Englantilaista yhteiskuntaa leimaa harhakäsitys omasta ylivertaisuudesta – se estää maata nousemasta ylivertaiseksi jalkapallomahdiksi
Englannissa ei ole ikinä pohjimmiltaan hyväksytty Arsene Wengerin tai Josep Guardiolan luomaa jalkapalloperintöä.
Englantilainen jalkapallokalenteri kulkee tiettyjen kausittain toistuvien puheenaiheiden kautta liki orjallista vuosirytmiä. Aina jossain vaiheessa kautta joku keski-iän ylittäneistä, itse 1980- tai 1990-luvulla maan pääsarjaa pelanneista asiantuntijoista meuhkaa siitä, miksi ulkomaalaiset päävalmentajat eivät voi pärjätä heidän liigassaan ja miten seurajohtajien pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia englantilaisille valmentajille.
Lähes yhtä varmasti jossain vaiheessa kautta alkaa keskustelu englantilaisten pelaajien määrästä Valioliigassa ja miten omille nuorille pitäisi antaa enemmän peliaikaa. Kun Gareth Southgate työskenteli Englannin miesten maajoukkueen päävalmentajana, hän ujutti puheenvuoroillaan aiheen mediaan. Sieltä se ryöpsähti asiantuntijoiden painokkaiden kannanottojen marinoimana keskusteltavaksi.
Yksi englantilaisten suosikkiaiheista viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana on ollut Englannin cup, tuttavallisemmin FA Cup, ja sen arvostus. Kun maailman vanhin yhä pelattava jalkapallokilpailu pyörähtää loppukesästä käyntiin, brittimedian puritaanit vaativat papukaijojen lailla suurseuroja ja maksavaa yleisöä arvostamaan enemmän cupia.
