Esko Seppänen räjäytti pankin – Paljastaa kaikki taustat kohutun podcastimperiuminsa taustalla: "Elämäni mullistui"
Esko Seppänen ja Petteri Sihvonen on kaksikko, joka jätti suomalaiseen urheilujournalismiin aikoinaan lähtemättömän jäljen muun muassa Urheilulehden U-studiossa. Nyt kaksikko on jälleen yhdessä tekemässä taikojaan, kun Seppänen istui villasukissaan alas Sihvonen 1vs1 -vieraaksi.
Petteri Sihvonen sai Sihvonen 1vs1-vieraakseen kauan himoitsemansa vieraan, entisen Urheilulehden kollegansa ja U-studion taisteluparinsa Esko Seppäsen.
– Nyt voin varmuudella luvata kuulijalle, että tarjolla on spektaakkeli, joka kannattaa kuunnella. Äänessä on hullujussia ja sanamyllyä pyörittävä nero, joka on onnistunut siinä, missä kukaan muu ei ole onnistunut podcastinsa kanssa. Urheilucast on Seppäselle aito intohimon kohde, mestariteos omassa segmentissään, ja samalla se on sampo, joka jauhaa tekijälleen rahaa, Sihvonen sanoo.
Suomalaisessa urheilupuheessa tapahtui hiljainen mutta peruuttamaton käännös siinä kohtaa, kun Esko Seppänen alkoi tehdä Urheilucastia. Ei niin, että urheilusta ei olisi ennen puhuttu – sitä on puhuttu aina, liikaa ja rakkaudella – vaan siksi, että puheen painopiste siirtyi. Lähetyksestä tuli tulkinta. Ottelusta tuli kohtaus. Tilastosta tuli kertojaäänen sivuhuomio, joka paljastaa enemmän kuulijasta kuin numerosta.
– Alkujuontoni tämä kohta ei liioittele: "No, U-studio on yksi asia, urheilun miehet ja naiset ovat toinen asia, urheilun huipputekijät ovat kolmas asia, vaan sitten on aivan oma luokkansa, kyse on lähes tulkoon kultista, kulttihahmosta, kaikki on ylivoimaisen ilmeistä, omalakista ja pidäkkeetöntä, tervetuloa vieraakseni, maineikas ja myyttinen mies, entisen Urheilulehden kollegani, Urheilucastin luoja ja ylläpitäjä, Esko Seppänen!", Sihvonen lukee uudelleen paperistaan ääni vavisten.
”Seppäsen erikoisuus on hänen tapansa rakentaa urheilusta metaforallinen, paikoin parodinenkin matka.”
Urheilucastissa on jotain poikkeuksellisen henkilökohtaista: kuulija ei tule vain “kuulemaan mitä tapahtui”, vaan kuulemaan miten Esko kokee, jäsentää ja kehystää sen, juuri sinä päivänä, sillä energialla ja sillä mielentilalla, joka äänessä on. Se on samaan aikaan riski ja vetovoima. Riski siksi, että kaikki suodattuu yhden ihmisen läpi. Vetovoima siksi, että juuri se tekee sisällöstä elävää: urheilu ei ole tässä vain tapahtumaketju, vaan mielessä tapahtuvaa liikettä.
Seppäsen erikoisuus on hänen tapansa rakentaa urheilusta metaforallinen, paikoin parodinenkin matka. Puhe voi lähteä kiertämään – analogioita, kielikuvia, pieniä sivupolkuja – ja sitten, kuin huomaamatta, kuulija on taas urheilun ytimessä. Se naurattaa, mutta nauru ei ole “kevennys” vaan osa analyysiä: huumori paljastaa, missä kohti lajin, median tai valmentamisen itsepetos piilottelee.
– Seppänen on kuin kaikkein maineikkain joukkuepallopelivalmentaja Vince Lombardi, joka paljastaa koko pelikirjansa, mutta ei ole mitään vaaraa, että joku pystyy kopioimaan sen. On huikeaa, miten avoimesti Seppänen puhuu. Hän avaa kaiken! Kyseessä on pakoin monologi, joka pitää kaikkien podcast-tekijöiden kuunnella, kaikkien alan koulujen järjestää oppilailleen kuultavaksi. Yliopistolla sietää kuunnella tuo Seppäsen luento, joka on oikeastaan läksy, Sihvonen pamauttaa.
”Urheilucast ei saarnaa ylhäältä; se kertoo sisältäpäin, niin kuin ihminen kertoo lajista, jonka rytmi on tarttunut selkärankaan.”
Taustalla kuuluu toimittajan vaisto. Vuosien – joskus vuosikymmenten – seuranta näkyy siinä, miten Seppänen lukee pelirohkeutta, valmennuksen valintoja ja median maneereja.
Hän tuntee myös toimitusten sisäisen logiikan: missä kohtaa “laadukas urheilujournalismi” loppuu ja missä parodia alkaa, ja miksi se raja on usein juuri se kiinnostava kohta. Urheilucast ei saarnaa ylhäältä; se kertoo sisältäpäin, niin kuin ihminen kertoo lajista, jonka rytmi on tarttunut selkärankaan.
– Minä sanon tähän taikuri Seppäsen taikasanan, jota hän ei ehkä itsekään tajua käyttävänsä vaikka hän tulee sitä käyttäneeksi, aivan alan kaikkein oppinein väki ymmärtää, mitä tarkoitan, miten Seppänen pitää kulttinsa jäsenet näpeissään, se on: parasosiaalisuudella operoiminen! Sihvonen tulkitsee ja jatkaa: – Hieman kuin minulla on oppinut kuulija, Seppäsellä on kummikuulija.
”He sitoutuvat, koska he haluavat Seppäsen näkökulman – sen “totuuden”, joka syntyy kun ihminen uskaltaa sanoa ääneen, mitä hän näkee ja miksi se merkitsee.”
Ja sitten on se bisnespuoli – se arkinen, usein näkymätön työ, joka tekee vapaasta äänestä mahdollisen. Urheilucast muistuttaa, että podcast voi olla kokonainen tuotantolaitos yhden ihmisen käsissä: sisältö, rytmi, myynti, yhteistyöt, oma prosessi, oma vastuu. Siinä on jotain pioneerimaista: ajatus siitä, että urheilujournalismi voi olla yhtä aikaa tekijänsä näköistä ja ammatillisesti kestävää.
Kuulijat eivät sitoudu Urheilucastiin siksi, että he saisivat pelkät faktat nopeimmin. He sitoutuvat, koska he haluavat Seppäsen näkökulman – sen “totuuden”, joka syntyy kun ihminen uskaltaa sanoa ääneen, mitä hän näkee ja miksi se merkitsee. Ja kun siihen yhdistyy leikki, tarkkuus ja selittämisen into, syntyy outo ja harvinainen tunne: urheilu ei kuulosta raportilta. Se kuulostaa tarinalta, joka tapahtuu samanaikaisesti kentällä ja kuulijan päässä.
Podcastin kooste on osin kirjoitettu tekoälyä hyödyntäen. Toimitus on editoinut ja tarkastanut sisällön.
