”En halua lähteä ja jättää palaneita siltoja taakseni” – Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friis Aition erikoishaastattelussa

Tanskalainen vastaa haastatteluun kotoaan Aalborgista. Hän puhuu poikkeuksellisen avoimesti Huuhkajien toiminnasta ja tulevaisuudesta.

Hei, Jacob. Onko syksy saapunut Aalborgiin?

– Kesä alkaa todellakin olla ohi. Ilma viilenee pikkuhiljaa.

Ilma taitaa olla kuitenkin Suomea leudompaa. Onko niin, että Tanskassa voi nykyisin pelata luonnonnurmella ympäri vuoden?

– Kyllä. Tanskan pääsarjassa kaikki paitsi kaksi joukkuetta pelaa hybridinurmella, joka on tekonurmen ja nurmen sekoitus. Luonnonnurmella voi harjoitella ympäri vuoden.

Suomi hävisi juuri Puolalle MM-karsinnoissa. Puhetta on riittänyt tämän jälkeen. Millä mielellä olet seurannut keskustelua?

– En ymmärrä suomen kieltä, joten en pysty lukemaan kaikkea, mutta täällä Tanskassa on sama ilmiö, että maajoukkueen kiinnostus on kasvanut. Tanska pelasi viikko sitten perjantaina maalittoman tasapelin kotona Skotlannin kanssa, ja joukkue sai uskomattoman määrän paskaa niskaansa. Sitten he voittavat Kreikan 3–0 ja ihmiset ovat iloisia. Kaikki on niin mustavalkoista.

– Totta kai koin tämän saman Tanskan Superliigassa. Kaikki on joko hyvin tai huonosti, mutta ei koskaan siinä välissä. Julkisuudessa ei puhuta riittävästi pienistä yksityiskohdista. Täällä Tanskassa median kulma on usein negatiivinen, ja sama näyttää tapahtuvan Suomessa.

– Esimerkiksi, kun valitsin Oiva Jukkolan A-maajoukkueeseen, joka on muuten mielenkiintoinen pelaaja, niin kukaan ei puhunut tästä. Ihmiset puhuivat niistä, keitä en valinnut.

– Mutta älä ymmärrä minua väärin. Tämä on vain tosiasia. En koskaan lähde taisteluun mediaa vastaan. Valmentajana voin vain vastata kysymyksiin ja hyväksyä, että asiat ovat näin.

Allekirjoitit tammikuussa 2025 kolmen vuoden sopimuksen Suomen A-maajoukkueen kanssa ja lopetit työt Bundesliigan FC Augsburgin apuvalmentajana. Miten päädyit Huuhkajiin?

– Olosuhteet vaikuttivat asiaan. Mietimme perheen kanssa, jäämmekö vielä Saksaan. Bundesliiga on hieno sarja, jossa saa valmentaa upeita pelaajia, mutta päätökseen vaikutti kokonaisuus, kaikki plussat ja miinukset. Suomi otti yhteyttä juuri sillä hetkellä, kun mietimme asioita perheemme kanssa.

– Puhuin lähipiirini kanssa totta kai asiasta. Mietin, missä työssä voin käyttää parhaiten taitojani, mikä on kiinnostavaa. Tarjous oli kaikin puolin minulle todella mielenkiintoinen. Pääsen vaikuttamaan Huuhkajien ohella koko liiton toimintaan ja näkemään, miten liiton mekanismit toimivat. Koko paketti toimi ja ajoitus oli täydellinen. Jos tarjous olisi tullut kolme kuukautta ennen tai kuukautta myöhemmin, ei tämä olisi ollut mahdollinen.

– Jalkapallossa moni asia, kuten tämäkin, perustuu myös onneen. Päätökseen vaikutti siis moni tekijä. Onni on oleellisessa osassa, kun valmentaja etenee urallaan. En koskaan ole asettanut tavoitteita, että parin vuoden päästä valmennan siellä tai täällä, sillä jalkapallossa ei voi kontrolloida asioita. Ihan missä vain olen, yritän tehdä nöyrästi ja kovasti töitä. Puhun ihmisille kunnioituksella, vaikka en olisi heidän kanssaan samaa mieltä. En halua lähteä ja jättää palaneita siltoja taakseni. Positiiviset asiat tulevat luoksesi, jos ansaitset ne.

Mitä mietteitä ensimmäiset kahdeksan kuukautta uudessa työssäsi herättävät?

– Olen todella onnellinen, että voin tehdä töitä liiton väen, valmennustiimini ja pelaajieni kanssa. Valmentajana toimiminen ei tunnu ylipäätään työltä, koska siitä nauttii niin paljon, mutta täällä olen positiivisesti yllättynyt.

– Totta kai pelkäsin hieman, että kaipaan päivittäistä valmennustyötä, mutta täällä todella nautin päivittäisestä kommunikoinnista liiton väen kanssa ja pelaajien seuraamista.

– Tiedän, mitä haluamme saavuttaa. Tiedän, mihin suuntaan haluamme mennä. Minulla on ollut vain kolme leiriä (kokoontumista) tähän saakka. Leirit yksi ja kaksi oli helpompi jättää taakseen, kun voitimme viimeisen ottelun. Eräs ystäväni Tanskan liitosta sanoi, että maajoukkuevalmentajan pahin asia on hävitä kokoontumisen viimeinen ottelu, koska et voi korjata asioita pelaajien kanssa heti seuraavana päivänä. Tunsin tämän todellakin luissani viimeisen Puola-ottelun jälkeen. Ystäväni sanat tulivat mieleeni. Tämä on todellakin paskamaista, ei lähellekään optimaalista.

– Valmentajana pohdin paljon, mitä voin itse tehdä paremmin. Seurajoukkueessa voit ohjelmoida heti seuraavat päivät ja koko viikon. Nyt minun on vain hyväksyttävä, että Puola-ottelu ei ollut paras pelimme, esityksemme jäi vajaaksi, vaikka hyviäkin asioita tapahtui.

– Yllätyin negatiivisesti pallollisesta pelaamisestamme, miten paljon kärsimme siinä vaiheessa vaikeuksista. Asiaa helpottaa toki se, että tiedämme tarkalleen, mitä haluamme ja mitä meidän pitää tehdä paremmin.

Voitko täsmentää hieman?

– Meidän pitää olla hyvin selkeitä ja tietää, millä alueilla meidän pitää olla erinomaisia, jotta saamme tuloksia. Meidän pitää esimerkiksi tietää hyvin tarkkaan, miten etenemme hyökkäyskolmannekselle, jotta meillä on paras mahdollinen todennäköisyys tehdä maali. Tämä ei voi perustua sattumaan.

Onko niin, että juuri tämä oli UEFA Pro -koulutuksesi lopputyön aihe?

– Kyllä. tutkin Saksan vuoden 2014 maailmanmestarijoukkuetta. Heillä oli loistavia pelaajia, kuten Mesut Özil, ja he löysivät tiloja vastustajan linjojen väleistä ja onnistuivat todella aiheuttamaan tuhoa. Pureuduin tuolloin syvälle siihen, mikä on todennäköisin tapa tehdä maali.

No mikä on yhteenvetosi: mikä on paras tapa tehdä maali jalkapallossa?

– Aina pitää ottaa huomioon, että kentällä on myös vastustaja. Jos vastustaja ei esimerkiksi anna tilaa linjojen väleissä, niin sinne on hieman hölmöä mennä. Minulle pallon saaminen boksiin järjestelmällisesti on kaiken a ja o. Pelaajien pitää tietää, mille alueille he liikkuvat ja mihin keskitysten on osuttava. Puola-ottelun maali, jossa Nikolai Alho keskitti ja Benjamin Källman viimeisteli, on hyvä esimerkki.

– Pelaajien pitää esimerkiksi tietää, että jos he keskittävät palloa päätyrajalta, mihin he pallon keskittävät juuri tästä paikasta, missä tila on. Hyökkäyskolmanneksen pelaaminen pitää olla hyvin järjestelmällistä, sillä se on yksi jalkapallon vaikeimmista osa-alueista.

– Joskus valmentajana tarvitset myös pelaajien taitoa. Siellä tapahtuu koko ajan miljoona asiaa. Pelaajien pitää tehdä omia päätöksiä, mutta ihannetilanteessa rakenne mahdollistaa luovuuden.

– En pidä jazz-musiikista, mutta kerran kuulin, että parhaat jazz-muusikot pystyvät improvisoimaan, kun he soittavat. He pystyvät siihen, koska tietävät lähes kaiken jazz-musiikista, tuntevat kaikki soinnut. Sama pätee jalkapalloon.

– Tämä sama pätee pelin kaikkiin vaiheeseen, esimerkiksi prässäämiseen. Miten suljemme tiloja oikealla intensiteetillä, ajoituksella ja rakenteella. Kaikki kulkee joukkueen rakenteesta yksilöiden toimintaan, jotta he tuntevat, mitä tiloja ja alueita he sulkevat, mihin prässitriggereihin he reagoivat. Silloin voimme toimia räjähtävästi. Kaikki pitää olla kirkasta.

– Ok, pelasimme juuri harjoitusottelun Norjaa vastaan (0–1-tappio) ja nämä asiat eivät korostuneet, sillä jouduimme puolustamaan paljon syvällä. Emme päässeet paineesta ulos, hyökkäämään vastaan. Silloin korostuu oman rangaistusalueen puolustaminen ja yksityiskohdat siellä, ettet ole kahta metriä liian korkealla tai matalalla tai miten sijoitut suhteessa tolppiin. Kaikkien on tiedettävä nämä roolinsa. Olen vakuuttunut, että jos olet selkeä, niin saat viestin perille.

– Tämä on syy, miksi tykkään työskennellä suomalaisten pelaajien kanssa, sillä he ovat hyvin kurinalaisia ja sitoutuneita. He todella yrittävät kaikkensa näissä asioissa. Pitkällä aikajänteellä olen varma, että nämä asiat paranevat, mutta tämä on jalkapalloa. Kaikkea voi tapahtua, esimerkiksi Puola-ottelussa kärsimme, yritimme tehdä muutoksia ja parantaa, mutta sitten tapahtui virheitä.

Puhuit virheistä heti ottelun jälkeen tv-haastattelussa. Voitko täsmentää, mitä tarkoitit?

– Meidän pallollinen vaiheemme oli Puolaa vastaan väärällä tavalla organisoitu. Meillä oli liikaa pelaajia pallon alapuolella, emme päässee Puolan linjojen väleihin ja sitä kautta selustaan. Erityisesti ensimmäisellä jaksolla emme saavuttaneet ollenkaan tavoitteitamme. Pelin virtaus ei ollut meille suotuisa.

– Ilman palloa onnistuimme aiheuttamaan Puolalle ongelmia, hekään eivät päässeet etenemään, joten kentällä oli kaksi joukkuetta, joiden pallollinen pelaaminen takkuili. Meidän lopullinen analyysimme on, että meidän olisi pitänyt organisoida pallollinen pelaaminen paljon paremmin – ja tämä on totta kai lopulta minun vastuullani.

– Kaikki tekevät virheitä. Minä teen virheitä. Pelaajat tekevät virheitä. Maalit tulevat usein virheistä, mutta nämä olivat aika ilkeitä virheitä ja näin se jalkapallo vain menee. Jos puolustuslinja ei tipu, kun vastustaja on tulossa kohti ja pallon voi vain pelata meidän selustaamme, niin minulle tämä on liian suuri virhe.

– Jos mainitsen asiasta, niin en heitä ketään bussin alle. Pelaajat tietävät, miten asiat ovat. Olemme rehellisiä keskenämme. En heitä yksittäistä pelaajaa bussin alle, vaan totesin, että nämä olivat tälle tasolle liian suuria virheitä. Joskus voin sanoa, että vastustaja oli yksinkertaisesti selvästi parempi, mutta tällä kertaa teimme ratkaisevia virheitä. Meidän pitää myös olla rehellisiä. Niin jalkapallo vain menee.

Teemu Pukki puhui hyvin samaan sävyyn Puola-ottelun jälkeen julkisuudessa.

– Pukki on Suomessa minua isompi tähti. Jos hän voi sanoa noin, niin voin minäkin. Jos nyt vedän yhteen tämän asian, niin jalkapallossa maaleja tulee usein virheistä, mutta virheillä on oma asteikkonsa. Emme normaalisti tee tuollaisia asioita. Minulle on tärkeintä, että pelaajat yrittävät kaikkensa. Joka tapauksessa: eniten tuossa ottelussa harmitti meidän pallollinen pelaamisemme ja se on minun vastuullani.

Mediassa on nostettu esille, että maajoukkueen puolustaminen on turhan passiivista. Onko Suomi kehittynyt riittävästi tällä saralla?

– En ole ollenkaan samaa mieltä Puola-ottelun suhteen. Hyväksyn tämän kritiikin Norja-ottelusta, jossa emme hypänneet prässäämään oikeilla hetkillä, mutta Puolaa vastaan, pääsimme hyvään PPDA-lukuun (kuinka paljon vastustajalla on aikaa pallollisensa). Eli Puolassa olimme tilastojen mukaan aggressiivisia. Puolaa vastaan olimme itse asiassa hyviä ilman palloa, mutta pallollinen pelaaminen tuhosi esityksemme.

Olet suosinut seurajoukkuevalmentajana Aalborgissa ja Viborgissa muotoa 4–3–3. Miksi olet vaihtanut maajoukkueessa viiden puolustajan linjaan?

– Viimeisessä neljässä ottelussa pelasimme Hollantia vastaan, kaksi kertaa Puolaa vastaan ja vielä historiallisen vahvaa Norjaa vastaan. Vastustajilla oli todella vahvoja pelaajia. Joskus valmentajan pitää auttaa omia pelaajiaan – ja tämä on syy, miksi vaihdoimme viiden linjaan. Tämä toimi hyvin Puolaa vastaan kotona – siksi voitimme tai ainakin tämä oli yksi syy, jotta pääsimme tähän minifinaaliin Puolaa vastaan.

– Toki tavallisesti peluutan 4–3–3-muotoa, mutta kovia vastustajia vastaan muokkaan niin kauan, kunnes meidän oma toimintamme on niin vahvaa, että pärjäämme koviakin vastaan neljän alakerralla.

– Kyse on myös siitä, minkälaisia keskuspuolustajia on saatavilla. Mikä ryhmitys sopii heille. Kyse on siis sekoituksesta, vastustajasta, meidän pelaajistamme. Mutta älä huoli, pelaamme vielä 4–3–3-ryhmitykselläkin.

Millä keinoilla arvioitte, että peli todella kehittyy?

– Nyt olemme toimineet lyhyellä aikajänteellä. On todella haastavaa vielä vetää yhteenvetoa, olemmeko kehittyneet, sillä vastustajien taso vaihtelee myös kovasti. Toisena päivänä pelaat joukkueita vastaan, joita vastaan voimme kilpailla tasapäisesti, esimerkiksi Maltaa ja Liettuaa, ehkä jossain määrin Puolaakin vastaan, vaikkakin he ovat paljon meitä edellä. Sitten kohtaat Norjan ja Hollannin, jotka ovat aivan eri liigassa kuin me. En halua väheksyä suomalaista jalkapalloa, mutta meidän pitää kohdata tosiasiat.

– Pelien kuva on siis aivan erilainen. Jos ihmiset yrittävät arvioida, olemmeko aiempaa aggressiivisempia, niin se on mahdotonta, sillä vastustajien taso vaihtelee niin paljon.

– Minun on vaikea vetää yhteenvetoa, mikä on menossa hyvään ja väärään suuntaan. On helpompi esimerkiksi vertailla kahta Puola-ottelua ja tehdä yhteenveto niistä. Emme voi esimerkiksi vertailla paineen alla etenemistä Hollantia ja Liettuaa vastaan, koska vastustajien laatu on niin eri. Meidän pitää pysyä järkevinä, mutta totta kai seuraamme koko ajan kehittymistämme.

Aloitit tehtävässäsi vasta tänä vuonna. Onko odotukset mielestäsi liian korkealla?

– Minun pitää olla rehellinen: En tiedä, mitä ihmiset odottavat. Minulle on tärkeintä, että Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti, liiton urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen, valmennustiimini ja pelaajani, me kaikki olemme samalla sivulla. Jotta voin vastata tuohon kysymykseen, minun pitää tietää, mitä kaikki ajattelevat. Älä ymmärrä minua väärin, mutta se ei ole vuosisadan suurin yllätys, jos Suomi menee Puolaan ja häviää jalkapallo-ottelun.

– Näen toki asian positiivisena, että menemme Puolaan ja ihmisillä on odotuksia. Toivottavasti nämä odotukset nousivat, koska annoimme heille aihetta. Totta kai, kun häviämme, niin kaikki on taas ihan sontaa.

– Tiedän, että ihmisten odotukset ovat aina epärealistisia. Minulla ei ole pisin ura jalkapallossa, mutta alan nähdä tietyn kaavan. Joka paikassa toistuu samat asiat. Aalborgissa ihmiset odottivat pääsyä kuuden joukkoon, sijoituimme viidenneksi, pääsimme cup-finaaliin, silloinkin jotkut aina pettyivät, kun odotukset nousivat matkalla. Augsburgissa ylisuoritimme, olimme kymmenes, yhdestoista, ihmiset alkoivat haluta lisää ja lisää.

– Mutta tämä ei ole tekosyy, minulla on myös korkeat odotukset. En halua mennä Suomen maajoukkueeseen ja olla vain onnellinen, että saan olla siellä. Haluan viedä Suomen EM-kisoihin vuonna 2028. Tarvitsemme siis odotuksia. Haluan siis, että ihmiset kyseenalaistavat meidät ja kysyvät, miksi helvetissä emme voittaneet Puolaa vieraissa. Tämä on ihan ok. En siis valita. Näin asiat vain ovat – ja se on ok.

Miten arvioit Suomen Veikkausliigan tasoa?

– Olen nähnyt ison sekoituksen asioita. Olen nähnyt pelejä, joissa tempo ja intensiteetti näyttää aivan kuin Tanskan Superliigalta, esimerkiksi HJK:n ja Ilveksen välinen ottelu. Sitten olen ollut peleissä – en halua mainita seuroja – joissa tempo ja laatu on ollut hyvin sekalaista. Toki joskus olosuhteetkin hämäävät. Jos esimerkiksi katsomossa ei ole yleisöä, niin pelikin voi näyttää valjulta. Veikkausliigan laatu vaihtelee paljon pelistä toiseen.

– Näin esimerkiksi Midtjyllandin ja Kuopion Palloseuran väliset Eurooppa-liigan karsintaottelut, Tanskassa pelatun ottelun paikan päällä ja Suomessa pelatun ottelun televisiosta. Minun on sanottava, että pelaajien välillä on tasoero. Ero on myös joukkuetasolla: tempossa ja intensiteetissä.

– Valmentajana voin nähdä, että Veikkausliigassa on paljon hyvää valmennustyötä. Voit olla eri tai samaa mieltä, miten he haluavat asioita tehdä, mutta käsityötä siellä on. Siellä on tehty töitä pelaajien kanssa. Siellä on joitakin laadukkaita valmentajia, mutta intensiteetti (millä voimalla ja nopeudella asioita tehdään) ja tempo (miten paljon pelitekoja tapahtuu tietyssä ajassa) vaihtelevat paljon.

Mitä Suomessa pitää tehdä, jotta saavutamme Midtjyllandin tason?

– Ensiksi tarvitsette paljon rahaa. Se on nopein ratkaisu. Tanskassa suurseuroilla on hurjat moottorit.

– Raha ei toki ratkaise kaikkea. Veikkausliigaseurojen junioritoiminta vaikuttaa samalta kuin Tanskassa ehkä 12 vuotta sitten. Tanskassa moni seura aloitti silloin panostaa junioritoimintaan, akatemioihin. He todella laittoivat rahaa ja aikaa siihen. Nuoret pelaajat alkoivat saada minuutteja Tanskan Superliigassa. Sitten isot ulkomaalaiset seurat alkoivat ostaa heitä, kun he olivat 16-vuotiaita, mutta viime vuosina suunta on muuttunut ja heidät myydään vasta myöhemmin, ehkä 18-vuotiaina. Näin Tanskaan virtaa vielä enemmän rahaa. Kaikki perustuu strategiaan ja valmennuksen laatuun.

– Kaikki on muuttunut. Esimerkiksi Midtjylland voi ostaa pelaajan rahoillaan Englannin Valioliigasta.

– Ymmärrän, että Veikkausliigaan hankitaan ulkomaalaisia pelaajia ja jotkut heistä ovat oikein hyviäkin, mutta kenellä on rohkeutta peluuttaa nuoria suomalaisia pelaajia ja jatkaa sitä vuosikausia? Tämä olisi askel kovempi tasoisempaan liigaan.

– Esimerkiksi Oliver Antman siirtyi 16-vuotiaana Nordsjaellandiin, koska hän tiesi, että pääsee jo 17-vuotiaana pelaamaan Superliigassa. Hän tiesi, että seura jatkaa linjallaan, vaikka edustusjoukkue häviäisikin neljä ottelua peräkkäin. Ymmärrän kyllä, että seurojen omistajat panikoivat tappioputkessa – ja minun on helppo kommentoida asiaa.

Kesällä A-maajoukkueeseen kelpaavia pelaajia pelasi alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa. Onko hölmöä kysyä, pelaavatko parhaat pelaajat nyt Huuhkajissa?

– Tuo ei ole ollenkaan hölmö kysymys. Kesällä keskustelimme alle 21-vuotiaiden päävalmentajan Mika Lehkosuon kanssa. Minut on palkattu päävalmentajaksi, mutta myös kehittämään pelaajia. Halusin antaa nuorten pelaajien mennä U21-kisoihin, ja se oli oikea päätös.

– Tulevaisuudessa voin hyvinkin valita pelaajia, jotka pystyisivät pelaamaan vielä U21-joukkueessa. Meidän pitää tehdä Huuhkajien ja pelaajan kannalta oikeat valinnat.

Oletteko Lehkosuon kanssa samoilla linjoilla pelillisistä periaatteista?

– Meillä on ollut hyvät keskustelut päivästä yksi saakka. Emme välttämättä noudata aivan pilkuntarkasti samoja pelillisiä periaatteita, mutta isossa kuvassa kaikki on linjassa. Pelaajan on vaivatonta ottaa askel eteenpäin. Hän ei todellakaan astu uuteen maailmaan uusien periaatteiden kanssa.

– Olen tavannut kaikki juniorimaajoukkueiden päävalmentajat muutaman kerran. He työstävät suomalaisen jalkapalloilun pääperiaatteita. Ne sopivat hyvin omaan ajatusmaailmaani. Tämä on todella tärkeää, jotta pelaajien on helppo edetä askel askeleelta.

– Teemme jatkuvasti töitä periaatteittemme kanssa. Niiden pitää näkyä jokaisessa ottelussa, mutta ne näkyvät eri tasoilla. Esimerkiksi joku periaate korostuu Hollantia vastaan vain viisi prosenttia kokonaisuudesta, kun taas Liettuaa vastaan se onkin 50 prosenttia kokonaisuudesta.

– Esimerkiksi: halusimme pelata Puolaa vastaan selustaan, prässin taakse, mutta emme pystyneet tekemään tätä kuin vasta kolme minuuttia ennen loppua, kun teimme vihdoin sen ainoan maalimme.

Kiitos ajastasi ja kaikkea hyvää jatkoon.

– Oli mukava jutella oikein kunnolla. Tämä sopii minulle paljon paremmin kuin pikahaastattelu pelin jälkeen.