Energiakriisin myötä ihmisille on annettu paljon vinkkejä, joiden avulla voi pienentää omaa sähkönkulutustaan. Omalta osaltaan siihen kannustavat myös korkealle kivunneet hinta. Osa voi helposti laskea kulutusta asumisterveyden ja -mukavuuden kärsimättä, toiset taas ovat kenties jo valmiiksi vetäneet sähkönkulutuksen melko minimiin.

− Ihan aluksi kannattaa tarkastella omaa sähkönkulutustaan ja tarkistaa lämpötila eri huoneissa. Usein lämpötila koetaan matalammaksi kuin mitä se todellisuudessa on ja termostaattia käännetään helposti automaattisesti kuumemmalle, kun viluttaa. Jos huonelämpötila on normaalisti 23, niin siitä voi helposti tiputtaa useamman asteen asumismukavuuden kärsimättä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rakennusterveyteen perehtynyt erikoistutkija Anniina Salmela.

Lämmityskaudella asuintiloissa huonelämpötilan tulisi säädösten mukaan olla yli 18 astetta tai yli 20, jos asunnossa on lapsia tai vanhuksia. Muissa tiloissa termostaattia voi kääntää kylmemmälle, autotilan lämpötila voi hyvin olla 5 astetta ja lämmitetyssä varastossa 12 astetta, kunhan huolehtii riittävästä ilmanvaihdosta ja seuraa sisäilman suhteellista kosteutta etenkin kovilla pakkasilla.

− Lämpötilan laskemisella voi olla muitakin hyviä vaikutuksia kuin pienentynyt sähkölasku. Moni esimerkiksi nukkuu paremmin viileämmässä makuuhuoneessa.

Toisaalta jos kotona on etenkin talvikaudella kovin lämmin, voi se laskea ilmankosteutta kuivattaen sisäilmaa. Lämmön lisäksi olisikin hyvä seurata myös ilmankosteutta, sillä esimerkiksi suihku ja pyykkien kuivattaminen voivat lisätä tilan kosteuspitoisuutta.

Koneellinen ilmanvaihto voi talvella tuntua hyvältä säästökohteelta, mutta sitä se ei ole. Myöskään poistoilmaventtiiliä ei tule ruuvata kiinni. Ilmanvaihdon tarkoituksena on nimittäin poistaa epäpuhtauksia sisäilmasta ja tuoda riittävästi puhdasta ilmaa tilalle.

− Jos ilmanvaihto ei ole kunnossa, ilma koetaan usein tunkkaiseksi. Myös kosteusvaurioiden riski kasvaa. Esimerkiksi kylpyhuoneiden kosteuskuorma kasvaa huomattavasti, jos ilmanvaihdon lisäksi myös lattialämmitys laitetaan pois päältä. Kosteusvauriot oleskelutiloissa voivat aiheuttaa riskiä hengitystieoireilulle ja haittoja myös rakennuksille, Salmela muistuttaa.

Sähkön korkea hinta voi houkutella lämmittämään kotia takan tai leivinuunin avulla. Kannattaa kuitenkin välttää kitupolttoa eli liian pienellä ilmamäärällä polttamista. Tulipesissä on syytä käyttää vain puhdasta ja kuivaa puuta.

− On hyvä muistaa, että roskat ja käsitelty puu eivät kuulu kodin tulipesään.

Huoneilmaan ei-toivottuja pienhiukkasia voi tuoda myös runsas kynttilöiden polttaminen. Kynttilöillä ei siis kannata yrittää lämmittää kotia tai korvata valonlähteitä.

− Led-lamput ovat energiatehokkaita ja terveyden kannalta parempi ratkaisu. Satunnainen tunnelmointi kynttilänvalossa käy, mutta joka päivä kynttilöitä ei kannata polttaa. On myös tärkeää sammuttaa kynttilät tukahduttamalla, Salmela neuvoo.

Veden lämmittämisestä tai sen juoksuttamisesta ei kannata säästötalkoissakaan liikaa pihistellä. Muuten saattaa tahattomasti luoda oivalliset olosuhteet legionellabakteerin lisääntymiselle, jolloin mahdollisuus legionellabakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, legionelloosiin, sairastumiseen kasvaa.

− Seurauksena voi olla vakava ja nopeasti etenevä keuhkokuume. Ne tapaukset, joiden aiheuttajaa olemme tutkineet, ovat vaatineet sairaalahoitoa, kertoo THL:n vesimikrobiologian laboratoriossa erikoistutkijana työskentelevä Marjo Niittynen.

Rekisteröityjen legionelloositapausten kohdalla selvitetään potilaan liikkeitä altistumisaikana. Usein tartunnanlähde löytyy. Se voi olla esimerkiksi koti, sairaala, hotelli tai työpaikka. Vaikka paikat ovat sellaisia, joissa on useampia ihmisiä, kaikki altistuneet eivät välttämättä sairastu.

− Riskitekijöitä ovat korkea ikä, immuunipuute, perussairaudet ja tupakointi. On hyvä muistaa, että perustervekin voi sairastua.

Legionella on yleinen maaperässä ja luonnon vesissä viihtyvä bakteeri, joka kulkeutuu sitä kautta myös rakennusten vesijärjestelmiin. Legionellat voivat aiheuttaa terveyshaittaa, jos ne pääsevät lisääntymään vesijärjestelmissä. THL:n eri puolella Suomea 1990-luvulla tekemän tutkimuksen perusteella jopa kolmasosasta tutkituista kiinteistöjen lämpimän käyttöveden järjestelmistä löytyi legionellaa, ja sitä löytyy vesijärjestelmistä edelleen.

Jotta legionella ei pääsisi lisääntymään putkistoissa, on tärkeää laskea päivittäin kaikista kodin vesipisteistä vettä, myös lämmintä. Seisova vesi on yksi riskitekijä. Sen takia esimerkiksi matkan jälkeen kannattaa vettä laskea reippaasti, jotta putkissa ollut vesi saadaan pois ennen käyttöä.

− Kylmän talousveden tulee olla alle 20-asteista, kun taas lämpimän käyttöveden suositeltava lämpötila on 55–60 astetta. Käyttöveden lämmityksessä ei siis kannata pihistellä, sillä hanasta pitäisi saada vähintään 55-asteista vettä. Näin legionellan on vaikeampi lisääntyä, Niittynen kertoo.