Apu

SKDL:n ministeri Ele Alenius uhmasi Kremliä ja joutui hyökkäyksen kohteeksi: ”Parempi, jos Neuvostoliittoa ei olisi koskaan syntynyt”

SKDL:n ministeri Ele Alenius uhmasi Kremliä ja joutui hyökkäyksen kohteeksi: ”Parempi, jos Neuvostoliittoa ei olisi koskaan syntynyt”
Entinen kansanedustaja ja ministeri Ele Alenius ei taipunut Neuvostoliiton painostuksen alla. Omassa kodissaan ja lempituolissaan hän seuraa 95-vuotiaana maailmanmenoa, miettii tulevia ja kehittelee planetarismin teorioita.
Julkaistu: 3.12.2020

Syysmyrsky taivuttaa koivujen latvuksia talon ylimmän kerroksen ikkunoiden takana Helsingin Roihuvuoressa. Strömsinlahdelta puskevat tuulenpuuskat ja kohahdukset eivät silti kantaudu Ele Aleniuksen kotiin.

Kauniin kodin huoneissa on paljon kirjoja, sanomalehtiä, tauluja ja monta vuosikymmentä yhdessä elettyä elämää rakkaan Maija-puolison kanssa.

– Muutimme tänne, kun talo aikoinaan valmistui. Nyt olen yksin, Maija kuoli vajaat kymmenen vuotta sitten, Ele Alenius sanoo lempinojatuolistaan.

On aika puhua isoista asioista, vaikka lempinojatuolissa istuessaan Ele Alenius valittelee muistinsa huononemista. Ulkopuolinen ei sitä huomaa, sillä hänen ajatuksenjuoksunsa on kirkasta ja mielipiteet tarkoin punnittuja.

Ele Alenius 1970. Kuva: Simo Rista CC by 4.0

Ele Alenius arvelee, että muistiin on varmasti vaikuttanut pari vuotta sitten tapahtunut lievä aivoinfarkti. Päivänmäärän hän muistaa tarkasti – se oli toinen tammikuuta vuonna 2018.

– Olin yhtenä aamuna kylpyhuoneessa pesemässä käsiäni, kun aloin lyyhistyä lattialle. Makasin lopulta selälläni ja tunsin, miten käsi alkoi puutua ja lopulta jalatkaan eivät toimineet. Kuvittelin, että olen kuollut. Mutta sitten oikea jalka liikahti, ja ajattelin, että ahaa – vielä on mahdollisuuksia. Pääsin ylös ja soitin pojalleni.

Hän toipui kohtauksesta, mutta lopetti autolla ajamisen. Ajokortti hänellä oli ollut kuusikymmentä vuotta.

– Ilmoitin poliisille luopuvani kortista. En halunnut tilanteeseen, jossa en pystyisi ohjaamaan tai jarruttamaan ja aiheuttaisin onnettomuuden sivullisille.

Ele Alenius sanoo olleensa aina valmis ottamaan huomioon toisten näkökannat. – Erilaisista mieli­piteistä ei pidä synnyttää riitaa, vaan rakentavaa keskustelua.

Riitelyä kavahtava humanisti

Kesäkuussa 95 vuotta täyttänyt valtiotieteen tohtori Ele Alenius teki pitkän ja arvostetun uran poliitikkona. Hän oli Skdl:n kansanedustaja ja johti puoluetta, toimi valtiovarainministerinä Paasion ja Koiviston hallituksissa ja ehti olla ennen eläkkeelle jäämistään vuosia Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä.

Kaikenlaista riitelyä kavahtava humanisti oli myös monesti Neuvostoliiton ja Suomen taistolaisten arvostelun kohteena. Taistolaisessa Tiedonantaja-lehdessä hyökättiin jatkuvasti häntä vastaan.

– Ne olivat rankkoja aikoja, minulle esitettiin monia mielettömiä vaatimuksia, ja niitä on raskasta muistella. Mutta puolustin Suomen ja myös Skdl:n itsenäisyyttä.

Ihmiskasvoista sosialismia kannattanut Alenius on myös tietokirjailija, joka seuraa yhä tarkasti maailmanpolitiikkaa ja tietenkin Suomen sisäpolitiikkaa.

Korkeasta iästään huolimatta hän halusi antaa Apu-lehdelle haastattelun, koska hän muistaa lehden ajaneen aina pienen ihmisen asiaa, ja sen toimittajat ovat vuosikymmenien aikana kirjoittaneet suomalaisen yhteiskunnan ilmiöistä.

Hän valittelee väsymystään, mutta kun sanon, että hän teki perustelluilla mielipiteillään nuoreen tyttöön suuren vaikutuksen 1970-luvun television vaalitenteissä, kirkkaissa silmissä tuikahtaa hieman ujo ilme.

– Niinkö? Kiitän sanoistanne.

– Nyt on pelottavaa, kuinka vähätellen maailman johtajat suhtautuvat ilmastonmuutokseen, Ele Alenius sanoo. Hän on kirjoittanut useita teoksia, joissa hän pohtii planeettamme tulevaisuutta ja ilmastokriisin vaikutuksia.

Kodin perintönä optimismi

Olennainen luonteenpiirre Ele Aleniuksessa on optimismi. Hän myöntää sen olevan varmasti kodin perintöä. Hän oli kansalaissodassa punaisten puolella olleen perheensä ainoa lapsi, ja hänen isänsä August Alenius oli ammatiltaan muurari. Isä kävi myöhemmin oppikoulun ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta.

– Taitaa olla niin, että olen lapsuudestani lähtien ollut valoisa luonne ja olen aina ollut valmis ottamaan huomioon toisten ihmisten näkökannat. Erilaisista mielipiteistä ei pidä synnyttää riitaa, vaan rakentavaa keskustelua.

Jatkosotaan Ele Alenius lähetettiin 17-vuotiaana ja mukana oli läheinen Matti-ystävä. Ennen sodan päättymistä Ele Alenius komennettiin Reserviupseerikoulun 59. kurssille Niinisaloon. Luutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1967.

Kodin perintöä on vahvasti perusteltu ja läpi vuosikymmenten vakaana säilynyt poliittinen aatemaailma. Eduskuntaan vain 26-vuotiaana valittu Ele Aleniuksen puoluetoveri Ulla-Leena Alppi sanoo, että tämä jäi hänen mieleensä inhimillisenä työtoverina ja vaikuttajana.

– Sain Eleltä yhden neuvon: Pysy aina omana itsenäsi. Se oli hyvä neuvo. Ele on viisas ja lämmin ihminen, jota onneksi saan edelleen tavata ex-kansanedustajien vuositapaamisissa eduskunnassa.

Valtiovarainministeri Eino Raunio (oik.) tarkastelee uutta nikkelimarkkaa ja alumiinipenniä 1969. Metallirahoja esittelemässä valtiosihteeri Paul Paavela (vas.), tiedotussihteeri Jukka Rusi, toinen valtiovarainministeri Ele Alenius ja valtiovarainministeri Raunio. Kuva: Martti Peltonen / HS / Public Domain.

Neuvostoliitto edusti kuollutta sosialismia

Aina mielipiteittensä takana seisonut ja itsenään pysynyt Ele Alenius toteaa, ettei hän koskaan kannattanut kuollutta sosialismia, jota Neuvostoliitto edusti.

– Kävin sitä vastaan vuosien ajan taistelua ja olin aikoinani perehtynyt hyvin Tšekkoslovakian sosialismin ja talouselämän kehitykseen. Kirjoitinkin siitä paljon.

Hän sanoo, että entisen itäblokin maista juuri Tšekkoslovakiassa harjoitettu sosialismi oli pisimmälle kehittynyt ja lähes samoilla linjoilla kuin Ruotsissa sosialidemokraattinen politiikka.

Skdl tuomitsi hänen johdollaan Neuvostoliiton tekemän Tšekkoslovakian miehityksen elokuussa 1968. Alenius joutui tämän takia Tehtaankadulle Neuvostoliiton suurlähetykseen suurlähettiläs Andrei Kovaljovin puhutteluun.

Kovaljov uhkasi, että Aleniusta vastaan ryhdytään toimenpiteisiin. Ettei Kreml salli hänen mielipidettään miehityksestä.

– Olin valmis sanomaan mielipiteeni Tšekkoslovakian puolesta, Alenius kertoo.

– Minulla oli ollut jo aiemmin yhteenottoja hänen kanssaan. Oli aamu, kun maailma sai tietää miehityksestä ja olin heti valmis sanomaan mielipiteeni Tšekkoslovakian puolesta. Tiesin, että Neuvostoliitto ei luovu kerran ottamistaan jalansijoista. Olisi parempi, jos Neuvostoliittoa ei olisi koskaan syntynytkään, niin ajattelin silloin ja yhä.

Ele Alenius istui tuolloin Koiviston hallituksessa. Kun pääministeri kutsui hallituksen aamulla koolle, ulkoministeri Ahti Karjalainen kertoi sen, mitä miehityksestä tiedettiin.

– Hallituksen kanta oli, ettei miehitystä hyväksytä, mutta Suomi ei voi esittää kovin jyrkkää kantaa. Olin tietenkin hallituksen kannan takana, mutta katsoin, ettei se sido minua henkilökohtaisesti.

Hän päätti kulkea omaa tietään.

Novaja Vremja -sanomalehti julkaisi artikkelin Aleniuksen toiminnasta. Kirjoituksessa väitettiin, että hän oli vaaraksi Neuvostoliiton ja Suomen suhteille.

Neuvostomedia hyökkäsi

Ele Alenius säästi pää- ja ulko­ministereitä ja tasavallan presidenttiä Urho Kekkosta puhuttelustaan Tehtaankadulla. Kovaljov oli ilmoittanut, että hänen sanansa on Neuvostoliiton virallinen kanta.

– Hän vaati minua järjestämään suuren tilaisuuden, jossa peruisin sanani ja jos kieltäytyisin, kieltäydyn paljosta. Totesin, etten muuta kantaani.

Novaja Vremja -sanomalehti julkaisi artikkelin Aleniuksen toiminnasta. Kirjoituksessa väitettiin, että hän oli vaaraksi Neuvostoliiton ja Suomen suhteille.

Alenius kertoi tilanteesta vain vaimolleen Maijalle.

– Halusin, että hänellä olisi tieto asiasta, jos tilanne kääntyy pahaksi. Vasta myöhemmin Kekkonen ja muut saivat tietää kannastani ja puhuttelusta, johon olin joutunut.

Seuraava hyökkäys tapahtui vuonna 1975. Se johtui hänen teoksestaan Suomalainen ratkaisu, joka oli aatefilosofisesti pohtiva teos sosialistisista visioista.

– Vapunpäivänä 1975 Kremlin sanomalehti Izvestija kritisoi kirjaani ja minua. Artikkelissa julistettiin, ettei voinut olla olemassa vaihtoehtoista sosialismia, joka ei noudata marxismi-leninismiä.

Toinen valtiovarainministeri, SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius 1970. Kuva: Simo Rista CC by 4.0 Finna

SKDL pelkäsi Moskovan reaktiota

Runsas kuukausi myöhemmin Alenius täytti 50 vuotta. Hän oli ilmoittanut Skdl:n Aimo Haapaselle, ettei halua viettää juhlia. Haapanen soitti kuitenkin arvostamalleen puoluetoverille ja sanoi, etteivät juhlat voi olla yksityisasia.

– Hänen mielipiteensä oli, että Neuvostoliitto ei saa kohdella Skdl:n johtajaa törkeästi.

Juhlat järjestettiin, ja onnittelijoiden rivi ulottui ulos asti. Paikalle tuli muun muassa Britannian suurlähettiläs, mutta sosialistimaiden edustajia ei – vain Vietnamin asianhoitaja uskaltautui juhliin.

– He pelkäsivät Neuvostoliiton reaktiota. Unkarin suurlähettiläs tuli onnittelukäynnille meille tänne kotiin päivää ennen virallisia juhlia. Hän halusi olla ensimmäinen onnittelija.

Muistot nostavat pienen hymyn kasvoille, mutta kaikkia raskaita poliittisia taisteluja ei oikein enää jaksaisi muistella. Eikä hän halua nimetä sitä toista valtiota, joka häntä painosti Neuvostoliiton ohella. Hän sanoo, ettei halua aiheuttaa mitään harmia Suomen nykyiselle johdolle.

– Ihmiskunnalla on kaksi suurta ongelmaa. Toinen on ydinsodan vaara – jos joku sen aloittaa, mikään ei takaa sitä, ettei se leviäisi. Toinen vaara on tietenkin ilmastonmuutos. Nyt on pelottavaa se, miten vähätellen suurvaltojen johtajat siihen suhtautuvat.

Planetarismi eli selviytymisoppi Aleniuksen mukaan

Mutta ajattelemista ja planeettamme pelastamista hän ei ole jättänyt. Tietokirjailijana Ele Alenius on kirjoittanut useita teoksia, jossa hän pohtii planeettamme tulevaisuutta ja ilmastokriisin vaikutuksia. Hän on paneutunut erityisen tarkasti luonnon ja ihmiskunnan selviytymisen kysymyksiin ja kestävään elonjäämisen oppiin.

Hän kutsuu selviytymisen oppiaan planetarismiksi. Siitä hänen kirjoittamansa kirjat ovat saaneet hyvän vastaanoton, ja Alenius on saanut Humanistiliiton kunniamaininnan sekä Tulevaisuudentutkimuksen seuran palkinnon.

– Ihmiskunnalla on kaksi suurta ongelmaa. Toinen on ydinsodan vaara – jos joku sen aloittaa, mikään ei takaa sitä, ettei se leviäisi. Toinen vaara on tietenkin ilmastonmuutos. Nyt on pelottavaa se, miten vähätellen suurvaltojen johtajat siihen suhtautuvat.

Ele Aleniuksen planetaristisen kiinnostuksen lähtökohta juontaa 75 vuoden päähän, elokuuhun 1945. Hän oli maalla Keski-Suomessa kuullessaan tiedon pommista Hiroshimassa.

Aleniuksen mielestä ilmastokriisiä varten tarvitaan tiedeihmisten maailmankonfrenssi.

– Ensin intouduin atomiasioita harrastaneena, että on läpimurto vapauttaa atomista niin valtavat voimat. Sitten kauhistuin uhrien määrää. Niin naiivi ja tietämätön nuori ihminen voi olla.

Ilmastokriisin vakavuus vaatisi hänestä tiedeihmisten maailmankonferenssin.

Palataan Matti-ystävään, jonka kanssa Alenius lähti sotaan. Nuorukaiset marssivat pitkin Helsingin Bulevardia satamaan, josta heidät vietiin Suomenlinnaan ja sieltä Jussarön tykistölinnakkeelle.

– Matti kuiskasi minulle Erottajaa ylittäessämme, että äitini oli siellä muiden äitien joukossa vilkuttamassa.

Nyt Matti asuu Helsingin kantakaupungissa hoivakodissa.

– Poikani yrittää saada minulle siihen samaan hoitokotiin paikkaa.

Lähtiessämme Ele Alenius tulee rappukäytävään kurkistamaan ja varmistamaan, että saamme hissin oikeaan kerrokseen ja kiittää meitä käynnistä.

Ele Allan Alenius

  • Syntyi: Tampereella 5.6.1925.

  • Perhe: leski, edesmennyt puoliso Maija, yksi poika, neljä lastenlasta.

  • Ura: pitkä ura poliitikkona, kansanedustajana, ministerinä ja tieto­kirjailijana.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
6 kommenttia