Koronapandemian seuraus: Suomalaiset jakautuivat eläkeiän suhteen voittajiin ja häviäjiin – Nämä ikäluokat saivat suurimman edun
Tietyt ikäluokat saavat koronapandemian seurauksena sekä alemman eläkeiän että korkeamman eläkkeen. Katso, kuulutko eläkeyllätyksen voittajiin.
Koronapandemian aiheuttama kuolleisuus laski suomalaisten elinajanodotetta. Hieman yllättäen se nostaa tulevien sukupolvien eläkeikiä ja vaikuttaa eläkkeen määrään. Syynä oli se yhteensattuma, että juuri vuodet 2020–2024 määriteltiin aikoinaan vertailujaksoksi, johon tulevia kuolevuuslukuja verrataan, kun lasketaan tulevia eläkeikiä ja alkavan eläkkeen määrään vaikuttavaa elinaikakerrointa. Koska kuolleisuuden kannalta pahimmat ajat osuivat vuosiin 2021–2022, elinajanodote todennäköisesti ehtii nousee vertailujakson lopulla poikkeuksellisen paljon.
Pandemian selvimpinä "voittajina" voidaan tämän seurauksena eläkemielessä pitää vuosina 1962–1968 syntyneitä, ennen kaikkea vuosien 1965–1968 ikäluokkia.
Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Heikki Tikanmäki kertoo, että elinajanodotteen poukkoilun suurin suora vaikutus kohdistuu niihin ikäluokkiin, jotka täyttävät lähivuosina 62 vuotta. Elinaikakerroin leikkaa heiltä nyt vähän normaalitilannetta vähemmän.
Tänä vuonna 62 täyttävät ovat syntyneet vuonna 1962, mutta heillä eläkeikää ei ole vielä kytketty tähän eliniän muutokseen. Sen sijaan vuosina 1965–68 syntyneiden eläkeikään muutos ehtii hieman vaikuttaa.
– He pääsevät nykyisen arvion mukaan kuukautta aikaisemmin eläkkeelle verrattuna tilanteeseen ilman koronaa, Tikanmäki arvioi.
60-luvun lopun ikäluokat hyötyvät myös vähemmän leikkaavasta elinaikakertoimesta, eli luvassa on hieman isompi kuukausieläke. Elinaikakerroin määrätään kullekin syntymävuosiluokalle 62 vuoden iässä.
Tavoite-eläkeikä laski puolella vuodella
Vanhuuseläkeiän ennusteen ero on pieni, mutta tavoite-eläkeiän ennusteessa se on jo tuntuvampi. Tavoite-eläkeikä koskee heitä, jotka jatkavat töissä vielä alimman vanhuuseläkeiän yli. Työuran jatkamisen seurauksena he saavat korotuksen kuukausieläkkeeseensä.
Tavoite-eläkeikä lasketaan alimman vanhuuseläkeiän ja elinaikakertoimen avulla. Toisin sanoen alimmassa vanhuuseläkeiässä elinaikakerroin leikkaa kuukausieläkettä. Jos töitä jatkaa tavoite-eläkeikään, työuran jatkamisesta seuraava, työeläkkeeseen laskettava lykkäyskorotus on yhtä suuri kuin elinaikakertoimen aiheuttama kuukausieläkkeen leikkaus alimmassa eläkeiässä. Ne siis tavallaan kumoavat toisensa.
Tavoite-eläkeikä on laskenut eniten vuosina 1965–1966 syntyneillä. Vuonna 1966 syntyneiden tavoite-eläkeikä oli vuoden 2021 väestöennusteessa 67 vuotta. Vuoden 2021 ennusteessa koronan vaikutuksia ei vielä ole mukana, vuoden 2023 lokakuussa tehdyssä päivityksessä on. Siinä tavoite-eläkeikä oli laskenut puolella vuodella 66 vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ikäluokan vanhuuseläkeikä, eli aikaisin mahdollinen ajankohta jäädä eläkkeelle, on 65 vuotta ja kaksi kuukautta.
Myös vuonna 1965 syntyneiden tavoite-eläkeikä oli laskenut puolella vuodella 66 vuoteen ja neljään kuukauteen. Muissa ikäluokissa ero oli pienempi.
1969 ja sen jälkeen syntyneillä eläkeikä on hieman korkeampi kuin se olisi ilman pandemiaa. Toisaalta heidän eläkkeensä ovat vastaavasti hieman suurempia. Parin tonnin eläkkeessä ero on Tikanmäen arvion mukaan noin kympin kuussa, mikä toki kumuloituu vuosien saatossa.
– Riippuu ihmisen preferensseistä, arvostaako enemmän suurempaa kuukausieläkettä vai sitä, että pääsee hieman aiemmin eläkkeelle.
Myös nuorilla ikäluokilla tavoite-eläkeikä laskee, vaikka alin vanhuuseläkeikä nousee. Tämä johtuu siitä, että elinaikakerroin leikkaa näiltä ikäluokilta vähemmän.
”Riippuu ihmisen preferensseistä, arvostaako suurempaa kuukausieläkettä vai sitä, että pääsee hieman aiemmin eläkkeelle.”
Onko systeemiä mahdollista sopeuttaa niin, että se huomioisi paremmin pandemian tapaiset hetkelliset häiriöt?
Tikanmäki myöntää, että poikkeusaikojen osuminen vertailuvuosille oli huonoa tuuria, mutta ei näe asiassa suurempaa käytännön ongelmaa.
Jatkossa kuolevuuteen sopeudutaan nimittäin kahdella tavalla. Toinen on elinaikakerroin, joka on jo ollut käytössä noin 15 vuotta. Kohta sen rinnalle tulee eläkeikien kytkeminen eliniän pitenemiseen. Kysymys kuuluu, missä suhteessa sopeutetaan ikärajoilla ja missä suhteessa eläkkeen suuruudella.
– Nyt kun vertailutasolle tuli nämä poikkeusvuodet, se tarkoittaa, että pidemmän päälle, sanotaan 70-luvulla syntyneistä alkaen, eläkeikä on pari kuukautta korkeampi, kuin jos tätä [pandemiaa] ei olisi tapahtunut. Vastaavasti kuitenkin eläkkeet ovat isompia.
Ajatuksena on, että ihminen saa keskimäärin koko eläkeaikanaan yhtä paljon eläkettä, se vain alkaa paria kuukautta myöhemmin ja on kuukausitasolla jonkin verran isompi.
Sääntöjen muuttaminenkaan ei enää auttaisi, sillä toista vertailuajanjaksoa ei tule.
– Siinä nyt kävi huono tuuri, että se osui noin, Tikanmäki toteaa.
Eniten hyötyivät vuosina 1962–1968 syntyneet
Ikäluokat 1962–64: hyötyvät rahallisesti keskimäärin noin vitosen kuussa.
Ikäluokat 1965–68: hyötyvät molempien mekanismien kautta vähän, eli eläke on hieman korkeampi ja eläkeikä matalampi.
Ikäluokat 1969 ja nuoremmat: Eläkeikä on hieman korkeampi, toisaalta eläkkeet reilua puolta prosenttia isompia. Parin tonnin eläkkeessä se tarkoittaa noin kymppiä kuussa.
Lähteitä: Eläketurvakeskuksen kehityspäällikön Heikki Tikanmäen haastattelu, Työeläke.fi, ja Eläketurvakeskus täällä ja täällä
