Mondo

Espanjan vähän tunnettu helmi: merimaisemien ja patikkareittien Galicia


Espanjan Galicia on yli vuosituhannen ajan ollut suosittu pyhiinvaelluskohde, jonka tähti on Santiago de Compostelan kaupunki. Seutu on hieno löytö maallisemmallekin matkalle. Mondo kertoo, mitä siellä kannattaa kokea.
Kuvat Petri Lyytikäinen

Suuri aukio kuhisee väkeä ja puheensorinaa. Eikä vain satunnaisten kulkijoiden jutustelua, vaan innostunutta saavutusten jakamista.

Komea paikka, ja mikä ilmapiiri! Jotkin Euroopan kaupunkien keskusaukiot ovat niin kiinnostavia, että jokaisen matkailijan toivoisi voivan kokea ne. Luoteis-Espanjan historiallisen Santiago de Compostelan Praza do Obradoiro kuuluu niihin.

Kaupunki on kuuluisa siitä, että tänne saapuu joka vuosi satojatuhansia patikoitsijoita. He kulkevat Camiño de Santiagon eli Pyhän Jaakobin vaelluksen. Osa tekee sen uskonnollisista syistä, mutta moni ennemminkin henkisenä ja fyysisenä haasteena.

He kaikki päätyvät Obradoiron aukiolle, kuten esimerkiksi saksalaiset nuoret siskokset Lucie ja Leonie Langer. Naiset istuvat katukivillä, kasvoillaan väsymystä ja onnistumisen mielihyvää.

”Aloitimme kävelyn Portugalin Portosta, ja matkaa tuli kahdessatoista päivässä yli 250 kilometriä”, Lucie kertoo. ”Raskasta oli!”

Pyhän Jaakobin reitin patikoijat ovat tuttu näky Santiago de Compostelassa.

Pyhän Jaakobin vaellus ei ole vain yksi, tietty reitti, vaan sen voi tehdä useita eri teitä pitkin. Suosituin on Ranskasta Saint-Jean-Pied-de-Portista alkava vaellus. Monet patikoitsijat tyytyvät joidenkin satojen kilometrien taipaleisiin.

Langerit lähtivät vaellukselle henkisenä suorituksena, ja toisella sisaruksista on takanaan terveysongelmia, jotka sinnittivät matkaan. Patikointi auttoi keskittymään omiin ajatuksiin aivan uudella tavalla, he kehuvat.

”Ja ilahduimme siitä, miten erilaisia ihmisiä tapasimme”, Leonie kertoo. ”Kotona sitä aina pyörii itsensä kaltaisten ihmisten kanssa, mutta vaelluksella kohtasimme kaiken ikäisiä ja kuulimme vaikuttavia elämäntarinoita.”

Monenkirjava ja runsas on myös Praza do Obradoiro. Aukio on arkkitehtuuriltaan yhdistelmä eri tyylejä: barokkia, gotiikkaa, renessanssia ja uusklassismia. Reunoilla seisovat katedraali, kaupungintalo, yliopistorakennus sekä 1400-luvun lopulla rakennettu pyhiinvaeltajien sairaala-hotelli Hostal dos Reis Católicos. Nykyään se on luksushotelli, jota pidetään yhtenä maailman vanhimmista ja kauneimmista majataloista.

Santiago de Compostelan kaunis katedraali on suosittu aina ja heinä–elokuussa todella ruuhkainen. Keskipäivän messu on omistettu vaeltajille.

Santiago de Compostelan kiistaton tähti on kuitenkin itse katedraali. 1200-luvun alussa valmistunut suuri roomalaiskatolinen kirkko on Espanjan mittapuullakin vaikuttava. Siinä yhdistyvät romaaninen arkkitehtuuri – 1000-luvun alussa yleistynyt tyyli, joka jäljitteli antiikin Roomaa – sekä barokki ja gotiikka.

Katedraalissa käy vaeltajien lisäksi runsaasti paikallisia, ja tunnelma on usein tiivis ja harras. Yksityiskohtia riittää ihasteltaviksi, kuten kullanhohtoinen alttari ja lukuisat sivukappelit. Keskilaivan katosta roikkuva valtava suitsutusastia on sekin komea – aikoinaan suitsukkeiden tuoksulla myös peitettiin pitkällä matkalla niukasti peseytyneiden vaeltajien lemua.

Katedraalin keskellä on pyhistä pyhin, krypta. Sen koristeellisessa arkussa lepäävät uskomusten mukaan apostoli Jaakobin luut. Uuden Testamentin mukaan Jaakob teloitettiin vuonna 44 Jerusalemissa, ja hänen Espanjaan tuodut jäännöksensä tekevät kaupungista pyhiinvaelluskohteen.

Pienempiä reliikkejä Espanjan kirkoissa riittää: maaseudun kappeleissakin on usein vähemmän tunnettujen pyhimysten luunpaloja seinille kauniisti asetelluissa ruukuissa ja vitriineissä.

Mitä Santiago de Compostelan katedraalin arkussa on? Sitä on tutkittu joitakin kertoja. Kaupunkilaiset kertovat, että arkun sisältä löytyy ajanlaskun alussa kuolleen miehen luiden lisäksi teksti, jossa näkyy Jaakobiin viittaava nimi.

Katedraalin sivurakennuksista löytyy lisää katsottavaa, ja yksi sen sisäänkäynneistä on poikkeuksellinen nähtävyys. Pórtico da Gloria, kunnian porttikäytävä, on romaanisen kuvanveistotaiteen tärkein saavutus koko Euroopassa.

Raamatullisilla veistoksilla koristellun sisäänkäynnin suunnitteli 1100-luvun lopulla espanjalainen veistäjä, jota kutsutaan Mestari Mateoksi. Porttikäytävä on nyt ehostettu kymmenen vuotta kestäneessä restauroinnissa, ja tulos on suurenmoinen. Vaikka Espanjan kirkkojen koristeissa riittää loistoa, tälle kunnian portille on vaikea löytää vertailukohtia. Siinä yhdistyvät vanha kuvataide ja tuhlailevan runsaat ¬yksityiskohdat.

Pórtico da Gloriaan pääsee vain maksullisilla kierroksilla, jotka tulee varata etukäteen. Porttikäytävä on liian arvokas, jotta sitä pidettäisiin auki massoille, joiden hengityksen kosteuskin haurastuttaa vanhoja veistoksia.

Kävijän kannattaa maksaa 12 euron lippu ja vaikka pidättää porttikäytävässä vähän hengitystäänkin silkasta ihastuksesta. Mestari Mateo työtiimeineen oli todellakin mestarillinen.

Iltaisin Santiago de Compostelan tunnelmallisen vanhankaupungin kadut täyttyvät baarien ja ravintoloiden asiakkaista.

Kun Santiago de Compostelassa kävelee katedraalilta pois pari korttelia, ilmapiiri muuttuu. Matkailijajoukot katoavat, esiin tulee pohjoisespanjalainen pikkukaupunki.

Vaikka seudulla on satatuhatta asukasta, vanhakaupunki on rauhallinen. Sen kortteleissa asuu yhä paikallisia perheitä, ja vaeltajien virrasta muistuttavat lähinnä Pyhän Jaakobin reitin simpukkasymbolit ja harvat matkamuistokojut. Santiago de Compostela vetää vuosittain noin 2,5 miljoonaa matkailijaa, mutta he ovat suurelta osin päiväkävijöitä, rauhallisia historian ystäviä ja patikoitsijoita.

Ydinkeskustan kortteleissa on eläväinen ruokatori ja hyviä ravintoloita, kuten A Lonxa do Mercado.

Hauska, puolisalainen löytö sijaitsee San Pelayon kirkon laidalla. Siellä on pieni halli, jonka peräseinässä on puinen luukku. On koputettava siihen ja odotettava. Kirkon luostarin nunnat leipovat ihania mantelileivonnaisia, ja päiväsaikaan he myyvät niitä luukkuikkunasta. Keksit ja kakkuset sopivat erinomaisesti tuliaisiksi – jos pystyy olemaan syömättä kaikkia itse.

Galician toreilta ja kaupoista voi bongata paikallisen perinnejuuston, rinnan muotoon tehdyn tetilla- eli ”tissijuuston”.

Iltaisin Santiago de Compostelan kaduilla riittää baarien edustalla tunnelmallisia terasseja. Hyviä elävän musiikin paikkoja ovat A Gramola sekä Casa das Crechas. Niissä voi kuulla usein kelttiläisvaikutteista musiikkia ja eri puolilla kaupunkia päivisin säkkipillien soittajia. Vaikka säkkipillin äänen voi ajatella kuuluvan Skotlantiin, se on täällä kotonaan. Galicialla on pitkä historia kelttiläisen väestön asuinsijana, mikä näkyy yhä tiiviissä yhteyksissä Irlantiin ja Skotlantiin.

Santiago de Compostela tunnetaan Espanjassa kulttuurikaupunkina. Se on satsannut uuteenkin tarjontaan, ja keskustasta löytyy vaikkapa nykytaiteen CGAC-keskus. Mutta osa satsauksista on tuottanut hämmentäviä tuloksia.

Santiago de Compostelan katedraalissa on muutakin katseltavaa kuin suuri kirkkosali, kuten holvikäytäviä ja museonäyttely.

Arkkitehdin piirtämät linjat kulkevat synergiassa koko alueen kanssa, ja missä päin maailmaa tahansa voidaan luoda uusia rakennuksia, jotka sijoitetaan samoille linjoille, selittää kaupunginmuseon opas.

Tuijotamme ymmällämme modernin museon seiniä ja lattiaa. Miksi opas kertoo lähinnä mahtipontisia teorioita talosta? Eikö täällä ole mitään näyttelyitä?

Kaupungin laidalla, korkean Gaiás-kukkulan laella, seisoo suurten rakennusten rypäs. Sitä kutsutaan Cidade da Culturaksi, kulttuurikaupungiksi, ja se on ollut kauan koko Espanjan kohutuimpia rakennelmia.

1990-luvun lopulla kaupunki halusi luoda uuden kulttuuri¬keskuksen, josta pidettiin kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu. Yhtenä innoittajana oli vuonna 1997 Bilbaossa avattu Guggenheim-museo, joka on nostanut koko lähialueensa uuteen kukoistukseen. Kaupungit ympäri maailman ovat haaveilleet saman tempun tekemisestä.

Santiago de Compostelan uuden keskuksen loi amerikkalainen arkkitehti Peter Eisenman. Hänen kunnianhimoinen suunnitelmansa sisälsi useita rakennuksia museoista musiikkisaliin. Eisenman otti pohjaksi kaupungin keski¬aikaisen keskustan mitat ja katujen kaavan, ja yhdisti niitä maapallon geometrisiin linjoihin.

Aluetta rakennettiin vuosikymmen suurilla summilla. Sitten rahat loppuivat. Osa rakennuksista päätettiin jättää tekemättä. Nyt Cidade da Cultura tuntuu enimmäkseen autiolta, ja se sijaitsee epäkäytännöllisen kaukana vanhastakaupungista.

Tulos on sydäntäriipivä esimerkki kaupunkisuunnittelun vaikeudesta. Paikassa kannattaa ehdottomasti käydä, etenkin kesäisin siellä pidetään konsertteja ja muita tapahtumia.

Ja onhan sekin kokemisen arvoista, kuinka komeaa keskusta siitä yritettiin.

Galician rannikon kallioiset maisemat ovat omiaan retkeilyyn, esimerkiksi Oiassa.

Santiago de Compostela sopii hyvin parin päivän matkakohteeksi, ja vielä parempi on yhdistää reissuun kiertelyä lähiseudulla. Galicia on monille Espanjaa hyvin tuntevillekin vieras alue, jolla on oma kulttuurinsa ja espanjansukuinen galego-kielensä.

Sisämaan tutkimiseen on kätevintä olla vuokra-auto, jolla voi kierrellä kylistä ja vihreistä laaksoista toiseen. Retkeilymaastoista komeimpia on upea kanjoni Gargantas del Sil. Muutamissa kaupungeissa, kuten Ourensessa ja Ribadaviassa, on kuumia lähteitä ulkoilmassa kylpemiseen.

Maaseudulla tulee vastaan kiinnostavia löytöjä, kuten tuhansia vuosia vanhojen kelttiasumusten kivisiä jäänteitä. Vaikuttavan rauniokylän näkee esimerkiksi Santa Tregan kukkulalla. Siellä täällä voi tienviereltä bongata Galicialle tyypillisen vanhan aitan, hórreon. Ne ovat pitkulaisia, puisia tai kivisiä rakennuksia, jotka seisovat kivipilareiden päällä.

Pazo do Faramellon vanha kartano puutarhoineen on kiinnostava käyntikohde.

Jotkin nähtävyyksistä ovat niin piilossa, että niitä ei huomaa, jollei tiedä etsiä. Esimerkiksi Pazo do Faramello.

Se on Santiago de Compostelan eteläpuolella sijaitseva kartano tiloineen. Isäntä Gonzalo Rivero de Aguilar esittelee sovittaessa luonnonkaunista puutarhaa ja ikivanhaa pientä myllyä.

”Tuossa kulki ennen yksi Camiño de Santiagon perinteisistä vaellusreiteistä”, hän kertoo vähän happamasti ja osoittaa tilan laidalla kulkevaa viehättävää polkua. Aluetta riepotellut myrsky teki reitistä hankalan, ja siksi paikallisviranomaiset pudottivat sen pois pyhiinvaelluskartoista.

Faramellon tila on kaunis, mutta sillä kierrellessä ensin ihmetyttää, miksi tätä pidetään merkittävänä nähtävyytenä. Sitten isäntä johdattaa meidät kartanoonsa.

Voi Pyhä Jaakob.

Jo ensimmäinen pieni sali on täynnä suurenmoisia, kimaltavia hopeaesineitä.

”Tuo tuossa on Goyan maalaus”, de Aguilar toteaa ohimennen, kun jatkamme seuraavaan saliin.

Tietysti. Francisco Goya oli Espanjan tärkein 1700- ja 1800-lukujen hovimaalari, jonka teokset ovat verrattoman arvokkaita.

Erään salin seinillä on upeita gobeliiniteoksia. Samanlaisia kuin Santiago de Compostelan katedraalin museossa.

Talon käytävällä on lasi-ikkunan takana kauniisti valaistu pieni, valkea veistos.

Bernini”, isäntä kertoo.

Siis – mitä? Italialainen, 1600-luvulla elänyt Bernini oli maalari, arkkitehti ja kuvanveistäjä, yksi maailman veistotaiteen päänimistä. Hänen veistoksiaan on säilynyt maailmassa joitakin kymmeniä. Lähes kaikki niistä ovat sellaisissa paikoissa kuin Vatikaani tai Versailles.

Kierroksen lopulla tuntuu, että de Aguilar voisi ihan hyvin seuraavaksi sanoa: tässä salissa asuu meidän yksisarvisemme. Ja me vain nyökkäilisimme, että totta kai, onpa hauskaa nähdä yksisarvinen.

Ei ihme, että Faramellon tilalle pitää erikseen sopia pääsy eikä omistaja esittele verkossa kaikkia aarteitaan.

Päätteeksi de Aguilar tarjoaa lipun hintaan kuuluvan yksinkertaisen viinimaistelun puutarhapaviljongissa.

Vanity Fair -lehti kävi täällä jokin aika sitten”, hän mainitsee. ”Ja Espanjan Vogue.”

”Ja nyt Mondo”, vastaamme. ”Suomen Mondo.”

Baionan kaupungin reunalla kulkee kävelytie upeissa merimaisemissa. Hyvällä säällä täältä voi myös nähdä rannoistaan kuuluisat Cíesin saaret.

Galician-matka ei ole täydellinen, jollei siihen kuulu kuljeskelua merenrannalla. Noin 1200 kilometriä pitkä rannikko on elämys, joka on kenties hyvä säästää reissun loppuhuipennukseksi.

Rantaviivaa elävöittävät kallioiset poukamat. Joissakin on viehättäviä hiekkarantoja istuskeltaviksi, toisissa dramaattisia kivenlohkareita kuvattaviksi. Osa alueesta tunnetaan nimellä Costa da Morte, kuoleman rannikko, onhan täällä seilaaminen aikoinaan ollut karien vuoksi hengenvaarallista.

Rannikon pikkukaupungeista viehättävimpiä on Pontevedra. Sen vanhassa keskustassa autot on kielletty, ja siksi sen kävelykatuihin, aukioihin, ravintoloihin ja baareihin tutustuminen on erityisen miellyttävää. Suuria nähtävyyksiä rannikon kaupungeissa ei ole – jollei sellaisiksi lue tietysti kirkkoja ja vaikkapa Baionan satamassa seisovaa jäljennöstä Kolumbuksen aluksesta La Pintasta.

Mutta alueen suuri nautinto onkin päästä kävelemään rantapoluille. Näkemään kaupunkeja ja kyliä, joissa kohtaa paikallisia ilman turistijoukkoja, ja maistamaan erinomaisia mereneläviä. Isompien kaupunkien ohella on hyvä pysähtyä pienissä, kuten vaikka Murosissa, San Fransiscossa ja Carnotassa. Kaikissa niissä on myös kesäoleiluun sopiva ranta, vaikka Atlantti voi olla uimarille karaisevan kylmä ja Galicia on Espanjan sateisinta aluetta.

Seudun parhaita hiekkarantoja löytyy Cíesin saarilta. Niille vie osan vuodesta lautta, ja vaikka saarilla ei ole yhtä telttailualuetta lukuun ottamatta erityisiä palveluita, ne vetävät kävijöitä. Syy on turkoosina hohtava merivesi, joka muistuttaa Karibian näkymiä. Etenkin Praia de Rodasin ranta houkuttelee väkeä, mutta hiljaisempiakin poukamia löytyy.

Espanjan linnoja ja muita perinteikkäitä rakennuksia on muutettu Parador-ketjun hotelleiksi. Baionan kaupungin Paradorissa on myös hyvä, mereneläviä tarjoava ravintola.

Oli Galiciaan saapunut pitkälle vaellukselle tai pistäytymään, reissulla kannattaa käydä pyhiinvaellusten vaihtoehtoisessa päätepisteessä. Keskiajalla Pyhän Jaakobin vaelluksen tehneet jatkoivat Santiago de Compostelaan päästyään usein vielä matkaa rannikolle, Finisterreen, eli galegonkielellä Fisterraan. Nimi tarkoittaa maailman äärtä.

Siellä odottaa kallioinen niemi ja koruton majakka. Kulkijat lepuuttavat jalkojaan kivillä istuskellen. Tuuli pyyhkii kasvoja, aava meri siintää loputtoman tuntuisena.

Vielä jokin aika sitten osa patikoitsijoista jätti kallioille muistoksi kävelytossunsa. Niitä kertyi jäteongelmaksi asti, ja siksi tapa kiellettiin.

Vaikka kenkiään ei niemelle heitäkään, lähtiessään saattaa huomata, että jotakin sinne jää. Nämä meren ja kallioiden maisemat keventävät ihmisen sydäntä.

Moni patikoija haluaa käydä myös Finisterren jylhällä niemellä. Se oli keskiajan vaeltajien silmissä ”maan ääri”, tunnetun maailman päätepiste.

Näin sinne mennään

Galiciaan ei ole – tätä kirjoitettaessa – Suomesta suoria lentoja. Santiago de Compostelassa ja A Coruñan kaupungissa on kentät, joille on edullisia lentoja Madridista ja Barcelonasta. Juna vie Madridista Santiago de Compostelaan runsaassa 5 tunnissa.

Maista Galiciassa näitä

Galiciassa kannattaa maistaa etenkin erilaisia mereneläviä sekä alueen Albariño- ja Ribeiro-rypäleistä tehtyjä hyviä viinejä.

Santiago de Compostelan hyviä ravintoloita ovat esimerkiksi modernia galicialaista ruokaa tekevät A Horta do Obradoiro sekä Restaurante Mesón O42.

Baionan kaupungin Parador-hotellissa on iso, laadukas ravintola, jonka lasitetulta terassilta on upeat näkymät merelle.

Fisterrassa asuinalueen rinteellä sijaitsee ultramoderni Restaurante O’ Fragón. Se on autolla liikkuvalle etsimisen väärti paikka näköaloineen ja tasokkaine ruokineen.

Majoitu täällä

Santiago de Compostelan sydämessä sijaitseva Parador-hotelli Hostal dos Reis Católicos on perinteikäs ja vaikuttava (2 hh alkaen noin 170 e). Katedraalin lähellä on myös vanhaan rakennukseen tehty pieni, moderni Hotel Pazo de Altamira (2 hh alkaen noin 90 e).

Vaeltajien virtaa palvelee suuri määrä edullisia, yksinkertaisia majapaikkoja. Heinä–elokuun majoitukset täyttyvät kauankin etukäteen, muulloin on väljempää.

Lisätietoja koko Galician alueesta saa turismo.gal-sivustolta.

Pyhiinvaeltajien ja heidän reittiensä tunnus on simpukka. Kuviota näkeekin seudulla joka puolella.
Julkaistu: 13.7.2019