Sairaanhoitajat harjoittelivat suojavaatteiden pukemista naureskellen, mutta sitten osastolle saapui oudosti hengittävä potilas
Sairaanhoitaja Iiris Salo koki koronan kovin kaukaiseksi, kunnes osastolle saapui ensimmäinen koronatartunnan saanut potilas.
Olin töissä Turun yliopistollisen keskussairaalan keuhko-osastolla. Elettiin koronapandemian alkuaikoja, ja osastollamme valmistauduttiin koronapotilaiden tuloon. Meillä ei ollut vielä yhtään diagnosoitua tapausta.
Sitten saimme ensimmäiset eristysvaatteet. Harjoittelimme niiden pukemista kahvihuoneessa ja naureskelimme, että tarvitaanko näitä ikinä. Vaikka ulkomailla oli koronatapauksia, asia tuntui etäiseltä.
”Pelkäsin, saanko itse tartunnan, vaikka minulla oli suojavarusteet päällä. Kaikki oli niin uutta.”
Vähän sen jälkeen olin yövuorossa, kun osastolle tuli potilas, jolla epäiltiin koronaa. Silloin testituloksen saamiseen meni vuorokausi, mutta nykyisin se saadaan muutamassa tunnissa. Potilaan oireet olivat outoja ja hengitys kummallista, mutta hengenahdistusta ei ollut.
Soitimme yöllä lääkärille ja kysyimme, miten pitäisi toimia. Lääkäri sanoi, että keuhkokuvien perusteella potilas vaikuttaisi olevan osaston ensimmäinen koronapotilas. Testitulokset vahvistivat asian.
Potilas joutui teho-osastolle, mutta selvisi lopulta taudista. Pelkäsin, saanko itse tartunnan, vaikka minulla oli suojavarusteet päällä. Kaikki oli niin uutta. Osastollamme on edelleen koronapotilaita, mutta suojavaatteet ovat muuttuneet kevyemmiksi.
