Meilahden sairaalan leikkausosaston sairaanhoitaja Sari Huhtakangas, 59, on aloittanut työpäivänsä puoli kahdeksalta. Ennen työpaikalle tuloa Huhtakankaalla ei ole vielä tietoa, missä tehtävässä hän päivän mittaan työskentelee. Tehtävät jaetaan aamulla, mutta muutoksia voi tulla vielä keskellä päivää, jos apua tarvitaan esimerkiksi kiireellisessä leikkausoperaatiossa.

Jokainen päivä on erilainen, ja se on Apu-lehden haastattelemien sairaanhoitajien mukaan yksi työn parhaista puolista.

Huhtakangas työskentelee niin sanotussa sydän-thorax-moduulissa. Thoraxilla viitataan keuhko- ja rintaelinkirurgiaan. Moduulilla tarkoitetaan hoitajien ryhmää, joka on perehtynyt oman erikoisalansa vaativiin leikkauksiin.

– Ryhmän hoitajat ovat niin sanottuja syväosaajia. Kun sairaalaan tulee uusi hoitaja, joka on kiinnostunut kyseisestä moduulista, hän keskittyy ensisijaisesti siihen ja kerryttää siten omaa osaamistaan. Syväosaamista kertyy hoitajalle työtä tehdessä usean vuoden aikana, sairaanhoitajat Henrik Mattila, 25, ja Maisa Mäkelä, 27, kertovat.

Sydän-thorax-moduulin lisäksi Meilahdessa toimivat gastro-, uro-, maksa- ja verisuonimoduulit. Meilahden sairaalassa tehdään ainoana Suomessa vaativia urologisia leikkauksia.

Sydänleikkaussalissa on operaation aikana neljä sairaanhoitajaa. Heidän tehtävänään on muun muassa valmistella sali ja sen leikkausvälineistö. Valmisteluihin menee tavallisesti noin tunti, mutta leikkauksen kestoa ei voi koskaan tietää tarkasti etukäteen.

– Meillä varsin tyypillinen sepelvaltimoiden ohitusleikkaus kestää kaikkine valmisteluineen noin 3–4 tuntia, Huhtakangas kertoo.

Koskaan ei voi tietää, tapahtuuko leikkauksessa jotain yllättävää. Toiminta on suunniteltu niin, että pahimpaan varaudutaan aina varmuuden vuoksi. Jos yllättäviä tilanteita tulee eteen, hoitajilla on valmiudet toimia nopeasti. Yleensä kaikki menee hyvin.

Läheskään kaikki operaatiot eivät ole suunniteltuja. Päivystysleikkauksissa potilas voi tulla leikkaussaliin suoraan kadulta. Silloin kenelläkään ei ole tietoa potilaan mahdollisista sairauksista, mikä voi aiheuttaa yllättäviä tilanteita.

Meilahden päivystyssalit ovat käytössä vuorokauden ympäri, ja potilaat otetaan niihin sisään kiireellisyysjärjestyksessä.

Tiina Tuomipuu, 59, on työskennellyt Meilahdessa yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

– Tämä työ on yhtä jatkuvaa oppimista. Valmiiksi ei tule koskaan. Jotakin uutta tulee aina, ja erikoisalat kehittyvät jatkuvasti, Tuomipuu kertoo.

Meilahden leikkausosastolla osaamista tarvitaan kenties vielä enemmän kuin monessa muussa sairaalassa, sillä siellä tehdään Suomen ainoat aikuisten elinsiirrot.

Nykyisin jo melko yleisien munuaissiirtojen lisäksi Meilahdessa suoritetaan sydämen, keuhkojen ja haiman siirtoja sekä vielä varsin harvinaisia suolistosiirtoja.

Elinsiirtoleikkaukset tulevat aina yllättäen, sillä elinten lahjoittajista on huutava pula. Kun suostumuksen antanut sopiva lahjoittaja löytyy, on kiire, sillä elinsiirrot eivät voi odottaa.

Joitakin tunteja tätä juttua varten tehdyn haastattelun jälkeen Meilahdessa suoritettiin leikkaus, jossa siirrettävä sydän, maksa ja haima irrotettiin lahjoittajan kehosta ja siirrettiin sen jälkeen elinsiirtojonossa odottavalle potilaalle.

Jokainen soveltuva päivystysvuorossa oleva sairaanhoitaja on mukana leikkauksissa.

– Hoitaja, joka ei ole käynyt perehdytystä läpi, ei voi olla mukana elinsiirtoleikkauksissa. Se edellyttää kunnollisen perehdytyksen kyseiselle erikoisalalle. Pienikin virhe voi olla potilaalle kohtalokas, Tuomipuu sanoo.

Koronapandemian aikana pidentyneet hoitojonot näkyvät Meilahden hoitajien arjessa siten, että vuoroaan odottavat potilaat saattavat olla sairaampia kuin ennen.

Henrik Mattilan mukaan Meilahdessa pula työntekijöistä näkyy esimerkiksi siten, että kaikkia leikkaussaleja ei saada käyttöön. Se taas saattaa pidentää hoitojonoja entisestään.

– Aamuvuorossa yksi tai kaksi salia saattaa olla suljettuna. Se voi osaltaan vähentää leikkausten määrää, Mattila kertoo.

Jokaisessa työvuorossa tarvitaan tauottajia. He ovat sairaanhoitajia, jotka paikkaavat kollegojensa töitä lakisääteisten taukojen aikana.

Tauottajien määrästä joudutaan usein tinkimään. Tauottajia pitäisi olla jokaisessa vuorossa neljä tai viisi, mutta käytännössä heitä saattaa riittää yhteen vuoroon vain kolme.

Hoitajien jaksamista on pyritty parantamaan järjestämällä heille mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työvuoroihin.

Hoitajat suunnittelevat työvuoronsa lista kerrallaan. Listoja avataan talviaikaan kuudeksi viikoksi eteenpäin, ja kesäaikaan työvuoropohjia on avattu suunniteltavaksi elokuun puoliväliin saakka.

Listojen hienosäädön tekee lopuksi esihenkilö, joka varmistaa vuoroille riittävän henkilökuntamäärän ja tarvittavan osaamisen. Joka viikolla on lisäksi oltava yksi lepopäivä.

Palautuminen on tärkeässä roolissa sairaanhoitajien arjessa. Riittävästä vapaa-ajasta on huolehdittava etenkin, jos työputket venyvät pitkiksi.

Työvuorojen suunnittelu mahdollistaa sen, että jokainen hoitaja voi itse päättää, kuinka usein hän ottaa yövuoroja. Siten sairaalassa pyritään auttamaan hoitajia jaksamaan työssään.

Monesti käy niin, että nuoremmat hoitajat haluavat tehdä enemmän yövuoroja kuin vanhemmat kollegansa. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä vaikeampaa palautuminen yövuoroista on.

Työvuorojen suunnittelua saattavat vaikeuttaa niin sanotut kotivarallaolovuorot, jolloin hoitajan täytyy olla jatkuvassa valmiudessa lähteä työpaikalle. Varalla olijoiden avulla turvataan elinsiirtokirurgiset ja akuutit hätäleikkaukset.

Varalla ollessaan työntekijän on oltava välittömästi tavoitettavissa ja valmis saapumaan työpaikalle puolen tunnin kuluessa.

Varallaolo lasketaan vapaapäiväksi, mutta käytännössä se on hoitajalle työpäivä, sillä kotoa ei sen aikana voi juuri poistua, ja on henkisesti raskasta, kun mielessä on koko ajan, että töihin voi joutua lähtemään minä hetkenä hyvänsä.

– Jos varallaolopäivänä tulee käsky töihin, se voi aiheuttaa sellaisen tilanteen, että hoitajalle tulee kahden viikon työputki, Sari Huhtakangas kertoo.

Hoitajapula ei ole viime aikoina hellittänyt, päinvastoin.

Kuten monista muistakin sairaaloista, myös Meilahdesta on lähtenyt hoitajia muihin töihin. Heitä siirtyy paitsi muille osastoille myös kokonaan muille aloille. Tilalle ei tahdo millään löytyä riittävästi uusia työntekijöitä.

Uuden työntekijän perehdyttäminen kestää noin vuoden. Koulutuksen nielemään aikaan vaikuttaa työntekijän aikaisempi kokemus.

Perehdytyksen aikana saattaa tulla muitakin takaiskuja: uusi työntekijä esimerkiksi saattaa todeta, että terveydenhuoltoala ei syystä tai toisesta olekaan hänelle sopiva ala. Silloin perehdytykseen käytetty aika saattaa mennä ainakin osaksi hukkaan.

Monesti lopettamispäätös liittyy palkkaan tai kolmivuorotyöhön. Töitä halutaan tehdä mieluummin päivisin kuin öisin, mikä ei hoitoalalla ole tietenkään mahdollista.

Palkkaus on toinen merkittävä syy hoitajien lähtöön. Jos päivätöistä saa parempaa palkkaa kun kolmivuorotyöstä, varsin moni on valmis kouluttautumaan jollekin toiselle alalle.

Korona-aikana terveydenhuoltoala menetti monia päteviä hoitajia. Syynä oli uhka siitä, että sairaanhoitajia voidaan tarvittaessa pakottaa töihin kysymättä heiltä suostumusta.