Apu

Espanjantauti tappoi miljoonia ja löi ihmiskunnan polvilleen sata vuotta sitten – Tiede tuo toivoa taisteluun viruksia vastaan

Espanjantauti tappoi miljoonia ja löi ihmiskunnan polvilleen sata vuotta sitten – Tiede tuo toivoa taisteluun viruksia vastaan
Historian tuhoisin influenssa oli espanjantauti, johon kuoli miljoonia ihmisiä. Sen jälkeen tieto lisääntyi ja hoidot kehittyivät. Mutta virusten tuleminen jatkui. Tulivat aasialainen, hongkongilainen, sars, sikainfluenssa ja mers. Nyt vuorossa on korona.
Kuvat MVphotos, Lehtikuva

Kehoitus. Koska suurehkot väkijoukot suuressa määrässä edistävät täällä nykyään vallitsevaa influenssakulkutautia, kehoitetaan yleisöä karttamaan huvitilaisuuksia, joissa käy paljon kansaa, kuten elävienkuvienteattereita, yleisiä tanssitilaisuuksia sekä muita paikkoja.

Terveydenhoitolautakunnan ilmoitus julkaistiin Uudessa Suomessa 29.3.1919. Se oli keino yrittää torjua maailmalla ja Suomessa raivoavaa espanjantautia.

Lisäksi ihmisiä valistettiin hygienian tärkeydestä: peskää käsiä, välttäkää syljeskelyä. Koulujakin suljettiin, tosin usein vasta sitten, kun tauti oli jo levinnyt.

"Kymmeniätuhansia oli sotavankileireillä, elintarvikkeista oli pula. Tilanne oli katastrofaalinen. Suomi ei ollut mitenkään varautunut tällaiseen sairauteen."
Eila Linnanmäki, THL

Tulokset olivat huonot. Espanjantauti pyyhkäisi Suomen yli ja vei hautaan tuhansia. Virus alkoi levitä kesäkuussa 1918.

– Sisällissota oli juuri päättynyt, kymmeniätuhansia ihmisiä oli sotavankileireillä, elintarvikkeista oli valtava pula. Tilanne oli kaikin tavoin katastrofaalinen. Suomi ei ollut mitenkään varautunut tällaiseen sairauteen, kuvaa espanjantautia tutkinut Eila Linnanmäki, joka työskentelee johtavana asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).

Sadan vuoden takainen espanjantauti on ollut yksi tuhoisimmista virustaudeista. Kuten nyt leviävä koronavirus, sekin oli aivan uudenlainen virus, jota vastaan ihmiskunnalla ei ollut suojaa. Sitä ei kuitenkaan tuolloin tiedetty.

Ihmisillä oli hyvin vähän mahdollisuuksia taistella uutta virusta vastaan. Käynnissä oli ihan toisenlaisia taisteluita.

Espanjantauti oli poikkeuksellinen. Se saattoi viedä nuoren ja terveen ihmisen nopeasti henkihieveriin. Punaisen Ristin vapaaehtoiset auttoivat potilaita ensiapuasemalla Washingtonissa Yhdysvalloissa vuonna 1918.

Sotajoukot levittivät espanjantautia

Ensimmäinen maailmansota oli ajanut Euroopan kaaokseen. Sodan ansiosta espanjantauti pääsi leviämään tehokkaasti ja piilossa. Sotajoukot kuljettivat tautia maitse ja meritse sekä levittivät sitä koulutus- ja vankileireillä ja juoksuhaudoissa.

Sotasensuuri salasi tuhot. Vitsaus tuli julki vasta, kun se levisi sodan ulkopuolella olevaan Espanjaan. Siksi sitä alettiin kutsua espanjantaudiksi.

Suomessa siihen ei ehkä osattu aluksi suhtautua kovin vakavasti.

– Influenssa tuli joka vuosi. Sitä pidettiin harmillisena mutta ei kovin vaarallisena tautina, Linnanmäki sanoo.

"Tuberkuloosi oli kansanterveysongelma numero yksi. Se oli suurin yksittäinen kuolinsyy, johon kuoli 8 000 – 9 000 suomalaista vuodessa. Määrä on samaa tasoa kuin espanjantaudissa."
Dosentti Heini Hakosalo, Oulun yliopisto

Oli niin paljon muutakin, mitä sairastaa: tuberkuloosia, koleraa, lavantautia, tulirokkoa, tuhkarokkoa, kurkkumätää.

– Tuberkuloosi oli kansanterveysongelma numero yksi. Se oli suurin yksittäinen kuolinsyy, johon kuoli 8 000 – 9 000 suomalaista vuodessa. Määrä on samaa tasoa kuin espanjantaudissa, kertoo lääketieteen historian tutkija, dosentti Heini Hakosalo Oulun yliopistosta.

Suomessa espanjantauti tartutti ensin kaupungeissa, joissa ihmiset asuivat ahtaasti ja liikkuivat paljon. Rautateitä ja vesireittejä pitkin se levisi maaseudulle.

Pelottavan sairaudesta teki ainakin kaksi asiaa. Se iski pahoin terveisiin nuoriin aikuisiin ja saattoi viedä henkihieveriin nopeasti, jopa parissa päivässä.

Osalla oireet muistuttivat tavallista influenssaa, joka voi sekin olla rankka tauti kovine kuumeineen ja särkyineen. Poikkeuksellista kuitenkin oli, että uusi tauti pystyi aiheuttamaan keuhkoissa massiivisen tulehduksen pahimmillaan hyvin nopeasti. Siihen liittyi hengenahdistusta, verenvuotoja ja sinertymistä.

Ilomantsilainen Murokkeen perhe menetti espanjantaudille kolme lasta: kaksi poikaa ja tyttären. Valokuvaaja Wilho Apell otti 4,5-vuotiaana kuolleen tyttären hautajaiskuvan ateljeessaan vuonna 1918.

Lääkkeitä ei ollut

Nykyisin tämä diagnosoitaisiin todennäköisesti akuutiksi hengitysvaikeusoireyhtymäksi ARDS:ksi. Se on sama oireyhtymä, jonka myös uusi koronavirus voi vakavissa tapauksissa aiheuttaa.

Sairastuneita yritettiin hoitaa niin paljon kuin kyettiin. Lääkäreistä ja sairaanhoitajista oli pulaa, samoin sairaansijoista. Kaupungeissa oli sairaaloita, mutta maaseudulla lähinnä sairastupia, joissa annettiin perushoivaa.

Mitään tehokkaita lääkkeitä sairauteen ei ollut – eikä tietenkään hengityskoneita tai tehohoitopaikkoja.

– Lepoa, juomaa, ruokaa ja lämpöä, niillä voitiin auttaa, Linnanmäki sanoo.

"Huumori oli yksi keino lievittää ahdistusta. Esimerkiksi lehdissä ilmestyi pakinoita, joissa kovilla löylyillä ja viinalla käytiin taistoon."
Eila Linnanmäki, THL

Saksassa oli keksitty 1800-luvun lopulla, että pajusta kehitetty asetyylisalisyylihappo lievittää särkyä ja kuumetta. Tuotteen nimi oli Aspirin. Sitä saatettiin käyttää, kuten myös kamferitippoja ja kiniiniä. Lehdissä esiteltiin erilaisia apukonsteja: höyrykaappia, viinaa, tervaa ja saunaa. Tosin kieltolaki tuli voimaan 1919, jonka jälkeen saattoi ostaa vain apteekin konjakkia lääkärin määräyksellä.

Kuolemia lisäsi se, että jälkitautina saattoi iskeä bakteerikeuhkokuume. Sellaista voidaan hoitaa antibiooteilla, mutta tuohon aikaan niistä ei vielä tiedetty mitään. Penisilliini löydettiin 1920-luvun lopulla, ja lääkkeenä sitä osattiin hyödyntää vasta toisen maailmansodan aikana.

Miten ihmiset kestivät tämän kaiken?

– Kuolema oli lähempänä ja ihmiset olivat nöyriä tautien edessä, mutta pelot olivat varmasti samanlaisia kuin nyt. Huumori oli yksi keino lievittää ahdistusta. Esimerkiksi lehdissä ilmestyi pakinoita, joissa kovilla löylyillä ja viinalla käytiin taistoon, Eila Linnanmäki sanoo.

Apua hakeneet kuolivat matkalle

Espanjantauti eteni aaltoina. Ensimmäinen tuli Suomeen alkukesällä 1918. Toinen aalto oli tuhoisin. Se riehui Suomessa syys-marraskuussa 1918. Keväällä 1919 tuli kolmas aalto ja tammikuussa 1920 vielä neljäskin aalto.

Se iski erittäin pahasti Inariin. Voi olla, että tauti oli aiemmin kiertänyt kunnan, mutta nyt se pääsi leviämään kauppamatkaajien mukana Norjasta.

Aikalaistarinoissa kerrottiin ihmisistä, jotka lähtivät syrjäkyliltä hakemaan apua mutta uupuivat matkalla ja kuolivat. Ihmisistä, jotka olivat etsiytyneet navettaan lämmön toivossa mutta turhaan.

Joka kymmenes inarilainen menehtyi, yhteensä 190 ihmistä. Ruumiita oli niin paljon, että osa haudattiin joukkohautoihin. Orvoksi jäi 120 lasta.

Periaatteessa influenssa tarttuu keneen tahansa. Yskän ja aivastuksen mukana lentävät pisarat eivät valikoi kohdettaan. Kuitenkin espanjantauti kuritti pahemmin vähäosaisia.

– Sosiaaliturvaa ei ollut ja Suomessa työväestö saattoi joutua tekemään töitä sairaanakin, Linnanmäki kertoo.

Lopulta pandemia vaimeni mutta sen aiheuttaja jäi mysteeriksi.

Influenssa löydettiin 30-luvulla

Pikkuhiljaa viruksista alettiin tietää enemmän. Influenssavirus löydettiin 1930-luvulla. Ensin se eristettiin eläimistä, freteistä, ja sitten ihmisistä.

– Virusta ei vielä tuolloin nähty, koska ei ollut elektronimikroskooppeja. Niistä ensimmäiset otettiin käyttöön vuosina 1941–1942, Heini Hakosalo kertoo.

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa kehitettiin influenssarokote, joka toimi jotenkuten. Influenssavirus on nopea muuntumaan, minkä vuoksi rokotteen teko ei ole helppoa ja teho vaihtelee nykyäänkin vuodesta toiseen.

Virusten toimintaa ja jakautumista alettiin kunnolla ymmärtää vasta, kun DNA:n molekyylirakenne selvitettiin 1953.

– Virukset ovat olleet ihmisille hirveän iso haaste. Virus on mystinen kapine, koska se ei ole elävä organismi kuten bakteeri, vaan tarvitsee isännän, kuten ihmisen, monistuakseen, Hakosalo sanoo.

Tietoa oli siis enemmän, kun seuraava pandemia alkoi vuonna 1957 Kiinassa.

Hota-pulveri oli särkylääke, joka tuli markkinoille 1929. Osa kansasta yritti käyttää hittituotetta virustaudin hoitoon.

Eurooppa jakautui kahtia

Kylmä sota oli sulkenut rajat ja rautaesirippu jakoi Euroopan kahtia, mutta uusi aasialaiseksi kutsuttu influenssa ylitti rajat liukkaasti. Se syrjäytti siihen asti kausi-influenssoina kiertäneet espanjantaudin ”jälkeläisvirukset”.

Lääkintöhallitus pohti toimia. Se totesi seuraavaa: Karanteenitoimet eivät estä epidemian leviämistä Suomeen. Rokotetta ei ole mahdollista eikä tarpeellista tuottaa koko väestölle.

Etusijalle asetetaan yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista vastaavat ryhmät, kuten lääkärit, sairaanhoitajat, poliisit ja puolustusvoimat. Lääkettä ei ole olemassa.

Suomessa ensimmäinen sairastunut oli poika, joka oli saanut tartunnan partioleirillä Englannissa. Pian muitakin sairastui, arviolta joka kolmas suomalainen.

"Syvältä keuhkoista ja henkitorvesta tuli hirveästi limaa, sitä tuli ja tuli. Äiti kääri kaulan ympärilleni käsipyyhkeitä, joihin sain rykiä ja jotka äiti sitten pesi."
Veikko Huuska

Aasialaisepidemia alkoi syyskuun lopussa ensin Tampereella ja sitten Helsingissä. Parissa kuukaudessa tauti oli levinnyt koko Suomeen.

Ikaalisissa asuva Veikko Huuska muistaa, kuinka hän sairastui kuusivuotiaana.

– Syvältä keuhkoista ja henkitorvesta tuli hirveästi limaa, sitä tuli ja tuli. Paperinenäliinoja ei ollut. Äiti kääri kaulan ympärilleni käsipyyhkeitä, joihin sain rykiä ja jotka äiti sitten pesi.

Perhe asui pientilalla. Kunnassa oli lääkäri, mutta vastaanotolle ei päässyt.

– Diakonissa toi sinertävää jauhetta, jota liuotettiin kiehuvalla vedellä täytettyyn kattilaan. Sitä höyryhengittelin pyyheliina pääni päällä. Pussista riitti annoksia ehkä viikoksi. Lisää ei tullut.

Raju tauti ei ollut talttua. Myös terveyssisar kävi katsomassa pojan vointia. Huuska muistaa, mitä tämä sanoi äidille.

– Että pitää valmistautua, ettei minusta elävää enää tule. Sanat eivät olleet varmaan tarkoitettu korvilleni.

Kului viikkoja. Hitaasti poika parani. Kun olo hieman kohentui, äiti kääri maton pois lattialta ja piirsi liidulla lankkuihin hyppyruudun. Siinä Huuska sai hyppiä ja kerätä voimia takaisin.

Apteekit myivät hongkongilaista influenssaa torjuvaa rokotetta tammikuussa 1969.

Suomi oli nyt erilainen maa kuin espanjantaudin aikana.

– Sodan jälkeen terveydenhoitojärjestelmää oli ryhdytty määrätietoisesti pala palalta kehittämään. 1950-luvulla esimerkiksi panostettiin keskussairaalaverkoston rakentamiseen, Hakosalo kertoo.

Oireita voitiin lievittää aiempaa laajemmalla lääkearsenaalilla.

– 1950-luvulla alkoi tulla enemmän tehdasvalmisteisia lääkkeitä. Tablettimuoto yleistyi. Aspiriini oli ehkä tuolloin käytetyin särkyä ja kuumetta lievittävä lääke, arvioi eläkkeellä oleva apteekkari Bengt Mattila, joka on perehtynyt apteekkien historiaan.

Hota-pulverilla oli oma kannattajakuntansa ja legendaarinen maine. Tamperelaisen lääketehdas Starin valmistama jauhe sisälsi asetyylisalisyylihappoa, salisyyliamidia, kofeiinia ja C-vitamiinia.

Suomalaisia kuoli aasialaiseen arviolta 1300. Kuolleisuutta pienensi se, että nyt oli käytössä antibiootteja, joilla saatettiin hoitaa bakteereista johtuvia jälkitauteja.

Hongkongilainen sai alkunsa Kiinasta

Runsaan kymmenen vuoden päästä oli jo seuraavan pandemian vuoro. Sitä kutsuttiin hongkongilaiseksi, vaikka se oli saanut alkunsa Kiinassa.

– Vietnamista USA:han palaavat joukot olivat yksi reitti, jota kautta tauti levisi maailmalla, Heini Hakosalo kertoo.

Suomessa se oli edeltäjäänsä lievempi ja aiheutti tuhat kuolemaa.

Infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltola opiskeli silloin lääketiedettä ja työskenteli vt. kunnanlääkärinä.

– Itse en sairastunut, mutta näin aika monta potilasta. Oireiltaan se ei paljon poikennut tästä uudesta koronasta. Taudissa oli tavallista lentsua voimakkaammat oireet, kuten lihaskivut. Potilaat olivat selkeästi kipeämpiä. Asiasta ei kuitenkaan kohkattu niin kuin nykyään tehdään, hän muistelee.

Oireita hoidettiin ensisijaisesti Aspirinilla ja parasetamolilla, joka tuli markkinoille 1950-luvun lopulla.

Sikainfluenssavirusta vastaan kehitettiin kiireellä rokote vuonna 2009. Se aiheutti Suomessa tragedian. Lukuisia lapsia ja nuoria sairastui nukahtelutauti narkolepsiaan. Kadulla osoitettiin mieltä joulukuussa 2010, kun asia oli alkanut selvitä. Myöhemmin yli 230 sairastunutta on saanut korvauksia.

Sars ja sikainfluenssa

Ihmisten ja virusten kilpajuoksu jatkui. Lintuinfluenssa havaittiin ensi kerran 1997. Tautia torjuttiin tappamalla satoja miljoonia kanoja ja ankkoja, eikä se päässyt leviämään laajasti ihmisiin.

Vuosina 2002–2003 sars levisi yli 20 maahan. Se oli tappava koronavirus, joka saatiin kitkettyä pois torjuntatoimilla.

Vuonna 2009 Meksikossa ja Yhdysvalloissa lähti liikkeelle jälleen uudenlainen virus, sikainfluenssa. Sillä oli kuitenkin yhtäläisyyksiä espanjantautiviruksen ja sen jälkeläisten kanssa. Siksi osalla iäkkäistä oli jonkinlaista vastustuskykyä. Sikainfluenssarokote kehitettiin kiireellä, ja pandemia nujerrettiin alle 1,5 vuodessa.

Vaikka tietoa on enemmän, uutta koronavirusta ehkäistään yhä samoilla keinoilla kuin tartuntatauteja sata vuotta sitten: rajoittamalla ihmisten kohtaamisia, sulkemalla kouluja ja pesemällä käsiä.

Historian suuret influenssapandemiat ovat olleet ihmisille ankaria mutta yhteiskuntia ne eivät ole kaataneet. Tämä on lohdullista tietää nyt, kun koronavirus leviää ja moni asia on epävarmaa.

– Mustan surman aikana 1300-luvun puolivälissä äidit hylkäsivät lapsensa ja lapset äitinsä. Vähemmistöjä syyteltiin ja vainottiin. Ihmisyys kyseenalaistui. Sellaista ei ole tapahtunut influenssapandemioiden aikana. Yhteiskunnat ovat kestäneet ne aika hyvin, Heini Hakosalo sanoo.

Espanjantaudin aiheuttaja paljastui

Espanjantaudin aiheuttajavirus selvitettiin lopullisesti vuonna 2005. Läpimurto tehtiin Alaskassa Brevig Missionin kylässä.

Marraskuussa 1918 espanjantauti vei hautaan 72 kyläläistä viidessä päivässä, kertoo Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC. Vain kahdeksan aikuista jäi eloon. Kuolleet haudattiin ikiroutaan.

Kylmässä ruumiit säilyivät hyvin. 80 vuotta myöhemmin tutkijat kaivoivat esiin Lucyksi nimetyn nuoren naisen ruumiin. Keuhkokudoksesta saatiin näyte, josta löytyi tappavan viruksen geenejä.

Viruksen perimää koottiin pala palalta vuosien ajan. Vuonna 2005 työ oli valmis.

Espanjantauti paljastui influenssa H1N1 -virukseksi, jonka alkuperä oli lintuinfluenssaviruksissa. Virus herätettiin eloon CDC:n laboratoriossa. Hiirikokeissa selvisi, että se lisääntyi erittäin nopeasti ja levisi pian keuhkoihin. Osa hiiristä kuoli kolmessa päivässä. Virus oli sata kertaa tappavampi kuin tavalliset virukset. Tuhoisan taudin arvoitus oli ratkennut. ●

Lähteet: CDC, Eila Linnanmäki: Historian influenssapandemiat (Duodecim 2006), WHO ja www.samimuseum.fi

Julkaistu: 6.4.2020
Kommentoi »