Apu

Eläinten oikeudet: Suomen turkiseläimet kasvavat yhä verkkohäkeissä – Kanoista 60 % elää A4-paperiarkilla


Suomen laki takaa tuotantoeläimille mahdollisuuden liikkua, paitsi emakoille ja lypsylehmille – SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli ei näitä poikkeuksia hyväksy.
Kuvat Teija Soini, Toni Härkönen, Tuukka Ervasti, Animalian arkisto

Suomessa kasvatetaan ja tapetaan joka vuosi noin neljä miljoonaa turkiseläintä. Suurin osa turkiksista käytetään somisteina esimerkiksi huppujen ja kaulusten reunoissa.

Ketut, naalit, minkit ja supikoirat viettävät koko elämänsä pienissä, verkkopohjaisissa metallihäkeissä, joissa ne eivät saa toteuttaa niitä asioita, joihin niillä on luontainen tarve.

Kettu ei saa kaivaa kuoppiaan, minkki ei pääse uimaan, supikoirilla ei ole vankeudessa mahdollisuutta nukkua talviunta. Toki laki määrää turkiseläimille virikkeitä, mutta käytännössä se on makuuhylly ja pureskeltavaksi tarkoitettu purukapula.

Ketuilla ja supikoirilla on oltava häkissä tilaa 0,8 neliömetriä (100 cm x 80 cm ) ja minkeillä 0,25 neliömetriä (100 cm x 25 cm tai 50 cm x 50 cm). Jos mäyräkoiraa pidettäisiin samanlaisissa olosuhteissa kuin samankokoista kettua, se katsottaisiin eläinrääkkäykseksi.

Kiistakysymyksenä eläinten liikkumismahdollisuus

Eläinten viikkoa vietetään 4.–10. lokakuuta. Vuosittaisen tapahtuman taustalla on Suomen eläinsuojeluyhdistys SEY, joka järjesti ensimmäisen Eläinten viikon jo vuonna 1959.

Teemaviikon tarkoituksena on nostaa keskusteluun ajankohtainen tai muutoin merkittävä eläinsuojeluteema. Tänä vuonna huoli on kääntynyt julmaan ja vanhanaikaiseen häkkikasvatukseen.

Kampanja kiinnittää huomiota ennen kaikkea tuotantoeläinten pito-olosuhteisiin, mutta nostaa toki esiin myös lemmikit. Eläinten viikkoa vietetään kouluissa pohtimalla eläimen elinympäristön vaikutusta sen hyvinvoinnille.

Eläinten viikon alussa SEY avasi netissä vetoomuksen sen puolesta, että eläinten kasvatus liikkumista ja lajityypillistä käyttäytymistä rajoittavissa häkeissä kielletään uudessa eläinsuojelulaissa. Vetoomuksen voi käydä allekirjoittamassa SEYn nettisivulla.

– Tällä hetkellä eläinten hyvinvointilain uudistuksen kiistakysymyksenä on juuri tämä eläinten liikkumismahdollisuus. Toki uudessakin laissa on kirjattu, että tuotantoeläimillä on oltava mahdollisuus liikkumiseen – mutta laissa on muutama poikkeus: liikkumismahdollisuus ei koske esimerkiksi emakoita ja lypsylehtiä. Me haluamme ne poikkeukset pois, sanoo SEYn toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Valitettavasti raha ajaa liian usein eläinten edelle. Eläinten itseisarvo, hyvinvointi ja kunnioitus eivät ole vieläkään itsestäänselvyyksiä.

300 päivää kahlittuna

Tuotantoeläimillä ei hyvin mene. Nykyiseen lakiin suunnitellut parannukset eivät ole riittäviä, eivätkä suojele eläimiä kunnolla.

Anna minun olla onnellinen possu!

Suomessa on yli miljoona sikaa ja noin tuhat sikatilaa. Sikoja kasvatetaan niin sanotuissa rakolattiasikaloissa, joissa ei ole mahdollista edes tonkia.

Suurimmat hyvinvointiongelmat liittyvät kuitenkin emakoiden porsimis- ja tiineyteyshäkkeihin. Emakkoa pidetään tiineytyshäkissä noin 4 viikkoa tiineytyksen yhteydessä ja 4–5 viikkoa porsimishäkissä sen imettäessä poikasiaan. Näin ollen se viettää lähes puolet vuodesta tilassa, jossa se ei pysty kääntymään ja liikkumaankin vain vähän pituussuunnassa.

Kanoista on puhuttu julkisuudessa paljon. 60 prosenttia Suomen lähes neljästä miljoonasta munijakanoista elää varustelluissa häkkikanaloissa, joista käytetään myös mm. nimiä virikehäkit ja pienryhmäkanalat.

Tilaa yhdelle kanalle on reilun A4-paperiarkin verran. Eläinjärjestöt ympäri Euroopan ovat alkaneet kampanjoida voimakkaasti virikehäkeistä luopumiseksi. Toukokuussa S-ryhmä ilmoitti lopettavansa virikehäkkimunien myynnin vuoteen 2026 mennessä.

Myös lehmien liikkumista rajoitetaan. Suomessa elää vajaa 900 000 nautaa, joista noin 270 000 on maidontuotannossa olevia lypsylehmiä. Parsinavetta on edelleen yleisin lypsylehmien pitomuoto ja lypsylehmistä noin puolet elää niissä.

Lehmä on kaulastaan kytkettynä parteen, joka on pitkänomainen makuupaikka. Se pääsee liikkumaan vain pari askelta eteen tai taakse, seisomaan tai makaamaan.

Lain mukaan kaikkien parsinavetassa elävien lehmien on päästävä kesäisin ulos vähintään 60 päiväksi, mutta lakia rikotaan yleisesti. Jos se pääseekin ulos, loput 305 päivää se on kytkettynä.

Minä kuulun laitumelle!

Ei huippu eikä hännänhuippu

Vuosi sitten SEY luovutti eduskunnalle yli 100 000 ihmisen allekirjoittaman vetoomuksen häkkikasvatuksen kieltämisestä ja jokin aika sitten se antoi EU:lle puolentoista miljoonan ihmisen EU-kansalaisaloitteen samasta asiasta.

SEYn mukaan ihmiset ovat yhä huolestuneempia eläintenpidon ongelmista, ja yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaa, että tuotantoeläimiä suojeltaisiin nykyistä paremmin.

– Akuutimmat ongelmat ovat kaikissa niissä eläintenpitomuodoissa, joissa eläimet eivät pääse liikkumaan juuri lainkaan, Pulli sanoo.

Eläimillä eri tarpeet. Esimerkiksi turkiseläimet ovat hyvin aktiivisia ja niillä on luontainen tarve liikkua pitkiä aikoja. Kanat haluavat kuopsuttaa, naudat laiduntaa ja emakot rakentaa porsailleen pesän – mitään näistä ei toteudu häkissä.

Suomi ei ole tuotantoeläinten hyvinvointimaana kärjessä, mutta ei myöskään hännänhuippuna. Pulli kertoo, että Suomessa ei saa enää katkaista porsaiden häntiä, mitä monissa muisa EU-maissa tehdään vielä rutiinisti. Koska porsaat elävät niin epäluonnollisissa olosuhteissa, ne purevat toisiltaan häntiä.

Ruotsi on tietysti edelläkävijänä monissa asioissa. Tanska, Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kieltäneet emakoiden tiineytyshäkkien käytön kokonaan. Norjassa niiden käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 2000 alkaen. Hollannissa emakon sallittu pitoaika tiineytyshäkissä on vain neljä vuorokautta tiineytyksen jälkeen ja Sveitsi säätänyt tiineytettävien emakoiden häkissä pidon enimmäisajaksi kymmenen vuorokautta.

Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä häkkiporsitus on kielletty ja käytössä on vapaaporsitus.

Ruotsissa uusien parsinavettojen rakentamista ei ole tuettu vuodesta 2007 lähtien, Tanska ja Norja ovat jo kieltäneet lehmien parsinavetat. Suomessa Maa-ja metsätalousministeriö ei anna enää investointitukea uusien parsinavettojen rakentamiseen tai vanhojen laajentamiseen.

Kuinka vapaan lehmän maito?

Kuluttaja on monin tavoin eksyksissä. Jos tuotantoeläinten elinolosuhteista on huolissaan, miten voisi omalla kulutustottumuksellaan tukea hyviä vaihtoehtoja?

Syyskuussa Valio lanseerasi oman Vapaan lehmän maitonsa Juustoportin vastaavan tuotenimen rinnalle ja otsikoihin nousi kysymys siitä, onko vapaan lehmän maito tosiaan vapaata, jos 40 prosenttia lypsylehmistä ei pääse koskaan ulkoilemaan?

Eri maidontuottajien ”vapailla lehmillä” on eri vapaudet, ja se tekee asiasta sekavan, etenkin kun soppaan lisätään vielä Lidlin Ilona-maito ja luomumaito.

Yli 70 % Suomen maitotiloista kuuluu nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan. Näillä tiloilla on eläinlääkärin kanssa solmittu terveydenhuoltosopimus ja -suunnitelma, ja eläinlääkäri tekee tilalle vuosittain vähintään yhden terveydenhuoltokäynnin.

Jokunen vuosi sitten Juustoportti lanseerasi Vapaan lehmän maidon. Lehmät eivät laidunna, mutta ne ulkoilevat jaloittelutarhassa ympäri vuoden – maitoon sisältyy siis ulkoiluvelvoite. Juustoportti kuuluu Nasevaan, mutta sen lisäksi lehmien hyvinvointia valvotaan tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointiin kehitetyllä Welfare Quality® -järjestelmällä.

Pohjolan meijerin tuottama Lidlin Ilona-maito tulee pihattotiloilta, joilla lehmät pääsevät kesällä laitumelle ja talvella ulkoilemaan jaloittelutarhaan. Myös Lidl edellyttää näiltä tiloilta säännöllisiä Welfare Quality® -hyvinvointiarviointeja vähintään edistyneellä tasolla.

Luomulehmät elävät pääsääntöisesti pihatoissa. Poikkeusluvalla luomulehmiä saa pitää kytkettynä eli parsinavetassa alle 30 naudan tiloilla. Eläinten Hyvinvointikeskus EHK:n mukaan tällaisia luomuparsinavettoja on Suomessa noin 20. Suomessa on noin 10 000 luomulehmää, joista alle 500 elää parsinavetoissa.

Kaikkien luomulehmien on päästävä kesällä päivittäin laitumelle, ja laidunkauden vähimmäismitta on pitempi kuin muilla lehmillä. Talvella parsinavetoiden luomulehmät ulkoilevat vähintään kaksi kertaa viikossa, ja usea pihattotilakin järjestää lehmille talviulkoilun. Myös vasikat ja hiehot laiduntavat luomutiloilla.

Tähän asti kaikki on selkeää. Juustoportin, Lidilin ja luomulehmien maidot tulevat tiloilta, joissa lehmät pääsevät ulkoilemaan.

Nyt Valiokin on lanseeranut Vapaan lehmän maitonsa. Sekin tulee Nasevan valvomilta tiloilta, joissa lehmiä pidetään pihattonavetoissa. Ne saavat siis liikkua vapaasti eikä niitä ole kytketty parteen kuten parsinavetoissa, mutta lehmille ei tarvitse järjestää ulkoilua eikä laidunnusta. Vapaan lehmän maito on siis kytkemättömän lehmän maitoa.

Valion mukaan noin 60 % sen maitoa tuottavista pihattotiloista tarjoaa laiduntamis- tai muun ulkoilumahdollisuuden lehmilleen. Eli noin 40 prosenttia lehmistä ei pääse ulkoilemaan.

Kuinka onnellisen kanan muna?

Kanamunahyllyn edessä kuluttaja on ehkä eniten hämillään. Mitä sitä ostaisi? Onnellisten-, vapaiden- vai pienryhmäkanaloiden munia? Onko Onnellisen kanan munat oikeasti onnellisista kanoista? Entä kuinka vapaita ovat vapaiden kanojen munat?

Kananmunia myydään lukuisilla eri kauppanimillä ja brändeillä. Kanojen olosuhteiden perusteella tuotantotapoja on neljä erilaista; luomumunat, ulkomunat, vapaan kanan munat ja virikehäkkimunat.

Luomukanoilla on kaikista tuotannon muodoista eniten tilaa liikkua. Niillä on pehkua, jota kuopia ja nokkia ja jossa kylpeä. Kanat voivat valita itse pesä- ja munintapaikkansa ja levätä orsilla. Ne pääsevät myös ulos, jos sää sallii.

Luomukanat pääsevät ulos sään salliessa ja saavat valita itse munintapaikkansa.

Jos haluaa olla varma siitä, että oikeasti onnellinen kana on muninut munan, kananmunaan leimatun numerosarjan ensimmäinen numero kertoo, millaisissa olosuhteissa munan muninut kana on elänyt: 0=luomu, 1=ulkokanala, 2=lattiakanala, 3=häkkikanala. Numerot 2 ja 3 eivät pääse koskaan ulos.

SEY on käynyt häkki-asiasta vuosien aikana paljonkin vuoropuhelua tuotantojärjestöjen kanssa.

– Kyllä siellä näitä asioita ymmärretään, mutta aina törmätään samaan: kustannuskysymyksiin. Jos tuotannossa tehdään muutoksia, kuka maksaa, Pulli kertoo.

Kuluttajat usein sanovat olevansa valmiit maksamaan siitä, että tuotantoeläimillä olisi paremmat olot – mutta lupaus harvoin näkyy kaupassa.

Sitä paitsi vaihtoehdot ovat vielä vähissä. Luomumunia kyllä löytyy, mutta vähemmän luomulihaa. Tosin siihenkin olisi vaikeaa uskoa. Miten vapaata olisi Vapaan naudan liha, jos Vapaan lehmän maitokaan ei ole niin vapaan lehmän maitoa?

SEY

Suomen Eläinsuojeluyhdistys syntyi vuonna 1901 vastustamaan vivisektiota eli eläinten elävältä leikkaamista tieteen nimissä.

Perustamissääntöihin kirjattiin myös yleishyödyllisiä tavoitteita, kuten kotieläinten olojen parantaminen, pikkulintujen suojelu ja hevosenlihan käytön edistäminen.

Jo yli 110 vuoden ajan SEY on levittänyt valistusta ja järjestänyt valvontaa, ajanut uudistuksia lainsäädäntöön ja osallistunut kansainväliseen toimintaan.

Uudellamaalla toimineesta pienestä yhdistyksestä kasvoi valtakunnallinen kattojärjestö, eläinsuojeluliitto. Yhteistyö paikallisten eläinsuojeluyhdistysten kanssa johti 2000-luvun alussa valtakunnallisen kattojärjestön syntyyn.

Tänä päivänä se on noin 40 paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen liitto, joka vaikuttaa kansanedustajiin ja muihin päättäjiin sekä järjestää mm. eläinsuojeluneuvontaa, joka ennaltaehkäisee eläinsuojeluongelmia sekä puuttuu jo ilmenneisiin ongelmiin.

Se tekee myös nuorisotyötä muun muassa opettamalla Eläinten viikolla eläinten arvostusta ja hyvää kohtelua vuosittain yli 100 000 koululaiselle. Se tiedottaa eläinsuojeluongelmista ja -ratkaisuista ja vaikuttaa myös EU:n eläinsuojelulinjauksiin.

SEY on tehnyt eläinten hyvinvoinnin puolesta paljon. Suomen voi sanoa saavuttaneen eläinsuojelussa ”sivistysmaalle kuuluvan tason” jo 80-luvulla. Silti eläinsuojelutyötä tarvitaan vielä.

Julkaistu: 9.10.2019