Näyttelijä Eeva Litmanen ei halua olla mummo: ”Mikä on se ikä, jossa nainen menettää etunimensä ja muuttuu mummoksi?”

Näyttelet Ehtoolehto-sarjassa palvelutalossa asuvaa vanhusta, joka joutuu ystäviensä kanssa murhamysteerin keskelle. Olivatko kuvaukset yhtä vauhdikkaat?

No sillä tavalla olivat, että enemmän tehdään vähemmässä ajassa. Alalla on raha tiukassa rahaa ja se tarkoittaa, että kuvauspäivän aikana kuvataan enemmän kohtauksia.

Huomasin muutoksen jo verrattuna edellisiin kuvauksiin, joissa olin mukana. Kokemus varmasti auttoi, ettei tämä näy lopputuloksessa, mutta työpäivät ovat tällä tavalla stressaavia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kohtauksia ei ehdi harjoitella väleissä yhtä paljon.

Kun tehdään komediaa, olisi hyvä, jos ehtisi saada sopivan tunnelman päälle. Nyt tilanne on se, että kohtauksia ei oteta uusiksi montaa kertaa. Sanotaan, ettei ole aikaa.

Muuten oli tietysti kiva päästä näyttelemään kavereiden kanssa. Esimerkiksi Nennen eli Leena Uotilan olen tuntenut käytännössä urani alusta. Hän tekee yhtä paljon töitä kuin minä.

Miten itse valikoit tässä kohtaa elämää roolisi?

Tässä iässä ei rooleja enää niin paljon ole tarjolla. Mutta jos puhelin joskus soi, ja tulee tarjous, niin aina sitä miettii useammalta kantilta. Eläkkeellä kun ei ole pakko enää tehdä töitä. Kavereiden ja kivojen ihmisten kanssa suostun usein mielelläni mukaan.

Nyt olen ennemmin huolissani alan huonosta työtilanteesta nuorten näyttelijöiden kannalta.

Ei sitä voi edes verrata näin eläkkeellä niihin, joilla on asuntolaina maksettavana ja ruuhkavuodet meneillään.

Toki nautin siitä, että minulla on mahdollisuus valita. Sitä mahdollisuutta ei nuorempana ollut. Silloin teki mitä tarjottiin.

Minulla ei ole myöskään mitään tarkkaa suunnitelmaa, paljonko otan töitä. Nyt kalenterissa on taas pelkkää vapaata, ja sekin on kiva.

Millainen merkitys ystävillä on tässä kohtaa elämässäsi?

He ovat tärkeitä, vaikka olisi perhettä ja lapsi. Omien ystävieni kanssa teen aika lailla samoja asioita kuin aikaisemminkin. Juomme punaviiniä ja lenkkeilemme.

Ehtoolehdossa käsitellään vanhenemista ja ystävyyttä. Millaista on vanheta ystävien kanssa?

Minullakin on ollut tilanteita, joissa ilahdun, kun kaveri soittaa. Ehkäpä se ehdottaa kahville lähtemistä? Sitten kun olen vastannut, kaveri kertookin, että yhteinen ystävämme on kuollut. Tosiasia tässä iässä on, että ystävät ovat vähentyneet ympäriltä. Se on epätodellista ja surullista.

Oletko joutunut kohtaamaan ikärasismia?

En varsinaisesti, tai ehkä en ole vain huomannut sitä. Minusta oli nyt vaikka hirveän hauska näytellä palvelutalossa asuvaa ihmistä. Mutta inhoan sanaa mummoenergia, ja ylipäänsä naisista käytettävää mummo-sanaa. Tai se aiheuttaa minussa vastareaktion.

Mikä on se ikä, jossa nainen menettää etunimensä ja muuttuu mummoksi? Olen Eeva, enkä ole isoäiti.

Miksi pitää puhua ylipäänsä mummonmarkasta tai Pihtiputaan mummosta tai muusta joka halventaa mummo-sanan. Missäs ovat vaarit ja vaarienergia?

Millä tavalla pidät hyvinvoinnistasi huolta?

Teen kaikenlaista. Ensinnäkin koen, että elän värikästä elämää ja tervettä elämää.

Olen aina liikkunut paljon ja se on enemmän elämäntapa kuin vanhuuden kuntoa ylläpitävää liikkumista. Pyrin tekemään jotain päivittäin. Zumbaan, kävelen ja hiihdän niinä talvina, kun on ollut lunta.

Jos en muuta keksi tai ei ole aikaa, niin ainakin kävelen kotoa keskustaan. Siinä tulee puoli tuntia liikettä ja se vaikuttaa piristävästi mielentilaankin. Kesällä mökillä myös hyötyliikun paljon ulkona.

Teitkin mökkikaupat 76-vuotiaana. Miten päädyit siihen?

Kun muutin aikanaan synnyinkaupungistani Lappeenrannasta Joensuun ja Porin kautta Helsinkiin vuonna 1973, ihmettelin, miksi kaikki ihmiset lähtevät kesäviikonloppuisin mökeilleen.

Edesmenneen mieheni kautta opin mökkielämää ja kaipasin sitä mökittöminä kesinä. Olenkin onnellinen, että löysin mökin tunnin ajomatkan päästä kotoa. Ja vielä sellaisen, johon minulla oli varaa.

Tässä iässä matkan pitää olla myös turvallinen, että ei tarvitse väsyneenä ajella.

Vietän mökillä aikaa paljon tyttäreni, tämän miehen ja heidän kahden koiransa kanssa. Olen puuhastelijaluonne. Jo keväällä odotan, että pääsen kitkemään kukka- ja mansikkapenkkejä. Olemme yrittäneet saada myös jonkin verran kasvatettua vihanneksia. Huhtikuun alussa ajoin ensimmäistä kertaa katsomaan, miltä kaikki näyttää talven jäljiltä.

Parasta mökillä on, kun saa herätä luonnon keskeltä, eikä tarvitse miettiä, mihin sitä lähtisi. Kaikki on jo siinä.

Aloitit näyttelijän urasi 1965 Joensuun teatterissa. Mikä sinussa on säilynyt samana kaikki nämä vuodet?

Taitaa olla vaarallista itse määritellä. Ainakin toivon, että olisin työstäni yhtä innostunut kuin ennenkin ja se näkyy ulospäin.