Eläkeläiset revitään nyt takaisin töihin – Tuomo Huttulan, 67, puhelin soi heti kun eläkepäivä koitti
Jo lähes joka viides eläkeläinen kertoo tekevänsä palkkatyötä eläkkeensä lisäksi. Pohjois-Suomessa moni kunta olisi suurissa vaikeuksissa ilman eläkeläisten työpanosta.
Tuore nuoskainen lumi kuorruttaa Tervolan Tuunivaarantietä, kun Lapin hyvinvointialueen kotipalvelutyöntekijä Päivi Leinonen, 66, rientää autollaan Mailis Tervon luokse. Molemmat ovat eläkeläisiä, mutta selvästi vanhemman Mailiksen askel on sen verran lyhentynyt, että Päivi nappaa ylämäessä sijaitsevasta postilaatikosta tuomiseksi päiväpostin.
Päivi Leinosen työvuoro alkoi kello 12.30 ja kestää iltayhdeksään saakka. Sinä aikana hän ehättää käydä neljäntoista vanhuksen luona Tervolan haja-asutusalueella.
Leinonen on koulutukseltaan kodinhoitaja, jonka lisäksi hän on suorittanut työn ohessa hoiva-alan erikoisammattitutkinnon. Tervolan kunnan palveluksessa hän aloitti jo vuonna 1977 päiväkodissa, ja vanhuspuolelle hän siirtyi vuonna 1993. Kaksi vuotta sitten hän jäi ansaitulle eläkkeelle. Viimeiset työvuodet tuntuivat jo raskailta.
Eläkepäivien koitettua Leinonen kuitenkin päätti lähes saman tien jatkaa samaa työtä osa-aikaisena työtekijänä. Nyt hoidettavana on puoli virkaa – käytännössä 60 prosenttia työvuoroista, koska lisävuoroihin pyydetään niin usein. Työ on maistunut eri tavalla kuin ennen eläkkeelle jäämistä.
– Tunne on erilainen, sillä voin päättää itse, kuinka paljon teen työtä, Leinonen sanoo.
Kaksi vuotta sitten myös leskeksi jäänyt Leinonen on lisääntyneenä vapaa-aikanaan käynyt lomamatkoilla ja viettänyt aikaa lastenlasten kanssa. Hän kokee, että vanhoja työntekijöitä ja heidän kokemustaan arvostetaan. Monen asiakkaan kanssa on muodostunut vuosikymmenien työsuhde. Palkka ja raha eivät selvästikään ole määräävin tekijä työssä jaksamisessa.
– Asiakkaat ovat aivan ihania. Ihan kuin kävisin heidän luonaan kylässä. Välillä teen auttamishommia ja puhutaan mukavia.
Aiempaa useampi eläkeläinen kertoo tekevänsä palkkatyötä. Tuoreessa Kevan teettämässä kyselytutkimuksessa 18 prosenttia eli lähes joka viides osallistuja kertoi tekevänsä eläkkeen ohella työtä joko täyspäiväisesti tai osa-aikaisesti. Määrä on noussut selvästi vuoden takaisesta, jolloin työtä tekeviä eläkeläisiä oli 14 prosenttia.
Kyselyssä yhä suurempi osa eläkeläisistä kertoo myös sekä hakeneensa töitä että saaneensa työtarjouksia. Töitä hakeneiden osuus on Kevan mukaan noussut vuodessa 12 prosentista 19 prosenttiin. Työtarjouksia on saanut joka kolmas eläkeläinen.
Kovin kilpailu työntekijöistä on Lapissa, jossa lähes puolet (47 prosenttia) eläkkeelle jääneistä kertoo, että heitä on pyydetty takaisin töihin. Moni on myös tarttunut tarjoukseen: eläkkeellä työskentely on tutkimuksen mukaan yleisintä juuri Lapissa, jossa töihin kertoo palanneensa 41 prosenttia vastaajista. Keski-Pohjamaalla palaajia oli toiseksi eniten, 37 prosenttia.
Kevan mukaan eläkkeellä työskentely on verrattain yleistä juuri julkisella sektorilla. Esimerkiksi hoito- ja opetusalalla joka neljäs kertoo tekevänsä töitä vanhuuseläkkeen ohella.
Yli 60-vuotiaiden työllisten osuus on kasvussa
Kasvava pula työvoimasta ja toisaalta eläkeläisten nousset elinkustannukset ajavat eläkeläisiä takaisin töihin, arvioi Kevan johtava asiantuntija Ismo Kainulainen. Hänen mukaansa eläkeläisten innostus töiden hakemiseen oli yllättävänkin suurta.
– Työvoimapula on johtanut siihen, että erilaisille eläkeläisten työnvälitysmekanismeille muodostuu kysyntää. Myös eläkeläisten taloutta heikentävät asiat, kuten kasvaneet sähkölaskut lisäävät kiinnostusta työntekoon, Kainulainen arvioi.
Tervolan keskustassa sijaitsevan Lapinniemen koulun ruokalassa oppilaat kauhovat seitikeittoa linjaston kattilasta lautaselle. Keittiötyöntekijä Katja Qvist, 67, tiskaa käsisuihkulla lautasia. Myös hän kuuluu eläkkeeltä takaisin töihin palanneisiin.
– Raha ei ole pääasia. Tällaisena rospuuttoaikana on mukava olla töissä, Qvist tuumii.
Yhtenäiskoulussa on ruokittavana noin 300 oppilasta. Tervolan kunnan ruokahuollossa on yhteensä kuusi työntekijää, sillä ruokaa toimitetaan myös lukiolle ja vanhustentalolle. Viikonloppuna ruokaa valmistetaan vain vanhuksille, johon riittää kaksi työntekijää.
Keittiölle on ollut vaikea saada työntekijöitä. Katjakin kulkee sinne 30 kilometrin päästä Torniosta.
– Työntekijöitä on ollut niin paljon lomilla ja sairauslomilla, että elokuussa olin 23 päivänä töissä. Viime kuussa oli 20 työpäivää.
Mutta tämä ei haittaa, sillä Qvist selvästi pitää työstään. Työuransa ensimmäiset 32 vuotta Qvist työskenteli Tervolan Teboil-huoltoaseman keittiöllä. Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat Tervolan kunnan ruokahuollossa. Eläkkeelle jäämisen jälkeen hän on viimeiset kaksi vuotta jatkanut entisessä työpaikassaan osa-aikaisessa työsuhteessa.
Qvistin eläkkeellä oleva mieskään ei pidä puolisonsa työntekoa pahana asiana.
– Hän on hyvillään, että saa mennä minne haluaa, Qvist naurahtaa.
Ilman eläkeläisten työpanosta Tervolan ruokahuoltoa olisi vaikea järjestää, myöntää Tervolan kunnanjohtaja Mika Simoska. Keittiöllä ei voi olla kuka tahansa, siinä tarvitaan muun muassa hygieniapassi.
Sama pätee monen maaseutukunnan hallintoon. Tervolassa kunnan pääkirjanpitäjä, 67-vuotias mies, palasi töihin, kun virkaa ei saatu täytettyä.
– Jonkin aikaa oli sijainen, mutta hän lähti pois. Pätevistä työntekijöistä käydään kovaa kisaa, Simoska tietää.
Vaikea työvoimatilanne on myös vajaan 80 kilometrin päässä Pudasjärven kaupungissa, jossa eläkkeelle jääneen maankäyttöinsinöörin paikkaa ei saatu täytettyä. Kaupunginjohtaja Tomi Timonen kertoo, että eläkkeelle jäänyt insinööri on jatkanut tehtävässä, koska ketään ei ole löytynyt tilalle.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) olisi Oulun seudulla suurissa vaikeuksissa ilman töihin palaavia eläkeläisiä. Työvoimaongelmien vuoksi muun muassa kymmenen Oulun yliopistollisen sairaalan leikkaussalia on jouduttu sulkemaan, jonka seurauksena leikkausjonot ovat entisestään pidentyneet.
Oululainen lähihoitaja Aura Makowski, 67, on huomannut, että hänen työpanostaan tarvitaan edelleen hoiva-alalla, vaikka hän jäi eläkkeelle vuonna 2020. Hän kertoo tekevänsä nykyisin 80-prosenttista työlistaa.
Makowski on töissä Hiirosen Paussi -pisteessä, jonne tuodaan vanhuksia sekä vammaisia lapsia, jotta omaiset voivat hengähtää kotonaan. Hiironen yksi Oulun suurimmista vanhainkodeista. Tammikuussa hän aloittaa pari kuukauden sijaisuuden Rajakylän Hoivalla Oulussa.
– Pidän työstäni, Makowski sanoo.
Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajalla sijaitsevan Simon kunnanjohtajan Vivi Marttilan mukaan kunnassa on eläkeläisiä tuuraamassa varhaiskasvatuksessa sekä kunnan vesiyhtiössä. Lisäksi Simon kunnan kiinteistönhoitaja Tuomo Huttula, 67, tekee edelleen kunnan tekniselle puolelle erityishommia.
– Nyt on alkanut hiihtokausi ja olen koko talven joka toinen viikonloppu töissä. Höylään latukoneella kaikki kunnan hiihtoladut auki. Latuja on niin paljon, että siihen kuluun molempina päivinä noin kahdeksan tuntia, Huttula kertoo.
Keväällä Huttula pitää auki merelle tehtäviä kansanhiihtolatuja sekä yhdysladun kunnan pohjoislaidalta Maksniemestä Kemiin. Jo hänen edesmennyt isänsä Erkki Huttula hoiti innokkaana hiihtäjänä aikoinaan talkoilla latuja moottorikelkallaan.
Tuomo Huttula aloitti Simon kunnan palkkalistoilla 17-vuotiaana kirvesmiehen apupoikana. Hän jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten.
Ikäisekseen hyväkuntoinen Huttula ei ole ollut joutilaana viime kesänäkään. Hän oli lapion kanssa kaivinkoneen apumiehenä salaojatyömaalla AMH Kotila Oy:n palkkalistoilla.
– Kaivinkoeurakoitsija soitti minut töihin, kun kuuli, että olin jäänyt eläkkeelle. Ilmeisesti hän näki kunnassa, että osasin tehdä töitä, Huttula kertoo.
Myös muissa yksityisyrityksissä eläkeläisten työpanos on lisääntynyt. Linturetkiä järjestävän Finnature Oy:n oppaiden joukossa on muun muassa eläkkeellä olevia insinöörejä, opettajia, eläinlääkäreitä ja yksi Heinolan lintutarhan entinen työntekijä.
Matti Komulainen, 71, kiinnittää lapinpöllölle ylhäältä auki olevaa laatikkoa puuhun. Komulainen on eläkkeellä oleva isännöitsijä, joka kiinnostui linnuista jo 13-vuotiaana kotonaan Espoossa. Ensi keväänä hän on suuntaamassa saksalaisryhmän kanssa 12 vuorokauden pituiselle linturetkelle.
– Olen tehnyt opastuksia pääasiassa saksalaisryhmille yli 20 vuotta. Retket ovat suuntautuneet Oulun ja Kuusamon kautta Pohjois-Norjaan Varangin vuonolle.
Kuten monen muun yrityksen ja julkisen toimijan, myös Finnaturen toiminta tuskin olisi mahdollista ilman eläkeläisten työpanosta
– Laskin, että tänäkin vuonna palkollisina lintuoppaina ja erilaisissa kartoitustehtävissä on ollut yhteensä 12 ulkopuolista työntekijää, joista kuusi on jo virallisesti eläkkeellä, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Kaisa Peltomäki.
– Opastustyössä elämänkokemuksesta on hyötyä.
