EM-kisojen suuri paradoksi: Hallitseva mestari on jälleen haastajan asemassa – ehtiikö Italian prosessi valmiiksi?

Kompetenssi. Kyvykkyys. Kokemus. Kolme kovaa K-kirjaimista käsitettä, joiden varaan perustuu valtaosa huippuvalmentajan ammatillisesta peruspääomasta. Jos yksikin niistä puuttuu, todennäköisyys onnistua, voittaa ja saavuttaa huippumenestystä on omiaan laskemaan kohti nollatasoa.

Jalkapallon hallitsevan Euroopan mestarin päävalmentajalta Luciano Spallettilta niitä ei puutu, ei todellakaan. Hän oli luontevin ja selvästi paras vaihtoehto viime elokuussa Saudi-Arabiaan siirtyneen Roberto Mancinin seuraajaksi.

Vaikka kolme kuukautta aiemmin Italian mestaruuden Napolissa voittanut Spalletti oli ilmoittanut pitävänsä välivuoden, A-maajoukkuekutsusta hän ei ymmärrettävästi halunnut kieltäytyä. Tämän kerrottiin varsin yksimielisesti olleen parasta, mitä Italialle saattoi silloin tapahtua.

Vaan oliko sittenkään?

Spalletti on perusluonteeltaan ja -ominaisuuksiltaan karkean jaottelun mukaan enemmän seura- kuin maajoukkueluotsi. Toisin kuin nopeasti reagoiviin projektivalmentajiin, hän kuuluu aikaa ja malttia tarvitseviin prosessivalmentajiin, joiden kädenjälki ei välttämättä näy heti.

Italia on ennen kesän EM-lopputurnausta suuri kysymysmerkki. Vaikka viime kisat 2021 päättyivät Euroopan mestaruuteen, maata ei yleisesti lasketa (taaskaan) vahvimpien suosikkien joukkoon.

Iso osa epävarmuudesta liittyy Spallettin valmentajaprofiiliin ja kykyyn – tai mahdolliseen kyvyttömyyteen – tehdä tulosta maajoukkuejalkapallossa.

Kompetenssi ja kyvykkyys sijaitsevat käsitteinä lähellä toisiaan. Merkitysero ilmenee siten, että kompetenssi nähdään hankituksi ja stabiiliksi tietotaidoksi, kun taas kyvykkyys viittaa aktiiviseen ja dynaamiseen toimintaan eli tietotaidollisen pääoman siirtämiseen käytäntöön.

Sanakirja määrittelee kompetenssin asiantuntevuudeksi, ammatilliseksi pätevyydeksi ja osaamiseksi. Kyvykkyyden synonyymeiksi lähde esittää kyvyn, taidon, pystyvyyden ja kykenevyyden.

Lievältä vaikuttava, mutta lopulta huomattavakin ero näyttäytyy melko vastaavanlaisena joukkuepallopelaajan tekniikan ja taidon välillä. Ensimmäinen on potentiaalinen resurssi, jälkimmäinen puolestaan mahdollisuus hyödyntää sitä käytännön toiminnassa.

Spalletti on yhtäaikaisesti osaava ja kyvykäs. Sekä asiantunteva että pystyvä. Niin ekspertti kuin pragmaattinen. Hänen tapansa valmentaa sisältää myös idealismia. Monipuolista ja -rytmistä pallonhallintaa, tarkasti organisoituja etenemismalleja, korkeita alueprässejä sekä aikaisia pallonriistoja tavoitteleva peli-identiteetti on hänelle miltei pyhä.

Jos katsoo parhaita paloja Napolin mestaruuskaudelta 2022-23, ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen pelitavan tarjoamat edut, suurimmat hyödyt, tehokkaimmat keinot hämätä, harhauttaa ja horjuttaa vastustajaa. Joukkueen pelaama jalkapallo oli siinä esteettistä, missä produktiivista.

Maajoukkueessa ja EM-kisoissa asetelma on hyvin toisenlainen. Kykeneekö – ja ennen kaikkea ehtiikö – Spalletti juurruttamaan futisnäkemyksensä ytimen pelaajiin riittävän hyvin, jotta Italiasta olisi taas pelilaadullisesti tavoittelemaan jopa toista peräkkäistä mestaruutta?

Kokemus. Usein ja paljon käytetty sana, mutta mitä se lopulta tarkoittaa? Tai varsinkin merkitsee.

Jos nyt ei käsitellä nyky-yhteiskunnan individualistien hamuamia elämyksellisiä kokemuksia, ainutlaatuisia someinspiraatioita tai muita huikeita tarinoita, kokemus voitaneen määritellä harjaantuneisuudeksi, eletyn elämän tarjoamaksi perspektiiviksi ja sen tuomaksi hiljaiseksi viisaudeksi. Ainoastaan kokemus lisää ja kultivoi kokemusta.

Mutta.

Asiaan sisältyy ilmiselvä ristiriita. Ihmiskunnan historiassa on tuskin ikinä ollut nykyistä enempää iäkkäitä ja kokeneita osaajia, mutta koskaan aiemmin heitä ei ole arvostettu tai kunnioitettu yhtä vähän kuin tänä päivänä. Asetelma on paradoksaalinen, sillä kuka tahansa vähänkään täysijärkinen ymmärtää ja on valmis myöntämään kokemuksen merkityksen.

Valmentajauransa yli 30 vuotta sitten aloittanut Spalletti, 65, ei onnekseen ole kohdannut ikärasismia. Vakuuttavat näytöt jo vuosituhannen alusta lähtien niin Udinesesta, Romasta, Zenitistä, Interistä kuin Napolista ovat pikemminkin vahvistaneet hänen arvokasta senioriteettiaan.

Kun vanhus astuu Italiassa julkiseen kulkuneuvoon, hänelle todennäköisesti tarjotaan istumapaikkaa. Ja kun Spalletti saapuu harjoituskentälle tai avaa suunsa lehdistötilaisuudessa, häntä kunnioitetaan ja kuunnellaan. Ikää ja kokemusta arvostetaan.

Myös toinen paradoksi on ilmeinen. Vaikka aika olisi kuinka armollinen, nyt juuri se tai sen puute saattaa pelata Spallettia vastaan. Ehtiikö Italia valmentautua riittävän laadukkaaksi joukkueeksi erittäin vaikeaan EM-alkulohkoonsa, jossa se kohtaa Albanian, Espanjan ja Kroatian?

Päävalmentajan kompetenssi, kyvykkyys ja kokemus auttanevat paljon.