Apu

Ellen Jokikunnas löysi rauhan vanhasta asemasta: "Täällä en pelkää"


Röykän vanha asemarakennus heräsi eloon, kun Ellen Joki­kunnas remontoi sen kodikseen. Hän asuu siellä aviopuolisonsa Jarin ja eläinkatraan kanssa.
Kuvat Timo Pyykkö, Ellen Jokikunnaksen Instagram

Juontaja ja toimittaja Ellen Jokikunnas ja hänen aviomiehensä Jari asuttavat vanhaa asemaa Nurmijärven Röykän taajamassa.

Ellen tapasi miehensä Jarin vuonna 2010, ja naimisiin he menivät syyskuussa vuonna 2017. Jari on pysynyt poissa lehtien palstoilta, koska hän ei tee työtä julkisuudessa.

– Häämme pari vuotta sitten eivät olleet mitkään yllätyshäät, koska olimme olleet jo pitkään yhdessä!

Lue lisää täältä: Ellen Jokikunnas: Olen rikas, koska minulla on kaikkein arvokkain ja tärkein

Läheisyys on ihmisen elämässä tärkeää, ja Kadonneen jäljillä -ohjelmassa Ellen on nähnyt monenlaisia ihmiskohtaloita. Hän sanoo, että kuvausten aikana on monesti sielu ja sydän ruvella.

Ohjelman taustatyö ja kuvaukset ovat intensiivisiä jaksoja, joihin Ellen, ohjaaja ja kaksi kuvaajaa keskittyvät aina täysillä.

– On hienoa nähdä, miten monella ohjelmassa mukana olleella alkaa uusi elämä. Omaisiaan löytäessään he voivat ruveta rakentamaan aivan uutta elämäntarinaa ja saavat vastauksia kysymyksiin, joita he ovat kantaneet sisällään ehkä lapsuudestaan lähtien.

Hän kannustaa jokaista ottamaan selvää juuristaan ja perheensä historiasta.

– Ohjelma on opettanut minulle, että on väärin suojella lapsiaan ikäviltä totuuksilta. Ne tuovat monesti selityksen omiin ratkaisuihin ja tapaan reagoida eri asioihin.

Löytäessään juurensa ihminen löytää itsensä, ja vaikutukset ovat laajakantoisia.

Ellenin perheeseen liittyvät myös Reino-koiran ja Vuokko-kissan nimet. Ne tulevat hänen äitinsä vanhemmista.

– Reino on Reino-tossun värinen, mutta nimi tulee ennen kaikkea rakkaasta isoisästäni Reinosta. Ja Vokko isoäidistäni Orvokista. Maatiaiskissamme Pippa on työsuhderakkauteni, sillä sain sen tehdessäni Farmi-ohjelmaa Nelosella vuonna 2013.

Ellen on allerginen eläimille, mutta eläinrakkaana hän on kokeillut, miten siedätyshoito toimii. Toimii se, ja omille lemmikeilleen hän on vähemmän allerginen kuin muiden koirille tai kissoille.

– Mallinkaisilla Janakkalassa asuimme vanhassa kyläkoulussa. Naapurustossamme oli navetta, jossa sain hoitaa lehmiä, possuja ja kanoja. Minulle hankittiin navettahaalarit ja hengitys­suojain kasvoille.

Ellen on onnellisimmillaan juuri täällä, kotona.

– Pelkään yhä pimeää jopa lapsuudenkotini kellarinportaikossa, mutta täällä en. Talon tunnelma on niin levollinen, että mieli rauhoittuu, eikä ole mitään pelättävää.

Ellen on tehnyt päällekkäisiä töitä ilman lomia jo monta vuotta.

– Osaan pysähtyä ja vain olla, mutta olen myös kiitollinen ja onnellinen siitä, että voin tehdä merkitykselliseksi kokemaani työtä.

Nyt edessä on neljän viikon kesäloma.

Kotitalo on entinen rautatieasema

Ellenin nykyinen kotitalo oli aikoinaan rautatie­asema Hanko–Hyvinkää–Karjaa-rataosuudella. Se rakennettiin 1908–09 ja suljettiin vuonna 1977.

Ellen osti talon vuonna 2007, ja hänen kotinaan se on ollut vuodesta 2008, jolloin hän remontoi sen asuinkuntoon.

Ellen ei empinyt, kun hän ryhtyi jättiurakkaan. Monia asemarakennuksia suunnitelleen arkkitehti Bruno Granholmin (1857–1930) rakennuksessa riittää huoneita.

– En tiennyt pitäväni remontoimisesta, enkä tiennyt mitään perinneasumisesta, vaikka olen aina pitänyt kaikenlaisesta tuunaamisesta. Vanhalla asemalla asuminen on omanlaisensa elämänmuoto, mutta totuin tällaiseen asumiseen jo lapsuudessani, jolloin asuimme Janakkalassa Mallinkaisten koululla.

Hän kertoo, että asemarakennuksella tehtiin ensin perusteellinen kuntokartoitus, jonka jälkeen hän on Röykän-vuosiensa aikana soitellut perinnerakentamisen osaaville papoille ja oppinut esimerkiksi sen, miten pinkopahvit asetetaan paikoilleen.

Ellen on kaakeloinut, saumannut, maalannut ja vaihtanut huoneiden väritystä. Kauniisti maalatuissa, tapetoiduissa ja sisustetuissa huoneissa ei ole liikaa tavaraa, mutta kirjastohuoneen seinää peittää kirjoja täynnä oleva hyllykkö. Tässä kodissa luetaan paljon.

Ennen Röykkää hän asui Helsingissä, Pasilan legendaarisessa Toralinna-kerrostalossa. Talo on vanha rautatieläisten asuinrakennus, ja sekin koti sijaitsi radan varrella.

Ohitse pyyhältää tavarajuna, jonka ääni kantautuu vaimeana hirsitalon sisälle. Raideosuudella kulkee yhä tavarajunia 3–5 kertaa vuorokaudessa, henkilöliikenne loppui jo 1980-luvulla.

– En ollut monen vanhalla asemalla asuvan tavoin rautatieharrastaja, jonka elämä kulkisi aina uutta raidetta pitkin. Kun näin aseman myynti-ilmoituksen sunnuntai-Hesarin sivulla, tein harkitun heräteoston. Tämä on ensimmäinen omistusasuntoni, maaginen paikka, joka on vaatinut paljon työtä.

Työ on ollut terapeuttista henkisesti ja työmäärän takia fyysistä kuin punttisali. Talven rutiineja ovat muun muassa halkojen kantaminen kakluuneihin, ja kun Ellen ja Jari tekivät kahden kesken pihakiveystä, se tehtiin kolmekymmentäviisi kiloa painavista laatoista.

– Oli niissä melkoinen kantaminen!

Junan ääni on häipynyt kaukaisuuteen, ja hirsitalo hengittää. Hiljaisuus on vanhan talon melkein korvissa humisevaa hiljaisuutta.

Hirsitalon rauhassa Ellen on syrjässä maailman menosta, jota hän työnsä vuoksi seuraa. Hän on Helmiradion Aamu-ohjelman juontaja sekä televisiossa nähtävän Kadonneen jäljillä -ohjelman ja Asuntokaupat sokkona -ohjelman vetäjä.

Viimeinen näky hyvästien jälkeen on Reino-koira kuono ikkunaruutua vasten. Ihmisrakkaana se kokee emäntänsä mukaan aina eroahdistusta vieraiden lähtiessä kotimatkalle.

Julkaistu: 30.6.2019