Matka Etelä-Korean kiehtovaan Souliin – tällainen on Aasian New Yorkiksi kutsuttu trendipääkaupunki

Betonisia moottoriteitä, pakokaasua, ihmistungosta ja katujen yllä sikin sokin kulkevia sähköjohtoja. Tien varrella seisoo monikymmenkerroksinen asuntokolossi satoine ikkunoineen. Kuinkahan pieneksi mahtaa ihminen tuntea itsensä, kun ryömii tuonne työpäivän jälkeen?

Kuten moni maailman metropoli, myöskään Etelä-Korean pääkaupunki Soul ei paljasta viehätystään ensisilmäyksellä.

Lentokenttäbussi jättää meidät Angkukin metroaseman viereiselle pysäkille, ja lähdemme talsimaan kohti ensimmäisen yön majapaikkaa. Korttelin päässä talot ovat jo matalampia ja kadut kapenevat hädin tuskin auton mentäviksi kujiksi. Liikenteen meteli hiljenee, ja pian kuuluu jopa lintujen laulua.

Vartin kävelyn jälkeen ympärillä näkyy perinteisiä korealaisia hanok-taloja, joissa on kauniit, mustista tiilistä ladotut harjakatot. Taloja ympäröivät koristeelliset tiilimuurit, joiden yli kurkkii pieniä mäntyjä. Tuntuu, kuin olisi tullut modernista miljoonakaupungista entisaikojen pikkukylään.

Mikä idylli! Tänne tekee mieli asettua.

Etelä-Korea on jäänyt pitkään matkailumaana naapurinsa Japanin varjoon. Moni haaveilee Tokion neonvaloista ja sushipaikoista, mutta Soulin syke ei ole herättänyt yhtä suurta matkakuumetta.

Nyt tilanne on muuttumassa. Viime vuosina Etelä-Korea on tullut tutuksi miljoonille ihmisille, kun siellä on syntynyt maailmanluokan trendejä ja muoti-ilmiöitä. Niille on jopa oma terminsä: hallyu eli korealainen aalto.

K-pop-yhtyeet ovat aiheuttaneet 1960-luvun beatlemaniaan verrattavaa hysteriaa. Tunnetuin niistä on poikabändi BTS, joka on saanut 23 ennätystä Guinnessin ennätystenkirjaan (muun muassa Spotifyn kuunnelluin artisti yli 16 miljardilla striimauksella).

Myös korealaiset elokuvat ja tv-sarjat ovat nousseet hiteiksi. Kuumottavan dystooppisesta Squid Gamesta tuli Netflixin kaikkien aikojen katsotuin sarja, ja hykerryttävän jännittävä Parasite (2019) voitti parhaan elokuvan Oscarin.

Oma lukunsa on korealainen kauneudenhoito monivaiheisine ihonhoitorutiineineen ja kasvonaamioineen. Ruokalehdet taas vilisevät kimchi-reseptejä, ja viime vuosien ravintolahittejä on ollut korealainen bbq-grillaus, jossa kypsennetään lihaa ja kasviksia yhteisen pöytäkeittiön äärellä.

Katua pitkin kävelee pariskunta, joka on sonnustautunut perinteiseen hanbok-asuun. Miehellä on viittamainen asu ja hieman taikurin hattua muistuttava päähine, naisella taas leveä silkkinen prinsessahame ja rusetilla solmittu yläosa samasta kankaasta.

Olemme Bukchonin kaupunginosan hanok-kylässä, jonka historia ulottuu 600 vuoden päähän. Kaduilla näkyy kymmeniä korealaisia hanbok-asuissa, joita voi lainata lähiseudun pukuvuokraamoista.

Vanhat talot ja kansallispukuiset ihmiset eivät ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen aasialaisesta trendikeskuksesta, mutta olemme erään ilmiön ytimessä. Viime vuosina korealaiset perinneasut ja meitä ympäröivät hanok-rakennukset ovat näet tulleet muotiin.

Hyvä esimerkki on lähellä sijaitseva Café Onion Angkuk. Se toimii vanhassa hanokissa, mutta tunnelma on kuin missä tahansa trendikahvilassa. Moderni listapop soi kaiuttimista, ja tilan keskelle sijoitetulla herkkupöydällä on muun muassa sitruunafermentoidusta taikinasta tehtyjä croissanteja sekä avokado-turskanmätipatonkeja. Kahvin saa kaura- tai mantelimaidolla.

Kassalle kiemurtelee parinkymmenen metrin jono, jossa näkyy sulassa sovussa hanbok-asuja ja muotimerkki Balenciagan huppareita. Vaikea kuvitella, että suomalaisteinit sonnustautuisivat kansallispukuun ja lähtisivät istumaan trendikahvilaan.

Yksi syypää ilmiölle on aiemmin mainittu K-pop-yhtye BTS, jonka jäsenet ovat pukeutuneet useaan otteeseen hanbok-asuihin ja tehneet ne tutuiksi myös muulle maailmalle.

Hotellinjohtaja Michael J. Ahn istahtaa aulan nojatuoliin. Hän työskentelee pienessä Rakkojae-ketjussa, jolla on Soulissa kaksi hanok-taloihin perustettua majapaikkaa. Se oli ensimmäisten joukossa nostamassa perinteistä korealaista rakennustyyliä takaisin suosioon. Rakkojaen ensimmäinen hotelli avautui vuonna 2003 täällä Bukchonissa.

Ahnin mukaan nykyistä perinnetrendiä selittää osaltaan koronapandemia.

”Kun korealaiset eivät päässeet matkustelemaan, he käänsivät katseen kotimaahan ja alkoivat etsiä jotain erilaista ja kiinnostavaa täältä.”

Ahn kertoo, että heidän yrityksensä etsii kaiken aikaa uusia hanok-taloja, joihin voisi perustaa vaikkapa ravintolan. Kiinnostus on kovaa, ja moni muukin haluaisi pyörittää bisnestä historiallisen rakennuksen tunnelmallisissa puitteissa. Asian ymmärtää, kun nousee portaita majoitustiloihin.

Punertavasta puusta tehdyt rakennukset ovat uskomattoman kauniita, ja yhteiseltä sisäpihalta näkyy lähistön hanok-talojen koristeellisia harjakattoja. Asukkaiden käytössä on jopa pieni teehuone.

Lautasella kiemurtelee jotakin, joka näyttää kasalta paksuja valkoisia toukkia. Nuori mies nappaa yhden puikoilla ja heittää suuhunsa. Olemme tulleet lounaalle Gwangjangin ruokatorille, joka on Soulin katuruokakeskittymistä tunnetuimpia.

Täällä voi maistella kattavasti korealaisen keittiön tarjontaa. Annoksia on kymmeniä erilaisia, ja ne maksavat 6 000–7 000 wonia eli neljästä viiteen euroa. Listoissa on ruokien kuvat ja nimet länsimaisilla aakkosilla.

Pöytäseuralaisellamme on edessään sannakjia eli tuoretta paloiteltua mustekalaa, joka liikkuu vielä lautasellakin. Sen tiedetään aiheuttaneen jopa tukehtumisia, kun imukupit ovat tarttuneet epäonnisen syöjän ruokatorveen.

Me olemme päätyneet vähemmän uskaliaaseen valintaan: mungpavuista tehtyyn bindae-tteok-pannukakkuun, joka paistetaan öljyssä rapean mehukkaaksi. Se on ruokatorin kuuluisin annos. Maistelemme myös riisijauhosta tehtyjä tteokbokki-pötkylöitä, jotka tarjoillaan tulisessa soosissa, sekä kasvissushia muistuttavia mayak kimbap -merilevärullia pirtsakan wasabikastikkeen kanssa.

Samassa pöydässä istuva taiwanilainen nuoripari on myös maisteluretkellä. Mustekalan lisäksi heillä on edessään yukhoe eli korealainen tartar.

Tänne ovat löytäneet sekä matkailijat että ruokaohjelmien tekijät, ja useampi paikka mainostaa olevansa tuttu Netflixistä. Tunnelma ei silti ole liian turistinen. Suurin osa syöjistä näyttää ainakin tänään olevan paikallisia, ja paikka on tupaten täynnä väkeä ja puheensorinaa. Hieman huvittaa, kun joku yrittää sitkeästi päästä mopolla tungoksen läpi.

Ruokakojuilla aterioidaan pitkillä penkeillä kylki kyljessä, ja suosituimpien paikkojen pitäjät patistavat ihmisiä istumaan vielä tiiviimmin, jotta pöytään mahtuu lisää asiakkaita. Täällä jos jossakin pääsee aasialaisen ruokatorin tunnelmaan!

Mitä saadaan, kun yhdistetään purkutalo ja trendikahvila? Jotakin sellaista, kuin Mangwonin kaupunginosassa sijaitseva Eert Café.

Kaksikerroksinen liiketila on osin kuin pommin jäljiltä: rappaus on murentunut, tiilet paistavat ja teräspalkit näkyvät. Tyylikkäät kalusteet taas näyttävät puusepän tekemiltä. Kahvit ja teet valmistetaan valtavalla puupöydällä, johon on kaiverrettu syviä uria. Ne viittaavat japanilaisen kivipuutarhan haravalla hiekkaan vedettyihin viivoihin.

Paikkaa pyörittävä Hyun Dong Lee kertoo, että kahvilan inspiraationlähteenä on ollut karesansui eli japanilainen zen-puutarha. Nimi Eert on toisin päin tietysti tree eli puu. Makeat herkut kannetaan pöytään hauskassa puulaatikossa, jonka vetolokeroissa kakkupalat ja muut ovat piilossa. Tarjottavat vaihtuvat aina vuodenajan mukaan. Kesällä tarjolla voi olla mansikkakakkua, syksyllä taas omenoista ja pähkinöistä tehtyjä leivonnaisia.

Kun istuu Eert Caféssa nauttimassa korealaisesta teestä ja leivonnaisista, tuntee olevansa uuden ja mielenkiintoisen äärellä. Täällä ymmärtää, miksi Soulia on joskus kutsuttu Aasian New Yorkiksi. 10 miljoonan ihmisen metropolissa riittäisi jännittävää nähtävää loppuiäksi.

Ja kuten New York, myös Soul koostuu lukuisista erilaisista alueista, jotka ovat kuin pieniä kyliä valtavan kaupungin sisällä. Mitkä paikat niistä sitten kannattaisi ainakin nähdä?

Hauska alue on Ikseon-dong. Sen ytimessä on hanok-taloista muodostuva baarien, kahviloiden ja huvittelupaikkojen keskittymä, joka on kuin aikuisten elämyspuisto. Kapeilta kujilta voi löytää melkein mitä tahansa, kuten ravintolan, jonne hypitään astinkiviä pitkin keinotekoisen lammen yli. Tai juustolan, jonka pihassa laiduntaa mekaanisia peltilehmiä ranskalaisten chansonien tahdissa.

K-pop-musiikin ystävän must-kohde on Gangnamin kaupunginosa, joka tunnetaan Psy-artistin vuoden 2012 megahitistä Gangnam Style. Aluetta halkovan K-Star Roadin varrella on eri tähdille omistettuja karhupatsaita, ja Gangnamissa toimivat monet k-popia julkaisevat levy-yhtiöt. Alueen kahviloissa ja ravintoloissa saattaakin nähdä korealaisia tähtiä. Ja tietysti täällä on fanituotteita myyviä puoteja.

Under Stand Avenue on rahtikonteista rakennettu ostoskylä, jossa voi käydä vaikkapa eteläkorealaisten rakastamissa valokuvastudioissa. Niissä on tarjolla pupunkorvien ja hassujen hattujen kaltaista rekvisiittaa sekä itsepalveluautomaatteja, jotka printtaavat parilla-kolmella eurolla matkamuistoksi lystikkään kaverikuvan (katso sivu 6). Under Stand Avenuella törmää myös korealaisen lemmikkikulttuurin erikoiseen puoleen: koiriin, jotka on puettu kenkiä, mekkoja ja aurinkolaseja myöten kuin ihmiset.

Leppoisa illanviettoalue kävelykatuineen on Mangwon. Täältä löytyvä Mangwon Market on myös hyvä vaihtoehto hektiselle Gwangjangin ruokatorille. Viereinen Hongdae taas tarjoaa ihmisvilinää, biletunnelmaa ja kaljapaikkoja, joissa herkutellaan etenkin friteeratulla korealaisella kanalla.

Suosittu illanviettoalue Itaewon sen sijaan hiljeni, kun 159 ihmistä kuoli siellä vuoden 2022 halloweenjuhlan väentungoksessa. Murhenäytelmän tapahtumapaikasta on nyt tullut koskettava muistopaikka. Piristävämpää tunnelmaa löytyy Itaewon-ro-kadun eteläpuoleiselta alueelta, jossa on designpuoteja, taidekirjakauppoja, vaateputiikkeja ja kymmeniä kivoja pikkukahviloita.

Soulin trendikkäin ja hämmästyttävin paikka on kuitenkin toisaalla.

Pressukattoisen peltihallin sisällä toimii metallipaja, josta kantautuu moottoriöljyn tuoksu ja sorvin ääni. Ohi kävelee nuoria korealaisia muotikauppojen paperikassit käsissään.

Vähän matkan päässä näkyy hopeisena kiiltelevä rakennuksen julkisivu, joka tuo mieleen satulinnan tai itämaisen luksushotellin. Se on muotimerkki Diorin uusi myymälä. Korttelin päässä sekatavarakauppa myy luutia, harjoja ja pyykkinarua.

Soulin Brooklyniksi kutsuttu Seongsu-dong on kaupungin alueista kiehtovimpia. Tällaista gentrifikaatiota pääsee harvoin todistamaan. Vanhan teollisuusalueen verstaiden ja pajojen joukkoon on viime vuosina avattu kiihtyvällä tahdilla tyylikkäitä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita.

Mutta toisin kuin monella vastaavalla alueella, täällä uusi ei ole pyyhkinyt vanhaa alleen, vaan molemmat maailmat elävät rinta rinnan.

Aesopin kosmetiikkakaupan naapurissa toimii esimerkiksi kumitukku, josta voisi ostaa säkillisen kengänpohjia tai lavallisen kynnysmattoja. Tyylikkään kahvilan vieressä taas on pieni pesula, jonka ikkunoita ei ole taidettu pestä pariin vuosikymmeneen.

Tuntuu erikoiselta nähdä kaksi näin erilaista maailmaa samassa paikassa: hitsarit ja hipsterit sulassa sovussa. Saa nähdä, kuinka kauan sopu säilyy. Alueen halki kulkevalla Yeonmujang-gil-kadulla vilisee jo niin paljon muodikasta väkeä, että autot eivät mahdu kulkemaan seassa. Joku tööttää torvea hermostuneena.

On myös helppo nähdä, kumpi osapuoli valtaa lopulta alueen itselleen. Diorin, Aesopin ja Kinfolkin kaltaiset merkit ovat jo löytäneet seudun, ja niiden perässä tulee varmasti lisää yrittäjiä. Pienen rautakaupan pitäjä seisoo liikkeensä edessä kädet selän takana ja katselee hiljaa ympärilleen. Ilme kertoo kaiken: mitä tälle paikalle oikein tapahtuu?

Taksin ikkunasta näkyy talojen julkisivuja peittävien värikkäiden valomainosten sekamelska. Kylttien koreankielistä sanomaa voi vain arvailla, mutta visuaalinen ähky tulee vääjäämättä. Sitten kulman takaa putkahtaa yhtäkkiä kaunis vanha temppeli.

Vaikka Soul on moderni suurkaupunki, se yllättää lukuisilla historiallisilla kohteillaan. Kaupungin alueelta löytyy muun muassa viisi Joseon-dynastian (1392–1897) aikaista palatsia. Gyeongbokgung on niistä suurin ja monien mielestä kaunein, sen läheinen Changdeokgung taas on Unescon maailmanperintökohde.

Vanhat temppelit ja palatsit tarjoavat hyvän pakopaikan kaupungin vilskeestä. Muurien ympäröimillä pihoilla on usein seesteinen tunnelma ja paljon kaunista nähtävää. Rakennusten harjakattojen kulmat kaartuvat hienosti kohti taivasta, ja koristemaalausten taidolla entisöidyissä yksityiskohdissa riittää loputtomasti ihasteltavaa.

Historiallisiin kohteisiin on usein pieni pääsymaksu, ja niiden koluamiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Muurien sisältä löytyviä temppeleitä, puutarhoja ja palatseja kierrellessä menee näet helposti tunti, jos toinenkin.

Hämärä laskeutuu kaupungin ylle, ja pilvenpiirtäjien valot syttyvät. Ilmassa leijuva savusumu saa neonvaloissa hohtavan maiseman näyttämään jonkin scifi-elokuvan kuvauspaikalta.

Olemme tulleet katsomaan näkymiä Namsanin kukkulalta, jonka päässä seisoo kaupungin tunnetuin maamerkki, tv- ja radiotorni N Seoul Tower. Paikka on rakastavaisten suosiossa: aidat ja kaiteet ovat tupaten täynnä rakkauslukkoja.

Ihmisiä on paikalla lähes tungokseksi asti. Ei ihme, sillä Namsanilta avautuu kaupungin kenties hienoin maisema – pilvenpiirtäjien meri ja taustalla kumpuilevat vuoret.

Vaikka Soul vaikuttaa aluksi luotaantyöntävältä, muutamassa päivässä se valloittaa kävijän puolelleen. Tarkemmalla tutustumisella kaikkialta löytyy viihtyisiä sopukoita, joista tekee mieli jäädä nauttimaan.

Miljoonakaupungiksi täällä on poikkeuksellisen hyvä tunnelma. Kuten oli kai tarkoitettukin.

Tarinan mukaan Soul sai alkunsa, kun Koreaa hallinneen Joseon-dynastian kuningas Taejo (1335–1408) antoi Muhak-nimiselle munkille tehtäväksi etsiä paikan uudelle pääkaupungille. Munkki oli perehtynyt pungsuun, joka on korealainen versio fengshuista. Hän lähti etsimään aluetta, jonka energiat tekisivät kaupungista menestyneen ja mahtavan. Kun Muhak sitten saapui nykyisen Soulin kohdalle, hän tiesi löytäneensä sellaisen.

Historiansa aikana Soul on nähnyt sekä hyviä että huonoja vaiheita, mutta nyt seudun taika tuntuu taas toimivan, ja kaupungissa syntyy maailmanluokan ilmiöitä. Kuten sanonta kuuluu: täällä on hyvä fengshui. Tai siis – hyvä pungsu.