Elokapina-liike nousi julkisuuteen lokakuun alussa, kun sen mielenosoituksessa Helsingissä katkaistiin katu liikenteeltä. Mielenosoittajat eivät siirtyneet tieltä poliisin käskyistä huolimatta, ja poliisit suihkuttivat mielenosoittajia kasvoihin paprikasumutteella.

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, käyttikö poliisi sumutetta turhaan rauhallisiin mielenosoittajiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Elokapina itse.

Kyseessä on muutama vuosi sitten Extinction Rebellion -nimellä Iso-Britanniasta alkunsa saanut löyhästi järjestäynyt kansalaisliike. Liike on levinnyt kansainväliseksi. Elokapinan näkemys on, että nykyinen järjestelmä ajaa maailmaa kohti ekologista katastrofia. Sen vuoksi tarvitaan perusteellinen järjestelmämuutos.

Elokapina järjestää mielenosoituksia, mutta turvautuu myös kansalaistottelemattomuuteen. Sen avulla yhteiskunta ja päättäjät halutaan pakottaa reagoimaan liikkeen vaatimuksiin.

– Asia ei siis ole niin, ettemmekö me ymmärtäisi, että kadun blokkaaminen on laitonta ja että poistumiskäskyn noudattamatta jättämisestä seuraa kiinniotto ja sakkoja. Me ymmärrämme nämä asiat ja toimimme täysin tietoisesti, tiivisti Elokapinassa mukana oleva Anton Keskinen Facebook-kirjoituksessaan.

Kansalaistottelemattomuudella on Suomessakin pitkät perinteet, eikä Elokapina poikkea paljon näistä perinteistä arvioi tutkijatohtori Kati Nieminen Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.

– Tunnetuin esimerkki kansalaistottelemattomuudesta on varmaan Koijärvi-liikkeen toiminta 1970-luvun lopussa. Mutta muitakin tapauksia on tosi paljon, esimerkiksi eläinoikeus-, ympäristö- ja rauhanliikkeessä.

Kansalaistottelemattomuuden ajatus on se, että siihen ryhtyvät tietävät kyllä rikkovansa lakia, mutta katsovat sen välttämättömäksi asiansa edistämiseksi ja hyväksyvät myös lain rikkomisen seuraukset.

– 1970-luvulla homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista, mutta siihen yllyttäminen oli edelleen rikos. Silloin ihmiset ryhtyivät tarkoituksella ja näkyvästi yllyttämään homoseksuaalisuuteen ja ilmoittautuivat itse poliisille. Näin asia tehtiin naurunalaiseksikin.

Yleensä kansalaistottelemattomuuteen turvautuvat liikkeet toimivat myös laillisesti, monesti suurimmaksi osaksikin. Esimerkiksi Elokapinan tempauksista osa on päättynyt osallistujien kiinniottamiseen ja ehkä sakottamiseen, mutta osa mielenosoituksista on viety läpi ilman kansalaistottelemattomuutta.

Lokakuun alun kohua herättäneestä mielenosoituksestakin oli ilmoitettu poliisille etukäteen, mutta lopulta osa siitä siirtyi eri alueelle kuin etukäteen oli virkavallan kanssa sovittu.

Elokapina on osa Britanniasta alkunsa saanutta, kansainväliseksi kasvanutta Extinction Rebellion liikettä. Niemisen mukaan ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista, että kansalaisliikehdinnän taustalla on kansainvälisiä liikkeitä. Siinä Elokapina voi poiketa joistakin aiemmista tapauksista, että liike on korostetusti ruohonjuuritasoinen, ei siis keskusjohtoinen.

Nieminen muistuttaa, että Elokapinan toiminta on silti organisoitua. Liikkeessä mukana oleville tarjotaan esimerkiksi väkivallattoman vastarinnan koulutusta.

– Tässä liike muistuttaa Martin Luther Kingia ja mustien kansalaisoikeusliikettä Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Yhteistä on ajatus väkivallattomuudesta mutta myös vastuullisesta toiminnasta. Näillä toimintatavoilla on tosi pitkät juuret.

Elokapina pitää jo nimessään sisällä kapinaa. Osa liikkeessä mukanaolevista kutsuu itseään kapinallisiksi. Ja tietenkin myös Elokapinan vaatimukset ovat painavia ja laajoja. Sellaisia vaatimuksia, joita voisi sanoa vallankumouksellisiksi.

Niemisen mukaan suuret vaatimuksetkaan eivät ole poikkeus kansalaistottelemattomuutta käyttäneissä kansanliikkeissä. Se, onko kyse vallankumouksellisuudesta, on ehkä enemmän katsojan silmässä.

– Jonkun mielestä vaatimukset ovat varmasti vallankumouksellisia, toisen mielestä taas realismia.