Oletko kyllästynyt elokuviin, jotka pyörivät vanhemmuuden ympärillä? – Tämä harvinaisuus voisi sopia sinulle
Miksei lapsettomuus kiinnosta elokuvantekijöitä, vaikka se koskettaa niin monia? Anu Silfverberg löysi yhden harvinaisuuden, joka on vieläpä erityisen hyvä.
Sain melko tarkkarajaisen toiveen naiselta, joka oli sitä mieltä, että elokuvat, kuten myös koko muu yhteiskunta, pyörivät lapsiperheiden todellisuuden ympärillä. Elokuvissa vain jatkuvasti tehdään lapsia, syntyy lapsia, hoidetaan lapsia ja ollaan lapsia, hän valitti. ”Laatudraamat pyörivät vanhemmuuden ympärillä.”
Aloin heti mielessäni tehdä listaa niistä lukuisista elokuvista, joissa lapset eivät olennoi lainkaan. Mutta syy hänen valituksessaan piili omassa kokemuksessa ja siihen liittyvässä havainnossa. Nainen kertoi yrittäneensä lapsentekoa pitkään, mikä oli kokemuksena äärimmäinen, mutta täysin näkymätön. Lapsettomuus ei näytä kelpaavan elokuvien aiheeksi. Silloinkin kun ei-valittua lapsettomuutta käsitellään, se toimii juonen välineenä tai naispäähenkilön patologisten ominaisuuksien selittäjänä. Kun lapsettomuus kuitenkin koskettaa niin monia, miksei se aiheena kiinnosta elokuvantekijöitä.
On kyllä aivan totta, että hyviä esimerkkejä aiheen käsittelystä ei nouse mieleen edes kourallista. Keväällä ensi-iltaan tuli Rebecca Zlotowskin kehuttu Muiden lapset, jossa lapsettomuutta tarkasteltiin useammasta vinkkelistä yhden naisen tarinan kautta.
Mutta ennen kaikkea mielessäni on nyt yksi teos. Tamara Jenkinsin Private Life on paitsi hieno elokuva lapsettomuudesta, myös todella hieno elokuva. Vaikka aihe on harvinainen, yksi näin hieno teos korvaa helposti sata keskinkertaista!
Valtavan kokoisia tunteita käsitellään vailla sentimentaalisuuden häivää.
Kathryn Hahn ja Paul Giamatti esittävät Private Lifessa pariskuntaa, joka toivoo yhteistä lasta ja yrittää sellaista aivan kaikilla mahdollisilla keinoilla, hinnalla millä hyvänsä. Kaikki on pelissä – ehkä jopa liikaa. Mutta paluuta alkupisteeseen ei ole.
Hahn ja Giamatti ovat mielettömän taitavia näyttelijöitä, ja tässä näin yksikkönä toimiessaan he ovat kuin jokin harvinainen lahja. Private Life on hyvin tarkka, hyvin hauska ja hyvin surullinen elokuva, jossa pienten asioiden kautta kerrotaan suurista asioista (ruumiillisuudesta, ajan rajallisuudesta, sukupolvista, sukupuolista…).
Ei oikeastaan yllätä, että käsikirjoitus pohjaa ohjaaja Tamara Jenkinsin omiin kokemuksiin. Hän kuvaa aihettaan tarkkuudella, jossa on tietty henkilökohtaisen vaaran sekä toden tuntu. Valtavan kokoisia tunteita käsitellään vailla sentimentaalisuuden häivää. Tyylilaji on draamakomedia, mutta naurun takana piilee jatkuvasti koko silmällinen kyyneleitä.
Täältä löydät kaikki tämän palstan elokuvasuositukset.
Voisit tykätä tästä -sarjassaan Anu Silfverberg suosittelee elokuvia lukijoiden toiveisiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Pyydä suositusta meilaamalla osoitteeseen anu@longplay.fi. Palstalla esitellyt elokuvat löytyvät vuokra- tai suoratoistopalveluista.
