Lapsilisäjärjestelmän on annettu rapautua, sanoo Väestöliiton Eija Koivuranta – ”Perheet kantavat isoa taloudellista vastuuta tulevasta sukupolvesta”

Tarvitaanko Suomeen lisää lapsia vai pitäisikö hyväksyä syntyvyyden jyrkkä lasku?

”Tarvitsemme lisää lapsia ja lisäksi meidän tulee hyväksyä tämä lasku. Olisi tärkeää, että lähivuosina aleneminen ensin pysähtyisi ja nousisi edes hieman kasvuun. Suomen pitäisi nyt oikeasti pysähtyä tämän kysymyksen edessä.

Tällaisesta väestörakenteen muutoksesta on vaikea löytää hyviä puolia, koska se vie yhteiskunnan epätasapainoon. Emme voi enää pitää kiinni yhteisesti asetetuista hyvinvointitavoitteista, koska yhteiskunnan resurssit eivät riitä sellaiseen elämäntapaan, joka meillä on nyt.

Elämäntavassamme on korjaamista myös suhteessa ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Meidän täytyy korjata elintapojamme kestävämmiksi.”

Suomessa yhteiskunta tukee lapsiperheitä: on perhevapaat, lapsilisä ja päivähoitojärjestelmä. Mutta lapsia syntyy silti vähän. Miksi?

”Alhainen syntyvyys ei ole pelkästään Suomen ongelma vaan monien maiden, mutta totta kai meidän täytyy pysähtyä oman tilanteemme äärelle. Sanoisin, että olemme yhteiskuntana menettäneet kosketuksen siihen, mikä on tärkeää.

Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan hyvin paljon työelämän merkitystä ja jokaisen vastuuta, velvollisuutta ja oikeutta tehdä työtä. Se on sinänsä perusteltua, mutta olemme nyt vuosikymmeniä puhuneet työelämästä ja työurien pidentämisestä. Siihen nähden puhe läheisten ihmissuhteiden ja perheiden merkityksestä on todella ohutta ja keveää.

Tässä me olemme menneet liian pitkälle. Ihmisellä on tarve tulla kohdatuksi ja rakastetuksi, mutta nämä asiat eivät mahdu yhteiskunnalliseen keskusteluun.”

Onko Suomi siis jopa lapsivihamielinen maa?

”Meillä on paljon hyvää, kuten esimerkiksi koulutusjärjestelmä. Se, mikä puuttuu, on virallisen palvelu- ja sosiaaliturvajärjestelmän rinnalla oleva toistemme kohtaaminen, tukeminen ja auttaminen. Olemmeko me edenneet liian pitkälle sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ajatellaan, että avun tarjoaminen on vain yhteiskunnan tehtävä? Joskus apu, joka tulee rahana tai virallisena palveluna, ei vielä riitä kannattelemaan ihmistä.

Lasten kasvattaminen on kestävyyslaji. Itselläni on neljä aikuistunutta lasta, ja ajattelen, että me kaikki tarvitsemme tukijoukkoja. Osa tukijoukosta voi olla julkisen sektorin tuottamaa palvelua tai jos on varaa, yksityisesti ostettua palvelua. Lisäksi tarvitaan sellaisia tukijoukkoja, jotka ovat arjessa lähellä, joilta voi kysyä neuvoa, joille voi purkaa murheensa ja jotka tulevat käytännössä auttamaan vaikka pienten lasten hoidossa. Tarvitsemme epävirallista auttamista hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle. Auttajat voivat olla ystäviä, sukulaisia, naapureita tai vaikka harrastuspiiri. Järjestöjen apu on tärkeää.”

Onko kulttuurissamme muita tekijöitä, jotka lannistavat niin, ettei perhettä haluta perustaa?

”Meillä on vielä tekemistä perheiden sisäisessä työnjaossa. Väestöliiton Perhebarometrissa 2024 nousi edelleen esille se, että naiset kokevat, etteivät kodin työt jakaudu tasapuolisesti. Se on kitkatekijä perheissä.

Onko työuraa tavoittelevan vaikea luottaa siihen, että pystyy yhteensovittamaan työn ja perheen? Vaatimukset ja paineet ovat merkittävät monilla. Työn ja perheen yhteensovittamisen tukeminen on jokaisen työyhteisön ja työnantajan asia, mutta perheen sisäiset asiat ovat hyvin henkilökohtaisia. Sitäkin keskustelua tarvitaan edelleen yhteiskunnassa.”

Voiko sitten ajatella, että olisimme ottaneet takapakkia tasa-arvossa?

”Yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyy huolestuttavia merkkejä. Kansainvälisesti naisten oikeuksissa näkyy taka-askeleita. Meillä lainsäädäntöä on kuitenkin viety eteenpäin, esimerkkinä nyt vaikka perhevapaauudistus. Tärkeää oli myös aborttilainsäädännön osittaisuudistus, joka vei lakia parempaan suuntaan.

Mutta keskustelussa näkyy äänenpainoja, joihin ei ole aiemmin totuttu. Esimerkiksi luottamustehtävissä olevat naiset ovat raportoineet, että he saavat sosiaalisessa mediassa ja viesteissä solvauksia. Se on huolestuttavaa, koska se voi myös estää yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön lähtemistä.”

Suomessa on tarkasteltava perhekustannusten tasaamista, sanoo Eija Koivurinta.

Voiko amerikkalainen aborttivastaisuus rantautua Suomeen?

”Aatteellinen liikehdintä ei tässä ajassa tunne valtioiden rajoja. Kyllä me varmaan näemme siitä jonkinlaisia piirteitä Suomessakin, mutta Suomen vahvuutena näissä kysymyksissä on aina ollut käytännönläheisyys. Evankelis-luterilainen kirkko ei ole asettunut vastustamaan aborttia vaan on suhtautunut siihen varauksellisen sallivasti. Lääkärikunta on pääosin puolustanut aborttioikeuksia. Meillä keskeiset tahot ovat löytäneet asiasta yksimielisyyden. Toivon, että sitä kautta aborttivastaisuus pysyisi rajoissa, ja uskon, että siitä ei tule enemmistön näkemystä. Moni ei varmaan enää omaa maataan tunnistaisi, jos Suomessa lähdettäisiin näitä oikeuksia viemään taaksepäin.”

Väestöliitossa työskentelevän Anna Rotkirchin toimittama syntyvyysraportti esitti, että kehitettäisiin taloudellinen kannustin ensimmäisen lapsen saamiseksi ennen naisen 30. ikävuotta. Esitys sai paljon huomiota ja myös kritiikkiä osakseen. Kannatatko itse vauvaraharatkaisuja?

”Julkisessa keskustelussa ei noussut esiin se, että perheen perustaminen meillä tarkoittaa sitä, että lapsiin investoidaan. Se tarkoittaa sitä, että tulot henkilöä kohti ovat vähäisemmät kuin jos sama yksilö tai pariskunta olisi ilman lapsia. Tätä eroa ja siihen puuttumista kutsutaan perhekustannusten tasaamiseksi lapsettomien ja lapsiperheiden välillä. Vaikka Suomessa lapsiperheitä tuetaan, siitä huolimatta perheet kantavat isoa taloudellista vastuuta tulevasta sukupolvesta. Perheet saavat toki eniten iloa lapsista, mutta koko yhteiskunta hyötyy siitä, että on seuraava sukupolvi, joka huolehtii meistä. Siksi pitää tarkastella myös perhekustannusten tasausta. Esimerkiksi lapsilisäjärjestelmän on annettu rapautua. Sitä ei ole laajemmin kehitetty vuosiin, ja sen reaaliarvon on annettu jatkuvasti heikentyä.

Täytyy kuitenkin tarkkaan katsoa, että esityksiin ei tule mitään erikoista, tahatonta vaikutusta, kuten sellaista, että tulisi painostetuksi hankkimaan lapsia.”

Mitä sanoisit niille nuorille naisille, jotka kokevat, että vastuuta sysätään heidän harteilleen?

”Vauvarahaehdotusta ei varmaan ollut sellaiseksi heille tarkoitettu, vaan ennemminkin tuenilmaisuksi heille, jotka lapsia toivovat ja saavat. Mutta painottaisin sitä, että syntyvyyskeskustelussa ja toimenpiteitä koskevassa keskustelussa tärkeää olisi nuorten kuuleminen. Myös tätä esitettiin Anna Rotkirchin raportissa. Vaikka tässäkin nyt puhun nuorista ja heidän tilanteistaan, pidän erittäin tärkeänä nuorten itsensä mukaan ottamista tilanteen analysointiin ja ratkaisujen löytämiseen. Vanhemmilla sukupolvilla on vastuu käydä tätä keskustelua nuorten kanssa, me emme voi sysätä vastuuta vain nuorille.

Heillä, jotka eivät halua lapsia, on siihen oikeus. Ei voi ajatella, että lapsia tulisi perheisiin, jotka eivät toivo lapsia. Se ei ole tavoite. Mutta samaan aikaan meidän pitää pystyä puhumaan siitä, miten me tuemme heitä, jotka lapsia toivovat. Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista toivoo kahta tai kolmea lasta.”

Voiko nyky-Suomessa puhua syntyvyydestä ilman, että se politisoituu ja muuttuu identiteettipolitiikan välineeksi?

”Syntyvyys on perustavaa laatua oleva kysymys koko yhteiskunnan kannalta ja erityisen perustavaa laatua oleva kysymys nuorten ikäluokkien kannalta. Minusta olisi vastuutonta olla käymättä tätä keskustelua. Se on sama kuin olisimme käymättä keskustelua ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, koska niistäkin tulee paha mieli.”

Mitä ajattelet kohusta, joka nousi poikien seksikirjasta?

”Ymmärrän sinänsä, että kuvat, joita nostettiin julkisuuteen, herättivät hämmennystä, jos ei ole nuorten seksuaalikasvatuksen kanssa ollut viime vuosina tekemisissä. En ole lukenut kirjaa enkä halua sitä tarkemmin kommentoida, mutta nuoret kyllä tarvitsevat kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta, jossa käsitellään tietoon perustuen erilaisia seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden kysymyksiä. Tarvitaan tietoa kasvusta, kehityksestä ja ehkäisystä mutta myös hedelmällisyydestä.

Koulujen seksuaalikasvatus ja sitä täydentävä järjestöjen seksuaalikasvatus on tärkeää. Ja on tärkeää, että siinä lähestytään kysymyksiä nuorten kielellä ja nuorten kysymyksiin vastaten. Jos katsotaan niitä kysymyksiä, joita Väestöliittoon tulee, on paljon helpompi ymmärtää kokonaisuutena myös tätä kirjaa, jossa pyrittiin nuorten tavalla lähestymään aihepiiriä.”

Millaisia neuvoja antaisit poliitikoille?

”Kuunnelkaa lasten ja nuorten sukupolvia ja asettukaa heidän tuekseen. Antakaa painoa hoivalle ja huolenpidolle aivan keskeisenä osana yhteiskunnan toimivuutta. Yhdellekään työpaikalle ei tule ensimmäistäkään työntekijää, jos heistä ei ensin ole perheissä ja muutoin lapsina ja nuorina pidetty huolta. Ei ole ketä työllistää, jos ei ole lapsia ja nuoria. Heitä pitää arvostaa. Lapsiperheköyhyyttä pitää torjua.”

Millaisia neuvoja antaisit perheille?

”Arvostakaa toisianne. Jos on vaikeaa, hakekaa apua. Väestöliiton työssä näkyy se, että suomalaiset ovat aikamoisia sinnittelijöitä.”

Entä heille, jotka eivät ole varmoja siitä, haluavatko he lapsia?

”Kannattaisi kysyä neuvoa. Voisi kysyä, että minkälaista se lapsen saaminen on, mitä myönteistä tai kielteistä siinä on. Tästä on tutkimustakin. Usein ensimmäistä lasta saava epäröi perheen perustamista työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta, mutta sitten kun on jo yksi lapsi, huomaa, että se onkin mahdollista.

Toki on niin, että voi joutua jostakin luopumaan, mutta aika varmasti saa myös tilalle jotain, mitä ei osannut ehkä odottaakaan.

Jos taas ei toivo lasta, niin silloin ei toivo. Ulkopuolisten ehdotuksesta tai painostuksesta ei kannata perhettä perustaa.”