnittelu ja valmistelu perustuvat sekä Feyenoordin omaan pelitapaan että tulevan vastustajan erityispiirteisiin. Viimeiset harjoiteviilaukset saattavat riippua esimerkiksi siitä, keskittääkö vastustaja tyypillisesti kentän välikaistalta vai leveämmältä läheltä sivurajaa.

Yleinen suhtautumistapa harjoittelun suunnitteluun ja arviointiin on kriittisyys, jopa tietynlainen negatiivisuus, Nieminen arvioi. Hollantilainen asenneilmapiiri ei purkaudu kuitenkaan valituksena tai uhriutumisena, vaan luonnollisena toimintana ja vaatimustasona.

Huolellisista etukäteisvalmisteluista huolimatta Nieminen myöntää, että hollantilaisessa huippujalkapallossa harjoittelu- ja valmennuskulttuuriin kuuluvat myös yllättävät muutokset.

– Hollannissa on tosi yleistä, että jotakin harjoitetta muutetaan vielä viime hetkillä, jos apuvalmentaja esimerkiksi keksii omasta mielestään paremman treenin. Tämä ei ole aina optimaalista, mutta ei se mua turhauta. Valmentajan täytyy osata adaptoitua nopeasti.

Nieminen arvioi, että silmiinpistävä piirre huipputason ammattilaisten päivittäisessä tekemisessä on välitön harjoitteluvalmius.

– Harjoituksissa päästään todella nopeasti kiinni intensiiviseen, korkean vaatimustason toimintaan. Pelaajia ei tarvitse valmistaa harjoitteluun. Se on tosi siistiä, että heti voidaan keskittyä itse kehittymiseen.

Ammattimainen asenne näkyy myös palautteenannossa. Niemisen mukaan jokainen Feyenoordin pelaaja tietää, että valmentaja saattaa vielä iltapäivällä etsiä pelaajan käsiinsä ja antaa yksityiskohtaista palautetta – klippien avulla tai ilman.

– Pelaajat arvostavat siitä, että tärkeät jutut käydään heti treenien jälkeen läpi. Hollantilaiset pelaajat saattavat joskus jopa turhautua, jos he eivät saa kriittistä palautetta. Olen kuullut montaa kertaa lauseen: C'mon, we are Dutch.

Urallaan myös Virossa, Qatarissa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa valmentanut Nieminen pitää harjoittelun analysointia tärkeänä myös siitä syystä, että hänen on mahdotonta seurata jatkuvasti kaikkien maalivahtien toimintaa. Samalla videot toimivat välttämättömänä apuvälineenä kommunikaatiossa.

– Ennen kuin rupean käymään jotain treeniä läpi, tykkään kysyä maalivahdeilta heidän omia näkemyksiään harjoitteista. Haluan välttää sitä, että annan palautetta asiasta, jonka pelaaja tajuaa jo valmiiksi. Ammattilainen ei tarvitse valmentajaa toistamaan asiaa. Videopalautteissa on siksi parempi keskittyä kehityskohteisiin.

Kaudella 2023–2024 Feyenoordin edustusjoukkueen harjoitusringissä oli pääsääntöisesti neljä maalivahtia. Pelaamisvastuun kantoivat Hollannin maajoukkuevahti Justin Bijlow ja saksalainen Timon Wellenreuther. Sopimusvahteina olivat lisäksi parikymppinen Mikki van Sas sekä kokenut Kostas Lamprou.

Kun joukkueessa on eritasoisia ja eri vaiheessa uraansa olevia maalivahteja, valmentajan psykologisen pelisilmän merkitys, tietynlainen sosiaalinen tilannetaju, korostuu. Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä herkempiä ammattilaispelaajat yleensä ovat.

–Valmentajan pitää miettiä tosi tarkkaan, miten hän antaa kaikille huomiota, Nieminen kertoo.

– Voi olla, että yksi maalivahdeista pelaa kauden aikana vain kakkosjoukkueen pelejä, mutta harjoittelee silti koko ajan edustuksen kanssa. Dynamiikan tunnistaminen tällaisissa tilanteissa on tosi tärkeää.

Niemisen omassa valmennusfilosofiassa pelaajien erilaisen tilanteen huomioiminen tapahtuu ennen muuta toiminnan kautta. Helposti teennäiseen tunnetilojen kyselemiseen hän ei usko.

Ratkaisevaa on valmentajan kyky tarjota sellaisia työkaluja, joiden avulla maalivahti voi taistella suuremmasta roolista joukkueessa.

– Kaikki lähtee siitä, että mä tiedän missä jutuissa esimerkiksi kolmosveskan pitää kehittyä. Sitten luon esimerkiksi joukkueharjoitusten jälkeen sellaisen treenin, jossa me päästään kehittämään näitä heikkouksia. Välitän pelaajista toiminnan kautta, Nieminen avaa.

– Kun keskityn kolmosveskan jalkatorjuntatyöskentelyyn pieteetillä, pelaaja tajuaa, että haluan auttaa häntä. Sitä kautta hän saattaa myös avautua, jos jokin asia on ongelma.

– En yritä lypsää tietoa. Paljon mieluummin vedän ekstratreenin tai teen pelaajalle vielä yhden ylimääräisen klipin jostain harjoitustilanteesta, jonka pelaaja on saattanut jo unohtaa.

Yksi syy, miksi Feyenoordin päävalmentajaksi joulukuussa 2020 valittu Arne Slot kiinnostui Niemisestä, oli tämän asenne maalivahtien kehittämiseen. Yksi suomalaisen valmennusajattelun kulmakivistä on riittävän haastavan vaatimustason luominen.

– Mun harjoitusmetodi on sellainen, että maalivahdit kokevat aika paljon epäonnistumisia.

Hän avaa periaatetta esimerkin kautta.

– Maalivahtivalmennuksessa on usein tapana, että maalivahdin onnistumisprosentti harjoitteissa on noin 90: yhdeksän torjuntaa ja yksi päästetty maali. Mulla se on usein korkeintaan 50.

– Moni maalivahti saattaa tällaisessa tilanteessa kokea epäonnistuneensa. Pointti on kuitenkin se, että maalivahti on vihdoin oikeanlaisten haasteen alla. Jos onnistumisprosentti on kahden kuukauden päästä 70, se on jo iso saavutus.

– Mutta jos se on 90, pelaajan pitäisi kyseenalaistaa, olenko osannut luoda riittävän haasteen.

Niemisen mukaan riman asettaminen korkealle ei ole ongelma, sillä huippupelaajien kyky oivaltaa asioita on huippuunsa viritetty.

Pohtiessaan vastikään päättynyttä kautta hän on valmis nostamaan mainitsemansa havainnon merkittävimmäksi henkilökohtaiseksi opiksi, joka Feyenoordin toiminnasta on tähän asti jäänyt reppuun.

– Oli uskomatonta nähdä, miten paljon pelaajilla oli kapasiteettia ottaa sisältöä esimerkiksi palavereista ja harjoitteista ja siirtää ne itse peliin. He olivat taktisesti todella valveutuneita, sopeutuvia. Haluaisin tietää, millaisen prosessin kautta he ovat tulleet tähän pisteeseen. Mitä esimerkiksi juniorivuosina on tehty? Nieminen aprikoi.

Se hymni. Kun sen ensimmäisen kerran kuulee, sitä ei voi unohtaa. Ei varsinkaan silloin, kun seisoo itse kentän laidalla täpötäyden yleisön ympärillä. Unelmasta tulee totta. Kylmät väreet.

Syyskuussa 2023 Jyri Niemisestä tuli Sami Hyypiän jälkeen vasta toinen ulkomailla työskentelevä suomalainen, joka on päässyt valmentamaan maanosan eliittiturnauksessa, Mestarien liigassa.

Ensimmäisessä alkulohkovaiheen pelissä Feyenoord kohtasi kotikentällään, yli 50 000 katsojaa vetävällä De Kuipilla – suomeksi amme – skotlantilaisen Celticin. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin Nieminen oli valmentanut lapsia ja nuoria Ylivieskassa.

Suuri hetki sai hänet pohtimaan myös menneitä vuosia.

– Kyllä ihan tietoisesti fiilistelin ja kävin matkaa läpi, jotta olisin illalla ollut valmis. Aika monta vuotta olin kuvitellut itseni Mestarien liigassa. Olihan se ihan älytön fiilis.

Itse ottelun aikana haaveilut ja muistelut kaikkosivat. Nieminen uskoo, että uran erinäisten käänteiden muistelu ennen peliä auttoi siinä, että H-hetkellä hänen fokuksensa oli vain olennaisessa: pelissä.

– Ensimmäisen viiden minuutin aikana ajattelin vain, että tämä on ihan normaalia ja mun kuuluukin olla täällä. Keskityin täysin samoihin asioihin kuin vaikkapa Etelä-Afrikassa, jossa me pelattiin koronan takia tyhjille katsomoille.

Feyenoordin ja Celticin lisäksi E-lohkossa pelasivat espanjalainen Atlético Madrid ja italialainen Lazio, jotka painelivat lopulta selvähköllä erolla jatkoon.

Atlético-otteluista Nieminen muistaa parhaiten sen, kuinka vahvasti espanjalaisjoukkueen pelaajat nojautuivat argentiinalaisen päävalmentajan Diego Simeonen pelitapaan. Kotona madridilaiset voittivat 3–2, vieraissa 3–1.

– Heidän egonsa ei ottanut mitään kolhuja, vaikka he ottivat vastaan ja antoivat meidän hallita peliä aika syvällä heidän kenttäpuoliskollaan.

– He tiesivät, että (Álvaro) Morata ja (Antoine) Griezmann tarvitsevat maalin tekemiseen vain yhden vastahyökkäyksen. Heillä oli niin kova luotto omaan pelitapaansa, että he antoivat meidän näennäisesti alistaa. Ja pystyivät silti voittamaan.

Laziota vastaan Feyenoord pärjäsi paremmin. De Kuipilla rotterdamilaiset voittivat 3–1, Roomassa tuloksena oli niukka 1–0-tappio. Molempia otteluita edelsi perusteellinen valmistautumisprosessi, jossa painoarvoa annettiin italialaisvastustajan erityispiirteille.

– Laziota vastaan me valmistauduttiin tosi paljon siihen, miten he yrittävät pelin aikana vaikuttaa tuomariin ja millä tavoin he pyrkivät jäädyttämään tiettyjä pelin vaiheita.

Pelillisenä detaljina Nieminen nostaa esiin roomalaisten prässipelaamiseen valmistautumisen. Lazion pelimallissa toisen hyökkääjän piti prässätä sekä maalivahtia että topparia, kun taas toisen hyökkääjän tehtävänä oli puolustaa kutospaikan vastustajaa siten, että hyökkääjä ehti tarvittaessa antamaan painetta myös toiselle topparille.

– Me ohjeistettiin meidän maalivahtia pitämään palloa mahdollisimman pitkään, jotta Lazion hyökkääjät tulisivat niin lähelle, etteivät he enää ehtisi takaisin sovittuun muotoon.

– Oli se aika siistiä nähdä, että meidän maalivahti pystyi täpötäydellä Stadio Olimpicolla houkuttelemaan Ciro Immobilen 13 sentin päähän ja syöttämään sitten vapaalle pelaajalle. Aikaisemmin meidän oli pitänyt taistella maalivahtien pelkotilojen kanssa, kun he ajattelivat, että mä oon se, joka mokaa, Nieminen kertaa innostuneena.

Varsinkin Mestarien liiga -ottelut osoittivat Niemiselle vastaansanomattomasti sen, kuinka pienistä marginaaleista erot absoluuttisella huipulla muodostuvat.

Siinä missä esimerkiksi Simeonen Atlético luotti omaan pelitapaansa kuin vuoreen, avausvastustaja Celtic hermoili Rotterdamissa ja hävisi 2–0.

– Ensimmäinen matsi ratkesi siihen, että meillä oli niin hyvä pelitapa, että meidän pelaajat pysyivät rauhallisina ja vastustaja hätääntyi. Sitten heillä petti kurinalaisuus ja he saivat kaksi punaista korttia. Myös Atléticoa vastaan meillä oli kontrolli, mutta heillä ei pettänyt konsepti.

Tampereella kasvaneen Niemisen mukaan Feyenoordin valmistautumisessa Mestarien liiga- ja Eredivisie-otteluihin ei ollut juuri eroa. Kaiken ytimessä oli oma pelitapa, johon sitten tehtiin pientä hienosäätöä vastustajasta riippuen.

Oman pelitavan priorisointi johtuu osittain myös aikapaineesta: huipulla aikaa on vähän. Oman pelaamisen prinsiippien pitää olla selkeät ja iskostettu pelaajien selkärankaan.

Nieminen havainnollistaa ajan käsitettä esimerkillä.

– Kun Mestarien liiga oli käynnissä, me pelattiin lauantaina Eredivisie-peli, sunnuntaina oli palauttava treeni, maanantaina ehdittiin tehdä vähän taktisia harjoitteita ja tiistaina lennettiin jo Mestarien liigan vieraspeliin. Valmentajien pitää miettiä koko ajan, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Kaikkeen ei voi valmistautua.

Valmistautumisprosessiin liittyvien priorisointien osalta Nieminen antaa tunnustusta etenkin päävalmentaja Slotille.

– Jos me ei ennen ottelua oltu varmoja, kumpi pohjapelaaja avaa – esimerkiksi meidän pelistrategiasta riippuen – me priorisoitiin muita asioita, esimerkiksi viimeisen kolmanneksen toimintoja. Arne teki kovassa aikapaineessa tosi hyviä strategisia valintoja, Nieminen sanoo.

Feyenoordissa lyhyessä ajassa käytännössä kaiken mahdollisen voittanut Arne Slot teki toukokuussa 2024 sopimuksen jättiseura Liverpoolin kanssa.

Siirto käynnisti lähes välittömästi spekulaatiot myös Jyri Niemisen tulevaisuudesta. Spekulaatioiden kohde suhtautuu asiaan maltilla ja korostaa lojaalisuuttaan Feyenoordia kohtaan.

– (Kun Slotilla) Liverpool-homma oli päällä, ja se totta kai pyöri mielessä. Jatkan myös ensi kaudella Feyenoordissa. Tilanne muuttuu, jos muuttuu.

Äänessä ei kuulu harmitus, vaan innostuneisuus.

– Vaikka me ollaan oltu breikillä vasta viikon, olen jo nyt tosi fiiliksissä uudesta kaudesta!

Nuorehkosta iästään huolimatta Nieminen on urallaan vihdoin siinä pisteessä, että hänen päivittäistä toimintaansa ei ohjaa enää pelko omasta asemasta.

Paineet eivät enää liity työpaikan säilyttämiseen, pikemminkin siihen, miten maalivahdin pelin avaaminen sujuu tai prässääkö vastustaja siten kuin on ennakoitu.

– Mulla oli pitkään tosi vahva pelko siitä, olinko varmasti kääntänyt kaikki kivet. Olinko valmistautunut tarpeeksi hyvin? Mitä jos päävalmentaja olisi kysynyt multa sen ja sen kysymyksen? Yksi uran draivereista on ollut pelko omasta asemasta.

– Nykyään tämä tunne on hälventynyt, ja pelon tilalle on tullut huoli. Se saa varmistamaan asioita ja tekemään huolellisesti pienetkin yksityiskohdat. Nykyään voin kuitenkin laittaa illalla läppärin kiinni, vaikka mulla ei olisikaan johonkin kysymykseen valmista vastausta.

Nieminen uskoo, että yksi syy pelon tunteen vähentymiseen liittyy hänen jatkuvaan haluunsa oppia ja kehittyä. Kun ymmärrys kasvaa ja tietotaito lisääntyy, epävarmuus vähenee.

Maalivahtivalmentajan arkeen on kuulunut viimeisen 15 vuoden ajan joka päivä vähintään puoli tuntia jonkin uuden asian opiskelua tai tutkailua.

– Esimerkiksi mun harjoituksen rakentamisprosessi lähtee aina alusta. En koskaan ota vanhaa harjoitetta sellaisenaan uudestaan käyttöön ilman, että en miettisi perusteluja treenille.

Uusien asioiden opiskelu ja tutkiminen ei tarkoita Niemiselle vain sitä, että hän analysoisi esimerkiksi Manchester Cityn pelin avaamista. Oppiminen on paljon laajempi käsite. Sitä tapahtuu myös silloin, kun tutut ja tuntemattomat valmentajakollegat ottavat yhteyttä ja pyytävät sparrausta.

Näiden yhteydenottojen määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt.

– Välillä mulla menee tällaiseen sparrailuun tosi iso osa päivästä. Joskus mietin, onko se edes järkevää, että jaan asiantuntemusta niin usein. Mutta todellisuudessa tämä on tosi iso osa kehittymistä.

Suomalaisen mukaan myös ammattilaismaailmassa näkyy vahvasti vaikenemisen kulttuuria. Valmentajat ovat omissa poteroissaan ja hinkkaavat omia juttujaan.

– Ihmiset eivät uskalla jakaa tietoa, koska toisen antama palaute voi olla kivuliasta, Nieminen tuhahtaa.

– Haastan muita ja muut haastavat mua. Mun pitää aina perustella näkemykset – miksi esimerkiksi maalivahdin pitää sijoittua tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla.

– Ammennan näistä keskusteluista paljon enemmän kuin siitä, että katsoisin netistä, kun joku valmentaja puhuu jossain seminaarissa varautuneesti 2 000 ihmiselle, Nieminen korostaa.

Valmentajakollegoiden kanssa sparrailu on Niemiselle myös auttamista. Ja auttaminen on yksi tärkeimmistä syistä, miksi hän haluaa valmentaa.

– Kun olin nuori maalivahti, oikein kukaan ei koskaan auttanut. Halusin olla lapsille sellainen valmentaja, jollaista itselläni ei koskaan ollut.

Nykyään Nieminen valmentaa huipputason ammattilaisia, mutta jo vuosia sitten omaksuttu ajatustapa ei ole muuttunut mihinkään. Se on vain vahvistunut.

– Ammattilaiset unelmoivat ihan samalla kuin pienet lapset. Tehtäväni on tukea ja auttaa heitä jokaisessa harjoitteessa. Joka ikinen päivä.

Auttaminen tuottaa Niemiselle suurta mielihyvää. Niin suurta, että kiiltävät pokaalit eivät synnytä lähellekään samanlaisia tunnetiloja.

– Saan suurta tyydytystä, kun joku juttu siirtyy harjoituskentältä pelitilanteeseen. Sellaiset tilanteet voivat muuttaa pelaajien tulevaisuutta.

Valmentamisessa Niemistä kiehtoo myös pyrkimys säilyttää korkeat laatustandardit. Jatkuvasti. Yksi hänen suosikkitermeistään on consistency, johdonmukaisuus.

– Huipulla ei riitä se, että tekee vain yhden hienon maalin, torjunnan, maalauksen tai artikkelin. Koko ajan pitää jatkaa itsensä määrätietoista kehittämistä. Haluan oppia uusilta ihmisiltä, nähdä erilaisia kulttuureja ja kokea sellaisia tilanteita, joita aikaisemmin ei ole tullut vastaan.

– Mulle valmentaminen on tapa elää.