Mondo

Etsitkö kaunista viikonloppumatkan kohdetta läheltä? Vastaus on hurmaava Vilna


Liettuan ylpeys on viehättävä ja monipuolinen kaupunki lähilomalle. Vilnassa on Euroopan suurin barokkityylinen keskusta – ja historian vastapainoksi ripaus boheemia rentoutta.
Kuvat Andrew Taylor

Lehmusten lomasta kohoaa pittoreskeja kirkontorneja. Pehmein sävyin rapattujen talojen rivi kaartuu rinteen myötäisesti. Maiseman yksityiskohdat ovat kuin vanhasta postikortista saksittuja ja tämän päivän kaupunkiin liimattuja.

Etualalla virtaa kiemurainen joki. Kanootti lipuu ohi kuin hidastetulla filmillä.

Vilna viehättää kävijää ensi hetkistä alkaen. Siinä missä Tallinnasta painuvat matkailijan mieleen komea hansakaupunki sekä kirjava satama-alue, ja Riiasta muistaa elegantit jugendtalot sekä rupiset neuvostolähiöt, Liettuan pääkaupungissa korostuvat vehreys ja rauhallisuus.

Täällä ei voi kuin huokaista ja toivoa, että voisi jäädä Vilnajoen tuntumaan Kalnainpuistoon istuskelemaan koko loppupäiväksi. Tai vaikka viikoksi.

Ja kun puistosta malttaa lähteä liikkeelle, jo lyhyt kävely Vilnan keskustaan vie vuosisatojen taakse.

Vilnan barokkisessa keskustassa on paljon kauniita kävelykatuja.

Alma Tamulienė tervehtii meitä iloisesti selvällä suomenkielellä. Vilnalainen Tamulienė on opiskellut Jyväskylässä, mutta hän on sittemmin palannut kotikaupunkiinsa ja työskentelee nyt oppaana. Hänestä onkin apua: Vilnan historia on niin monipolvinen.

Näillä main, missä pieni Vilniajoki kohtaa Nerisjoen, Liettuan silloinen hallitsija Gediminas leiriytyi 1300-luvun alussa visentinmetsästysretkellään. Tarina kertoo, että Gediminas näki unen, joka johti Vilnan syntyyn.

Parinsadan vuoden päästä joenhaarassa seisoi jo komea, kompakti kivikaupunki. Sen valta ulottui Liettuan suurruhtinaskunnan alueella Itämereltä aina Mustallemerelle asti.

Vilnan ylpeys oli 1500-luvulla perustettu yliopisto. Se on yhä paikallaan ja tärkeä nähtävyys upeine kirjastoineen. Yliopiston Pyhän Johanneksen kirkon torniin kiivettyään näkee pääkaupungin kaikki kolkat.

Silmien eteen avautuu tornista koko vanha ja nuori Vilna. Jalkojen juuressa on keskiaikaisen muurin rajaama keskusta katolisine kirkkoineen. Tuolla on venäläiskaupunginosa ortodoksiristeineen, tuolla taas entiset juutalaiskorttelit.

Sitten erottuu saksalaisten aikoinaan asuma leveämpi katu goottilaistyylisine rakennuksineen, ja taaempana ovat Užupisin entiset teollisuuskorttelit. Etelässä lentokentän suunnalla häilyy matalien neuvostoaikaisten kerrostalojen rykelmä. Tarinan mukaan sinne siirrettiin piiloon Moskovan puliukkoja, kun Neuvostoliiton pääkaupunkia siivottiin vuoden 1980 olympialaisia varten. Toisella suunnalla taas kohoavat Vilnan bisneskeskustan joenvarren toimistotornit.

Suurin osa liettualaisista on katolisia, mutta Vilnan vanhimpiin ja kauneimpiin kirkkoihin kuuluu Pyhän hengen ortodoksinen kirkko.

Näkymä kertoo, kuinka kirjava runsaan puolen miljoonan asukkaan kaupunki on. Samalla se kuvastaa Vilnan entistä ja nykyistä monikulttuurisuutta. Aina 1900-luvulle saakka ”pohjoisen Jerusalemissa” elivät rinnakkain monenlaiset ihmiset ja uskonnot, ja kaupunki kuului välillä Puolalle, välillä Venäjälle ja taas Liettualle, kuten Tamulienė kertoo kivutessamme alas tapulin portaita.

Toinen maailmansota tuhosi entisen yhtenäisyyden ja yli kolmanneksen vanhankaupungin rakennuksista, mutta molemmista on säästynyt paljon nykypäivään saakka. Kaupunginmuurin osana on säilynyt komea Aamunkoiton portti, jonka tuntumassa kohoavat yhä sulassa sovussa kolmen eri uskontokunnan kirkot. Portin yllä on katolinen pyhäkkö, jonka sisäseiniin on upotettu tuhansia sydänfiguureja.

Vaikka Unescon suojelema Vilnan vanhakaupunki on rapattu sieltä täältä vähän liiankin siloiseksi, kapeille mukulakivikaduille voi yhä iloisesti eksyä. Sisäpihoja halkovilla naruilla riippuu kuivumassa kirjavaa pyykkiä. Aika ajoin kaupungissa kulkiessa eteen avautuu yksi monista viehättävistä toriaukioista.

Näyttävä Aamunkoiton portti on osa 1500-luvulla rakennettua Vilnan kaupunginmuuria.

Arkkitehtuurissa näkyvät italialaiset vaikutteet, jotka kulkeutuivat tänne katolisuuden mukana. Katolisen uskon asemasta Liettuassa kertoo sekin, että maan 2,8 miljoonasta asukkaasta neljä viidesosaa on katolisia.

Paavi kävi viime kesänä Baltian-vierailullaan Vilnan tuomiokirkossa. Kirkkoa pidetään yhtenä Euroopan kauneimmista, ja Suur-Liettuan hallitsijat kruunattiin siellä.

Vilnassa vanha ja uusi ovat asettuneet tuttavallisesti vierekkäin. Pohjois-Euroopan suurimman barokkikeskustan aukiolla seisoo valkoinen laatikkorakennus, jossa toimii modernin taiteen museo. Tuhoutuneiden keskiaikaisten talojen paikalle on neuvostoaikana noussut harmaita kolosseja. Ne olivat ennen virastokäytössä, ja nyt joihinkin niistä on ilmaantunut putiikkeja ja kulttuuritiloja. Ja kaiken keskellä vilnalaiset kävelevät käsikkäin vanhan kaupunginmuurin pätkän vierellä tai yrittävät pysäköidä autojaan keskiaikaisten katujen ahtaille reunoille.

Vilnan vanhakaupunki on rapattu paikoin aika siloiseksi, mutta sen mukulakivikaduille voi yhä eksyä iloisesti.

Gediminas-kadun varrella on korttelin kokoinen rakennus, jonka kellari tiivistää Vilnan traagiset vuodet toisen maailmansodan aikana. Jo talon ulkopuolella huomaa, että paikka on erityinen: seinille on kirjoitettu kymmeniä nimiä, ja esillä on lasten piirroksia, jotka esittävät piikkilankoja, aseita, sellejä...

Oikeustaloksi 1800-luvun lopulla vihitty rakennus päätyi vuonna 1940 Neuvostoliiton pidätysvankilaksi. Liettuan asemasta idän ja lännen välissä kielii sekin, että heti seuraavana vuonna, Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, samassa talossa piti valtaa Gestapo ja Vilnaa tyhjennettiin juutalaisista.

Sodan jälkeen koitti neuvostovallan aika, ja talosta tuli KGB:n päämaja. Nykyään siellä toimii Liettuan miehitysajasta kertova museo, joka on yksi kaupungin kiinnostavimmista.

Neuvostokausi ei kuitenkaan ollut vain kärsimystä, ja moni täällä suhtautuu siihen nykyään myös nostalgisesti. Keskustan sivukadulla somassa puurakennuksessa sijaitsevassa kahvila Chaikassa pöytiä koristavat 1960-luvun radiovastaanottimet ja seinillä riippuu julisteita Neuvosto-Liettuan ajoilta. Liitutaululistalla luetellaan raakakakkuja, mikä kertoo tuoreemmista tuulista. Uuden itsenäistymisensä jälkeen Liettuasta on kuoriutunut tulevaisuuteen suuntautuva maa.

Toisella puolella keskustaa näkyy nykypäivän politiikkaa. Grillibaari Keulė Rūkėn seinään on maalattu parimetrinen muraali, jossa Donald Trump ja Vladimir Putin puhaltavat savua toistensa suuhun. Graffiti todistaa nuorten liettualaisten asenteista maata riuhtovaan voimapolitiikkaan. Teos onkin nousemassa Vilnan toiseksi vaihtoehtonähtävyydeksi Frank Zappan patsaan jälkeen.

Grillibaarin terassilla on vanhoista kylpyammeista kasatut kalusteet, joilla asiakkaat siemailevat oluitaan. Turkoosisilmäinen husky retkottaa nahkanojatuolilla vastapäätä kahviaan jäähdyttelevää omistajaansa.

Kaupunki katsoo samaan aikaan taakse- ja eteenpäin. Halėsin perinteisellä sisätorilla lähiruokakojujen ääressä pyörivät sekä mummot verkkonyssäköineen että trendinuoret kangaskasseineen.

Užupis on itsenäiseksi julistautunut Vilnan kaupunginosa, joka tuntuu kuin palaselta rentoa Berliiniä.

Vilna voi tuntua kävijästä kuin omalta pieneltä maailmaltaan. Kaupungin sisällä todella on myös oma maailmansa.

Keskustan kupeessa Vilniajoen itärannalla sijaitseva pieni kaupunginosa Užupis julistettiin itsenäiseksi vuoden 1997 aprillipäivänä. Mitä vakavin vitsi on jatkunut tähän päivään asti. Itsenäisyysjulistuksessaan boheemi Užupis peräänkuuluttaa inhimillisyyttä ja tasa-arvoa kaikille, ennen ja nyt.

Alueen tunnelma rakentuu etenkin täällä toimivan Vilnan taideakatemian varaan. Katutaideteoksia ja -installaatioita näkee jokirannassa UMI:n taidehautomon alueella. Keskeltä Vilniajokea erottuu valtava paperimassakallo, ja sen takana rantakivelle on nostettu musta flyygeli, jonka sisällä istuu joku...

On kuin Berliinin parhaita paloja olisi tiivistetty parin korttelin alueelle.

Myös Užupis vaurastuu vähitellen, mutta alkuperäiset asukkaat pyörivät yhä graffitien värjäämillä kujilla. Juopunut mies huutaa vastarannalla oleville ystävilleen jotain.

”Kuunnelkaa”, Alma Tamulienė sanoo nauraen. ”Oman perustuslain lisäksi Užupisin alueella on oma kieli!”

Vilnassa sanotaan, että todellinen užupisilainen on se, joka ei ylitä Vilniajokea siltaa pitkin vaan kahlaamalla. Mekin alamme kääriä lahkeitamme. Užupisin symboli, merenneitopatsas, valvoo kulkuamme.

Elska Coffeen neuvostoaikaisen fasadin takaa löytyy viihtyisä ja asiantunteva kahvila.

Näin sinne mennään

Finnair tekee suoria lentoja Vilnaan, lentoaika on runsas tunti ja meno–paluun hinta alkaen noin 150 euroa. Tallinnasta pääsee bussilla Vilnaan jo parillakympillä, mutta matka vie yhdeksän tuntia, joten välillä kannattaa pysähtyä Latviassa.

Syö täällä

Alinė Leičiai

Vilnan monista mukakeskiaikaisista ravintoloista vähiten kitsch-tyylinen on Alinė Leičiai. Oluisiin erikoistunut paikka tarjoaa liettualaisia pikkupurtavia, kuten rasvassa paistettuja valkosipulileipiä ja kefiiriin tehtyä kylmää borssikeittoa, sekä perinteikkäitä pääruokia sienistä kanaan ja kalaan.

Stiklių gatve 4.

Ertlio Namas kuuluu Vilnan tutustumisen arvoisiin ravintoloihin. Se tarjoaa lähiruokaa astetta fiinimmällä otteella.

Elska Coffee

Vanhankaupungin reunalla neuvostoaikaisen talon alakerrassa toimiva moderni viihtyisä kahvila. Samassa yhteydessä myös galleria ja kahvimyymälä.

Pamėnkalnio gatve 1.

Yövy täällä

Hotel Rinno

Keskustan ja rautatieaseman välissä vanhankaupungin arvorakennuksessa sijaitseva Hotel Rinno on hinta–laatusuhteeltaan Vilnan parhaita. 2 hh 65–90 euroa.

Vingrių gatve 25.

Taideteos Vilniajoen keskellä Užupisin boheemikorttelissa.

Julkaistu: 20.5.2019