Eini, 64, on suositumpi kuin koskaan: ”Nyt tapahtuu kaikki se, mistä olen unelmoinut”

Osallistuminen Vain elämää -ohjelmaan oli unelma, jonka Eini arveli jäävän toteutumatta.

– Ehdin jo monta kertaa ajatella, että taas kausi tuli ja meni, ja ettei minua pyydetä koskaan. Kun samoja artisteja tuli mukaan toista kertaa, olin jo menettänyt toivoni. Puhelu marraskuussa 2023 tuli hetkellä, jolloin sitä vähiten odotin.

Hän ei ole ollut koskaan aiemmin esillä televisiossa vastaavassa mittakaavassa. Viime vuosi menikin vahvasti ohjelman merkeissä. Kevään hän opetteli lauluja ja kävi laulamassa ne levylle.

Kuvausviikon aikana herätys oli seitsemältä, ja kamerat olivat päällä aamuyhdeksästä puoli kahteentoista illalla. Ei siis ihme, että tunteet nousevat pintaan, mikä tietysti on tarkoituskin.

Ensimmäiset kaksi päivää Eini jaksoi istua kuvauksissa ryhti suorassa ja näyttää hehkeältä. Sen jälkeen suojaukset alkoivat pudota, mutta se ei haitannut häntä. Ohjelman jälkeen hän on tuntenut tulleensa keikoillakin lähemmäksi ihmisiä, kun hän oli näyttäytynyt televisiossa paljaampana.

Eini sanoo, että hänelle sattui hyvä kausi, sillä kaikilla oli joku iso tarina kerrottavanaan.

– Pitkä ura sisältää aaltoliikettä. On nousuja ja laskuja. Vain elämää antoi minulle kuvan, että mulla on loppupeleissä kokonaisuutena ollut hyvä ura. Ihmiset ovat myös tukeneet minua valtavasti.

– Olen saanut osakseni arvostusta. Liittyykö se siihen, että olen uskaltanut olla aidommin oma itseni ja esimerkiksi näyttäytyä ilman meikkiä? En piiloudu meikin taakse.

Mutta jos Vain elämää antoi, se myös otti. Heti ”leirin” jälkeen Eini käveli keikkamatkalla Seinäjoella katuja kuin zombi. Tiivis keikkatahti jatkui vielä koko kesän. Lähipiiri – puoliso ja siskot – oli sekin huolissaan Einin kovasta vauhdista ja muistutti häntä levosta. Syksyllä Eini päätti peruuttaa lokakuulle suunnitellut keikat.

– Olen suorittaja, kova tekemään töitä, nautin siitä ja myönnän sen. Nyt sanoin itselleni: stop, lepäät, et edes siivoa – olen ahkera siivoamaan. Kuljin kotona kaksi ja puoli viikkoa yöpaita päällä. En käynyt edes kaupassa, vaan rakas mieheni hoiti ruokaostokset. Luin, kuuntelin hiljaa musiikkia tai rentoutusmusiikkia, maadoitin itseni totaalisesti.

Koskaan Eini ei ole tavoitellut sitä, että miellyttäisi kaikkia, koska se on mahdotonta. Tällä hetkellä hän kokee saavansa suopeampaa ja inhimillisempää palautetta kuin aikaisemmin.

On hän itsekin vahvempi. Enää hänellä ei ole tunnelukkoja, joita vastaan pitäisi taistella.

– Minussa on alakuloisia ja ahdistuneita hetkiä kokeva puoli, jota nuorempana pelkäsin. Minun pitää saada sukeltaa niihin tunteisiin ja uskallan kohdata niitä itsessäni.

– Eini on kyllä yhä kiltti tyttö ja kiltti muille, mutta uskaltaa kohdata myös tummat ajatukset.

Einin ura on ennennäkemättömässä nousukiidossa vaiheessa, jolloin hän on laulanut ammatikseen 47 vuotta. Sen verran on kulunut hitin Yes sir – alkaa polttaa julkaisusta, ja sen jälkeen laulu ja Eini ovat olleet liikkeellä koko ajan, kuten Eini toteaa.

– Ammatillisesti olen nyt saanut tuen, jollaista en olisi voinut kuvitella saavani tämän ikäisenä. Ihmeiden aika ei ole koskaan ohi. Kun sinulla on unelma, menet sitä kohti ja jaksat kehittää itseäsi, tulee päivä, jona joku löytää sinut. Olen hyvä esimerkki kaikille siitä, ettei saa luovuttaa.

Kaksi viime vuotta ovat olleet ihmeellisiä. Uutta musiikkia kolmen kuukauden välein. Radiohittejä. Esiintymiskutsuja kesäksi uusille festivaaliareenoille. Takana ovat ensimmäinen Emma-ehdokkuus, Vain elämää -kausi ja UMK:n tähtinumero.

– Nyt tapahtuu kaikki se, mistä olen unelmoinut. Istun kultalusikan päällä. Minulla on hyvä ja rauhallinen olo. Olen tyytyväinen ja onnellisessa asemassa.

Ensi kertaa sitten vuoden 2011 Eini tekee musiikkivideon, ja keikkoja myydään jo vuodelle 2026.

– Olen nöyrä, mutta en nöyristele. Jotain on tehty oikein. On upeaa, että näillä kilometreillä saan kokea tämän.

Kun Eini helmikuussa nousi UMK-lavalle neljän laulajakollegansa kanssa esittämään Shanghain valot, häneltä kysyttiin, jännittikö häntä.

– Ei! Olin kotonani sillä valtavalla areenalla. Kun yleisö tulee, sytyn. Tiedän, että osaan sen homman. Niin paljon kilometrejä on takana.

Kun Eini menee keikalle ja järjestäjä kertoo sen olevan loppuunmyyty, hänelle tulee mahtava onnistumisen tunne. Mutta hän ei jää lillumaan siihen. Nousuja, laskuja ja kovaa työtä on vuosien varrella takana niin paljon, että jalat pysyvät maan pinnalla.

– Sanonta ”olet juuri niin hyvä kuin viimeinen keikkasi” pitää paikkansa. Se on aina mielessäni, ja teen työt vimpan päälle.

Eini on tehnyt uransa ennen muuta live-esiintyjänä. Hän ei ole ollut suuri levytähti esikoissingleä lukuun ottamatta. Tänään keikat elättävät kaikkia artisteja. Uutta musiikkia kuitenkin pitää saada soittolistoille tiheään tahtiin, koska menestys siellä vaikuttaa keikkakysyntään.

– Suosio on räjähtänyt käsiin! Aina musiikki on ollut tärkeää, mutta omalla kohdallani en ole pitänyt sitä ratkaisevana. Mutta minulla ei ole ollut ennen ympärilläni sellaisia tekijöitäkään kuin nyt.

Eini sanoo, että hänen nykyinen tuottajansa Jonas Olsson on hänen musiikissaan ja uudessa tulemisessaan hyvin tärkeä henkilö. Olsson havaitsi studiossa, että Einin äänen tummemmat sävyt soivat hienosti. Ensin Einiä pelotti laulaa entistä matalammalta.

– Sitten huomasin, että ääni tulikin vaivattomasti. Ei tarvinnut pää vinossa kiristää ja punnertaa ääntä korkealle.

Ensi kertaa sitten vuoden 2011 Eini tekee musiikkivideon seuraavan singlen myötä, ja keikkoja myydään jo vuodelle 2026. – Olen nöyrä, mutta en nöyristele. Jotain on tehty oikein.

Aiemmin Einillä ei ollut osaa eikä arpaa siihen, millaisia kappaleita hänelle tehtiin. Tämä on muuttunut uuden tuottajan myötä, joka myös säveltää ja sanoittaa. Kappaleita Einille tekevät lisäksi esimerkiksi sellaiset nuoremman polven tekijät, kuten Aki Tykki, Topi Latukka, Kuumaa-yhtyeen Johannes Brotherus ja Kaisa Korhonen, joiden käsistä on syntynyt nuorille laulajille hittejä.

– On ollut järisyttävän ihanaa tuntea, että he kunnioittavat minua. Saan vaikuttaa siihen, mitä laulan ja jouduin itsekin heräämään siihen, että minua todella kuunnellaan. En enää pelkää sanoa, mitä tunnen sisälläni. En laula tekstejä, joita en tunne omikseni.

Eini tulkitsee aikuisen naisen tunteita. Hän tietää, mistä laulaa.

Suosittu uusi laulu En itke sun perään on tästä kelpo esimerkki. Eini on itse elänyt pitkässä, hyvässä avioliitossa ja elämä on reilassa, mutta hän tietää, miltä tuntuu, kun joku pettää tai jättää ja hän on kerännyt itsetuntonsa rippeitä lattialta.

– Miehetkin laulavat keikallani nyrkit pystyssä: ”Olen ihana nainen, voittamaton!”

Eini oli pitkään sitä mieltä, ettei hän lähde someen. Mutta nyt some-aikaa on kuitenkin takana yli 14 vuotta. Sen jälkeen some on tullut tutuksi hyvässä ja pahassa. Myönteistä on se, että yleisö tulee sitä kautta lähemmäksi, kielteistä viha ja ilkeys, mitä Eini seuraa kauhulla.

– Itselleni tulevasta kommentoinnista vain murto-osa on ikävää. Silloin kohtaan ikäsyrjintää ja mummottelua: olisi tuonkin aika lopettaa laulaminen ja alkaa pukeutua kuin ikäisensä nainen.

Ikäsyrjintää Eini koki enemmän viisikymppisenä kuin nyt. Hän pohti tuolloin, mitä olisi edessä, kun hän täyttäisi 60 vuotta.

– Mutta nyt olenkin saanut osakseni arvostusta. Liittyykö se siihen, että olen uskaltanut olla aidommin oma itseni ja esimerkiksi näyttäytyä ilman meikkiä? En piiloudu meikin taakse. Nuoremmilta naisilta kuulen, että olen heille esikuva. Voin kuusikymppisenä pukeutua nahkahousuihin ja -takkiin, näyttää siltä, miltä itsestä tuntuu hyvältä.

Eini muistaa, miten kuusikymppistä Paula Koivuniemeä kunnioitettiin. Hän oli tyylikäs ja upea ja käveli korkokengissä lavalle. Jotain samanlaista on ilmassa nytkin.

– Nyt on tilaa aikuiselle naiselle, se on totta. Ja olenhan mä aika vetreä lavalla. Rakastan live-esiintymistä. Se on parasta, mitä voi olla.

Ennen Pimeän jälkeen -albumia (2023) Einiä pyydettiin keikoilla laulamaan aina vain vanhoja hyviä hittejä. Hänen uusi musiikkinsa ei kiinnostanut ketään.

– Nyt kukaan ei enää pyydä vanhoja hittejä. Sellaista ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Esitän uutta musiikkiani, ja jengi on ihan pähkinöinä.

Totta kai Yes sir, alkaa polttaa kuullaan jokaisella keikalla.

Kahden vuoden päästä Eini on esittänyt sitä 50 vuotta – ja silloin nähdään jotain suurta, hän lupaa.

Sitä ennen Eini aikoo kuitenkin tehdä jotain ennenkuulumatonta, kuten valloittaa tänä keväänä aiemmin mahdottomana pidetyn, rockille pyhitetyn Tavastia-klubin lavan.

Koronavuosina Eini kuunteli nuoria artisteja ja opetteli uuden laulurytmin. – Jätin taakseni iskelmävibraton, hän sanoo.

Kun Eini aloitti 14-vuotiaana keikkailun, sen jälkeen häntä ei ollut pysäyttänyt mikään, eivät edes lasten syntymät.

– Korona-aikana jouduin ensi kertaa kohtaamaan sen, millaista elämä on keikkojen ulkopuolella. Ollaan kotona, tehdään ruokaa ja katsotaan telkkaria. Ensin se oli hirveää, mutta sitten siihen tottui. Sitä henkisyyttä, kiireettömyyttä ja läsnäolon tunnetta haen nyt, kun taas hoslotan ja hösään.

Koronan jälkeen moni tuli sanomaan Einille, että hänessä oli tapahtunut muutos.

– Että olen sellainen, jota vasten voi nojata. Myös läheiseni ovat ylpeitä muutoksestani. He näkevät, että minulla on hyvä olla itseni kanssa.

Rauhoittumiseen riittää, kun on hiljainen tila.

– Kotona on periaatteessa hiljaista, kun asumme kaksin Lassen kanssa. Hän ymmärtää hiljaisuuden kaipuuni ja pyytelee anteeksi, kun hänellä on silloin minulle asiaa.

Keikkamatkat Eini taittaa nykyään yhdessä miehensä Lars ”Lasse” Pajumäen kanssa – aivan kuten he tekivät vastarakastuneena avioparina 1980-luvun lopussa. Eini hymyilee, että siinä ympyrä sulkeutuu.

Lasse kuvaa keikat, joista Eini sitten tekee somejulkaisuja. Työkseen Lasse myy Einin ja muiden artistien keikkoja. Kotonakin työasioista puhutaan paljon.

– Arvostan Lassen työpanosta suuresti. Roolimme ovat selkeät. Saan kaiken tuen, ja minun on turvallista tehdä työtäni. Meidän on aina ollut helppoa tehdä hommia yhdessä, ja nyt myös korjaamme sen hedelmiä yhdessä.

– Olen saanut osakseni arvostusta. Liittyykö se siihen, että olen uskaltanut olla aidommin oma itseni?.

Meikki Miia Ollula. Tyyli Martina Martiala. Einin punaiset saappaat Zalando, mekko ja takki Vintage, hanskat Helsinki1981. Kuvauspaikka Hotelli Kämp, Helsinki.