Helsingin etiopilainen seurakunta on tiivis yhteisö – Kiinnostus omista juurista vei Meaza Cherun kirkkoon

Etiopialainen ortodoksikirkko sijaitsee Vantaalla peltikattoisen, valkoisen tiilitalon päässä. Sisäänkäynnin vieressä on paikallisen pubin terassi, rakennuksen päädyssä itäeurooppalainen ruokakauppa.

Kontrasti kirkon sisätiloihin on räikeä. Aulan jälkeen avautuvassa kirkkosalissa seinät peittyvät pyhimysten ja Jeesuksen kuviin sekä raskaisiin värikkäisiin verhoihin. Lattiaa koristaa punainen matto. Tunnelma on lämmin ja pehmeä.

Oven avaamaan tullut Meaza Cheru on kirkon aktiivijäseniä. Tänään hän on pukeutunut habesha qemisiin, etiopialaiseen asuun, johon useimmat kirkossa käyvät pukeutuvat messuja varten. Asua käytetään tyypillisesti messujen lisäksi erinäisissä juhlatilaisuuksissa.

– Olen todella iloinen siitä että voimme tavata täällä, omassa kirkossamme, Cheru kertoo.

Tilojen löytäminen ei ollut helppoa. Potentiaaliset vuokranantajat pelkäsivät Cherun mukaan meluhaittaa kuullessaan kirkon toiminnasta. Messut kun alkavat aikaisin sunnuntai-aamuna ja juhlapyhinä, kuten pääsiäisenä, ne kestävät koko yön.

Cheru opettaa lapsia kirkon pyhäkoulussa. Kasvaessaan Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa, hän itse kävi kirkossa vain satunnaisesti.

– Perheeni on ortodoksikristittyjä, mutta kävimme kirkossa vain juhlapyhinä, hän sanoo.

Muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan Cheru kiinnostui uskonnosta. Hän halusi oppia lisää juuristaan.

– Olin yksin, kaukana perheestä ja ystävistä.

Cheru luki koulutöiden jälkeen Raamattua ja katsoi jumalanpalveluksia YouTubesta. Ensin hän kävi suomalaisessa ortodoksikirkossa, mutta noin vuoden jälkeen yksi kirkon jäsenistä kertoi hänelle, että Helsingissä on myös etiopialainen ortodoksiseurakunta.

Sen löytäminen muutti Cherun elämän. Kun hän alkoi pohtia enemmän hengellisiä asioita, anteeksiantoa ja toisille elämistä, hän kokee tulleensa onnellisemmaksi ja rennommaksi.

– Nyt elän merkityksellisempää elämää.

Ortodoksikirkon vakituinen kävijäkunta on tiivis yhteisö. Cheru kuvaa heitä sisariksi ja veljiksi. Vakituisia kävijöitä hän arvioi olevan noin viitisen kymmentä.

– He tulevat tänne joka sunnuntai, tapahtui mitä tahansa. Satoi lunta tai myrskysi, he ovat täällä, hän sanoo ja nauraa.

Pyhäkoulun lisäksi Cheru laulaa kuorossa ja on aiemmin kuulunut myös seurakunnan neuvostoon. Neuvosto koostuu seitsemästä vaaleilla valitusta edustajasta, jotka ohjaavat kirkon toimintaa kolmen vuoden sykleissä.

Messujen ja pyhäkoulun lisäksi kirkko tekee hyväntekeväisyyttä, yleensä keräämällä rahaa lähetettäväksi Etiopiaan. Esimerkiksi pari vuotta sitten kirkko keräsi rahaa Etiopiassa käynnissä olevan konfliktin, Tigrayn kriisin uhreille.

Varsinainen messu järjestetään joka sunnuntai ja se alkaa aamuseitsemältä. Ensimmäiset, Meaza Cheru mukaan lukien, saapuvat jo aikaisemmin rukoilemaan. Palvelus kestää kolmesta neljään tuntiin.

Messut eivät perusrakenteeltaan eroa suuresti perinteisestä suomalaisesta evankelisluterilaisesta jumalanpalveluksesta. Rukoillaan, lauletaan, pappi lukee saarnaa, ihmiset käyvät ehtoollisella. Eroa on kirkon oppien lisäksi ennen kaikkea visuaalisuudessa: ihmiset pukeutuvat eri tavalla ja soittavat erilaisia instrumentteja.

Kun Cheru löysi kirkon kymmenisen vuotta sitten, siihen kuului parisenkymmentä ihmistä. Nykyään jäseniä on pääkaupunkiseudulla noin viisisataa. Kirkon tilat ovat käyneet nopeasti pieniksi ja tavoitteena onkin seuraavaksi ostaa oma tila.

Suurin osa kirkon jäsenistä on alun perin etiopialaisia, mutta muutama suomalainenkin löytyy. Jonkin verran on myös etiopialaissuomalaisia, Suomessa syntyneitä tai täällä ison osan elämästään eläneitä. Cheru on pyhäkoulussa huomannut, että suomen kieli on monille lapsista intuitiivisempi kuin amhara, Etiopian virallinen kieli. Etiopiassa on useita kymmeniä kansallisia ryhmiä, joista useimmilla on myös oma kielensä.

Tämän takia Cheru on myös päättänyt hioa omaa suomen kielen taitoaan, jotta voisi tavoittaa nuoret paremmin. Myös kirkon tavoitteena on laajentaa suomen kielen käyttöä tapahtumissa.

Cheru itse muutti Suomeen 12 vuotta sitten. Hän halusi opiskella ympäristötekniikkaa, eikä kandidaatintutkintoa aiheesta ollut tuolloin tarjolla Etiopiassa.

Koulutus on hänelle tärkeää.

– Se on paras tapa luoda hyvää yhteiskuntaa, hän sanoo.

Myös kirkossa koulutusta ja lukemista pidetään suuressa arvossa, etenkin pyhimysten elämäntarinoiden lukemista. Niistä voi Cheru mukaan oppia miten ihmisen tulisi elää.

– Olen itse oppinut niiden kautta olemaan esimerkiksi sinnikkäämpi ja myötätuntoisempi.

Vantaan kirkko kuuluu alkuperäiseen etiopialaiseen Tewahedo-nimiseen ortodoksikirkkoon. Tewahedo on vanhaa amharaa ja kääntyi suomeksi ”yhtenäisyydeksi”. Sana viittaa kirkon perusoppeihin.

Tewahedoa pidetään yhtenä maailman ensimmäisistä kristillisistä kirkoista. Sen perustaminen ajoitetaan vuosisadalle 300.

Tosin jo Raamatussa mainitaan yhden etiopialaisen kastaminen kristinuskoon. Jotkut etiopialaiset uskovat sen tarkoittavan, että usko saapui maahan vielä nykyistä arviota aikaisemmin.

Ortodoksikirkko on vaikuttanut vahvasti etiopialaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi habesha qemis, eräänlainen kansallisasu, sisältää yleensä ortodoksiristejä.

Suomessa etiopialaisia on Tilastokeskuksen arvion perusteella noin 3000, jos mukaan lasketaan he, jotka ovat syntyneet Etiopiassa. Etiopialaistaustaisen ihmisten määrää pääkaupunkiseudulla, tai Suomessa ylipäätään on vaikeampi arvioida. Vantaan kirkko on ainut etiopialainen ortodoksikirkko, mutta kaikki etiopialaiset eivät ole kristittyjä.

Etiopia on itse asiassa hyvin moniuskonnollinen maa. Noin kolmasosa etiopialaisista on muslimeita ja noin viidesosa protestantteja. Myös juutalaisyhteisö on maassa vanha. Etiopiaa kuvataankin usein esimerkkinä maasta, jossa useat uskonnot ovat kyenneet suhteellisen rauhalliseen yhteiseloon.

Pääkaupunkiseudulla löytyy etiopialaisen kirkon lisäksi ainakin yksi etiopialainen ruokakauppa, jossa myydään esimerkiksi etiopialaisia mausteita ja etiopialaista leipää injeraa. Myös etiopialaisia ravintoloita pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä ainakin yksi.

Etenkin viime vuosikymmeninä monet etiopialaisista ovet tulleet Suomeen joko opiskelemaan tai töihin.

Ensimmäiset tunnetut etiopialaiset tulivat maahan jo 1950-luvulla. Toimittaja Maryan Abdulkarim on haastatellut afrosuomalaisten historiaa käsittelevään projektiinsa esimerkiksi Zawde Berhanua, joka saapui opiskelemaan Suomeen vuonna 1953.

Kun Cheru alkoi Helsinkiin muuttamisen jälkeen tutustua tarkemmin uskontoon, hän suhtautui siihen ensin korostetun rationaalisesti. Hän alleviivasi Raamatun lauseita, tarkasteli niitä analyyttisesti ja etsi logiikkaa.

– Kerran pappi sanoi minulle että sinun täytyy vain uskoa, ettei tätä voi rationalisoida, hän sanoo.

Cheru päätti keskustelun jälkeen kokeilla suhtautua elämäänsä niin kuin jo uskoisi. Hän lähestyi jokaista eteensä tulevaa valintaa ja tilannetta pohtien, miten toimisi jos uskoisi, ja yrittäen toimia sen mukaisesti. Niin hän päätyi esimerkiksi paastoamaan ja lahjoittamaan rahaa kirkolle, ja totesi pian tämän suunnan oikeaksi.

Etiopialaiset ortodoksikristityt paastoavat mahdollisuuksien mukaan joka keskiviikko ja perjantai, sekä erikseen paastokausina.

Ensin paastoaminen oli vaikeaa, mutta nykyään Cheru kokee sen elintärkeäksi.

– Kun hiljennät kehosi, sen jatkuvan ”tahdon, tahdon, tahdon” -äänen, niin sielusi alkaa puhua. Alat erottaa mikä on tärkeää ja mikä ei ole.

Cheru nimeää paastoamisen lisäksi myös toisen etiopialaiseen ortodoksikirkkoon kuuluvan perinteen, jonka hän kokee tekevän elämästä parempaa. Se on tunnustaminen, joka on käytännössä eräänlainen epävirallinen keskustelu papin kanssa. Pappi kuuntelee ja voi sen jälkeen neuvoa, esimerkiksi pyytämään anteeksi tai rukoilemaan.

– Kun myöntää toimineensa väärin, se tuo rauhaa.