”Se Suomen-konsertti oli Duran Duranin historian tärkein” – Suomeen palaavan superyhtyeen basisti John Taylor kertoo, miksi yksi keikka oli ainutlaatuinen

Kun on kiertänyt vuosikymmenten ajan esittämässä paljolti samoja kappaleita, yksittäiset konsertit eivät yleensä jää mieleen.

Duran Duranin alkuperäisjäsen, basisti John Taylor, 64, muistaa kuitenkin todella tarkasti yhtyeensä keikan Helsingin Kaisaniemessä kesäkuussa 2022.

– Oh my God, hän aloittaa.

– Esittelin sen keikan videoita kuukausien ajan puhelimestani kaikille mahdollisille ihmisille.

Syy on sää. Suomeen sattui Duran Duranin pitkällä, vuonna 1978 alkaneella uralla ehkäpä kaikkein kamalin keikkakeli. Satoi ja tuuli niin, että hyinen kylmyys tuntui menevän vaatteiden läpi. Ilmatieteenlaitoksen avoin säädata vahvistaa muistikuvat: Kaisaniemessä satoi vettä lähes 11 millimetriä ja lämpötila putosi alle kymmenen asteen.

John Taylor on Yhdysvaltain ja Englannin kaksoiskansalainen. Hän antaa haastattelun videoneuvottelupuheluna kartanostaan South Waxall Manorissa, nojatuolissa istuen päässään musta pipo ja Airpod-kuulokkeet, päällään löysä musta college. Hän näyttää siltä kuin ihmiset vapaa-ajallaan näyttävät, viihdemaailman tähtiä näkee tällaisina paparazzien ottamissa shoppailukuvissa.

– Olen nyt Englannin maaseudulla, täällä on kaunis ilma ja olen terve. Olen oikein onnellinen.

64-vuotiaana John Taylorilla on yhä musiikki veressä ja tyyli kunnossa.

Taylor nauraa muistellessaan Helsingin-keikan tapahtumaa. Se oli tietysti vaativa esiintymistilanne, mutta niin erikoinen, että olosuhteet ovat ainakin muistikuvissa kääntyneet myönteiseksi kokemukseksi.

– Se oli ehkäpä tärkein show Duran Duranin historiassa, Taylor julistaa ja perustelee: olosuhteet liukastumisvaaran tarjonneine esiintymislavoineen ja sormia kangistavine kylmyyksineen olivat niin vaikeat, että keikasta muodostui eräänlainen kestävyystesti.

– Roudarit seisoivat lavan vieressä ja vilkuilivat vuorotellen meitä ja kelloa. He olivat varmoja, että emme pysty soittamaan keikkaa loppuun saakka.

Taylor sanoi katsoneensa yleisöä ja saaneensa siitä voimaa.

– Ihmiset olivat innoissaan. He eivät tuntuneet välittävän huonosta säästä: ”Mehän asumme täällä!” Se vaikutti meihin ja saavutimme jollain tavalla tason, jossa emme olleet koskaan olleet. Se oli selviytymistä. Sää oli siis niin huono, että keikan keskeyttäminen olisi ollut perusteltua. Sen läpivieminen tuntui saavutukselta.

Saavutuksista puheenollen, Duran Duran on yksi niistä 1980-luvulla läpimurron tehneistä yhtyeistä, jotka jatkavat musiikin tekemistä edelleen. He ovat myös onnistuneet saamaan aikaiseksi kotimaansa Englannin Top5 -listalle yltäneen, uutta musiikkia sisältäneen albumin viidellä vuosikymmenellä peräkkäin.

Taylorilla oli vuosituhannen vaihteessa muutaman vuoden jakso, jolloin hän kokeili musiikin tekemistä ilman Duran Durania, mutta muuten hän on ollut osa bändiä pian 50 vuoden ajan yhdessä laulusolisti Simon Le Bonin, kosketinsoittaja Nick Rhodesin, rumpali Roger Taylorin sekä kitaristi Andy Taylorin kanssa. Eturauhassyöpään sairastuttuaan kitaristi Andy Taylor on joutunut jäämään pois yhtyeen kiertueilta.

Ja heidän keikoillaan käy edelleen yleisöä, Kaisaniemen myrskyssäkin oli yli 10 000 kuulijaa ja vastaavaa väentungosta odotetaan kesäkuun alun keikalle Tampereelle.

Se on Taylorin mielestä saavutus. Pitkä, edelleen jatkuva ura. Se, että juuri Duran Duranin tekemää musiikkia halutaan kuulla, nähdä ja kokea.

– Olen valtavan kiitollinen, että olen voinut tehdä työtä soittaen musiikkia ja elättäen sillä itseni.

”Elättää” tuntuu jotenkin alimitoitetulta ilmaisulta, kun puhutaan yhtyeestä, joka on tehnyt isoja keikkoja noin 45 vuoden ajan ja myynyt yli 100 miljoonaa äänitettä – siis silloin, kun musiikkia vielä myytiin fyysisinä äänitteinä, levyinä ja kasetteina.

Se, että ryhmä on yhtenäinen, johtuu John Taylorin mukaan paljolti siitä, ettei rahasta ole tarvinnut riidellä koskaan. Tasajaon idea on, että jokainen on yhtä tyytyväinen.

Taylor nostaa rahan tärkeäksi tekijäksi, Duran Duranin pitkän uran mahdollistajaksi. Tai tarkemmin reilun rahanjaon. – Olemme aina jakaneet kaikki tulot yhtyeen kesken tasan, hän ilmoittaa.

Onnea Taylor tahtoo tarjota myös Duran Duranin musiikin kuuntelijoille. Ajat ovat olleet ja ovat vaativat, se näkyy artisteille, jotka kiertävät maailmaa. Koronapandemian jälkeen on puhjennut sotia ja jopa demokraattista järjestelmää pyritään horjuttamaan siellä täällä eri puolilla läntistä maailmaa. On eripuraa ja kuppikuntia.

– Luojan kiitos on myös musiikkia, Taylor kiteyttää.

– Rakastan esiintyjän työssäni sitä, että saan olla saattamassa eri taustoista tulevia ihmisiä yhteen yhden illan ajaksi.

Duran Duran sai alun perin innoituksensa punkin ajatuksesta, että jokainen voi soittaa, tehdä taidetta ja ilmaista itseään. Ja vaikka punkiin usein liitetään yhteiskunnallisten rakenteiden kyseenalaistaminen, varsinkin 1980-luvun alun luokkataisteluja kokeneessa Britanniassa, Duran Duranissa ei Taylorin mukaan koskaan keskusteltu sanoitusten ja siten yhtyeen linjasta.

Eräänlaista punkin innoittamaa ilmaisunvapautta oli se, että Le Bon sai kirjoittaa mistä halusi.

Ja mistäpä muusta nuori mies kirjoittaisi kuin rakkaudesta!

John Taylor 1980-luvulla, kun maailma huusi Duran Duranin uuden ajan popin nimeen.

Ensisijaisesti hänen tekstinsä kertoivat ihmissuhteista, yhden illan jutuista ja niistä kaikista kuumista kokemuksista nuorena, kun saa matkustella ja tavata jatkuvasti uusia ihmisiä parikymppisenä.

Runoilijat, trubaduurit… poptähdet. Kaikilla sama ikuinen aihe. Ja se toimii yleisölle edelleen. Duran Duran on tavoittanut uuttakin yleisöä, mutta iso osa sen konserttien kuulijoista on 1980-luvun aikalaisia. Ikätovereita, jotka heijastelevat omaa romanttistakin menneisyyttään yhtyeen tarjoamaan nostalgia-soundtrackiin.

Rio, Save a Prayer, Hungry like the Wolf, The Reflex... Duran Duran tehtaili kasarilla maailmanluokan hittejä putkeen. Ja ne ravitsevat edelleenkin kuulijoiden sielua.

Taylorin mukaan nostalgia ja Duran Duranin 1980-luvulla levyttämät pakahduttavan rakkauden eri vaiheista kertovat hitit eivät kuitenkaan ole hänen yhtyeensä koko kuva. Myöhemmin yhtyeen sisällä on keskusteltu paljonkin siitä, mitä se edustaa ja mitä jo kauan sitten keski-ikäistyneet ihmiset tahtovat esittää.

Le Bonin kirjoittamat myöhemmät hitit kuten Ordinary World ja Come Undone sopivatkin melankolisen pohdiskelevina aikuistuneiden tähtien esitettäväksi.

Tosin Taylor tarkentaa, että nuokin mainitut ”kypsemmät” kappaleet Le Bon kirjoitti jo yli 30 vuotta sitten.

– En tiedä onko sillä enää väliä, hän tokaisee ja pohtii, millainen rooli teoksilla on taiteilijoille, musiikilla musiikintekijöille.

Niiden tarkoitus on Taylorin mielestä auttaa selviytymään, kasvamaan paitsi tekijänä, myös ihmisenä ja löytämään tie.

– En tosiaan tiedä, onko sillä enää väliä, sillä jokainen meistä on löytänyt oman polkunsa. Musiikki voi olla peili myös kuulijalle. Minulle se oli todella tärkeä peili silloin, kun olin teini-ikäinen. Kun katsoin peiliin, en tahtonut olla se, mitä näin. Tahdoin olla muuta. Ja siihen hetkeen sopi hyvin Sex Pistols ja David Bowie. He auttoivat minua löytämään itseni.

Etsitkö itseäni yhä?

– Käytän musiikkia edelleen itseni määrittelemiseen, ja nykyisin myös muuta taidetta.

Kesäkuun alussa 2025 Duran Duran tulee Suomeen kolmatta kertaa.

– Tällä kertaa esiinnymme sisätiloissa, esiinnymmehän, Taylor kysyy.

Kyllä. Duran Duran nähdään Tampereen Nokia-areenassa kesäkuun kolmantena.

Satakoon ja tulkoon, tällä kertaa Duran Duran sen ei pitäisi vaikuttaa yhtyeen esiintymiseen.

Luvassa on parin tunnin keikka, jolla kuullaan yhtyeen suurimmat hitit sekä poimintoja pitkän uran varrelta.

– Tiedätkö, ei niihin suurimpien hittien esittämiseen kyllästy. Esimerkiksi Ordinary World on niin hieno, että se on hyvästä syystä yksi tunnetuimmista kappaleistamme, Taylor sanoo ja laskee, että yhtyeellä on noin kuusi klassikkobiisiä, jotka on ”pakko soittaa joka keikalla”.

Tampereella kuullaan siis varmasti kappaleet Hungry like the Wolf, Notorius, Rio, Save a Prayer, Ordinary World ja Girls on Film. Ne ovat Setlist.comin tilastojen mukaan Duran Duranin eniten keikoilla soittamat kappaleet.

Mitä ajattelet, kun kuulet jonkun noista lauluista esimerkiksi kahvilassa?

– Ajattelen, että minut on tunnistettu ja biisi on laitettu soimaan, että huomaan sen, vastaa Taylor, ihan tavallinen muusikkomiljonääri collegessaan, kartanonsa nojatuolissa.