Englannin rakastettu retkikohde: löydä hurmaavan Cornwallin rannikkoseudun parhaat paikat
Kultaisia rantoja, dramaattisia kalliomaisemia ja sinisenä hohtavaa merta. Länsi-Cornwallissa Englannin manner loppuu ja Atlantti alkaa. Maakunta houkuttelee kävijöitä myös iloisilla kaupungeilla ja tasokkaalla taiteella.
Kapea tie mutkittelee alas jyrkkää rantatörmää. Aaltojen kohina käy korviahuumaavaksi jo ennen kuin meren näkee.
Perillä odottaa yksi Länsi-Cornwallin upeimmista rannoista, Sennen Cove. Sen valkealla hiekalla kulkee pilvisen päivän harmaudesta huolimatta ulkoilijoita ja vapaina ilakoivia koiria. Parkkipaikalla nuoripari vaihtaa ylleen märkäpuvut ja juoksee vikkelästi aaltoihin.
Rannalla surffikoulun oppilaat lämmittelevät käsiään pyöritellen. Ensin aloitetaan tasapainoharjoitukset kuivalla maalla, seuraavaksi treenataan veteen kävelyä. Siinä onkin haastetta, sillä murtuvien aaltojen voima heittää tottumattoman pyrstölleen. Vaikka opettelijoilla on hiekkaa ja merivettä sieraimissa asti, naurusta ei meinaa tulla loppua.
Kaksi nuorta miestä seisoo vedessä puolimittaiset laudat käsissään ja odottaa oikeaa hetkeä hypätä aallon matkaan. Jack ja Ross harrastavat bodyboardingia, jossa heittäydytään vatsalleen lyhyen laudan päälle tyrskyjen kyytiin.
”Tämä ei ole ihan ensikertalaisen ranta”, sanoo Jack ja tyhjentää vettä märkäpukunsa lahkeesta. Vieressä Ross sotkeutuu räpylöihinsä ja kaatuu hiekalle hekottaen.
Länsi-Cornwall on joka suunnalla vellovan Atlantin valtameren armoilla, ja sen rantaviiva tekee huimaavan jyrkkiä syöksyjä aaltoihin. Dramaattisen rannikon mutkiin mahtuu myös lukemattomia suojaisia poukamia ja hienoja hiekkarantoja. Lauhkea ilmasto suosii täällä jopa viininviljelyä.
Ainutlaatuiseen maisemaan on helppo uppoutua kulkemalla South West Coast Path -reitin merkittyjä polkuja. Upeita päivämatkoja ovat esimerkiksi kävely St Ivesin kaupungista länteen kohti erinomaista Gurnard’s Head -pubia, tai tutustuminen kaivoshistoriaan Cape Cornwallin ympäristössä. Penzancen kaupungista pääsee kävelypolkuja pitkin Minack Theatreen, rantakallioon hakattuun amfiteatteriin. Siellä esityksistä nautitaan merituulen tuiverruksessa.
Ei ihme, että tämä on englantilaisille rakkaimpia matkakohteita kotimaassa.
Cornwall on kaukana. Englannin lounaiskulmaan on suurista asutuskeskuksista pitkä matka paitsi fyysisesti, myös henkisesti, sillä maakuntaa määritti vuosisatojen ajan sen syrjäisyys muusta valtakunnasta. Asukkailleen se on edelleen Kernow, muinaisilta kelteiltä nimensä saanut tinakaivosten ja sardiinitynnyrien maa, jolla on oma, uppiniskainen luonteensa.
Rautatien rakentaminen vuonna 1887 lopetti eristäytyneisyyden ajan. Merenrannikon valo houkutteli taiteilijoita, jotka perustivat kalastajakyliin yhteisöjään. Autenttista maalaiselämää kuvaavat maalaukset tekivät Cornwallin tunnetuksi maailman taidesalongeissa, ja hetken aikaa maankolkka oli Euroopassa lähes Pariisiakin muodikkaampi paikka.
Land’s End, Englannin läntisin kallionkieleke, oli suosittu matkakohde jo viktoriaanisella kaudella, eikä matkailijoiden virta ole ehtynyt. Cornwall on yksi Britannian suosituimmista kohteista, ja pandemia nosti matkailijamäärät ennätyslukemiin. Maakunta on pullollaan loma-asuntoja, sillä tänne tullaan yleensä pitkäksi aikaa. Turisteja saapuu myös Doc Martin- ja Poldark-tv-sarjojen houkuttelemina.
Suuren maakunnan rantaviivalla on pituutta lähes 700 kilometriä. Alueelta löytyy paljon nähtävää, ja sitä kannattaa kierrellä aivan kauimmaisen laidan maisemiin asti. Penzance on Lontoosta länteen vievien junaraiteiden viimeinen asema ja portti Länsi-Cornwallin niemimaalle. Sen jyrkät kalliorannat ja villinä vellova valtameri ovat mykistävä näky, jonka äärellä tuntee yhä seisovansa maailman reunalla.
Nyt on herkkusuulla aikamoiset valikoimat: Länsi-Cornwallissa on hyviä kalaravintoloita joka nurkalla. Täältä löytyy myös Britannian merkittävin kalasatama, Newlyn.
Penzancesta kävelee Newlyniin puolessa tunnissa. Siellä odottavat tuoreen kalan tuoksu ja lukematon määrä kalastusaluksia. Rantamakasiineista myydään saalista tuoreeltaan, ja laitureilla pakataan kalaa kuljetettavaksi ympäri maata.
Kaupungin suosituin ravintola yllättää vaatimattomalla ulkoasullaan. Mackerel Sky on pikkuinen baari aurinkoisine terasseineen. Menyy koostuu pienistä annoksista, joten lounaalla voi maistella vaikka taskurapusalaattia, tuoreita kampasimpukoita ja rapeaksi paistettua merianturaa. Herkullista! Lisukkeeksi kannattaa tilata samphirea eli merifenkolia, suolavedessä viihtyvää yrttiä.
Jälkiruuan perässä matka jatkuu Mouseholen kylään. Täällä säilöttiin ennen suuria sardiinisaaliita, mutta nyt elanto tulee pitkälti matkailusta. Pittoreski rantakatu täyttyy jäätelökioskeihin jonottavista ihmisistä. Cornwallin paksusta kermasta tehty jäätelö maistuu kuulemma parhaalta tuoreena.
Maakunta tunnetaan myös taikinakuoreen leivotusta retkieväästä. Pasty täytetään perinteisesti perunalla, lantulla, sipulilla ja lihalla, ja sitä saa myös kasvis- ja vegaaniversiona. Pasteijalle tunnusomaista on kuoren paksu rypytetty reuna. Sanotaan, että se on suunniteltu kahvaksi, johon kaivosduunari voi tarttua likaisilla käsillään pilaamatta ateriaa.
Monen mielestä parhaat pastyt leipoo Ann Muller, joka pitää kahvilaa Lizardin niemimaalla. Hän oppi pasteijoiden teon äidiltään ja jatkaa työtä poikansa kanssa. Kahvila on melko koruton, joten eväs kannattaa pakata reppuun ja suunnata kohti Britannian eteläisintä kärkeä, Lizard Pointia.
Harvaanasuttu Lizard tunnetaan hurjapäisistä salakuljettajista ja lukuisista haaksirikoista. Niemimaan kalliorannat ovat pitkälti koskemattomia, ja onnekas kulkija saattaa nähdä aalloissa hylkeitä tai delfiinejä.
Länsi-Cornwallin huikaiseva rantaviiva on kuin luotu ikuistettavaksi maalauksiin. Ainutlaatuista valoa ovat täällä tallentaneet muiden muassa rakastettu maisemamaalari J. M. W. Turner, hurjasta ekspressionismistaan tunnettu Francis Bacon ja oma suuri taiteilijamme Helene Schjerfbeck.
Newlynin ja St Ivesin kalastajakyliin syntyi jo varhain taiteilijoiden yhteisöjä, jotka muuttivat vanhat ranta-aitat ateljeiksi. St Ivesin satamaan vuonna 1885 perustettu Porthmeor Studios on yhä kaupungin taide-elämän ytimessä, ja Newlyn Art Gallery on toiminut nykytaiteen näyttämönä jo yli sata vuotta.
Britannian maineikas kuvanveistäjä Barbara Hepworth pakeni sotaa St Ivesiin vuonna 1939 ja jäi kaupunkiin loppuelämäkseen. Abstraktit veistokset syntyivät ateljeessa, jossa Hepworth myös traagisesti kuoli tulipalon seurauksena. Rakennuksessa on merkittävälle modernistille omistettu museo, jonka upea veistospuutarha on kokemisen arvoinen.
Taiteilijat toivat maailmalta Cornwallin kaukaiseen kolkkaan uusia ajatuksia ja epäkonventionaalisia elämäntapoja.
”St Ives on ollut askeleen edellä suvaitsevaisuudessa”, kertoo museon oppaana työskentelevä John Frears Hogg. ”Täällä oli avointa homokulttuuria jo 1950-luvulla, ja mustaihoiset britit lomailivat St Ivesissa aikana, jolloin he eivät olleet yhtä tervetulleita kaikkialle muualle.”
St Ives elää ja hengittää yhä kuvataidetta, mutta keskustan kapeilla mukulakivikaduilla törmää silti todennäköisemmin surffilautaan tai turistioppaaseen. Kaupunkia varjostavat valtaisan suosion mukanaan tuomat vaivat: kausityöttömyys ja pula kohtuuhintaisista asunnoista.
John Frears Hogg suree kaupungin tyhjiä ikkunoita: ”Talvisin täällä on hyvin autiota, sillä loma-asuntojen omistajat ovat muualla eikä paikallisilla ole varaa asua keskustassa.”
Sesonkiaikaan St Ivesin charmista nauttii ehkä parhaiten majoittumalla kaupungin ulkopuolella ja pistäytymällä kauniilla kujilla päiväseltään. Lukuisista taidekohteista suosituin on Tate St Ives, jossa on esillä modernistien merkkiteoksia ja kansainvälistä nykytaidetta. Kierrokseen kannattaa sisällyttää myös Leach Pottery. Se on uraauurtaneen brittikeraamikon Bernard Leachin elämäntyölle omistettu galleria, joka järjestää myös kursseja.
Vuorovesi on alhaalla Marazionin pikkukaupungin rannassa. Punaruskean levän peittämältä hiekalta on paljastunut kapea kivinen tie, joka kulkee suoraan kohti ulappaa. Sen päätepiste on horisontissa kohoava jylhä saari.
Tämä on St Michael’s Mount, Cornwallin tunnetuin nähtävyys. Kallioisen saaren korkeimmalla kohdalla seisoo linna, joka on toiminut historian saatossa ainakin luostarina, linnoituksena ja valtaapitävien majapaikkana. Laskuveden aikaan perille voi kävellä lähes kuivin jaloin. Kun vesi nousee, matkaa taitetaan veneillä.
Keskiajalla paikka kuului ranskalaiselle Mont Saint-Michelin luostarille, joka on lähes identtinen vuorovesisaari kanaalin toisella puolella. Uudelle ajalle tultaessa linnan omistajat vaihtuivat kuninkaista jaarleihin ja kenraaleihin. Täällä käytiin Englannin sisällissodan taisteluita, ja historiaan mahtuu myös tuhoisa maanjäristys ja tsunami.
Saarella on pieni satama, vanhoja asuinrakennuksia ja iso puutarha. Päänähtävyys on linna, jonne on kivuttava pyhiinvaeltajien käyttämiä jyrkkiä kiviportaita.
Linnan huoneissa on komeat stukkokoristelut, arvokkaita maalauksia ja barokkihuonekaluja. Vitriineissä on esillä vanhojen asukkaiden omaisuutta. Kiinnostusta herättää ainakin medaljonkiin säilötty Napoleonin hiuskiehkura.
Pääroolissa on silti meri, jonka turkoosit aallot kimaltavat koristeellisten ikkunoiden takana. Linnan ulkotasanteilta avautuu huikea näkymä horisonttiin ja suoraan alapuolella kuohuviin vaahtopäihin. Tuuli vinkuu kivisissä nurkissa. Mitenkähän täällä voi nukkua, kun on myrsky?
St Michael’s Mount on upea historiallinen nähtävyys mutta myös koti. St Aubynin suku on asuttanut linnaa 1600-luvulta asti. Nykyisen lordin ja ladyn perhe-elämä on piilossa vierailta, mutta kierreportaikon seinustalle unohtunut skeittilauta tarjoaa siihen hauskan pilkahduksen.
Suvun tarinaan kuuluu myös varsin synkkiä piirteitä, joista on kuuluisissa romaaneissaan kertonut isännän serkku, kirjailija Edward St Aubyn.
Saarelle päästäkseen on ostettava etukäteen noin 17 euron lippu, johon kuuluu myös venekuljetus. Kävelytie on avoinna vuorovetten mukaan. Meri nousee ja laskee joka päivä hieman eri aikaan, kuun vaiheesta riippuen.
Tälle paikalle ja koko maakunnalle on haikeaa jättää hyväiset. Lähtiessään tuntee kuitenkin saaneensa mukaan muistot merituulista ja unohtumattomista hetkistä.
Matka Länsi-Cornwalliin
Junamatka Lontoon Paddingtonin asemalta Penzanceen vie viitisen tuntia, ja yhteen suuntaan lipun saa alkaen noin 50 eurolla. Puoliltaöin lähtevä yöjuna Night Riviera makuuhytteineen on perillä aamulla, ja sen makuuhytti aamiaisella kahdelle hengelle maksaa alkaen 160 euroa.
Matka St Ivesiin vaatii vaihdon paikallisjunaan St Erthin asemalla, mutta viimeinen osuus kulkee läpi todella upeiden rantamaisemien. Istu käytävän oikealla puolella, jos voit! Meno-paluu Penzancesta St Ivesiin maksaa runsaat 7 euroa, ja junia kulkee päivällä puolen tunnin välein.
Länsi-Cornwallia voi tutkia mukavasti autolla, mutta tärkeimpiin kohteisiin pääsee erinomaisesti myös bussilla. The Land’s End Coaster ajaa ympyräreittiä Penzancesta Land’s Endiin, Sennen Coveen, St Ivesiin ja takaisin. Lipun saa lähimaksulla suoraan kuskilta.
Majoitus
Kesäsesonki on Cornwallissa todella suosittu, ja majoituksen hankkimisessa kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Keväällä ja syksyllä on väljempää, ja kauniita säitä riittää usein lokakuulle asti.
Penzance on hyvä tukikohta Länsi-Cornwallin tutkimiselle. Kaupungissa on mukava tunnelma, erinomaisia ravintoloita ja paljon kiinnostavia taidekohteita. Keigwin House on ystävällinen ja viihtyisä B&B keskustan laidalla, rantabulevardin tuntumassa. Pyydä huone pihan puolelta niin vältyt autotien melulta. 2 hh 100–140 euroa.
Omaa rauhaa kaipaava suuntaa huikaisevien merimaisemien äärelle. Gurnard’s Head on rantapubi, joka tarjoaa ylellistä majoitusta noin 10 kilometrin päässä St Ivesista. Kävely tuulen tuivertamilla rantakallioilla on mukava päättää vaahtokylpyyn ja tuhtiin ateriaan takkatulen loimussa. 2 hh 180–250 euroa.
Moni brittimatkailija vuokraa asunnon tai mökin. Minimiaika niissä on Cornwallissa kesän kuukausina viikko. Majoitusta ja muita vinkkejä: visitcornwall.com.
