Espanjan arvokisamenestyksen taustalta löytyy yllättävä nimi, jonka perintö elää edelleen vahvana maan jalkapallossa

Maaliskuussa 2010 Helsingin Koskelantien kupeessa sijaitsevaan jalkapallohalliin oli kerääntynyt satamäärin tiedonjanoisia juniorivalmentajia. Innokkaimmat tekivät muistiinpanoja kynä sauhuten. Myös yksittäiset muiden lajien valmentajat olivat löytäneet tiensä viileään kuplahalliin.

He olivat paikalla yhden erityisen henkilön takia.

Tilaisuuden päätähti, lähes 70-vuotias valmentajakouluttaja, liikkui rauhallisesti ja opasti nuoria pelaajia maltilla. Ääntä hänen ei tarvinnut korottaa kuin joitakin yksittäisiä kertoja. Tuo valmentajakouluttaja oli Horst Wein.

Malliryhmän 13-vuotiaat pelaajanalut kuuntelivat valmentajakonkarin ohjeita tarkkaavaisesti ja pyrkivät toteuttamaan niitä parhaansa mukaan.

Harjoitteet lähtivät liikkeelle yksinkertaisilla säännöillä. Tarkentavia sääntöjä ja lisätäsmennyksiä tuli vaiheittain mukaan. Keskeistä oli saada harjoite riittävän nopeasti käyntiin ja pelaajat nopeasti liikkeelle. Oppimisen edetessä myös vaikeusaste nousi.

Leimallista jokaiselle harjoitteelle oli, että ne tapahtuivat pienillä pelaajamäärillä lapsille luontaisen kokoisilla alueilla. Toistoja tuli runsaasti, pallo oli paljon pelissä.

Nuorten pelaajanalkujen täytyi tehdä päätöksiä pienehkössä tilassa nopeasti: Kuljetanko itse vai syötänkö vapaalle pelaajalle? Mistä löydän tyhjän tilan? Kuinka pääsen ahtaasta tilasta pois?

Malliharjoitukset etenivät loogisesti. Pieneltä alueelta siirryttiin isompaan. Pelaajamäärät kasvoivat maltillisesti. Joissakin harjoitteissa valmentajakouluttaja hyödynsi neljää maalia varmistaakseen riittävän leveyden. Kantavana ajatuksena oli luoda tilanteisiin vaihtelua ja kannustaa pelaajia sopeutumaan pelin muuttuviin vaatimuksiin.

Joillekin valmentajista kouluttajavieraan teesit olivat tuttuja jo entuudestaan – ennen muuta vieraan monipuolisen kirjallisen tuotannon takia. Osalle harjoitustapahtuma oli kuitenkin silmiä avaava. Näinkin voi junioripelaajia valmentaa.

Yli neljännesvuosisata aikaisemmin, 1980-luvun alussa, Horst Wein valmensi espanjalaisia maahockeypelaajia Barcelonassa, jonne Hannoverissa syntynyt entinen liikunnanopettaja oli muuttanut jo 1970-luvulla.

Korkeasti koulutetun Weinin valmennusfilosofia kiinnosti Katalonian pääkaupungissa myös muiden lajien valmentajia. Vuonna 1982 hän luennoi maahockeysta paikallisessa valmennusseminaarissa, johon ottivat osaa muiden muassa myös FC Barcelonan jalkapallovalmentajat.

Muutama vuosi seminaarin jälkeen Weinin tie kohtasi FC Barcelonan junioriakatemian, maineikkaan La Masian, valmentajan Carles Rexachin kanssa. Valmentajien työpaikat sijaitsivat vain kivenheiton päässä toisistaan, ja varsinkin Rexach seurasi usein kollegansa kenttätyöskentelyä.

Rexach oli niin vakuuttunut Weinin valmennusfilosofiasta, että hän pyysi tämän luennoimaan FC Barcelonan valmentajille. Weinin ohut kokemus jalkapallosta ei ollut ongelma, sillä Rexach näki kollegansa teesien pätevän universaalisti myös jalkapalloon.

Kahden eri lajin valmentajan yhteydenpito ja ajatustenvaihto toimi lopulta eräänlaisena lähtölaukauksena Weinin ja FC Barcelonan yhteistyölle, joka levisi myöhemmin koko Espanjaan ja jalkapalloilevaan maailmaan.

Wein vannoi nopean päätöksenteon, havainnoinnin ja pienpelien nimeen. Olennaista oli kehittää älykkäitä pelaajia.

Maahockeyssa Wein oli huomannut, kuinka varsinkin harjoitusten suuret pelaajamäärät ja tarpeettoman isot pelialueet tuottivat ongelmia pelaajakehityksen näkökulmasta. Siksi etenkin juniorivalmentajien oli tärkeää huolehtia, että lapsuus- ja nuoruusvaiheen harjoittelu huomioi riittävästi pelaajien ikä- ja kehitystason. Yksinkertaisesta oli siirryttävä vaikeampaan vaiheittain, ei liian isoin askelein.

Maahockeyssa Wein oli myös oivaltanut, että suurin osa pelaajien pallonmenetyksistä oli johtunut puutteellisesta päätöksenteosta, ei niinkään heikosta pelivälineen käsittelystä. Lisäksi Wein uskoi vakaasti, että yhden ainoan mallin sijasta eri tilanteissa oli vaihtoehtoisia ratkaisukeinoja.

Keskeisiä teemoja hänen valmennusajattelussaan olivat myös ennakointi, vapaiden tilojen ja pelaajien tunnistaminen sekä jatkuva pelattavaksi liikkuminen. Toisaalta Wein piti tärkeänä myös niin sanottuja korjaavia harjoitteita, kuten drillejä, joilla voitiin kehittää pienpeleissä havaittuja puutteita.

Vähitellen Weinin osaaminen alkoi kiinnostaa laajemmin myös koko espanjalaista jalkapalloväkeä. Espanjan jalkapalloliitto oli uudistamassa maan valmennusjärjestelmää, ja liiton päättävät virkamiehet näkivät, että myös Weinin opit oli syytä huomioida uudistustyössä.

Varsinkin Weinin ja Espanjan liiton tutkimusosaston yhteistyö muodostui tiiviiksi ja jatkui Weinin kuolemaan, vuoteen 2016, asti.

Horst Wein kuvattuna vuonna 2015. Wein kuoli helmikuussa vuonna 2016.

Espanjan jalkapalloliiton ja Weinin yhteistyön kivijalaksi muodostuivat Weinin laatimat pelaajakehitysoppaat. 1990-luvun puolenvälin aikoihin julkaistiin pienille lapsille tarkoitettu vihreäkantinen Nivel 1 ja vanhempien junioreiden valmentamista varten kirjoitettu punakantinen Nivel 2. Molemmat teokset kuvasivat perusteellisesti Weinin ajatuksia lasten valmentamisesta. Samalla ne loivat pohjaa valmentajien kehittämiselle ja pelaajien kouluttamiselle.

– Liitto satsasi kirjoihin todella paljon. Niiden taitto oli erittäin hyvä, ja valokuvia ja piirustuksia oli runsaasti. Espanjalaiset valmentajat lukivat Weinin kirjoja valtavan ahkerasti, sanoo Pertti Kemppinen, pitkän linjan vantaalainen jalkapallovalmentaja ja -kouluttaja.

Juuri Kemppinen oli yhtenä tahona järjestämässä Weinin valmennusseminaaria Helsingissä vuonna 2010. Valmentajat tapasivat toisiaan myös Espanjassa, jossa Kemppinen on asunut ja valmentanut säännöllisesti. Weinin Espanjan liitolle kirjoittamat klassikkoteokset löytyvät luonnollisesti vantaalaisen kirjahyllystä.

Espanjalaisen valmennusjärjestelmän hyvin tunteva Kemppinen ei ollut yllättynyt, että Weinin jalkapalloajatukset upposivat hyvin nimenomaan Espanjaan.

– Espanjalaiset jalkapalloihmiset olivat avoimia, kun maan jalkapallon valmennusjärjestelmää ryhdyttiin uudistamaan. Keskustelu oli avointa, ja espanjalaiset halusivat etsiä parhaan mallin. Pitää muistaa, että maassa on esimerkiksi useita jalkapalloyliopistoja. Weinin malli oli niin hyvin perusteltu ja jäsennelty, että se otettiin hyvin vastaan, Kemppinen arvioi.

– Espanjassa ei myöskään ollut liian vahvaa nationalistista tunneyhteyttä jalkapallovalmentamiseen. Myöhemmin Wein kertoi minulle, että esimerkiksi Italiassa oppien jalkauttaminen oli tästä syystä huomattavasti vaikeampaa.

Weinin ajatusten leviämisessä auttoi merkittävästi myös se, että hän puhui sujuvaa espanjaa. Kaiken perustana oli kuitenkin ymmärrys lasten valmentamisesta. Monet valmentajat Baskimaasta Andalusiaan ja Barcelonasta Madridiin ostivat Weinin ajatukset siitä, että pienten lasten harjoitteissa oli hyvä olla helpottavia elementtejä ja harjoitteiden pelinomaisuudelle oli tärkeää antaa riittävästi painoarvoa.

Ajatusmaailma espanjalaisessa jalkapallossa oli muutoinkin muuttumassa, ei vain Weinin ansiosta. Esimerkiksi FC Barcelonassa oli vähitellen, jo ennen tiiviimpää yhteistyötä Weinin kanssa, ryhdytty hyödyntämään entistä enemmän rondoja ja pienpelejä akatemiajoukkueiden harjoittelussa. Tärkeintä ei enää ollutkaan pelaajan iso koko tai fyysisyys.

Osaltaan Weinin teosten myötä uudet ideat tulivat näkyviksi ympäri maata.

– Espanjan valmennusjärjestelmä on erittäin yhtenäinen, vuosikymmeniä lapsia ja nuoria valmentanut Kemppinen sanoo.

– Rondopelaaminen ja pienpelit ovat ehdoton kivijalka, ja Wein oli yksi tärkeä tekijä niiden uskottavassa tuomisessa lasten valmennukseen. Wein kehitti myös niin sanotun FUNiño-pelimuodon, joka korostaa ohjattua löytämistä sekä edistää peliälyä ja luovuutta nuorten pelaajien keskuudessa.

Neljä vuosikymmentä kestäneen kouluttajauransa aikana Wein kouli tuhansia jalkapallovalmentajia ja -pelaajia kymmenissä eri maissa. Hänen teostensa sisältöjä siteerataan toistuvasti myös nykypäivän jalkapallokirjallisuudessa ja -tutkimuksessa.

Monet Weinin teokset, etunenässä englanninkielinen Developing Youth Football Players, ovat edelleen monien juniorivalmentajien tärkeimpiä opinkappaleita. Ne ovat myös toimineet metodologisena pohjana usean seuran ja eri maiden jalkapalloliittojen valmennuslinjoille.

Esimerkiksi Weinin klassikkoharjoitus, kolme vastaan kolme -pienpeli neljään maaliin, löytynee monen jalkapalloseuran valmennuslinjasta. Pelaajamäärät ovat sopivat, ja neljä maalia mahdollistaa leveyden ja syvyyden pidon.

Kaiken edellä esitetyn valossa ei liene liioiteltua sanoa, että Horst Wein on ollut yksi eniten eurooppalaiseen juniorivalmennukseen vaikuttaneista henkilöistä.

Myös itse lukuisia valmennuskirjoja työstänyt Pertti Kemppinen on sitä mieltä, että Weinin filosofia on tarjonnut kenties maailman systemaattisimman tavan opettaa peliä lapsille. Vuonna 2024 nämä teesit ovat edelleen ajankohtaisia – myös muualla Euroopassa.

Esimerkiksi yhdessä maanosan johtavista jalkapallomaista, Saksassa, junioreiden valmennussisältöjä on viety viime vuosina entistä enemmän pienpelejä painottavaan suuntaan.

Mutta ennen kaikkea Weinin opit näkyvät Espanjassa, hänen toisessa kotimaassaan.

– Espanjan malli perustuu yhä hyvin vahvasti Weinin metodiin, kuten rondo- ja pienpeliajatteluun. Hänen ideansa ovat olleet ratkaisevassa roolissa muovaamassa modernia espanjalaista jalkapalloharjoittelua, pelaajia ja valmentajia edelleen kouluttava Kemppinen alleviivaa.

Weinin kirjojen ydinperiaatteet ilmenevät Kemppisen mukaan myös Euroopan mestaruuden voittaneessa maajoukkueessa, La Rojassa. Kyse on ennen muuta siitä jalkapallokasvatuksesta, jonka pelaajat eri puolilla Espanjaa ovat saaneet.

– Pelaajat pystyvät pelaamaan ahtaassa tilassa, liikkumaan pallottomana ja prässäämään pirun nopeasti, Kemppinen korostaa.

Horst Weinin elämäntyö elää edelleen vahvana. Yksi osoitus siitä saatiin sunnuntaina Berliinin olympiastadionilla.

Lähteet:

Horst Wein: Libros fútbol a la medida del niño 1 y 2 (Real Federación Española de Fútbol 1995)

Horst Wein: Developing Youth Football Players (Human Kinetics 2007)

Interview mit Horst Wein volle Zustimmung meinerseits (Trainertalk.de 2015)