Vaihtoehtohoidosta viralliseksi hoidoksi – Silmänliiketerapia toimii, vaikka kukaan ei tiedä miksi

Helsingin Kallio kyyristelee myrskyn alla, mutta Nicole Azeman pienessä kerrostaloasunnossa tunnelma on hämäränä syysaamuna kotoisa. Ruoka kypsyy liedellä ja olohuoneen pöydällä tuikkii kynttilä.

– Mulla on Airbnb-vieras tuolla makuuhuoneessa, mutta ei hän häiritse meitä, Azema huikkaa keittiösyvennyksestä.

– Istu siihen tuoliin, siitä on paras näköala, hän kehottaa.

Toden totta. Pehmustetusta tuolista näkee kauas Töölönlahdelle ja sen yli.

Azema, 64, on syntynyt Helsingissä. Hänen isänsä oli ranskalainen ja äiti puoliksi suomenruotsalainen ja puoliksi saksalainen. Pienyrittäjänä muun muassa ruoka-alalla toiminut Azema on koronapandemiasta lähtien ollut työttömänä, mutta on viime vuosina tehnyt vapaaehtoistyötä muun muassa päihdekuntoutujien parissa. Välillä hän myös tekee tarot-tulkintoja esimerkiksi polttariporukoille – tai ottaa vastaan Airbnb-vieraita, kuten tällä viikolla.

Tänään on kuitenkin tarkoitus puhua ennemminkin sisäisen maailman asioista. Niiden parissa Azema on viimeisen 15 vuoden aikana tehnyt valtavasti töitä.

Nicole Azema päätti kokeilla EMDR-terapiaa eli silmänliiketerapiaa.

Nicole Azema ei muista kovin paljon lapsuudestaan tai nuoruudestaan, mutta sen hän tietää ja muistaa, että on aivan pienestä asti tuntenut voimakasta ahdistusta.

– Tuntui siltä, kuin sisälläni olisi ollut lisko, joka kiemurtelee tuskissaan, hän selittää.

Lopulta tuo ahdistus johti siihen, että Azema yritti 19-vuotiaana itsemurhaa. Sen jälkeen hän oli psykiatrisessa sairaalahoidossa useita kuukausia. Akuutti tilanne rauhoittui, mutta selitystä ahdistukselle ei löytynyt. Vuonna 2009 kaikki kuitenkin muuttui, ”ikään kuin palapelin palat olisivat vihdoin asettuneet kohdalleen”, Azema kertoo.

– Olin ystäväni luona hieronnassa Katajanokalla, kun yhtäkkiä sen hieromisen aikana mielessäni avautui muisto. Nousin istumaan ja sanoin ystävälleni, että minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena. En tiedä, mistä ne sanat tulivat. Olin ihan shokissa.

Azeman ystävä tiesi heti, miten reagoida.

– Hän sanoi, että nyt menet tällaiselle terapeutille, tämä on tosi pätevä.

Siitä alkoi monien vuosien mittainen hoitosuhde. Ensin Azeman terapeutti käytti aikaa siihen, että asiakas saatiin pois akuutista shokkitilasta. Tässä olivat apuna erilaiset keholliset menetelmät. Azema opetteli erilaisia hengitysharjoituksia ja liikesarjoja, joilla hän saattoi paitsi rauhoittaa itseään, myös etsiä luontevaa yhteyttä kehoonsa.

Muutaman vuoden päästä terapeutti ehdotti, että jos Azema tunsi olevansa valmis, he voisivat nyt kokeilla astetta voimakkaampaa menetelmää. Sen nimi oli EMDR.

Kalifornialainen psykologi Francine Shapiro kehitti EMDR:n (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) eli silmänliiketerapian vuonna 1987. Aluksi se oli vahinko. Shapirolla oli itsellään muisto, joka häiritsi häntä. Hän huomasi, että kun hän käveli tietyn puiston läpi ja liikutti silmiään nopeasti, hän pystyi käsittelemään muistoa eri tavalla. Shapiro alkoi tehdä menetelmällä kokeita kliinisessä työssään.

Sen jälkeen uusi hoitomuoto on levinnyt nopeasti. Viime vuosina monet julkisuuden henkilöt ovat kertoneet saaneensa apua silmänliiketerapiasta. Prinssi Harryn ja Oprah Winfreyn vuonna 2022 tuottamassa dokumenttisarjassa nähdään, miten Harry saa hoitoa menetelmän avulla.

Maailman terveysjärjestö WHO ja monet kansalliset instituutiot suosittelevat nykyään EMDR-terapiaa erityisesti erilaisista traumoista kärsiville potilaille. Suomessakin hoitomuoto on hyväksytty Käypä hoito -menetelmien piiriin. Sen käyttö on yleistynyt nopeasti. Jotta mielenterveyden alan ammattilainen voi antaa silmänliiketerapiaa, hänen pitää ensin suorittaa siihen liittyvä koulutus. Suomessa näin on tehnyt jo noin 2 000 henkilöä.

Kouluttajapsykoterapeutti Nina Torkler suoritti tuon koulutuksen joitakin vuosia sitten. Hän käyttää EMDR:ää työssään säännöllisesti, useita kertoja viikossa – osana psykoterapiaa.

– Sen avulla voidaan tehokkaasti saada esille sellaisia muistoja, jotka ovat olleet piilossa, koska ne ovat niin järkyttäviä. Ja sitten pyritään muuttamaan mahdollisesti vaikeiden muistojen perusteella muodostuneita käsityksiä ja mielikuvia positiivisemmiksi, Torker kertoo.

Tämä tapahtuu yhdistämällä sekä mielen että kehon työskentely, sillä traumamuistoihin usein liittyy myös erilaisia kehon tuntemuksia.

– Tänä aikana me elämme hyvin paljon lähinnä päässämme. Mutta traumakokemuksia pystyy harvoin muuttamaan pelkästään analysoimalla niitä älyllisesti.

Miten menetelmä sitten ihan käytännössä toimii?

Torkler näyttää – kirjaimellisesti kädestä pitäen. Istumme hänen vastaanottotilassaan Helsingin Töölössä. Aluksi Torkler siirtää tuolinsa lähemmäs, mutta hieman sivummalle, vinosti vastapäätä. Sitten hän nostaa kätensä asiakkaan kasvojen eteen ja alkaa liikuttaa sitä hitaasti.

– Nyt tarkoitus on, että seuraat sormiani pelkästään silmiä liikuttamalla, eli pää pysyy paikallaan.

Samalla aletaan käydä läpi muistoa tai tulevaa tilannetta, jonkinlaista mielikuvaa, joka on ensin hahmoteltu yhdessä keskustellen. Silmänliikkeitä toistetaan sarjoina ja terapeutti seuraa asiakkaan reaktioita.

Torkler selittää, että ihmisen tietoisuudessa on ikään kuin kaksi kaistaa. Silmänliiketerapiassa käytetään yhtä aikaa molempia: kuormitetaan työmuistia yksinkertaisella tehtävällä, mutta pureudutaan samaan aikaan esimerkiksi vaikeaan, mahdollisesti traumaattiseen muistoon.

Silmien liikuttaminen auttaa olemaan läsnä ja keskittymään. Ajatus ei lähde harhailemaan, kun täytyy toteuttaa kahta asiaa samaan aikaan. Lisäksi fyysinen tehtävä auttaa asiakasta vahvistamaan tietoisuutta kehosta ja meneillään olevasta tilanteesta. Hän on samaan aikaan menneisyydessä ja turvallisessa tilassa, nykyhetkessä.

EDMR-terapeutti johdattelee asiakastaan paitsi muistamaan, myös tarkastelemaan muistoja erilaisista näkökulmista. Ihmisillä on usein taipumus esimerkiksi ajatella, että heille tapahtuneet pahat asiat ovat heidän omaa syytään. Traumaterapiassa – johon EMDR kuuluu – näitä käsityksiä kyseenalaistetaan ammattilaisten avulla ja löytämään myönteisempiä uskomuksia.

Torklerin mielestä silmänliiketerapia on tehokas hoitomuoto. Välillä jopa hämmentävän tehokas.

– Välillä itsekin hämmästyn, miten vahvoja reaktioita tai tarkkoja muistoja se auttaa tavoittamaan. Ja miten se koettu järkytys tai kauhea asia sitten voi lievittyä. Ihmisessä itsessään on kyky löytää lohdutusta ja turvaa, tässä vain ohjataan hänet niiden resurssien luokse ja vahvistetaan niitä.

Terapiassa Azema oppi, miten hän saattoi itse olla turvallinen aikuinen itselleen.

Kun Nicole Azema ensimmäisen kerran kokeili silmänliiketerapiaa, hänen mieleensä palasi selkeä muisto lapsuudesta. Se ei liittynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön vaan siihen, miten toiset lapset olivat pahoinpidelleet hänet, kun hän oli viisivuotias.

– Meidän perheemme naapurissa asui vanhempia lapsia, jotka kiusasivat minua. Olin täysin unohtanut tietyt tapahtumat, ennen kuin ne EMDR:n avulla palasivat mieleen. Se ensimmäinen muisto oli sellainen, että minut oli laitettu pöydälle, ennen kuin ne aloittivat. Muistin tarkkaan, millainen maisema ikkunasta näkyi ja miten siellä asunnossa oli vanha ja äkäinen koira.

Myöhemmin mieleen palasivat myös hyväksikäyttötilanteet. Niitä käsiteltiin pitkään, useiden vuosien ajan.

Silmänliiketerapiassa terapeutti ei päästä asiakasta uppotumaan tuskallisiin muistoihin syvemmälle kuin mitä tämä missäkin tilanteessa kestää. Azeman terapeutti muistutti usein kesken muistojen läpikäymisen asiakastaan siitä, missä hän nyt oli. Hän saattoi kysyä Azemalta, saisiko laittaa esimerkiksi käden tämän polvelle.

Kosketuksen avulla Azema tunsi olonsa turvalliseksi, vaikka kävi läpi traumaattisia tapahtumia.

– Usein aloin noissa tilanteissa itkemään tai reagoin jotenkin muuten. Tunsin, että olin taas lapsi ja kävin läpi niitä kamalia asioita, mutta nyt en enää ollut yksin, vaan minulla oli turvallinen aikuinen mukana, siis tämä mun terapeutti.

Vähitellen Azema myös oppi, miten hän saattoi itse olla turvallinen aikuinen itselleen. Vaikeat muistot niin muuttuivat siedettäviksi.

Azema ei tehnyt hyväksikäytöstä rikosilmoitusta. Tapahtumista oli pitkä aika eikä mitään konkreettisia todisteita ollut. Sen sijaan hän puhui aiheesta läheistensä kanssa. Hyväksikäyttäjä sen sijaan on jo kuollut. Olisiko Azema toivonut hänen kanssaan vielä jonkinlaista keskustelua?

– En usko, että siitä olisi tullut mitään. Minä olen käsitellyt nämä asiat itse. Pystyn ajattelemaan niin, että hänelle itselleen oli varmasti tapahtunut myös kauheita asioita, joiden takia häneen oli kehittynyt tällainen sairas puoli. Hänessä oli ihmisenä silti myös hyvää.

”Minä olen käsitellyt nämä asiat itse”, Nicole Azema sanoo nyt.

Kun tieto EMDR-terapiasta alkoi levitä 1990-luvulla, tutkijoiden ja asiantuntijoiden reaktiot ympäri maailmaa olivat ristiriitaisia. Aluksi monet pitivät uutta menetelmää vaihtoehtohoitona, suoraan sanottuna pelkkänä huuhaana. Miten pelkkä silmien liikuttaminen voisi tehdä trauman käsittelystä tehokkaampaa?

Sittemmin EMDR:stä on tehty paljon tutkimuksia. Tarkkaa toimintamekanismia ei silti tunneta vieläkään, sillä aivot ovat tieteelle edelleen jossain määrin mysteeri. Se tiedetään, että aivoissa tunteita koskevaa informaatiota käsitellään enemmän oikeassa aivopuoliskossa ja tietoaineistoa vasemmassa puoliskossa. Silmänliiketerapiassa aktivoidaan yhtä aikaa molempia aivopuoliskoja. Se ilmeisesti auttaa aivoja yhdistämään tieto- ja tunneainesta toisiinsa tehokkaalla tavalla: piiloon jääneitä tai torjuttuja muistoja pystytään palauttamaan ja muokkaamaan niiden merkitystä.

Monet tutkijat ja instituutiot ovat tunnustaneet, että EMDR toimii, vaikka emme täysin tiedäkään, miksi ja miten. Tutkimuksissa on silti havaittu, että hoitomuoto aiheuttaa potilaiden aivoihin kuvannettavissa olevia muutoksia – siis sen lisäksi, että monet potilaat kokevat oireidensa lievittyvän.

Nina Torkler huomauttaa, että jos potilaan elämäntilanne on vakaa ja tukiverkot kunnossa, voidaan silmänliiketerapian avulla päästä hyviin tuloksiin joskus melko nopeastikin.

– Nämä tapaukset voivat olla esimerkiksi sellaisia, joissa ihmistä piinaa jokin yksittäinen traumaattinen tapahtuma. Silloin parhaassa tapauksessa jopa muutama käynti saattaa helpottaa tilannetta, Torkler kertoo.

Torkler työskentelee helsinkiläisessä Terapiatalo Tunnetilassa, joka on erikoistunut lapsitoiveeseen, raskauteen ja synnytykseen liittyviin teemoihin. Hän käyttää silmänliiketerapiaa esimerkiksi sellaisten asiakkaiden kanssa, joilla on traumaattisia synnytyskokemuksia.

– Mutta noin yleisesti ottaen se sopii hoitomuotona hyvin monenlaisiin tapauksiin. Yksittäisen järkyttävän tilanteen hoito on toki lyhyempi prosessi kuin pitkäkestoinen traumaattinen kaltoinkohtelu. Ajattelen, että tällaisten tehokkaiden menetelmien yleistyminen luo silti toivoa meidän alalle.

Niin, mielenterveyden kentältä ei ole totuttu viime vuosina kuulemaan hyviä uutisia. Ehkä juuri siksi EMDR tuntuu hieman taianomaiselta asialta. Ja onhan itse menetelmäkin tavallaan hassu. Se ensinnäkin näyttää hieman samalta kuin hypnoosi Aku Ankassa. Ja pohjimmiltaan silmien liikuttelulla pyritään harhauttamaan omaa mieltä, jotta päästäisiin käsiksi sen pimeimpiin sopukoihin.

Nina Torkler hieman hymähtää haastattelijan luonnehdinnalle harhautuksesta, mutta ei kiistä sitä.

– Voihan se toki ajatella noinkin. Ilman muuta sekä EMDR:n että ylipäätään psykoterapian tarkoitus on se, että ihmisen mielessä ei olisi niitä piiloon jääviä, pimeitä paikkoja. Että mieli olisi kokonainen, riittävän eheä.