Apu

Dosentit Kansallisteatterissa – Juha Jokelan uutuus kiteyttää ajankuvan

Dosentit Kansallisteatterissa – Juha Jokelan uutuus kiteyttää ajankuvan
Kansallisteatterin Dosentit on ajassa kiinni oleva katsaus aivotyöläisen elämään.
Julkaistu: 21.9.2021

Kansallisteatterin Dosentit ei voisi osua parempaan saumaan. Yliopistojen tehostamissuunnitelmat ovat taas tapetilla, kun koulutuksesta ja tutkimuksesta halutaan jälleen leikata. Dosentit vastaa siihen, miltä yliopistolaki ja tiederahoituksen kokemat mullistukset tuntuvat oppilaitosten sisällä ja millaista tutkijoiden elämä nykyään on – Juha Jokelan totuttuun tapaan jouhevasti ja katsojan mielenkiintoa ylläpitäen.

Sosiaalipsykologian professori Johanna Virtanen (Ria Kataja) tekee kiinnostavan tutkimuslöydön yliopistoyhteisön tilasta. Hän ottaa tutkimukseensa avuksi entisen oppilaansa, suorapuheisen post-doc-tutkija Fiona Eskolan (Marja Salo), joka on joutunut ilmaistyön kierteeseen. Pian naiset huomaavat olevansa ristitulessa yliopiston johdon, median ja somekommentoijien ristitulessa.

Tutkijoidenkin aika tuhlaantuu siihen, että samoja tietoja pitää täyttää lukemattomiin ohjelmiin, jotka eivät keskustele toistensa kanssa.

Dosentit osuu monen nykyajan aivotyöläisen kipupisteeseen. Tutkijoidenkin aika tuhlaantuu siihen, että samoja tietoja pitää täyttää lukemattomiin ohjelmiin, jotka eivät keskustele toistensa kanssa. Tieteentekijöiden pitäisi olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja luoda kohuja rahoituksen varmistamiseksi, mutta samalla he altistuvat someraivolle, trolleille, vihapuheelle ja jopa maalitukselle, joka tuntuu olevan erityisen aggressiivista ja seksualisoitua, kun kyseessä on naistutkija. Osa uupuu hyökyaallon lailla päälle vyöryvän vihan alle ja siirtyy ulkomaille jatkamaan uraansa.

Ria Kataja loistaa sylkykupiksi joutuvan professorin roolissa, mutta koko ensemble (Salo, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Maria Kuusiluoma ja Otto Rokka) välittää hyvin tuttuja työ- ja perheyhteisön arkkityyppejä.

Virtasen sisäistä myllerrystä kuvataan hyvin sekä valaistuksella (valosuunnittelu Nadja Räikkä) että äänillä (musiikki ja äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä). Musiikilla luodaan klaustrofobista tunnelmaa, kun Virtanen ajautuu yhä pidemmälle tuntemattomalle maaperälle. Lavastuksen (Kati Lukka) ja projektioiden avulla lavalla siirrytään saumattomasti hetkessä huoneesta toiseen.

Kansallisteatteri on jo vuosia ollut edelläkävijä videorikasteiden (videosuunnittelu Timo Teräväinen) käytössä. Myös Dosenteissa ne tarjoavat hetkessä lisäinformaatiota ja myös huumoria.

Kommentoi »