En usko, että kyse on tietoisesta jäljittelystä, mutta Orpo haluaisi tehdä thatcherit, sanoo vanhempi yliopistonlehtori Markku Sippola

Kirjoitit marraskuussa Helsingin Sanomiin vieraskynän, jossa väitit suomalaisen hyvinvointivaltion muuttuvan pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta kohti keskieurooppalaista, konservatiivista hyvinvointivaltiota. Miten nämä eroavat toisistaan?

Konservatiivisessa hyvinvointivaltiomallissa ihmisarvoa synnyttää hieman kärjistäen se, että onnistut työllistymään ja tuotat työlläsi lisäarvoa talouteen. Sen päälle muu on marginaalista. Pohjoismaisessa sosiaalidemokraattisessa mallissa ideologia on toisenlainen. Ihmiset ovat rakenteiden ja olosuhteiden armoilla. Siksi valtion pitää tarjota laajat ja universaalit sosiaalipalvelut ja -edut. Angloamerikkalaisissa maissa on lisäksi liberaali malli, jossa tuet ovat hyvin tarveharkintaisia ja hyvin niukkoja.

Professori Anu Kantolan toimittamasta Kahdeksan kuplan Suomi -kirjasta voi vetää johtopäätöksen, että monien mielestä paras suomalainen hyvinvointivaltio on sellainen, jota kukaan ei käytä. Onko Suomessa koskaan ollut samanlaista pohjoismaista mallia kuin vaikkapa Ruotsissa?

Sanoisin, että oli. Ainakin 1970–1980-luvuilla, ehkä 1990-luvullakin, ajatus oli luoda mahdollisuuksien tasa-arvoa tulonsiirroilla. 1990-luvulta lähtien työllistämis- ja aktivointitoimenpiteet ovat lisääntyneet kovasti, ja pohjoismainen malli on saanut tartuntoja muualta. Tasapuolisuuden nimissä voi todeta, että niin on muuallakin Pohjoismaissa. Joku voi myös sanoa, että järjestelmä oli turhan idealistinen, eikä sitä ole enää mahdollista ylläpitää. 1970–1980-luvuilla Suomi oli käytännössä täystyöllisyyden yhteiskunta, ja monet muutkin asiat olivat eri tavalla.

Legitimoidaanko suomalainen hyvinvointivaltio kansan silmissä keskiluokkaa tukemalla?

Se on nimenomaan konservatiivisen mallin piirre. Saksalainen malli on tehty palvelemaan keskiluokkaa, joka käy kokoaikatöissä ja tekee pitkiä työuria. Sosiologi Matti Kortteinen kirjoitti vuonna 1992 suomalaisesta pärjäämisen eetoksesta. Se liittyi juuri siihen, että tehdään niska limassa töitä.

Miten sosiaalidemokraattinen malli soveltuu vanhenevan väestön ja kiristyvän julkistalouden yhteiskuntaan?

Koko vanha sosiaalidemokraattinen aate on tässä mielessä puolustusasemissa. Meillä myös sosiaalidemokraattiset hallitukset ovat tehneet aktivoivaa työpolitiikkaa, vaikka tarveharkintaisuus ei ole mitenkään pohjoismaisen mallin osa. Samaan aikaan työmarkkinat ovat muuttumassa niin, että silpputyö, freelance-työ ja osa-aikainen työ lisääntyy. Ei voida enää nojata pitkiin ja täysiaikaisiin työuriin. Sikäli konservatiivinenkin malli on huteralla pohjalla.

Mitä ajattelet siitä, että hallitus korostaa työnteon tärkeyttä, mutta muuttaa sosiaaliturvaa kokoaikaista työtä tukevaksi ja poistaa esimerkiksi suojaosia.

En ymmärtänyt suojaosien poiston pohja-ajatusta, koska se johtaa siihen, ettei pientä työtä kannata ottaa vastaan. Ideologisena periaatteena ymmärrän, että ihmisten halutaan tekevän töitä. Mutta pitäisi selvittää paremmin, mitä työ on, mitä työtä ihmiset tekevät ja ketä halutaan työllistää. Varsinkin nuorten kohdalla tulot tulevat yhä pienemmistä virroista. Samoin epäsuhta eri työnkuvien tuottavuuden välillä polarisoituu joka tapauksessa. Siitä huolimatta kaikille pitäisi turvata säädyllinen toimeentulo, joko sosiaaliturvalla tai palkkapolitiikalla.

Millaista hallituksen työpolitiikka mielestäsi on?

Kirjoitin oikein ylös hallitusohjelmasta kohdan: ”Halutaan parantaa matalapalkkaisen työn kannustavuutta”. Halutaanko siis laskea sosiaaliturvan tasoa niin, että se kannustaisi matalapalkkaiseen työhön? Ja miten siihen matalapalkkatyöhön kannustetaan? Halutaanko vaikuttaa työmarkkinamalliin ja luoda matalapalkkaisia tehtäviä?

Kuulostaa Saksassa 2000-luvun alussa tehdyiltä työmarkkinauudistuksilta, jolloin luotiin uusi matalapalkkatyön muoto ”minijobit”.

Kyllä. Minijobit ovat aiheuttaneet kahden tason työmarkkinat ja työssäkäyvien köyhyyttä. Suomessa on nyt EU-maiden pienin työssäkäyvien köyhien osuus. Reformit vaikuttaisivat siihen ehdottomasti.

Mikä Suomen järjestelmässä on mahdollistanut vähäisen köyhyyden?

Ehkä Suomen solidaarinen palkkapolitiikka. Tupo-kausissa oli hyvät ja huonot puolensa, mutta parhaiten puoliaan pitävien työntekijäluokkien palkat ovat pysyneet kurissa. Myöskään palkkaliukumia ei ole yhtä paljon kuin muissa Pohjoismaissa, koska työehtosopimuksissa de facto mainitaan maksimipalkat.

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen on linjannut, että työmarkkinatuki ja peruspäiväraha yhdistettäisiin ”yleistueksi” vuodesta 2026 alkaen. Sen esikuva on Britanniasta. Miten yleistuki muuttaisi suomalaista hyvinvointivaltiota?

Saksassa konservatiivista mallia on pönkitetty heikentämällä tukia, mikä on saanut ihmiset haluamaan kokopäivätyötä. Britanniassa luotiin yleistuki vuonna 2013 yhdistämällä useita tukimuotoja. Tukien taso laski, ja niiden vastikkeellisuus ja sanktiot lisääntyivät. Sieltä tiedetään, että köyhyysriski lisääntyi, samoin kuin mielenterveyshäiriöt. Yleistuen rivien väliin on kirjoitettu vähän kuin ajatus, että samalla kun vähennetään hakubyrokratiaa, lasketaan tukien tasoa.

Tommi Uschanov erittelee Miksi Suomi on Suomi -kirjassaan, kuinka suomalainen hyvinvointivaltio on pikemmin brittiläistä kuin ruotsalaista perua. Miltä yleistuki näyttää hyvinvointivaltiomallien näkökulmasta?

Väite on tosi kiinnostava. Voisin yhtyä siihen ainakin NHS:n eli julkisen terveydenhuollon osalta, joka on nyt rapautunut kuin meidänkin sote. Yleistuki on sinänsä hyvä ajatus, ja ”universal credit” kuulostaakin hienolta. Britanniassa sen maksatus myös digitalisoitiin. Laittaisin yleistuen johonkin liberaalin ja sosiaalidemokraattisen mallin välimaastoon, koska se on universaali mutta mahdollistaa tukien laskemisen.

Työllisyyspolitiikan yhteydessä on korostettu, kuinka halutaan olla ruotsalaisia, mutta ”Ruotsin mallia” on toteutettu hyvin valikoiden.  Yleistuen yhteydessä ei puhuta Britanniasta. Missä suomalaisen sosiaalipolitiikan esikuvat ovat?

Kirjoitin keväällä työmarkkinareformeista ja tulin tulokseen, että Orpo haluaisi tehdä thatcherit: laittaa ammattiliitot maan tasalle, tehdä työmarkkinareformeja ja pienentää valtiota. Mutta en usko, että kyse on tietoisesta jäljittelystä. Nyt tehdään elinkeinoelämän visioiden mukaan. Suomalaiseen liiketoimintaympäristöön halutaan totaalinen muutos.

Millainen muutos?

Peter A. Hall ja David Soskice kirjoittivat vuonna 2001 vaikutusvaltaisen kirjan kapitalismin eri variaatioista. Tähän asti Suomi on ollut koordinoitu markkinatalous, mutta nyt se halutaan muuttaa liberaaliksi markkinataloudeksi.

Millaisia ne ovat?

Koordinoiduissa markkinatalouksissa on vahvat ammattiliitot, kolmikantaisuutta ja erikoistumiseen perustuva koulutusjärjestelmä. Kansantalouden kannalta se on tuottanut parempia tuloksia. Suomessa Nokia-ilmiötä voi pitää koordinoidun mallin mukaisena. Nokian menestykseen kulminoitui 1990-luvulla aloitettu, osittain valtio-ohjattu kehitys. Liberaalissa mallissa toimitaan yritysten ehdoilla, ei kansantalouden tai työntekijöiden. Suomessa nämä piirteet vahvistuvat. Työministeri Arto Satonen on sanonut, että hän ihailee Yhdysvaltojen joustavia työmarkkinoita. Sitä hän ei maininnut, ettei siellä silti saavuteta kovempaa työllisyyttä kuin Suomessa.

Kyse on siis valtavien ideologisten mannerlaattojen liikkeistä.

Kyllä, ja tästä on puhuttu ihmeen vähän. Viimeinen puuttuva palikka olisi koulutus, mutta sen osalta en näe, että koordinoidusta mallista oltaisiin luopumassa. Koulutusjärjestelmä ohjaa yhä erikoistumaan pitkälle, kuten Saksassa. Liberaalissa mallissa enemmistölle opetetaan geneerisiä generalistitutkintoja, kuten Yhdysvalloissa.

Miten hallitus on saanut toimeenpantua näin suuret uudistukset?

Näen tämän velkalaivaretoriikan kautta; nyt tehdään isoa muutosta. Velkataso meillä ei ole mitenkään hälyttävä muihin euromaihin nähden, mutta kotitaloudet kärsivät korkeista koroista eri tavalla kuin vaikka Saksassa. Siksi valtionvelka on voitu nostaa jutuksi, jonka varjolla tehdä isoja reformeja.