Pitäisikö elinkautisen olla loppuelämän mittainen? Jos se on kiinni rahasta, tässä ei ole oikea paikka säästää
Miksi meillä ei ole vieläkään keinoa estää paatunutta väkivaltarikollista satuttamasta vielä yhtä uhria, kysyy toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Väkivaltarikosten seuraamuksissa on Suomessa noudatettu omalaatuista linjaa. Omaisuusrikoksesta on saanut suhteessa ankaramman rangaistuksen verrattuna henkeen ja terveyteen kohdistuvaan väkivaltarikoksesta.
Vaikka tuomioita väkivallasta on kovennettu, asetelmassa haiskahtaa ikivanha eriarvoisuus.
Omaisuuden vahva suoja on perua ajalta, jolloin valtaapitävän ja vauraan yläluokan omaisuutta suojattiin lailla. Väkivalta oli alempien luokkien keskinäistä nahistelua, jolla ei ollut niin suurta väliä.
Tästä ajasta tyly muistutus on yhä esiintyvä vähättelevä puhe päihdeporukoiden kahinoista, jossa joku on menettänyt henkensä. Tekijä on usein poliisin vanha tuttu ja sekaisin ties mistä aineista.
”Tästä ajasta tyly muistutus on yhä esiintyvä vähättelevä puhe päihdeporukoiden kahinoista, jossa joku on menettänyt henkensä.”
Vaatimuksia rangaistusten koventamiseksi pidetään merkkinä kovemmasta poliittisen ilmapiiristä ja jopa yhteiskunnan demokraattisuuden heikkenemisestä. Tuo voi pitää paikkansa, mutta samalla logiikalla yhteiskunnasta pitäisi voida tehdä demokraattisempi ja arvoiltaan pehmeämpi rangaistuksia alentamalla.
Yhtälö ei vakuuta kumpaankaan suuntaan.
Kuolemanrangaistusta ei ole sentään kukaan ehdottanut aikoihin, onneksi.
Vääryyttä kärsineelle on helpottavaa, jos pystyy antamaan anteeksi. Henkirikoksessa on kuitenkin se kylmäävä piirre, että sitä ei voi enää pyytää eikä antaa anteeksi, jos uhrista puhutaan.
”Aloitetaanko puhetavan muutoksesta? Että oikeus turvallisuuteen on rikkomaton ja se kuuluu kaikille?”
Lain näkökulmasta tavallinen tilanne on epäinhimillinen varsinkin harkitun murhan uhrille ja tämän läheisille. Jossain vaiheessa vakavimmankin rikoksen tekijä on suorittanut vankeusrangaistuksensa, jolloin hänet voidaan vapauttaa.
Pitäisikö elinkautisen olla loppuelämän mittainen? Ei sekään riitä, koska tehtyä se ei tee tekemättömäksi. Miksi meillä ei ole vieläkään keinoa estää paatunutta väkivaltarikollista satuttamasta vielä yhtä uhria? Oikeusjärjestelmämme lähtökohta on, että elinkautisvangitkin vapautuvat joskus, ellei lääkäri määrää tahdonvastaiseen hoitoon – tähän vaaditaan lääketieteellinen peruste.
Aloitetaanko puhetavan muutoksesta? Että oikeus turvallisuuteen on rikkomaton ja se kuuluu kaikille?
Useista henkirikoksista tuomittujen määrä on Suomessa niin pieni, että tässä ei ole oikea paikka säästää, jos se on kiinni rahasta.
