Apu

Näin merkittävästi Suomen eläkeläisten määrä kasvaa – Kuka maksaa eläkkeet? Ratkaisuksi riskisijoitukset vai eläkemaksujen korotus?

Näin merkittävästi Suomen eläkeläisten määrä kasvaa – Kuka maksaa eläkkeet? Ratkaisuksi riskisijoitukset vai eläkemaksujen korotus?
Mitä nuorempi ikäluokka, sitä pidempään työssä pitäisi jatkaa. Riittääkö se turvaamaan eläkkeet myös tulevina vuosikymmeninä?
Julkaistu: 23.11.2021

Luotettavuus, läpinäkyvyys ja yksinkertaisuus. Näissä Suomen eläkejärjestelmä on vuodesta toiseen vertailujen kärkeä.

Eläkettä karttuu koko työuran ajalta suoraan suhteessa tuloihin, ja eläkkeet eri töistä maksetaan yhdeltä luukulta. Eläkettä kerryttävät myös ansiosidonnainen työttömyysturva, perhevapaat ja tutkintoon johtava opiskelu. Suomessa kukaan ei myöskään jää täysin vaille vanhuudenturvaa. Jos työeläke jää pieneksi, sitä täydentää verovaroista maksettava kansaneläke ja tarvittaessa vielä takuueläke.

Mutta sitten ongelmiin.

On epävarmaa, miten kalliiksi eläkkeiden rahoitus käy, kun väestö edelleen ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Toinen huoli on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.

Nuorempien on nykymallissa jo tehtävä töitä pidempään eli ansaittava koko urallaan enemmän päästäkseen suhteellisesti samoille eläkkeille.

Kaikkien ikäluokkien rahaa

Työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö Telan mallinnus osoittaa, että eläkerahastoissa olevista varoista vain reilu kolmannes on nykyisten eläkeläisten rahaa, ja loppu on varattu vielä työelämässä oleville.

Alin vanhuuseläkeikä nousee ikäluokittain

Tämän vuosituhannen eläkeuudistuksissa on pidennetty työuria ja luotu niin sanottuja automaattisia vakauttajia. Elinaikakerroin ja eläkeiän myöhentäminen vaikuttavat kaikkiin nyt työssä käyviin.

Alin vanhuuseläkeikä nousee ikäluokittain, koska elinikäkin nousee ja ihmisten oletetaan olevan työkykyisiä pidempään.

Vuoden 2017 uudistuksen jälkeen vanhuuseläkeikää on nostettu vuosittain kolme kuukautta. Ensi vuonna eläköityville ikä on 64 vuotta.

Elinaikakerroin lasketaan syntymävuoden sekä kuolevuustilastojen perusteella niin, että jäljellä olevien elinvuosien kasvaessa kuukausieläke pienenee.

– Idea on, että vanhuuseläkkeeseen tarvittava rahapotti ei muutu, vaikka eletäänkin pidempään, Eläketurvakeskuksen osastopäällikkö Ismo Risku selittää.

Vuodesta 2030 alkaen myös vanhuus­eläkeikä kytketään eliniänodotteeseen. Silloin elinaikakerroin ei leikkaa enää yhtä jyrkästi kuukausieläkettä.

Suurimpia voittajia nykyiset eläkeläiset

Nyt 60-vuotiaan alin vanhuuseläkeikä on vajaat 65 vuotta. 40-vuotias on pääsemässä eläkkeelle arviolta noin 67-vuotiaana ja työuraansa aloitteleva parikymppinen hieman alle 69-vuotiaana.

Jos esimerkkihenkilöt olisivat aloittaneet uransa samanikäisinä ja saisivat suhteessa yhtä suurta palkkaa, teoriassa he saisivat lopuksi jotakuinkin yhtä hyvän eläkkeen suhteessa edeltävään palkkatasoon. Nelikymppinen tekisi sen eteen kuitenkin pari vuotta ja parikymppinen jo neljä vuotta enemmän töitä.

Suurimpia voittajia ovat toki nykyiset eläkeläiset, jotka saavat aikoinaan maksamansa pienet eläkemaksut moninkertaisina takaisin. Toisaalta pitää muistaa, ettei yksikään ikäpolvi säästä itse maksuillaan omia eläkkeitään. Alkava eläke suhteutetaan aina kulloiseenkin palkka- ja hintatasoon.

Reiluuden arviointi muuttuu myös mutkikkaammaksi, jos katsotaan isoa kuvaa, kuten elintasoa ja palveluja, joista kukin ikäluokka on elämänsä varrella nauttinut.

Kuka pelkää eläkepommia?

Eläkepommia on pelätty vuosikymmenet. Suurten ikäluokkien eläköitymisestä kuitenkin selvittiin maksukorotusten ja oletettua suurempien rahastotuottojen turvin.

Eläkkeet maksetaan pääosin työnantajien ja palkansaajien eläkemaksuista ja osin eläkerahastoista. Riskun mukaan molempiin kanaviin liittyy tulevina vuosikymmeninä epävarmuuksia, vaikka tilanne nyt onkin vakaa. Syntyvyys on matalaa ja eläkeläisten määrä suhteessa työssäkäyviin kasvaa. Korkojen ollessa matalat vähäriskisten rahastosijoitusten tuottokin uhkaa jäädä heikoksi.

Yksi esitetty ratkaisu olisi muuttaa säännöksiä niin, että eläkeyhtiöt voisivat tehdä riskialttiimpia mutta tuottavampia sijoituksia. Tämän nosti syyskuussa esiin myös tanskalainen professori Torben M. Andersen, joka arvioi Suomen järjestelmää Eläketurvakeskuksen pyynnöstä.

Andersenin mukaan nykyiset sopeutusmekanismit eivät riitä turvaamaan rahoituksen kestävyyttä. Tulisi jo suunnitella, varaudutaanko menoihin maksuja nostamalla ja rahastoimalla ennakkoon vai tekemällä lisää sopeutuksia.

Eläkeläisten määrä kasvaa

Tilastokeskuksen väestöennusteeseen pohjaava kuvio näyttää, miten eläkeläisten määrä kasvaa tulevina vuosina merkittävästi. Tarkastelun oletuksena on, että työllisten ja eläkeläisten osuus eri sukupuolissa ja pysyy vuosien 2015–2019 keskiarvoa vastaavana.

Heikentyykö kilpailukyky?

Joissain maissa eläkkeet joustavat, jos rahat eivät riitä. Suomessa luvatut eläkkeet on maksettava suhdanteista riippumatta. Etuuksiin on siksikin paha puuttua, että karttunut työeläke samastetaan omaisuuteen. Riskejä voisi jakaa nykyeläkeläisten kannettavaksi lähinnä verotuksen kautta.

Toisaalta eläkemaksujen korottaminenkin alkaa olla poliittisesti hankalaa.

– Systeemi ei ole sellainen, että rahat sinänsä loppuisivat, vaan maksuhalukkuus loppuu, sanoo tutkimusjohtaja, dosentti Ville-Pekka Sorsa Helsingin yliopistosta.

Vuoden 2017 uudistuksessa rahoitusta vakautettiin etenkin nostamalla eläkeikää. Sorsa sanoo, että elinaikakerroinkin voidaan nähdä kuukausieläkkeen leikkaukseksi.

– Sitä ei kuitenkaan nähty julkisuudessa niin, vaan se hyväksyttiin aika vähin äänin sopeutumiskeinona elinajan pitenemiseen.

Eläkemaksujen nousun nähdään heikentävän Suomessa tehtävän työn kilpailukykyä. Lisäksi maksut ovat verovähenteisiä, joten korotus pienentää tuloverokertymää. Tämä vaikeuttaisi julkisten palvelujen rahoittamista.

Työeläkemaksuja voidaan ennen pitkää joutua korottamaan joka tapauksessa. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan maksutaso alkaa nykyisillä väestöennusteilla nousta viimeistään vuosisadan puolivälissä ja ylittää 30 prosenttia 2070-luvulla. Jos korotus tehtäisiin heti, riittävä vakiotaso olisi 26,9 prosenttia palkkasummasta. Nyt maksu on 24,4 prosenttia.

Työeläkemaksujen keskimääräinen suuruus eri aikoina yksityisellä sektorilla

Yksityisen sektorin työntekijöiden työeläkemaksut ovat moninkertaistuneet tultaessa 1960-luvulta tähän päivään.

Eläkeuudistuksen kömmähdys

Mitä enemmän tehdään töitä, sitä enemmän eläkkeitä kertyy maksettavaksi – vuosikymmenten kuluttua.

Lyhyemmällä aikavälillä työllisten määrä on rahoituksen kannalta ratkaisevaa. Siksi osa poliitikoista haluaisi suomalaisten synnyttävän ahkerammin ja osa ottaisi lisää maahanmuuttajia töihin.

Töissä pitäisi myös jatkaa mahdollisimman pitkään. Nyt eläkkeelle jäädään keskimäärin jo kaksi vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Suurten ikäluokkien päästämistä varhain eläkkeelle on pidetty vuoden 2005 uudistuksen kömmähdyksenä.

Nyt esimerkiksi niin sanottua eläkeputkea eli ansiosidonnaisen venyttämistä vanhuuseläkkeelle asti on jo lyhennetty.

Reiluuden arviointi muuttuu myös vaikeammaksi, jos katsotaan isoa kuvaa, kuten elintasoa ja palveluita, joista kukin ikäluokka on nauttinut.

Uusi sukupolvisopimus -analyysin Evalle kirjoittaneet Jussi ja Topias Pyykkönen poistaisivat putken rippeetkin. He esittävät myös, että eläkeikä nousisi automaattisesti huoltosuhteen sitä vaatiessa ja että eläkkeiden indeksikorotuksia heikennettäisiin.

Budjettiriihessä sovittiin tänä syksynä korotetusta työtulovähennyksestä yli 60-vuotiaille. Sen on määrä tulla voimaan ensi vuoden alusta, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri, taloustieteen tohtori Elina Pylkkänen.

Pylkkänen olisi itse kohdentanut vähennyksen vanhuuseläkeiän ylittäneisiin. Kuusikymppisille annettuna edussa on riski, että jotkut jättäytyvät osa-aikatyöhön, jos saavat siten enemmän käteen pienemmällä panoksella.

– Tarkoitus oli nimenomaan hakea työvoimareserviä jo eläköityneistä. Toivon tietenkin, että alle 65-vuotiaat pysyisivät vielä työelämässä, Pylkkänen sanoo.

Eläkeikäisten jatkaminen työssä olisi pikalääke. Työperäinen maahanmuutto on paljon hitaampi tie.

– Pitäisi luoda jatkumoa, että heti kun työvuodet ovat täynnä, keskusteltaisiin mahdollisuudesta jatkaa vaikka osa-aikaisena. Mitä pidempään ehtii olla poissa, sitä vaikempaa on palata.

Työelämän laadullakin on merkitystä, jotta niin nuori kuin vanha polvi ylipäätään jaksaa töissä.

Ville-Pekka Sorsa muistuttaa myös siitä, miten vaikea osatyökykyisten on tällä hetkellä työllistyä. Sekin on käyttämätön voimavara.

Eri ikäluokkien eläkkeen määrä suhteessa maksuihin ja palkkoihin

Kuvaaja näyttää arvion, paljonko eri ikäkohortit ovat maksaneet eläkemaksuja suhteessa saamiinsa eläkkeisiin ja suhteessa palkkoihin. Arvion lähtökohtana on yksityisellä sektorilla työskennellyt toimihenkilö, joka on aloittanut uransa 23-vuotiaana ja jäänyt eläkkeelle keskimääräisessä eläkeiässä. Arviossa on huomioitu eri aikoina voimassa olleiden eläkemaksujen ja eläkkeiden määräytymisperusteiden lisäksi keskimääräinen palkkataso, keskimääräiset eläkkeet, keskimääräinen eläköitymisikä, eliniänodote, käytössä olleet eläkeindeksit ja inflaatio.

Eläkefatalismin vaarat

Nuorempi sukupolvi vitsailee usein, ettei tule mitään eläkkeitä saamaankaan. Riskun mielestä huoli on vahvasti liioiteltu.

Maksuja saatetaan korottaa. Eläkettä kenties karttuu heikommin, tai eläkeläiset kantavat jatkossa osan talouden heilahteluun liittyvistä riskeistä.

– Pidän kuitenkin mahdottomana, että yhtäkkiä eläkkeitä ei vain enää maksettaisi.

Sorsan mukaan Suomen työeläke on toistaiseksi nuorillekin selkeä ja luotettava – jos tekee täällä pitkän ja ehjän uran. Erilaisten itsensätyöllistäjien tai silppuista, osin kansainvälistä uraa tekevien on otettava tarkemmin selvää ja kannettava myös itse vastuuta turvastaan.

Alistunutta ”eläkefatalismia” Sorsa pitää vahingollisena. Jos ihmiset eivät usko järjestelmään, heidän eläkkeitään on helppo leikata.

Eläkepäätöksissä nojaudutaan nyt peräti vuoteen 2085 asti ulottuviin väestöennustuksiin. Sorsa heittää vertauksen: pystyivätkö nykyjärjestelmän laatijat vuonna 1961 ennustamaan, ettei 2000-luvulla ole Neuvostoliittoa eikä markkaa tai että pandemiat ja ilmastokriisi muuttavat maailmaa?

Kaiken eläkepolitiikan lähtökohta on, että joudutaan tekemään päätöksiä vailla varmuutta seurauksista. Järjestelmät luodaan aina kunkin ajan tarpeisiin.

– Systeemi on sellainen kuin me päätämme siitä tehdä. Asioihin voi vaikuttaa.

1 kommentti