Englannin entisen kultapojan siirrossa on enemmän kylmää matematiikkaa kuin lämmintä romantiikkaa
Jack Grealish ei onnistunut Manchester Cityssä, mutta nyt edessä on uusi etappi Evertonissa. Aition Jesse Saarinen avaa syitä siirron taustalla.
Jack Grealish nousi vuoden 2021 EM-kisoissa jonkinlaiseksi koko Englannin kultapojaksi. Englanti rakastui Grealishiin, ja kun Aston Villassa tuolloin pelannut hyökkäävä keskikenttä puki pelipaitaa penkillä päälle tullakseen kentälle, kuultiin yleisöltä koko ottelun voimakkaimpia reaktioita.
Seuraavaksi kaudeksi Grealish siirtyi yli sadan miljoonan euron kaupassa Manchester Cityyn. Vaikka Grealish oli taivaansinisissä käyttökelpoinen pelaaja - ihanneavauksessa esimerkiksi triplamestaruuteen päättyneellä kaudella – eivät odotukset City-ajasta täyttyneet varmaan kellään. Pep Guardiolan alaisuudessa taika karisi hiljalleen Grealishin harteilta, ja vuoden 2024 EM-kisoissa entinen talismaani jäi kisajoukkueen ulkopuolelle.
”Jo pitkälti viime kauden puolella oli selvää, että ravistelua pelaajapakkaansa tarvitseva City haluaa eroon useammasta menestysjaksonsa vakinimestä. ”
Grealish oli yksi heistä. Mitään valtavaa huhumyllyä ei 29-vuotiaan ympärillä kesällä pyörinyt. Napoli mainittiin, mutta lopulta Birminghamissa syntynyt pelaaja päätyi Evertoniin lainalle, joka sisältää 50 miljoonan punnan osto-option.
Jack Grealishin siirtoa Evertoniin on tervehditty ilahtuneina. Grealish itse kertoi, että keskusteltuaan manageri David Moyesin kanssa, oli vain yksi seura, johon hän halusi siirtyä. Siirron tultua julkiseksi Grealishin some täyttyi kannustavista viesteistä, jotka vahvistivat Grealishin käsitystä siitä, että hän on tehnyt oikean päätöksen. Evertonissa haaveillaan Sean Dychen nihilistisen pallon jälkeen uudesta näyttävämmästä aikakaudesta: uutuuttaan hohkaava stadion, jolla pelaavan joukkueen keulakoristeeksi Grealish on Merseysiden siniselle puolelle profiililtaan aika lailla parasta, mitä on mahdollista saada.
Jos ääripäiksi asetetaan uusi aikakausi ja Dyche-pallo, voi Grealishin hankinta kuitenkin olla lähempänä Dyche-palloa kuin Everton-fanit suostuvat myöntämään tai toivovat.
Ensimmäinen kysymys liittyy siihen, onko Grealish ikinä ollut sitä, mitä häneltä Evertonissa odotetaan. Villa-kasvatin paras Valioliiga-kausi tehojen muodossa on 2020/21, jolloin mies teki kuusi maalia ja syötti 12. Maalisyötöissä hän ei ole millään toisella kaudella päässyt lähellekään vastaavia numeroita, maaleja on syntynyt yli viisi vain kertaalleen, vuotta aikaisemmin.
Grealish ei siis tuo ainakaan suorina tehoina merkittävästi maaleja kroonisesta kuivuudesta kärsineelle Evertonille. Mihin odotukset sitten perustuvat? Kyllä fiilispohjalta elävillä kannattajillakin varmasti oikea käsitys siitä on, ettei 20 tai edes 10 maalin miestä ole tulossa.
”Missä tahansa Grealish pelaa, on Evertonin tarkoitus saada hänet palloon mahdollisimman usein viimeisellä kolmanneksella.”
Grealishilla on parhaimmillaan ollut kyky saada yleisö nousemaan penkeiltään, kun hän saa pallon. Englantilainen on varsinkin jaloistaan vahvarakenteinen, suojaa palloa taitavasti, pystyy pitämään sitä lähellä vartaloaan ja muuttelemaan suuntaa pienin, taitavin kosketuksin. Virtuoosimaisimmillaan Grealish on näyttänyt siltä, ettei hän menetä palloa ikinä. Se, eteneekö hän varsinaiseen maalipaikkaan tai luoko sellaisen suoraan jollekin muulle, on oikeastaan ollut toisarvoista. Joskus pitkäpiimäiseltä kannattajista tuntuvan vastustajan liikuttamiseen jälkeen se hetki, kun Grealish saa pallon, on tuntunut siltä, että vihdoin jotain tapahtuu.
Näistä pitkistä kuljetuksista, ei ehkä kuljettuna matkana mitattuna mutta ajallisesti, on seurauksena ollut parhaassa tapauksessa tilan muodostuminen muualle tai muille, tai Grealishiin kohdistunut rike. Rikkeen voisi laittaa myös lainausmerkkeihin, sillä Grealish on hyvä hakemaan kontaktin tai aistimaan sen tulosuunnan, siirtämään kroppansa väliin ja korostamaan rikettä sopivasti.
Ja siitä päästäänkin Dyche-palloon, ja Evertonin ja Grealishin yhtälön ratkaisuun. Missä tahansa Grealish pelaa, on Evertonin tarkoitus saada hänet palloon mahdollisimman usein viimeisellä kolmanneksella. Jos Everton onnistuu tuomaan pallon sinne riittävän usein, Grealish tulee olemaan Valioliigan rikotuimpia pelaajia. Erikoistilanteissa Toffees on sarjan parhaimmistoa, tai ainakin sillä on edellytykset olla. Sillä on heittää boksiin taka-alueiden rankaisija James Tarkowski, 196 senttinen Jarrad Branthwaite, 197 senttinen Jake O’Brien, 194 senttinen Beto tai 195 senttinen Thierno Barry.
Moyesin Everton saattaakin olla tiivistettävissä lavein vedoin. Se puolustaa tiiviisti neljäneljäkakkosessaan. Suorissa, nopeissa hyökkäyksissä se on vaarallinen hyödyntäessään Jordan Pickfordin pitkiä ja nopeita avauksia, isokokoista kohdehyökkääjää (Beto tai Barry) ja toisella laidalla pelaavaa suoraviivaisempaa juoksijatyyppiä. Kiernan Dewsbury-Hall tuonee kykyä edistää peliä pitkissä hyökkäyksissä, mutta muuten suunnitelma niihin voisi olla suoraan Moneyball-elokuvasta:
”Missä me ollaan hyviä?”
”Erikoistilanteissa.”
”Kuka on tämän sarjan paras hankkimaan erikoistilanteita?”
”Jack Grealish”.
”Onko hän saatavilla?”
”On.”
”Hankkikaa hänet.”
