Emma Kari jätti eduskunnan ja alkoi kouluttaa yritysjohtajista ympäristöaktivisteja — Nyt hän kertoo, miksi se kannattaa

Kuuntele artikkeli

Pahamaineinen Sörkan kurvi ei kuulu Helsingin viehättävimpiin ja luontoarvoistaan tunnetuimpiin osiin, mutta sen reunalla sijaitsevan toimistohotellin kahdeksannesta kerroksesta avautuvat varsin komeat näkymät. Luontoakin löytyy, ainakin välillisesti. Toisella kädellä on Vanhankaupunginlahti, toisella Töölönlahti. Emma Kari kertoo bonganneensa edellisenä päivänä Kurvin yltä muun muassa harmaahaikaran. Ahkerana lintujen tarkkailijana Kari saisi kevätpäivänsä helposti kulumaan pelkästään kirjaamalla vihkoonsa ikkunasta näkemiään eri lintulajeja, jos tuoreen yrittäjän arki ei pitäisi muuten kiireisenä.

Toimistohotellin kahdessa huoneessa päämajaansa pitää kuukautta aiemmin, Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta perustettu ”planeetanpelastustoimisto” Kari & Pantsar Co. Sen toinen osakas on aiemmin muun muassa metsäyhtiö UPM:n ympäristöpäällikkönä sekä Suomen cleantech-klusterin ja viimeksi Sitran kestävyysratkaisut-teeman johtajana toiminut Mari Pantsar. Toimiston missiona on tehdä vain ja ainoastaan asioita, jotka edistävät systeemimuutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta, jossa yritykset toimivat planeetan kantokyvyn rajoissa.

Emma Kari ja Mari Pantsar olivat tahoillaan huomanneet, miten ilmastotoimet olivat nousseet korkealle suomalaisen yhteiskunnan ja yritysten agendalla, mutta suhtautuminen luontokatoon ja sen pysäyttämiseen laahasi perässä. Keskusteluissaan he päätyivät toistuvasti kaipaamaan Suomeen tahoa, joka ei pelkästään auttaisi yrityksiä hahmottamaan niiden toiminnan vaikutukset luontoon vaan myös auttaisi yrityksiä ottamaan edelläkävijän roolin luontokadon pysäyttämisessä.

”Jossain kohtaa todettiin, että kannattaa lopettaa kaipaaminen ja alkaa tehdä itse”, Emma Kari toteaa.

Kari ja Pantsar eivät itse käytä termiä konsultti, mutta eräänlainen uuden ajan konsulttifirma heidän yhteisyrityksensä on. Yrityksille ja yhteisöille he tarjoavat esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen ja kiertotalouteen liittyviä selvityksiä, luontotiekarttojen raamittamista ja sparraamista sekä ekologisen kestävyyden nostamista yritysten strategian ytimeen.

Kiirettä piisaa ja pöhinä on päällä. Mari Pantsarin kanssa ehdimme tervehtiä lyhyesti ennen kuin hän kiiruhtaa asiakastapaamiseen. Vain kuukaudessa toimiston henkilömäärä on tuplaantunut neljään, ja viideskin on pian tulossa. Emma Karin valtuustokollega ja viimeksi vihreiden eduskuntaryhmässä ympäristöasiantuntijana työskennellyt Amanda Pasanen on aloittanut asiantuntijan työt Kari & Pantsarilla edellisenä päivänä. Start up -meininkiä kuvaa hyvin se, miten Kari ja Pasanen arpovat, kumman taskuissa kahden työhuoneen, ulko-oven ja takapihan pyöräparkin avainten pitäisi olla, kun olemme eri kerroksissa.

Kiire selittää myös yrityksen nimivalintaa Kari & Pantsar Co., joka tuo mieleen sketsiohjelman tai talk show’n.

”Musta on ihanaa, että nimiin liittyy kauniita tarinoita ja kaikkea muuta. Tämä oli kuitenkin hyvin käytännön sanelema, eikä sen taustalla ole mitään sen suurempaa. Jokainen hallinnon kanssa tekemisissä ollut tietää, että yritysten nimien rekisteröiminen ei ole kaikista helpoin asia. Jos on tarve edetä nopeasti, varmimmin kaupparekisteriin menee läpi omat nimet”, Emma Kari kertoo.

Jotkut saavat kutsumuksen politiikkaan äidinmaidosta tai isänperintönä. Emma Karin isä Ilkka J. Kari on liikemies ja entinen kokoomusvaikuttaja, joka toimi muun muassa kahdeksan vuotta Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Isän esimerkki ei kuitenkaan johdatellut teini-ikäistä Emmaa tulevaksi politiikan ammattilaiseksi.

”Mulla on varmaan ollut lapsena kaksi päätöstä: mä en ala poliitikoksi enkä mä ala yrittäjäksi.”

Eläinoikeusliike ja eläinoikeusaktivismi alkoivat saada laajempaa jalansijaa Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Samaan aikaan roihahti myös teini-ikäisen Emma Karin aktivismi. Ensimmäiset muistikuvat mielenosoitukseen osallistumisesta hänellä on turkishuutokaupoista Vantaalta noin 12–13-vuotiaana. Turkiseläinten kohtalo oli tosin mietityttänyt pientä Emmaa jo ennen kuin ”turkis on murhaa” muodostui erityisesti nuorten suomalaistyttöjen keskuudessa suosituksi iskulauseeksi.

”Lapsuudessani naapurin pihalla asui turkistarhalta pelastettu sinikettu. En tiedä, miten se oli sinne päätynyt, mutta sillä oli siellä pihalla iso aitaus, jossa oli leikkipuut, kiipeilytelineet ja muut. Muistan katsoneeni sen kaivelua, säntäilyä ja leikkisyyttä ja miettineeni, että nämä eläimet elää pienissä häkeissä vain sen takia, että me saadaan jotain turkiksia, joita kukaan meistä ei tässä maailmanajassa tarvitse. Muistan, miten oudolta se tuntui silloin nuorena. Ja ihan yhtä oudolta se tuntuu nyt 39-vuotiaana.”

Opettajaäitinsä kertomusten mukaan Kari oli jonkinlainen ympäristöaktivisti jo varhain lapsena. Rölli-peikon suuri fani luukutti c-kasetilta Roskanheittäjät-laulua ja perusti kavereidensa kanssa oman Omituisten otusten kerhon, joka taisteli roskanheittäjiä vastaan keräämällä roskia metsistä.

Ilmastoaktivisti Emma Karista tuli opintojen myötä. Lukioikäisenä hän asui myös Englannissa ja opiskeli siellä ympäristötaidetta. Vaihtovuoden aikana selkenivät myös Karin tulevaisuudensuunnitelmat. Suomeen palatessaan hän halusi Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristötieteitä. Opiskelupaikan valinnan voi sanoa olleen täysosuma, niin kirkkaasti Karin silmät alkavat loistaa hänen puhuessaan opinahjostaan.

”Mä siis rakastan ympäristötieteiden laitosta. Siellä on kovimmat tutkijat opettamassa sua. Muistan, miten mä vaan imin sitä tietoa. Se oli mulle ihan supertärkeä kokemus, että sai vaan oppia ja opiskella. Ilmastokriisi, sen mittakaava ja vauhti aukesi luennoilla ihan eri tavalla.”

Emma Kari ei suinkaan viettänyt kaikkea aikaansa luennoilla ja tenttikirjojen parissa vaan tempautui täysillä mukaan myös yliopistopolitiikkaan ja vaikuttamaan yhteiskuntaan sen kautta. Kari oli yliopistolla mukana ympäristöjärjestöissä ja opiskelijavihreissä. Hän istui Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistossa ja hallituksessa sekä toimi HYY:n ympäristövaliokunnan puheenjohtajana. Kunnallisvaaleissa Kari oli ensimmäistä kertaa ehdolla 2008 ja tuli heti valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Valtuustovalinnan jälkeen Kari liittyi myös ensimmäistä kertaa vihreään puolueeseen. 25-vuotias valtuuston nuorin jäsen sain melkoisen tulikasteen politiikkaan, kun hän ensi töikseen vei eteenpäin lukiolaisten ideoiman ehdotuksen yhdestä kasvisruokapäivästä viikossa.

”Siinä keskustelussa tuli syömishäiriöt, diabetekset ja kaikki mahdolliset. Mua verrattiin milloin Hitleriin, milloin Staliniin. Kaikki tämä yhdestä ateriasta viikossa, millä proteiinipohjalla se on tehty. Nyt kun sitä katsoo jälkikäteen, niin tästäkin pelottavasta asiasta on tullut täysin tavallista ja normaalia.”

Eduskuntatalon ovet eivät sentään auenneet ensimmäisellä yrittämällä 2011, jolloin Kari sai 2 124 ääntä. Eduskuntaan Kari kuitenkin pääsi, ensin Anni Sinnemäen eduskunta-avustajaksi ja myöhemmin ympäristöministeri Ville Niinistön erityisavustajaksi. Kansanedustajaksi Kari valittiin vuonna 2015, jolloin hänen äänisaaliinsa oli 4 647. Neljä vuotta myöhemmin hän keräsi vihreille 6 716 ääntä ja uusi paikkansa. Aikaansa eduskunnassa Kari kuvaa englanninkielisellä ilmaisulla ”what a ride”, sen verran poikkeuksellisia hetkiä erityisesti jälkimmäiseen nelivuotiskauteen mahtui. Näitä hän pysähtyy edelleen toisinaan miettimään.

”Sitä että on istunut siinä bunkkerissa, jossa pohditaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Tai neuvottelutilassa, jossa mietitään, että nyt tämä korona tulee, mitä se tarkoittaa. Tai kun on saanut olla mukana, kun Rinteen johdolla vietiin läpi ensimmäinen hallitusohjelma, jonka ensimmäinen sana oli ilmastonmuutos. Tai se hetki, kun luonnonsuojelulaki meni läpi eduskunnassa.”

”Kyllähän politiikka on hajottava harrastus. Muistaakseni ainoa harrastus, joka lyhentää ihmisen eliniän odotetta.”

Eliniänodotteen parantaminen ei kuitenkaan ollut syynä siihen, että Emma Kari päätti tänä keväänä sulkea eduskuntatalon ovet takanaan. Avustajan ja edustajan rooleissa eduskunnassa vietetyn 12 vuoden aikana hän kertoo ehtineensä nähdä niin työn parhaat kuin pahimmat puolet. Samalla Karille tuli entistä selvemmäksi se, miten paljon ympäröivä yhteiskunta määrittää politiikan liikkumavaraa ja mahdollisuuksia edistää asioita, kuten luontokadon pysäyttämistä.

Esimerkkinä tästä Kari ottaa esiin ilmastopolitiikan. Hän toimi ympäristöministeri Ville Niinistön erityisavustajana vuonna 2014, kun Suomeen tehtiin ensimmäistä ilmastolakia. Tuolloin ilmastolain takana ei ollut suurta yhteiskunnallista liikehdintää, vaan julkinen keskustelu painottui Karin mukaan siihen, miten kaikki ilmastotoimet ovat Suomen elinkeinoelämälle ja Suomen viennille pelkästään haitaksi. Jos tuolloin ilmastotoimien ajaminen lakiin tuntui narulla työntämiseltä, oli tilanne kääntynyt täysin päinvastaiseksi vuoden 2022 ilmastolakia tehtäessä.

”Yhtäkkiä tilanne oli se, että kun mä istuin ministeriaitiossa käymässä läpi ilmastotoimia, mulla oli edessäni printattuna avoin kirje ilmastotoimien puolesta, jonka oli allekirjoittanut niin Elinkeinoelämän keskusliitto kuin SAK:kin.”

Biodiversiteetti- ja luontokatokeskustelussa ollaan Emma Karin mielestä tällä hetkellä monella tavalla samassa kohtaa kuin ilmastokysymyksissä kymmenen vuotta sitten. Elinkeinoelämän puolella aletaan jo ymmärtää, kuinka isosta asiasta on kysymys ja kuinka iso yritysten rooli sen ratkaisemisessa on. Silti julkinen keskustelu keskittyy vielä todella paljon luontotoimien kustannuksiin ja haittoihin eikä mahdollisuuksiin, joita globaalin kriisin ratkaisemisen vaatimat uudistukset yrityksille tuovat. Moni onkin jo valmis ostamaan ajatuksen Suomesta vihreän siirtymän ja puhtaan energian suurvaltana, mutta luontokadon pysäyttäjänä Suomea saa vielä suomalaisille myydä.

”Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että tämä on talouden, planeetan ja ihmiskunnan kannalta ihan yhtä iso kysymys. On ihan turha yrittää ratkaista pelkkää ilmastokriisiä. Jos näitä kahta ei ratkaista yhdessä, kumpikaan ei ratkea.”

Karin oma intohimo ja elämäntehtävä on ympäristökriisin pysäyttäminen, johon hän haluaa keskittää kaiken tarmonsa.

”Mä ajattelen, että mulla on vain yksi elämä ja meillä on vain yksi planeetta. Mihin muuhun mä elämäni käyttäisin kuin tähän?”

Eduskunnassa kansanedustajan pöydällä on kuitenkin planeetan pelastamisen lisäksi joka päivä miljoona muuta asiaa. Joka päivä on eri tulipalo, jonka sammuttamiseen pitäisi keskittyä. Samaan aikaan niin politiikan kuin koko yhteiskunnan tahti on muuttunut hektiseksi, ja politiikoilta odotetaan vastauksia kulloinkin esiin nouseviin ongelmiin ja kriiseihin. Jos ennen isoja asioita pohdittiin päivä- tai viikkokausia, nyt vastaus pitäisi saada mielellään puolessa tunnissa.

”Kyllä mä tunnen suurta empatiaa kaikkia entisiä kollegoita ja nykyisiä edustajia kohtaan. Ei tämä ympäristö ole helppo vastuullisen politiikan tekemiselle. Kaikki pitäisi olla ratkaistu sekunnissa ja jokaisen linjan pitäisi mahtua yhteen twiittiin, mielellään kolmen kohdan ohjelmana.”

Emma Kari ei siis selvästikään jaa ajatusta siitä, että politiikka olisi liian hidas tapa vaikuttaa asioihin. Hän muistuttaa, että isot asiat vaativat huolellista ja hyvin valmisteltua politiikkaa.

”Oleellista on pitkäjänteisyys. Ei se, tapahtuuko asiat liian hitaasti. Jotkut prosessit on nopeita, jotkut pidempiä.”

Reilun puolen vuoden mittaisen ministeripestinsä aikana Kari pääsi näkemään, miten isot ja tärkeät teemat, kuten ilmastoasiat, etenevät niin kansainvälisellä, kansallisella kuin kuntatasolla − EU:ssa, kouluissa ja työpaikoilla.

”Tuntui, että mun päivät vaan täyttyi sellaisista tapaamisista, joissa mulle kerrottiin, mitä kaikkea tapahtuu koko ajan eri sektoreilla. Kyllä se oli mulle itselleni tosi voimaannuttava ja toivoa antava kokemus.”

Toisaalta politiikan tekemisessä on huomattava ero siinä, tekeekö sitä hallituspuolueessa vai oppositiopuolueessa, jossa rooliksi jää hallituksen tekemän politiikan epäkohtien esiin nostaminen.

”Voin kyllä sanoa, että ei sekään aina kivaa ole. Yleensä ihmiset kuitenkin menee politiikkaan sen takia, että pääsee tekemään ja muuttamaan asioita. Voi olla tosi hajottavaa olla siellä neljä, kahdeksan tai vaikka 12 vuotta kertomassa, mikä tänäänkin meni vikaan.”

Emma Karilla tosiaankin on kokemusta molemmista rooleista. Karin ensimmäisellä kansanedustajakaudella maata johti Juha Sipilän perusporvarihallitus, jonka pakolais-, perhe- ja ympäristöpolitiikkaa hän suomi jatkuvasti oppositiopoliitikon tunteikkaissa twiiteissä. Karin oli mahdotonta edes yrittää käsittää Sipilän hallituksen visiota Suomesta, jota haluttiin panna kuntoon esimerkiksi lakkauttamalla ympäristöministeriö. Seuraavalla eduskuntakaudella vihreät ja keskusta istuivat samassa hallituksessa – siinä, jonka ohjelma alkoi sanalla ilmastonmuutos. Kahden puolueen kireät välit hallituksessa olivat kestopuheenaihe koko nelivuotiskauden ajan, mutta ainakin vanhan arkkivihollisensa Juha Sipilän kanssa Emma Kari löysi yhteisen sävelen.

”Meistä tuli Juhan kanssa itse asiassa oikein hyviä kavereita, kun hän oli ympäristövaliokunnan puheenjohtajana ja minä ministerinä. Edellisellä kaudella oltiin täysin eri puolilla. Nyt istuttiin pitkiä pätkiä kahdestaan ja käytiin läpi sitä, miten erilaiset solmut saataisiin ratkaistua.”

Karin mielestä suomalaisen politiikan hienous onkin siinä, että se ei ainakaan toistaiseksi ole blokkiutunut, vaan hallituskoalitiot voivat muuttua merkittävästi vaalikausien välillä. Karin isoin oppi eduskunnasta kuulostaa niin itsestään selvältä, että hän hymähtää sille hieman itsekin.

”Eduskunnassa on 200 kansanedustajaa, joista jokainen on kuitenkin ihminen. Se kuulostaa yksinkertaiselta mutta on itse asiassa politiikassa tosi merkittävä oivallus. Melkein kenen tahansa kanssa kun istuu alas ja alkaa käydä asioita läpi, löytyy yhteistä maaperää.”

”Mä olisin varmaan ollut tosi paljon huonompi oppositiopoliitikko tällä kaudella”, Kari jatkaa kovaan ääneen nauraen.

Gallupien perusteella oli nähtävissä vähintäänkin suuri mahdollisuus sille, että vihreillä oli edessään paluu oppositioon. Mieleen nouseekin kysymys, vaikuttiko tämä Karin päätökseen jättää politiikka taakseen juuri nyt?

”Ei. Ei vaikuttanut. Ihan rehellisesti sanoen mä mietin jo ennen edellisiä vaaleja, onko tämä se paikka, missä mä parhaiten tätä työtä teen. Onko tämä ammatti ja talo se, missä mä oon aidosti hyödyllisin sille mun elämän projektille, että meidän lapsillamme olisi elinkelpoinen planeetta.”

Lounaan jälkeen on aika puhua puolueesta. Samaan aikaan kun Emma Kari jätti eduskunnan, vihreät koki eduskuntaavaleissa karmivan tappion. Puo­lueen kannatus romahti kevään 2019 vaalien 11,5 prosentista seitsemään prosenttiin ja kansanedustajien määrä 20:stä 13:een. Karin omassa vaalipiirissä Helsingissä vihreät menetti neljän vuoden takaisesta kannatuksestaan yli kahdeksan prosenttiyksikköä. Kun viime vaalikaudella eduskunnassa istui kuusi helsinkiläistä vihreiden kansanedustajaa, on heitä alkaneen nelivuotiskauden ajan vain neljä.

Puolueesta puhuminen on Karille selvästi haastattelun epämiellyttävin osuus, vaikka hän siihen ilman vastustusta suostuukin. Muuten Kari pitää puhuessaan tiivistä katsekontaktia keskustelukumppaniinsa, puhuu jatkuvasti paljon käsillään ja naurahtelee vähän väliä. Mikäli välissämme ei olisi neuvotteluhuoneen pöytää, hän luultavasti laskisi välillä kätensä olkapäälleni samaan tapaan kuin esitellessään minut Amanda Pasa­selle tuntia aiemmin. Kun puhumme vihreistä, Kari pyörähtää tuolillaan niin, että rintamasuunta osoittaa kohti sivuseinää. Välillä katse suuntautuu ikkunoista ulos mutta ei haastattelijaan. Matala puheääni laskee vielä puolikkaan sävelaskelen, ja sanat putoilevat suusta hitaammin ja harkitummin.

”Olihan se tosi pysäyttävä ilta. Kun ennakkoäänet tuli, kyllähän sen näki että tämä ei tule menemään hyvin. ”

Toisaalta Kari muistuttaa nähneensä myös vuoden 2011 vaali-illan, jolloin Timo Soinin perussuomalaiset sai ison jytkynsä ja vihreät menetti kolmanneksen kansanedustajapaikoistaan. Tälläkään kertaa ennakkogallupit eivät povanneet vihreille menestystä, mutta tuloksen surkeus oli silti yllätys. Vaikka Emma Kari oli maaliskuussa jo molemmat jalat tukevasti yrittäjän saappaissa, hän teki silti aktiivisesti vaalityötä puolueensa eteen niin paljon kuin suinkin ehti. Kari jakoi vihreiden ehdokkaiden flaijereita aamuisin, lounasaikaan ja iltaisin metro- ja juna-asemilla. Hän kiersi puhumassa ilmasto- ja ympäristöaiheisissa vaalitilaisuuksissa, joiden keräämä yleisömäärä tuntui erityisesti pandemia-ajan jälkeen hämmästyttävän suurelta. Vaaliteltoilla nähty ”superiloinen ja innostunut ilmapiiri” ei kuitenkaan kantanut vaaliuurnille asti.

”Äänestäjät valitsi toisin. Sen takia on tärkeää, että puolue tällä hetkellä katsoo, miksi näin kävi. Samaan aikaan monet asiat, joista vihreät puhuvat, ovat tärkeämpiä kuin koskaan, ja ne ovat myös ihmisten mielissä hirvittävän tärkeitä. Toisaalta ymmärrän, että vaikka itse viime kaudellakin taistelin neljä vuotta täysillä ilmasto- ja ympäristökysymysten puolesta, niin tilanteessa, jossa globaali pandemia iskee tai Venäjä hyökkää Ukrainaan, ne eivät ole hallitsevimpia kysymyksiä. Vihreät puhuu ilmastosta ja ympäristöstä riippumatta siitä, kuinka trendikästä se on tai miten hyvin se lentää mielipidetutkimuksissa. Siitä syystä se puolue on olemassa. Siitä syystä mä olen sen puolueen valinnut. Mä olen istunut lähes kaikilla politiikan tasoilla niissä huoneissa, joissa näistä kysymyksistä on neuvoteltu. Sillä kokemuksella voin sanoa, että valinta oli oikea.”

Vihreiden romahduksen syitä ovat vaalien jälkeen analysoineet median ja politiikan tutkijoiden lisäksi myös puolueen omat toimijat. Toisin kuin monet puolueen konkarit, kuten Osmo Soininvaara, Heidi Hautala ja Emma Karin kanssa yhteiset läksiäisjuhlat eduskunnassa järjestänyt Satu Hassi, Kari ei ole lähtenyt puimaan vaalitappion syitä julkisuudessa. Hän ei aio sitä tässäkään jutussa tehdä. Hänen mukaansa mikään ei ole helpompaa kuin jälkiviisaus, mutta vielä helpompaa on kertoa, mitä pitäisi tehdä, kun ei itse ole vastuussa.

”Itse olen pitänyt eniten niistä puheenvuoroista, joissa sanotaan, että pitää löytää into ja intohimo takaisin siihen tekemiseen. Mutta mun paikka ei ole kertoa, mitä vaikkapa vaaleissa tehtiin väärin, kun en itse ollut ehdolla.”

Ulkoministeri Pekka Haaviston erityisavustaja Joel Linnainmäki kiinnitti huomiota vihreiden kiiltokuvamaiseen ja kapeaan viestinnän kuvastoon, johon hänenkin on puolueen pitkäaikaisena aktiivina ja työntekijänä vaikeuksia samaistua. Linnainmäen luonnehdinnasta ”täydelliset ihmiset metsässä, täydelliset ihmiset rakentamassa norpille pesiä” tulee ensimmäisenä mieleen kaksi ihmistä: Emma Kari ja väistyvä puheenjohtaja Maria Ohisalo.

”Mähän olen ollut tekemässä niitä pesiä alusta asti, ainakin 10 vuotta”, Kari hymähtää.

Karin mielestä puolueen viestinnän ja sen sävyjen pohtiminen on totta kai tärkeää, sitähän varten puolueen viestintä on olemassa. Toisaalta hän muistuttaa, että hänen laillaan monia muitakin vihreitä yhdistää rakkaus luontoon ja vapaaehtoistöiden tekeminen erilaisissa luonnonsuojeluprojekteissa. Kiiltokuvamaisia tai ei, näillä vapaaehtoistöillä on suuria ja tärkeitä vaikutuksia myös luontokatoa vastaan taistelemisessa.

Käsityksemme lintukantojen kehityksestä on täysin vapaaehtoisten lintujen tarkkailijoiden varassa. Sukupuuttoon kuolemassa ollut saimaannorppa taas on esimerkki lajista, jonka asema on saatu vuosikymmenten suojelu- ja tutkimustyön avulla hilattua edes aavistuksen toiveikkaammaksi eli äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Monesti luontoposiitivinen kehitys nojaakin lakien ja kieltojen sijaan siihen, että ihmiset ovat muuttaneet toimintaansa. Ilmastonmuutos ei ratkea yksittäisen ihmisen hiilijalanjälkeen, mutta silti yksittäisten ihmisten valinnoilla on merkitystä. Sillä, laitammeko lautasellemme jokaisella aterialla punaista lihaa vai käytämmekö vaihtoehtoisia kasviperäisiä proteiininlähteitä. Sillä, teemmekö kaikki lähimatkamme polttomoottoriautolla ja lomamatkat lentämällä etelän lämpöön vai valitsemmeko välillä polkupyörän tai lomakohteeksi jonkin kotimaan kansallispuistoista. Sama pätee myös luontokatoon.

”Me tarvitaan aidosti merkittävä muutos siihen, miten meidän koko elämäntapamme, hyvinvointimme ja talousjärjestelmämme on rakennettu. Toivon, että silloin ei vähäteltäisi kaiken tämä merkitystä. Sitähän vihreät on, tämän muutoksen sanoittamista ja sen elämistä myös. Ei näissä hommissa kukaan ole täydellinen, en ainakaan minä. Mutta jos tämä on mun elämäni tärkein asia, se mitä olen opiskellut ja mitä olen tehnyt niin työkseni kuin vapaa-ajallanikin, niin totta kai se vaikuttaa myös mun arjen valintoihini.”

”Tässähän ei ole kyse jonkun mielipiteestä, että meidän elämäntapamme olisi kestämätön tämän planeetan kannalta. Se on fakta, ja silloin meidän pitää koko ajan etsiä niitä tapoja ja keinoja, joilla elämä voi olla hyvää ja onnellista niin, että se on myös kestävää.”

Pienten ihmisten lisäksi tekoja vaaditaan ja odotetaan myös yrityksiltä. Kari & Pantsar Co:n perustamisen syy ja lähtökohta on, että ekosysteemien romahtamisen ja ilmastokriisin keskellä jokaisen yritysjohtajan on miellettävä itsensä myös ympäristöaktivistiksi ja omaksuttava ympäristöaktivistin ajattelutapa. Ajatus yritysjohtajien muuttamisesta aktivisteiksi kuulostaa oudolta, mutta Emma Karin mielestä se ei ole lainkaan niin utopistista kuin voisi kuvitella.

”Kun me puhutaan keskeisten elinkeinoelämän toimijoiden kanssa, niin on ihanaa, että voi kuulla ihmisen esittelevän itsensä sanoen: Mä oon tän sektorin toimija, olen tässä yrityksessä johtajana ja mä oon ympäristöaktivisti.”

”Puhutaan me sitten toimittajista, poliitikoista, opettajista tai yritysjohtajista, aika monet meistä on tietoisia siitä, mitä meidän ympäristössämme tapahtuu, ja miettii, mitä minä voisin tehdä toisin. Yrityksissähän se paine ei tule pelkästään asiakkailta ja rahoittajilta vaan myös työntekijöiltä. Luontojalanjälki tulee olemaan hiilijalanjäljen rinnalla ihan yhtä merkittävä mittari.”

Viime vuoden joulukuussa Kanadan Montrealissa pidetyssä YK:n luontokokouksessa maailman maat hyväksyivät pitkän väännön jälkeen kunnianhimoiset tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi ja mittarit tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi. Yritysten kohdalla tämä tarkoittaa varmasti tulevaisuudessa lisääntyvää sääntelyä, jota voi toki yrittää jarruttaa ja vastustaa viimeiseen asti. Toinen vaihtoehto on ottaa edelläkävijän rooli ja olla aktiivisesti luomassa uusia toimintatapoja, jotka muokkaavat sääntelyn käytäntöjä. Emma Kari ottaa jälleen esimerkiksi ilmastotoimet, joiden katsottiin vielä 15 vuotta sitten tuhoavan Suomen elinkeinoelämän ja kilpailukyvyn. Vuonna 2022 Suomessa ilmoitettujen vihreän siirtymän investointihankkeiden kokonaisarvo oli 15–20 miljardia euroa.

”Vuosia on jo puhuttu siitä, että maailma kaipaa ilmastokriisin osalta ratkaisuja ja niissä on valtava markkinapotentiaali. Samalla tavalla luontokriisissä koko maailma etsii ratkaisuja ja niitä prosesseja, joilla vähemmästä voidaan tehdä enemmän. Mitä vaihtoehtoisia tapoja meillä on siirtyä luonnonvaraintensiivisestä tuotannosta vähemmän luonnonvaroja käyttävään tuotantoon? Miten asioita voidaan tehdä niin, että ei pelkästään pysäytetä luontokato vaan itse asiassa käännetään se kehitys toiseen suuntaan?”

Entä jos Karin ennustus tulevaisuudesta osoittautuu oikeaksi, ja ilmastonmuutos ja luontokadon pysäyttäminen on tulevaisuudessa korkealla jokaisen menestyvän yrityksen agendalla. Voiko tämä viedä vihreiltä syyn olla olemassa? Karia kysymys hieman huvittaa.

”Vähän sama kuin kysymys, tarvitaanko sosiaalidemokraatteja enää, kun kaikkihan nykyään tukevat hyvinvointivaltiota.”

Puolueesta puhuminen herättää Karissa selvästi tunteita. Siitäkin syystä en voi olla lopuksi kysymättä, tunteeko hän syyllisyyttä siitä, että hyppäsi pois politiikasta juuri nyt. Kysymys on epämiellyttävä, mutta ensimmäinen yhden sanan vastaus tulee silti salamana.

”Koen.”

Sen jälkeen sanat tippuvat jälleen hitaasti ja yksitellen.

”Voi ajatella sitä Helsingin vaalitulosta ja miettiä. Ihmisiähän tässä ollaan. Ei se hyvältä tuntunut.”

”Kyllä mä arvostan eduskuntaa ja politiikkaa niin paljon, olen tehnyt sitä aivan täysillä ja välillä myös aika lailla itseäni säästämättä. Mä ajattelen, että ihmisen pitää elää ja sykkiä sitä. En mä haluakaan, että olisin ollut siellä vain töissä. Pitää mennä sinne, minne intohimo vie. Nyt se vei tähän.”

Emma Karin tyyli Suvi Poutiainen, meikki ja hiukset Essi Kylmänen