Näyttelijä Elena Leeve: ”Olen puhelinaddikti – Nyt kaikki vyöryy puhelimesta sänkyyn asti, mutta yritän rauhoittaa illat ennen nukkumaanmenoa”
Elena Leeve oli jo lapsena mielikuvitukseltaan vilkas, jolle sattui ja tapahtui. Hän halusi myös jo lapsena sukeltaa nostalgiaan ja leikki vanhaa aikaa kantamalla maitotonkkaa ympäriinsä huivi päässään.
Minun olisi pitänyt syntyä jonnekin menneeseen. Leikin lapsena usein ”vanhanaikaista”, kannoin maitotonkkaa esiliina päällä ja huivi päässä. En tiedä missä kohtaa historiaa se hetki oli, mutta koin voimakkaasti syntyneeni väärään aikaan. Luin Anna-kirjoja uudestaan ja uudestaan. Ehkä siihen liittyi ihailemani elämän hitaus, haikeus ja romantiikka.
Lapsuuteni sitkein haave oli olla kirjailija tai huippuballerina. Tykkäsin leikkiä yksin ja kirjoitin paljon, 10-vuotiaana kokonaisen kirjan käsin. Tätini kirjoitti sen tietokoneelle, minä luin ääneen. Sain siitä synttärilahjaksi painetun version, mikä minulla on yhä tallessa. Ja jossain takaraivossa kolkutteli myös näyttelijyys.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun siskoni onki minut. Olimme mökillä kalliolla ja hän heitti virveliä vahingossa niin, että koukku tarttui leukaani. Hän iloitsi, että nyt tuli kala enkä pystynyt sanomaan mitään! Minulla on siitä edelleen arpi, mutta se piiloutuu onneksi leuan alle. Olimme usein kahdestaan jossain kommelluksissa.
Viimeksi nauroin makeasti, kun teimme Onnela-sarjan uutta kautta. Eero Ritala pelleili ja esitti englantia puhuvaa ohjaajahahmoa. Nauroin pissat housussa.
Vihaan sydämeni pohjasta välinpitämättömyyttä.
Liikutun yleensä kyyneliin taiteen äärellä, viimeksi Barbie-elokuvassa. Se oli joissain havainnoissa todella tarkka. Leikin pienenä paljon Barbeilla ja elokuva kosketti sitä tyttöä sisälläni tosi paljon ja kutkutti aikuista mieltä.
Viimeksi rakastuin vapaa-aikaan. Takana ovat hektiset vuodet ja nyt haluan pitää lomaa. Huomaan, että opettelen uudelleen tutustumaan itseeni. Haluaisin olla itseäni kohtaa lempeämpi ja kohdella itseäni paremmin. Se usein unohtuu arjessa.
Kateellisena katson, kun joku urheilee reippaana. Tiedän, ettei minun tarvitse juosta tuolla veren maku suussa, mutta kai se voisi tehdä ihan hyvääkin. Tuntuu turhamaiselta myöntää, miten kevyesti ohiliitävä lenkkeilijä aiheuttaa kateutta, etenkin kun tiedän miten iso työ sellainen kunto on rakentaa.
Pelkään kuollakseni käärmeitä, mutta olen yrittänyt siedättää, koska oleskelen paljon esimerkiksi saaristossa. Pelkään myös liian jännittäviä fiktiosarjoja, ne tulevat uniini.
Hermoni menevät, kun aikataulut on liian kireät. Tuntuu, että läkähdyn enkä ehdi joka paikkaan. Olen aina ollut hyvä nukkuja ja huomaan, jos kiire vaikuttaa uneen. Yksikin huonosti nukuttu yö vaikuttaa. Öisin nukkuminen saattaa olla ainoa hetki, kun saan levätä.
Suomen olisi jo aika luopua piilorasismista.
Ennen oli paremmin ainakin se, että muu maailma pysyi hetken kodin ulkopuolella. Nyt kaikki vyöryy puhelimesta kotisänkyyn asti. Olen puhelinaddikti, mutta yritän rauhoittaa illat ennen nukkumaanmenoa.
Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta suurimmat konfliktit.
Aion vielä opetella ajamaan autoa. Olen autokoulussa ja tuntuu hyvältä, että voin jatkossa hoitaa kuvauksissa ajokohtaukset itse. Siitä olisi hyötyä esimerkiksi roolissani poliisi Maria Kalliona.
