Kun Aino-Maija Klasila, 33, luopui älypuhelimesta, hän huomasi yllättävän asian – ”Ei ole mitenkään erikoista”
Aino-Maija Klasila päätti syksyllä, että kokeilee elää ilman älypuhelinta. Kännykästä oli tullut aikasyöppö, eikä Klasila ollut elämäntapaansa tyytyväinen. Toisin kuin jotkut luulevat, uudenlainen arki ei Klasilan mielestä ole kovin hankalaa.
Kuin olisi tullut kotiin. Näin 33-vuotias Aino-Maija Klasila huomasi ajattelevansa heti ensimmäisenä iltana, jonka hän vietti ilman älypuhelinta.
Espoolaisen Klasilan kokeilu luopua älypuhelimesta alkoi syksyllä noin kaksi ja puoli kuukautta sitten. Klasilaa oli häirinnyt tapa, jolla puhelimen vain otti käteen ilman sen kummempaa syytä. Älykännykästä oli tullut aikasyöppö.
Klasila ei pitänyt myöskään siitä, mitä vuorovaikutustilanteille oli tapahtunut. Hänestä tuntui kuin ihmiset eivät olisi oikeasti olleet läsnä. Jos kännykkä piippasi illanvietossa, piippaukseen reagoiminen saattoi vaikuttaa tärkeämmältä kuin keskustelukumppanin huomioiminen ja kohtaaminen. Klasila syyllistyi itsekin sellaiseen käytökseen.
Siksi Klasila päätyi ostamaan kapulapuhelimen, joka maksoi hieman alle 100 euroa. Tarkemmin sanottuna puhelin on uudistettu Nokian 3210-malli.
Klasila ei ole ainoa. Kuluvana vuonna mediassa on ollut useita juttuja ihmisistä, jotka ovat päätyneet luopumaan älypuhelimestaan. Aiheesta on jopa tutkimusta. Keväällä 2024 Aalto-yliopiston tutkijat kertoivat kartoittaneensa syitä älypuhelimesta luopumiselle. Niitä olivat älypuhelimen keskittymiskykyä nakertava vaikutus, verkkovalvonnalta välttyminen ja halu pitää lapset etäällä sosiaalisesta mediasta.
Mutta Klasilalla oli myös toisenlainen syy.
Aluksi Aino-Maija Klasilalle tuli vastaan erikoisia hetkiä. Aikaisemmin jonkin pienen asian tai tiedon oli saattanut hetkessä googlettaa kännykästä. Niin ei voinut enää tehdä.
– Alkuun ajattelin, että jos tulee jokin juttu mieleen, kirjoittaisin niitä vaikka ylös. Ja sitten jonain hetkenä tietoisesti kävisin läpi, että hei, mulla oli tämä asia.
Klasila ei kuitenkaan alkanut kantaa mukanaan muistikirjaa tai vihkoa mieleen tulevien asioiden varalle. Hän ei halunnut, että viettäisi vapautuneen ajan myöhemmin pöytäkoneella erilaisia asioita googlettaen. Tarve googlettaa koko ajan myös hälveni nopeasti.
Oikeastaan Klasila haluaa sanoa, että hän elää aika tavallista elämää. Kun hän on lukenut jostain, että elämä ilman älypuhelinta on vaikeaa, hän on huomannut olevansa eri mieltä.
– Ei ole mitenkään erikoista. Ei ole kaivannut puhelinta sellaisiin pieniin hetkiin.
Klasilan elämään on tullut enemmän tylsiä hetkiä. Ne ovat hänestä oikein tervetulleita. Hän on miettinyt laajemmin sitä, kestävätkö ihmiset enää ollenkaan tylsyyttä. Klasila ajattelee, että tylsyydenkin kautta avautuu mahdollisuus läsnäoloon.
– Joutuu kohtaamaan itsensä, Klasila selittää.
Klasilalle älypuhelimen käytön tilalle on tullut tunne omien arvojen mukaisesta elämästä. Se motivoi alun perinkin ryhtymään luopumiskokeiluun.
– Että voi vain olla rauhassa eikä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että oikeasti haluaisin, että mun elämä olisi toisenlaista.
Pankkiasiointia Klasila ei pidä hankalana. Palvelut ovat saatavilla myös tunnuslukutaulukon avulla. Pankissa voi asioida myös pöytäkoneella eikä puhelinta tarvinta.
Sovelluksen kautta vahvan tunnistautumisen vaativia verkkopalveluita Klasila ei ole käyttänyt, tai ainakaan sellaista tilannetta ei toistaiseksi ole tullut vastaan.
Hänen kotinsa lähellä olevalla lähijunapysäkillä on lippuautomaatti, mutta Klasila arvelee, että joillekin muille julkisen liikenteen lipun ostamisesta voisi tulla ongelma ilman älykännykkää. Omiin töihinsä Klasila kulkee autolla.
– Haluaisin normalisoida sitä, että voi olla ilman älypuhelinta. Ehkä toivonkin, ettei yhteiskunta menisi niin vahvasti siihen, että kaikki asiat toimivat vain älypuhelimella.
Klasilan arkea on helpottanut se, että hänen puolisonsa käyttää älypuhelinta ja on esimerkiksi perheen yhteisissä WhatsApp-keskusteluryhmissä mukana.
Toisinaan tieto ei aina kulje. Kerran puoliso ei muistanut kertoa, että sukuun oli syntynyt uusi vauva.
Alun perin Klasila ajatteli, että kokeilisi älypuhelimetonta elämää vuoden loppuun saakka. Nyt hänestä tuntuu, että elämä kapulapuhelimen kanssa jatkuu vuodenvaihteen jälkeenkin.
Jos pitäisi mainita yksi asia, jota Klasila älypuhelimesta kaipaa, se olisi WhatsApp.
– WhatsAppissa nykyään niin paljon viestitään ja on ryhmiä. Jos vaikka järjestää jotain yhteistä juttua, niin se on kyllä kätevä.
Hän on miettinyt, että juuri WhatsApp voisi olla syy ottaa älypuhelin takaisin käyttöön. Aiempaan, päivittäiseen älykännykän käyttöön ei Klasilalla ole tällä hetkellä halua palata.
Klasila ajattelee, että WhatsAppia voisi tulevaisuudessa kenties käyttää kerran viikossa viestien tarkistamiseen ja lähettämiseen.
Yhden asian se vaatisi: ymmärrystä läheisiltä, että Aino-Maija Klasila ei ole se, joka viesteihin ensimmäisenä vastaa.
