Oi ihana Cádiz! Andalusian tunnelmallinen kaupunki on kuin ystävä, jonka luokse haluaa palata yhä uudelleen
Espanjan eteläosassa on Costa de la Luz, Valon rannikko. Sen hohtavien hiekkarantojen ja merinäkymien helmi on kaupunki, joka on ihastuttanut kävijöitä jo vuosisatojen ajan.
Ensimmäiseksi on syytä korjata yleinen väärinkäsitys. Cádiz ei ole Euroopan vanhin kaupunki. On olemassa iso pino kirjoja, satoja lehtijuttuja ja tuhansia verkkosivuja, joissa tätä väärää tietoa kerrotaan faktana, mutta se ei vain pidä paikkaansa. Foinikialaiset perustivat Cádizin arviolta noin 1 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta esimerkiksi Ateena ja Bulgarian Plovdiv ovat vanhempia.
Suunnilleen kaikki muut superlatiivit tästä Andalusiassa Atlantin rannikolla sijaitsevasta kaupungista pitävätkin sitten paikkansa. Kerrotaan, että jo maurit aikoinaan totesivat sen olevan kaunis kuin hopeinen astia, joka lepää veden sinessä.
Cádiz, suloinen Cádiz, viehättävin kaupunki, jonka silmäni ovat koskaan nähneet, kirjoitti puolestaan runoilija lordi Byron kirjeessä äidilleen vuonna 1809.
Jos haluat löytää uuden lempikaupunkisi, johon tekee aina mieli palata kuin hyvän ystävän luo, tässä on erinomainen ehdokas.
Aamu on Cádizin vanhankaupungin kaduilla vielä hiljaista aikaa. Kulkijoita on vain jokunen, mutta monissa kortteleissa sentään näkee lepäilevän, haukottelevan koiran.
Kaupungin erityisyys on näillä kulmilla: pitkulaiselle niemelle tehdyissä rantabulevardeissa, kujissa ja valkeissa taloissa. Kun koko Cádizissa on noin 115 000 asukasta, täällä heistä asuu vain joitakin tuhansia. Hotelleja ja muita majapaikkoja riittää, mutta vanhakaupunki ei silti tunnu matkailijoiden valtaamalta vaan lempeän, autenttisen espanjalaiselta.
”Cádizia on helppo tutkia kävellen, ja vanhassakaupungissa kohtaa mukavasti myös paikallisia.”
Cádizia kannattaa tutkia kävellen, kaikki täällä on helposti tavoitettavissa jalan. Eksyminen olisi vanhassakaupungissa käytännössä mahdotonta, ainakaan hetkeä pidempään: ennen pitkää joka suunnalta tulee vastaan meri.
Barrio de la Viñan seutu on kaupungin parhaita majoittumiseen. Täällä kukoistivat aikoinaan viiniviljelmät ja puutarhat, ja sitten tästä tuli kalastajien alue.
Nyt la Viñan siisteissä kortteleissa on ravintoloita ja baareja, mutta seutu on yöpymiseen hiukan edullisempaa kuin ydinkeskusta. Täällä kohtaa mukavasti myös paikallisia. Pikku aukiolla istuu iltaisin harmaahapsisia pappoja, ja viikonlopun päivinä näkee lähitalojen lapsia kieppumassa leikkipuistolaitteissa.
”Costa de la Luzin rannoista osa on vilkkaita ja rakennettuja, toiset luonnontilassa.”
Vieressä on myös La Caleta, yksi Cádizin monista hiekkarannoista. Se vetää väkeä paistattelemaan auringossa ja uimaan lähes aina. Rannan kummassakin päässä on 1600–1700-luvuilla rakennetut jyhkeät linnoitukset: San Sebastián on ollut pitkään suljettuna odottamassa uutta kukoistustaan, mutta Santa Catalinassa pääsee tutustumaan muureihin ja niiltä avautuviin näkymiin.
Täällä ollaan keskellä valon rannikkoa, Costa de la Luzia, jolla on yli 200 kilometriä hiekkarantoja. Vaikka Costa de la Luzilla riittää isoja ja pieniä kaupunkeja, suuri osa rannoista on rakentamattomia – moni niistä on lähes luonnontilassa, yksinkertaisia mutta kauniita.
Cádizista pääsee helposti lukuisille leppoisille rannoille. Jos haluaa pysytellä kaupungin alueella, La Caletan lisäksi tarjolla ovat esimerkiksi Santa María del Marin, La Victorian ja Cortaduran rannat.
Cádizin keskustassa kulkiessa kohtaa ennen pitkää kyllä reipasta turistimeininkiäkin. Plaza de Minan aukion laidalla on ilmainen kaupunginmuseo, joka esittelee seudun arkeologista ja taidehistoriaa. Moni matkailija jää katsomaan museon edustalla pyörivää katumuusikoiden ja tanssijoiden flamencoesitystä.
Kävelymatkan päässä on useita kiinnostavia kohteita, joista osan luona saa väistellä vieraiden virtaa. 1700-luvun alkupuolella rakennetussa naistensairaalassa Hospital de Mujeresissa on upea kappeli. Sen tähtinähtävyys on kuuluisan El Grecon aivan 1600-luvun alussa tekemä maalaus Fransiskus Assisilaisen näystä.
Espanjan vanhin katettu kauppahalli, vuonna 1838 avattu Mercado Central de Abastos, vetää ihmisiä. Torihallissa kannattaa silti käydä, jo siksikin, että sieltä voi ostaa maisteltavaksi erilaisia tapaksia ja lasin sherryä.
”Cádiz tunnetaan Espanjassa liberaalina ja hengeltään suvaitsevaisena kaupunkina.”
Historianystävän kannattaa kurkistaa pienehköön Museo de las Cortes de Cádiziin, joka esittelee kaupungin yhteiskunnallisia vaiheita. Täällä luotiin vuonna 1812 koko maalle tärkeä Espanjan monarkian perustuskirja, yksi maailman ensimmäisistä perustuslaeista.
Se oli tuolloin poikkeuksellisen edistyksellinen ja laajensi kansalaisoikeuksia. Cádiz tunnetaan edelleen Espanjassa liberaalina ja hengeltään suvaitsevaisena paikkana. Kaupungissa pidetään myös maan parhaita suuria kansanjuhlia, niin alkuvuoden suurissa karnevaaleissa kuin kesän Pride-juhlissa.
Vaikka vanhakaupunki ei ole kovin suuri, sen tunnelma ja anti eivät tyhjene yhdellä kävelyllä.
Brittiläinen kirjailija Honor Tracy, 1900-luvun alkupuolelta lähtien eri puolilla maailmaa seikkaillut nainen, tuli aikoinaan tunnetuksi matkakuvauksistaan. Hän reissasi Andalusiassa 1950-luvulla ja tiivisti kokemuksensa tästä paikasta näin: Cádiz on taianomainen kaupunki, ja samoin kuin Krakova ja Dublin, se saa mielen liekehtimään aina, kun vain kääntyy uudesta kulmauksesta.
Oi, mikä näköala! Auringonsäteet kimaltavat meren sinellä. Upea poutapäivä saa Cádizin vanhankaupungin monet tornit ja komeiden talojen katot hohtamaan, kun niitä voi katsella yläilmasta.
Cádiz on kuuluisa valostaan, Valon rannikon päivänpaisteesta. Se tuntuu olevan eri vuodenaikoina ja päivän mittaan aina erilaista, ja rantojen yllä kirkas hohde saa pehmeyttä melkein kullanvärisestä hiekasta.
Kaupungin helmi on Catedral Nueva, eli ”uusi” Santa Cruzin katedraali. Tuoretta siinä ei ole mikään: koristeellista barokkipyhättöä alettiin rakentaa 1720-luvun alussa, ja huikea kokonaisuus torneineen valmistui vuonna 1853. Sisällä näyttävin osa on iso pääalttari, mutta muissa tiloissa kappeleineen riittää myös katseltavaa.
Ja kun nousee kierreportaikon hengästyttävät 173 askelmaa katedraalin kellotorniin, saa ylhäällä vaivanpalkaksi kaupungin hienoimmat näkymät joka suuntaan. Niitä tekee mieli katsella pitkään. Moni kävijä tosin yllättyy hupaisasti säikähtäen siitä, että tornin kello lyö kovaan ääneen vartin välein.
Kannattaa kurkistaa myös lähellä sijaitsevaan ”vanhaan katedraaliin”, joka sekin on nimeltään Santa Cruz. Se rakennettiin alun perin 1260-luvulla moskeijan paikalle, kun kuningas Alfonso X Viisas joukkoineen valtasi kaupungin maureilta. Mutta kirkko tuhoutui sodissa ja pystytettiin uudelleen 1600-luvun alussa.
Vielä vanhempaa historiaa edustaa Teatro Romano. Roomalaiset rakensivat Cádiziin yhden valtakuntansa suurimmista teattereista 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Ajan saatossa se hylättiin ja päälle tehtiin linnoitus. Teatterin rauniot löydettiin vuonna 1980, ja esiin on kaivettu pienehkö osa, johon voi käydä tutustumassa.
Kun kaipaa kaupunkikierroksella lepohetkeä, kannattaa etsiytyä Genovésin puistoon. Sen paikalla on sijainnut puisto jo 1700-luvun lopulta alkaen, ja nykyinen on paikallisten suuresti suosima hengähdysalue.
Genovésissa on yli 150 eri kasvilajia puista pensaisiin, ja se onkin kasvitieteellisen puutarhan ja 1800-luvun runsaan romanttisen puistorakentamisen yhdistelmä.
”Täällä kannattaa maistella etenkin mereneläviä, vaikka kohtuuhintaisissa freiduría-ravintoloissa.”
Cádizissa riittää erilaista katseltavaa niin, että jos haluaa vaihtelua kävelyyn, kannattaa vaikkapa vuokrata pyörä. Sillä voi hurauttaa myös nauttimaan eri rannoista ja parhaista ravintoloista.
Kaupunki tunnetaan erityisesti herkullisista merenelävistään. Niitä kannattaa maistaa esimerkiksi jossakin paikallisten suosimista, mukavan kohtuuhintaisista freiduría-ravintoloista, jotka tarjoavat nimensä mukaisesti etenkin paistettua kalaa.
Paremmista ruokapaikoista on hyvä tietää ainakin Taberna El tío de la Tiza, jonka kala-annokset ja muukin tarjonta keräävät kehuja. Pöytiä tällä tabernalla on vain ulkona aukiolla, ja niihin on usein tungosta.
El Faro de Cádiz on puolestaan melko hintava mutta paljon kiitelty laaturavintola.
Jos haluat todella erityisen ruokaelämyksen, mene vanhankaupungin ulkopuolelle Aponienteen. Se on teollisuusalueella sijaitseva huippukokki Ángel Leónin ravintola, jolla on kolme Michelin-tähteä. Leónin keittiö loihtii annoksia, joissa käytetään kekseliäästi esimerkiksi suolaa tai kiehtovan erikoista ainesta: planktonia.
Cádizin vanhassakaupungissa kannattaa tietää kaksi hyvää paikkaa juomille tai pikku napostelulle. Café Royalty sijaitsee vuonna 1912 valmistuneessa rakennuksessa, ja sen sali freskoineen ja muine koristeineen saa kävijän taatusti avaamaan puhelimensa kameran.
Taberna Casa Manteca on perinteikäs tapasbaari ja niin suosittu, että sillä on kadun toisella puolella toinen baaritila. Paikallisia käy Casa Mantecassa iltaisin hälisevään tungokseen asti, mutta ystävällisesti hymyilevä vieras mahtuu mukaan.
”Cádizista voi tehdä mukavia päiväretkiä lähiseudun pueblos blancos -kyliin.”
Cádizista voi myös tehdä mieleenpainuvia päiväretkiä: rantojen lisäksi lähiseudulla on kauniita kaupunkeja.
Niistä kuuluisin on Cádizia isompi Jerez de la Frontera. Se tunnetaan etenkin sherryn, brandyn, komean ratsastuskulttuurin ja flamencon keskuksena. Jerez de la Fronterassa kannattaa käyttää pari tuntia kuljeskellen kaupunkikartanoiden lomassa ja pistäytyen maistelemassa ja shoppailemassa seudun antimia jossakin lukuisista bodega-puodeista.
Arvostettu ratsastuskoulu Escuela Andaluz del Arte Ecuestre pitää ratsastusnäytöksiä. Ne ovat toki turistiviihdettä, mutta samalla ne pitävät yllä vuosisatojen taitoperinnettä. Jo suurenmoisen kauniiden cartujano-hevosten näkeminen on ilo. Hyviä tanssiesityksiä Jerezissä näkee puolestaan perjantai- ja lauantai-iltaisin Barrio de Santiagon korttelien flamencoklubeissa.
Päiväretken ulottuvilla on myös monia Andalusian pueblos blancos -kyliä. Kukkuloille rakennetuissa valkoisten talojen kylissä on kaikissa samanlaista tunnelmaa mutta jokaisessa aimo annos omaa historiaansa.
Kokemisen arvoinen on esimerkiksi Arcos de la Frontera. Sen kukkulan huipulla komeilee linna, joka on nykyään yksityisomistuksessa, mutta Arcosin kujilla ja aukioilla riittää muuta katseltavaa.
Keskiajalla tämä oli yhden muslimikuningaskunnan pääkaupunki, ja sen yläosista avautuvat vaikuttavat näköalat Guadaletejoen laaksoon. Kukkulalle vievät kadut ovat jyrkkiä, mutta sinne pääsee autollakin. Huipulla voi palkita itsensä juomalla kahvilassa tai näköalaravintolassa.
Kun palaa retkiltä Cádizin niemelle ja vanhaankaupunkiin, se tuntuu helposti jo kotoisalta.
Täällä kaikki on miellyttävässä tasapainossa. Kävijöiden tungos käy ahdistavaksi vain suurimman sesongin aikaan, muulloin kaupungin kaduille ja rannoille mahtuu mukavasti.
Tärkeintä on kaupungin vahva oma henki, joka saa monet oleskelemaan pidempään. Cádiziin voisi hyvin tulla vain lepäämään tai vaikka kirjoittamaan runoja. Kenties opettelemaan ruokakurssilla andalusialaisten herkkujen salaisuuksia tai miettimään elämälleen kokonaan uuden vaiheen. Ja varmasti haaveilemaan uudesta matkasta juuri tänne.
