”En suostu olemaan pelkkä potilas” – Harvinainen lihassairaus vei Ollin voimat, mutta hän löysi uuden tavan nauttia arjesta – sähköpyörätuolilla kaupungille valokuvaamaan

Olli Knuuttila, 66, ajelee sähköpyörätuolilla Mikkelin keskustaan monta kertaa viikossa. Usein hän sopii treffit kavereiden kanssa torikahvilaan tai kauppakeskukseen. Mukana on aina kaksi kameraa, sillä valokuvaus on Ollille tärkeä osa identiteettiä ja keino ilmaista itseään.

– Torille on kotoani kaksi kilometriä, ja matka kestää sähköpyörätuolilla 13 minuuttia. Minulla on suuri vapaudenkaipuu. Siksi en tilaa inva­taksia, vaan menen omia aikojani. Elämäni rajoittuu koko ajan pienemmäksi, enkä haluaisi aina olla riippuvainen muista, Olli sanoo.

Sähköpyörätuolilla liikkuessaan hän tuntee itsensä vapaaksi. Tosin kulkupelillä ei pääse joka paikkaan.

– Viime talvena olin monta kertaa jumissa lumihangessa. Piti vain odottaa ohikulkijaa auttamaan.

Kaupungilla hyörivät ihmiset ovat Ollin mielestä mielenkiintoisia kuvattavia. Jos satamassa on höyry­laivatapahtuma, hän ei kuvaa laivoja, vaan niitä katsovia ihmisiä. Ollilla on tiedostoissaan satoja­tuhansia kuvia.

– Minulla on lehmän hermot, ja saatan jäädä pitkäksi aikaa seurailemaan valon kehittymistä. Voin odottaa hyvää kuvaa tunnin, puolitoistakin. Ei minulla ole enää kiire mihinkään.

Olli harrastaa myös TFCD-kuvausta, joka yhdistää valokuvaajat ja mallit ilman rahallista korvausta. TFCD-ryhmiä on ympäri Suomen, ja tieto kulkee sosiaalisessa mediassa. Olli kuuluu useisiin ryhmiin, mutta pystyy kuvaamaan enää Mikkelissä ja Lahdessa.

– On mukavaa harrastaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Malleiksi haluavat ovat yleensä hyviä kuvattavia. Tavoitteena on tyylikäs kuva, joka näyttää kuvattavasta uudenlaisen puolen. Siinä saa kokemusta ja voi kokeilla uusia kuvaustapoja.

Ollin terveys alkoi heikentyä hiljalleen kymmenisen vuotta sitten. Hän ei tahtonut aina päästä tuolista ylös, mutta laittoi ongelmat pitkään huonon kunnon ja ikääntymisen piikkiin. Kun hän ei enää kyennyt nostamaan astioita ylähyllylle normaalisti, oli myönnettävä, että kaikki ei ollut kunnossa.