EM-kisojen hurja viesti kertoo naisten jalkapallon rajusta kasvusta – "Käynnissä olevaa kehitystä ei pysäytä enää mikään"
Viimeistään sunnuntaina päättyneiden Sveitsin EM-kisojen jälkeen on selvää, että globaalissa jalkapallokalenterissa on tästä eteenpäin merkittävät arvokisat jokaisena kesänä. Aition Jari Virtanen niputtaa kisojen opetukset.
Alppimaassa järjestetyt jalkapallon EM-kisat herättivät monia kysymyksiä ennen turnauksen alkua, mutta jokaiseen niistä vastattiin vastaansanomattomasti. Niin tekivät sekä naiset kentällä, että valtavat massat kentän ulkopuolella.
Peli on ottanut jälleen valtavia askeleita eteenpäin, mikä on suoraa seurausta siitä, että pelaajat ovat parempia urheilijoita kuin koskaan aiemmin. Jalkapallo on fyysinen peli, jonka pelaaminen korkealla tasolla vaatii lajitaitojen ohella voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Kaikki ominaisuuksia, joita on huomattavasti helpompi kehittää huipputasolle silloin, kun päivittäisiin harjoituksiin voi tulla päivätöiden sijasta suoraan hierojan pöydältä seuran harjoituskeskuksessa nautitun aamiaisen jälkeen.
Meneillään olevan strategiakautensa aikana paljon parjattu UEFA panostaa naisten jalkapalloiluun Euroopassa puolitoista miljardia euroa. Se on summa, joka on valunut niin seuroihin kuin lajiliittoihinkin ympäri maanosan sekä uusien ja nykyisten kilpailumuotojen kehittämiseen.
Taso Euroopassa on nyt sellainen, joka riittää kevyesti kuudentoista maan mestaruuskisojen mielekkääseen järjestämiseen. Jos Englannin EM-kisoissa 2022 keskiarvollinen voittomarginaali otteluissa oli vielä lähes neljä, puolittui se nyt kahteen.
Uudet maat, emäntämaa Sveitsi etunenässä pelasivat ennakkoluulottomasti, taktisesti usein hyökkäävää ja aggressiivista jalkapalloa, jonka seurauksena maaleja turnauksessa tehtiin enemmän kuin koskaan – 3,4 per ottelu.
Laukaukset ovat painavampia, tarkempia ja lähtevät nopeammin. Prässit jatkuvasti taitavampien valmentajien ohjeistettuina paremmin organisoituja ja toteutettu maalinteon kannalta suotuisilla kentän alueilla yhä nopeampien ja vahvempien pelaajien toimesta.
”Kun pelin laatu on korkeampaa ja viihdearvo isompaa, ei ole ihme, että ihmispaljoudet ja raha liikkuu naisten pelin perässä jatkuvasti isommilla numeroilla. ”
Sveitsissä stadionit olivat pienempiä kuin esimerkiksi edellisissä kisoissa Englannissa, mutta ne olivat lähes järjestään täynnä nostaen yleisökeskiarvon lähes 3000 katsojaa isommaksi kuin kolme vuotta sitten.
21000 tuhannen yleisökeskiarvo on oikeastaan loistava suoritus maassa, jota ennen EM-kisoja ei pidetty naisten jalkapalloilun suuriin kuuluvana. Emäntämaan valinta olikin yksi niistä onnistuneista päätöksistä, joita UEFA on naisten peliin viime vuosina tehnyt.
Se oli riski, jonka voidaan pitävillä perusteilla nyt katsoa onnistuneen. Ehkä vielä silmiä avaavampi lukema on 233 000. Se on se määrä ihmisiä, jotka vierailivat Sveitsin EM-turnauksessa kesällä 2025. Heitä tuli yhteensä 160 eri maasta.
Kun luvut näyttävät tuolta, mahdollisuudet ja vaatimukset sukupuolten väliselle tasa-arvolle lajin sisällä kasvavat ja uskon, että nyt käynnissä olevaa kehitystä ei pysäytä enää mikään.
Yksi esimerkki siitä on ensimmäinen miljoonan punnan pelaajasiirto, jolla 20-vuotias kanadalainen Olivia Smith siirtyi Liverpoolista Arsenaliin. Miesten puolella jalkapallon kasvupotentiaali on enää rajallinen, joten kasvua havittelevien seurojen, lajiliittojen ja lajin kattojärjestöjen on hyvin luonnollista ja järkeenkäypää lisätä panostuksia yhä enemmän tyttöjen ja naisten puolelle.
En tiedä jälleen yhden EM-finaalin ratkaisseen Chloe Kellyn markkina- ja brändiarvoa tällä hetkellä, mutta olettaisin sen olevan melkoisen arvokas maassa, jossa yli 30 prosenttia tytöistä ja nuorista naisista ovat sidoksissa jalkapalloseuraan. Saksan miesten jalkapallomaajoukkueen pitkäaikainen kapteeni Philipp Lahm sanoikin osuvasti brittilehti Guardianin kolumnissaan jalkapalloa pelattavan nyt molempien sukupuolten toimesta samoilla säännöillä, samoilla stadioneilla, maailman jokaisessa kolkassa, tavoitellen samoja maaleja. Mitään sen vähempää ei käytännössä ainoalta universaalilta pallopeliltä pidä odottaakaan.
Englanti uusi mestaruutensa tavalla, joka ei varmastikaan ollut se odotetuin. Kolminkertaisen mestarivalmentajansa Sarina Wiegmanin johdolla se hinasi itsensä kierros kierrokselta suorastaan nihilistisellä tarkkuudella jatkoon, ollen kaukana siitä tasosta, mitä pelaajamateriaaliltaan ehkä Espanjan ohella turnauksen parhaalta joukkueelta saattoi odottaa. Englanti leikki tulella useasti, mutta kertaakaan se ei polttanut näppejään. Jalkapallossa voi menestyä monin eri tavoin ja monien eri vahvuuksien avulla.
Se, mikä erotti Englannin lopulta kaikista muista, myös Espanjasta, oli henkinen kovuus. Voittamaan oppinut joukkue ei suostunut uskomaan, että se olisi ollut kertaakaan turnauksen aikana lyöty, ei edes lohkovaiheen ensimmäisen ottelun jälkeen, jolloin Ranskalle taipuneet naarasleijonat pelasivat itsensä paineen alle, joka jatkui käytännössä Kellyn viimeiseen, mestaruuden varmistaneeseen potkuun asti.
”Englanti leikki tulella useasti, mutta kertaakaan se ei polttanut näppejään.”
Vaikka mestaruuksia harrastuksekseen keräilevä Wiegman saattaa olla saavutuksineen kaiken kritiikin ulottumattomissa, en voi käsittää naisen ratkaisuja kaikissa pelaajavalinnoissaan. Niin lähellä tippumista Englanti oli kaikissa kolmessa jatkopelissään, että niistä kuivin jaloin selviämiseen vaadittiin myös rutkasti hyvää onnea. Toki myös vastustajan kyvyttömyyttä lyödä se ratkaiseva, viimeinen isku.
Vaikka jollain tasolla ymmärrän päätöksen aloittaa turnaus penkittämällä Kelly ja säästämällä 27-vuotiasta hyökkäävää pelaajaa ottelujen ja turnauksen ratkaisuhetkiin, oli ilmiselvää, että Arsenal-tähden oikea jalka olisi maalleen aivan yhtä tärkeä, kuin David Beckhamin vastaava vajaa kolmekymmentä vuotta takaperin.
Käsittämättömin valinta nähtiin sitten finaalissa, johon Wiegman valitsi avauskokoonpanoonsa Kellyn sijaan selvästi loukkaantumisen takia puolikuntoisen Lauren Jamesin. Tämä valinta uhkasi lopulta paljastaa hollantilaisluotsin pokerikäden Jamesin jouduttua jättämään kentän jo ensimmäisellä jaksolla, mutta niin vain Wiegman ja Englanti selvisivät tästäkin voittajina maaliin.
Ja kukapa muu sen maalinauhan katkaisi kuin kuningaskunnan uusi kuningatar, Länsi-Lontoon Ealingin häkkikentillä taitonsa hionut Kelly.
”Espanja voitti käytännössä turnauksen kaikki muut tilastot, paitsi sen tärkeimmän. ”
Se oli jopa selkeällä marginaalilla kisojen yksilötaitavin joukkue ja pelasi myös miesten puolelta tuttua pallonhallintaan perustuvaa, mutta uudella suoraviivaisuuden vivahteella höystettyä jalkapalloa. Se koski palloon vastustajan boksissa enemmän kuin mikään muu joukkue, syötti ja piti palloa enemmän ja paremmin kuin vastustajansa. Finaalissa Espanjan keskikentän Alexia Putellas, Patricia Guijarro sekä Aitana Bonmati kuristi vastustajansa aika ajoin kuin python omalle alueelleen, pienentäen sen elintilaa henkäisy henkäisyltä.
Maalinsa se teki loistavan oikean puolustajansa Ona Batllen pelinymmärryksellä, ja tilanteesta saa täydellisen klipin jokaisen jalkapallojoukkueen hyökkäysvaiheen murtomahdollisuuksia opeteltaessa. Se, mitä klipeissä ei kannata näyttää, on se tapa, millä Espanja kuitenkin pikkuhiljaa päästi vastustajansa otteestaan ja aivan kuten jo Saksaa vastaan, se oli joissain puolustuspään tilanteissaan täysin epämukavuusalueellaan.
Siinä missä Englanti tuntui ammentavan sitä seuraavalta kansakunnalta entistä enemmän voimaa, uskoa ja rohkeutta varsinkin jatko-ottelun selviytymistaistelussaan, Espanja näytti rangaistuspotkukilpailun alkaessa täysin päinvastaiselta. Yksi merkillepantava huomio onkin se, miten niin taitavat pelaajat voivat epäonnistua pilkulta tässä turnauksessa nähdyllä tavalla. Ja tämä koskee monia muitakin maita, kuin Espanjaa. Esimerkiksi Ruotsissa ihmetellään varmasti vielä pitkään, miten ihmeessä joukkue onnistui kääntämään jo varmalta näyttäneen Englanti-voiton tappioksi viimeisten laukojien aikana.
Vaikka nyt päättyneissä kisoissa ei isoja yllätyksiä maiden välisten järjestysten osalta juuri nähty, positiivisiksi suorittajiksi päätyivät erityisesti tiettyjen yksilöidensä toimesta jo mainittu Sveitsi ja myös Italia, joka oli todella lähellä sensaatiomaista finaalipaikkaa. Hieman alavireisesti turnauksen pelasivat toki kovaan alkulohkoon joutunut Hollanti sekä kovissa paikoissa sulaneet Ranska ja Ruotsi.
Ranska sai pelata puolivälierää Saksaa vastaan 80 minuuttia yhden pelaajan ylivoimalla, mutta ei onnistunut muussa, kuin pallon päästämisessä omaan verkkoon. Ruotsi hallitsi omaa puolivälieräänsä selkeästi tuoretta mestaria vastaan, mutta kun pallo vietiin pilkulle, voittamiseen vaadittu henkinen kantti puuttui.
”Suomen osalta historian viidennet EM-kisat vaativat hieman pidemmän ajan isompien johtopäätösten tekemiseksi. ”
Helmarit taisteli lohkonsa jatkopaikoista käytännössä viimeiseen pillinvihellykseen asti, mutta kun joukkueen pelaamista peilaa ja vertaa nyt nähtyihin jatkopeleihin, on pakko todeta matkan olevan vielä yhtä pillinvihellystä pidempi.
Taso Euroopassa ja maailmalla menee nyt sitä vauhtia eteenpäin, että pelaajakehityksen on Suomessa tuotettava jatkossa paljon enemmän ja useammin aivan kärkiluokan tyttöpelaajia, joista jalostuu oikeissa toimintaympäristöissä sitten yhä parempia naispelaajia. Harrastajamäärät tyttöjalkapallossa ovat maassamme jo sellaiset, että sen pienuuteen vetoaminen ei enää päde.
Kauniiden puheiden sijaan nyt tarvitaan tekoja, osaavia ammattilaisia, jotka ymmärtävät rajojemme ulkopuolella odottavan vaatimustason, ja sitä kautta sen, että nykyisten toimintatapojen parasta ennen -päiväys meni jo aikoja sitten.
