El Clásico paljasti voimasuhteet: Real Madrid etsii itseään, Barcelonan kone käy täysillä – ”Onko Xabi Alonson aika ohi?”
Pari kuukautta sitten Real Madrid hallitsi Espanjaa, mutta tilanne on kääntynyt päälaelleen. Supercopan finaali osoitti, kuinka kesken Xabi Alonson joukkue yhä on.
Espanjan Supercopan uudistunut formaatti on jo neljänä vuonna peräkkäin onnistunut siinä, minkä takia uudistus tehtiin: järjestämään finaaliin FC Barcelonan ja Real Madridin kohtaamisen. Espanjalaisten joukkueiden välisen kilpailun järjestäminen Saudi-Arabiassa ei ole kerännyt valtavasti kannatusta, mutta kun tarjolla on El Clásico, josta toinen joukkue voittaa vieläpä pokaalin, monien televisiot napsahtavat päälle.
Ennen seitsemän vuoden takaista Supercopan formaatin muutosta kilpailu oli perinteinen kohtaaminen La Ligan ja Copa del Reyn voittajien välillä, samanlainen kuin monessa muussakin maassa. Nyt Supercopa on neljän joukkueen turnaus, joka katkaisee normaalin La Liga -kauden keskeltä.
Oli turnauksesta mitä mieltä tahansa, neutraalilla stadionilla pelattu ottelu kahden Espanjan suurimman välillä juuri vuodenvaihteen jälkeen toimii hyvänä indikaattorina joukkueiden välisistä voimasuhteista. Samalla se antaa myös enteitä tulevasta.
Ne enteet eivät ole Real Madridin kannalta positiiviset. Eikä ollut sunnuntain ottelukaan.
”Pukukoppeihin suunnattiin lukemissa 2–2, mikä oli Real Madridille varsin imartelevaa.”
Ensimmäisellä puoliajalla Barcelona jatkoi samaa peliä, jolla oli murskannut Athletic Bilbaon muutama päivä aiemmin. Peli pyöri lähes koko ajan Real Madridin rangaistusalueen tuntumassa, eikä kuninkaalliset onnistunut luomaan käytännössä mitään uhkaa Joan Garcían vartioimalle maalille.
Taukoamaton paine tuotti palkinnon vajaan 40 minuutin jälkeen, kun välierässäkin loistanut Raphinha niittasi pallon verkon perukoille. Xabi Alonson ryhmä oli hetki maalin jälkeen täysin voimattoman oloinen. Vaikutti siltä, että Real Madridin kannalta paras mahdollinen tulos olisi selvitä tauolle ilman uusia takaiskuja, mutta ensimmäisen puoliskon lopussa nähtiin vielä melkoista haipakkaa.
Ensin Vinícius Júnior esitteli taitojaan tuomalla joukkueensa tasoihin upealla yksilösuorituksella. Riemu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vain hetkeä myöhemmin Robert Lewandowski nosti pallon Thibaut Courtoisin selän taakse.
Lisäaikaa oli kulunut jo reilusti ja tuomari Munuera Montero varmasti mietti jo pilliinsä viheltämistä, mutta Gonzalo García ehti vielä tuomaan Real Madridin tasoihin sekavan kulmapotkutilanteen päätteeksi. Pukukoppeihin suunnattiin lukemissa 2–2, mikä oli Real Madridille varsin imartelevaa.
”Barcelona pääsi juhlimaan pokaalia, Real Madrid jäi nuolemaan näppejään.”
Real Madrid lähti otteluun aivan liian passiivisella otteella, mutta toisen puoliskon alusta passiivisuus oli kaukana. Alonso sai joukkueensa pelaamaan uudella sykkeellä; prässäämään korkealta ja ottamaan enemmän kontrollia. Ottelun alussa kokonaan jalkoihin jäänyt joukkue onnistui luomaan uhkaa myös vastustajan maalille.
Intensiteetin nousun myötä nähtiin El Clásicolle tyypillistä tunnekuohua. Raúl Asencio ajeli Pedriä rumasti nilkoille keskialueella, ja torikokous oli valmis. Keltaiset kortit viuhuivat ja jopa päävalmentajat ottivat sanallisesti yhteen kentän laidalla.
Vaikka valkopaitaiset paransivat, Barcelona pysyi toisella puoliskolla hyvin mukana pelissä. Myös tuuri oli katalonialaisjoukkueen matkassa, voittomaali syntyi Raphinhan epäonnistuneen laukauksen kimmottua Asencion jalasta verkon perukoille.
Viimeisillä minuuteilla Frenkie De Jong hölmöili itselleen suihkukomennuksen, mutta aika ja Álvaro Carrerasin viimeistelytaidot eivät riittäneet tasoitusmaaliin. Barcelona pääsi juhlimaan pokaalia, Real Madrid jäi nuolemaan näppejään.
”Pelkkien ongelmien lisäksi Barcelonan alakerrasta löytyy myös yksi valopilkku.”
Kuten sunnuntaina nähtiin, Barcelona osaa hallita otteluita. Joukkueella on selkeä ja toimiva rakenne, hyökkäyksessä riittää yksilötaitoa ja Hansi Flickin ryhmä ei käytännössä koskaan epäonnistu tekemään ottelussa useamman maalin.
Joukkueen suurin ongelma löytyy puolustuslinjasta. Jules Koundélla on meneillään koko Barcelona-uransa heikoin vaihe, eikä nuori Pau Cubarsíkaan ole tällä kaudella ollut ihan samalla tasolla kuin edellisellä. Eric García vaikuttaa sopivan paremmin keskikentän pohjalle kuin keskuspuolustajaksi, ja vasemman topparin paikalla paljon viime aikoina toiminut Gerard Martín herättää tuskin kenessäkään kovin suurta luottoa.
Puolustusta on tarkoitus vahvistaa João Cancelolla, mutta portugalilainen laitapuolustaja on tunnettu enemmänkin kyvyistään hyökkäyspäässä. Ongelmaa voisi korjata aito huippuluokan keskuspuolustaja, mutta sellaisen hankkimiseen talousvaikeuksissa rypevällä Barcelonalla ei ole rahaa.
Pelkkien ongelmien lisäksi Barcelonan alakerrasta löytyy myös yksi valopilkku.
Paikallisvastustaja Espanyolista Blaugranaan siirtynyt García on kannatellut uutta joukkuettaan moneen otteeseen. Hän oli lähes yksin vastuussa finaalissa rikki menneestä Barcelonan nollapeliputkesta. Sunnuntaina kauan Barcelonan veräjää vartioinut Marc-André ter Stegen sai jälleen kerran katsella penkin puolelta, kun nuori maalivahti otti kiinni laukauksen toisen perään.
”Selkäsauna Barcelonaa vastaan olisi saattanut katkaista kamelin selän, mutta tiukka tappio pitänee Alonson vielä pestissään.”
Pari kuukautta sitten kaikki näytti Real Madridin kannalta hyvältä. Vielä marraskuun alussa joukkue johti La Ligaa mukavalla viiden pisteen erolla ja oli mukana kaikissa kilpailuissa. Nyt he joutuivat nöyrtymään finaalissa, ja takamatkaa suurimpaan kilpakumppaniin on liigankin puolella neljä pistettä.
Jos Los Blancos mielii nostamaan pokaaleja tällä kaudella, sen tulee kehittyä paljon. Toisen puoliajan alussa nähtiin pieniä pilkahduksia siitä, millaista jalkapalloa Alonso haluaisi Madridissa nähdä. Totuus on kuitenkin se, että pelillisesti tämän hetken Real Madrid on valovuosien päässä siitä nopeasta, modernista ja korkealta prässäävästä jalkapallosta, jota Alonso peluutti Bayer Leverkusenissa.
Madridilaisseura on pelien kontrolloimisen sijaan joutunut luottamaan yksilötaitoon ja Courtoisin huipputorjuntoihin. Välierässä Atlético Madridia vastaan joukkue oli finaalin ja aivan liian monen muun ottelun tavoin hyvin passiivinen, eikä luonut juuri uhkaa vastustajan päässä.
Alonson pää on väistämättä pölkyllä. Standardit Real Madridissa ovat valtavan korkeat, ja usein päävalmentaja on se, joka maksaa hinnan heikoista tuloksista. Selkäsauna Barcelonaa vastaan olisi saattanut katkaista kamelin selän, mutta tiukka tappio pitänee Alonson vielä pestissään.
Loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuetta, joten Alonsolle on annettava hieman siimaa. Muutama kuukausi huippujoukkueen peräsimessä on myös varsin lyhyt aika, eikä suurta pelitapamuutosta tehdä sormia napsauttamalla. Jää nähtäväksi, tuleeko Real Madridista koskaan todella Alonson näköinen, mutta mahdollisuus siihen ei ole kadonnut mihinkään.
Xabi Alonson on pikimmiten löydettävä keino päästä isoissakin otteluissa niskan päälle ja kitkeä joukkuetta vaivaava passiivisuus. Muuten Barcelona karkaa La Ligassakin täysin saavuttamattomiin, ja espanjalaisen aika Real Madridin puikoissa tulee päätökseen.
