Dmitri Medvedev on väärinymmärretty suurvallan johtaja – Mutta kumpi? Entinen vai tuleva?
Dmitri Medvedev on yksi monista Kremlin sisäpiiriläisistä, jotka kilpailevat presidentti Putinin huomiosta. Mitä tapahtuu, jos sodan jälkeen Putinille jääkin vain yksi tehtävä – valita seuraaja ja erota?
Kuva naapurimaastamme on synkkä. Enää ei ole liioiteltua sanoa, että uusi rautaesirippu on laskeutunut. Julma sota Ukrainassa nähdään yhä laajemmin vain Venäjän itsekkään politiikan jatkeena.
Mutta käsi ylös: kuka odotti, että Vladimir Putinia ( s. 1952) kovempi johtaja voisi olla Dmitri Medvedev (s. 1964).
Kun Medvedev syrjäytettiin pääministerin pallilta, ei häntä pantu kokonaan viralta vaan miestä odotti tehtävä Venäjän turvallisuusneuvoston apulaispääsihteerinä, KGB:n 1970-luvullla kouluttaman, todennäköisesti yhden maan merkittävimmän miehen, kokeneen Nikolai Patruševin (s. 1951) aisaparina.
Medvedev saattaa olla yksi lähihistoriamme väärimmin tulkittu suurvallan johtaja. Mutta kumpi – entinen vai tuleva – sitä on mahdotonta ennustaa.
Medvedev on koettanut peittää epävarmuuttaan niin tökerösti, että hänen on ajateltu olevan tahdoton ja vielä 56-vuotiaana tahditon asiainhoitaja ja vanhemman kiusaajan juoksupoika.
Mahtavan valtion johtajan pestin jättänyt Medvedev luopui vallasta helposti vuonna 2011, koska ei ollut koskaan valtaa varsinaisesti tavoitellutkaan.
Hän oli saanut arvonimen kantaakseen muutamaksi vuodeksi, ja pidentänyt "seuraajansa" virkakautta neljästä kuuteen vuoteen.
Hämmentävää on se, miten helposti huijaus meni läpi Venäjällä, jossa toisaalta on käytössä tärkeä propagandan väline, televisio, ja myöntyväinen valtiojohto ilman yhteiskuntaan vaikuttavaa kansalaiskeskustelua.
Elokuun puolivälissä Medvedev vieraili Ukrainalta miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa. Samaan aikaan kun amerikkalaisten rymistelyelokuvien tähti Steven Seagal (s. 1952) oli paikalla. Seagal on ollut venäjän kansalainen vuodesta 2016 alkaen.
Solovjev Live / YouTube
Venäjän propagandassa Seagalin kerrotaan tekevän dokumenttielokuvaa lännen karttamasta aiheesta, ja elokuvatähden osoittavan totuuden pommi-iskusta vankilaan, jossa pidettiin ukrainalaisia Azovin terästehtaalta vangittuja.
Tätä taustaa vasten on helpompi käsittää, että kun Medvedev elokuussa vieraili Venäjän ja Syyrian tunnustamissa mielikuvitustasavalloissa, hän piti näiden alueiden johtajille puheita Putinin puolesta.
Kyse oli merkittävän poliitikon vierailusta eikä mistään elämästä vieraantuneen, alkoholisoitumassa olevan kehäraakin ponnisteluista, vaan Venäjän ykkösketjuun kuuluvan johtajan virallinen esiintyminen uuden Venäjän alueella.
Venäjän valtion TV1:n ohjelmassa Medvedevin kanssa kuvissa esiintyy presidentin hallinnon ensimmäinen apulaisjohtaja Sergei Kirijenko, valtakunnansyyttäjä Igor Krasnov, vakavien rikosten tutkintakomitean päällikkö Aleksandr Bastrykin ja maan turvallisuuselimen FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov sekä sisä- ja rakennusministeri(en) Vladimir Kolokoltsev ja Irek Fayzullin.
Räyhäpopulistin paluu
Medvedev ei ole koskaan varsinaisesti kadonnut mihinkään, mutta kiinnostusta hän ei ole herättänyt vuosiin samalla tavalla kuin viime kuukausina.
Vielä vuonna 2011 Medvedev saattoi elätellä muutaman sekunnin voivansa jatkaa toiselle kaudelle, mutta tämä tyrmättiin välittömästi. Ei mitenkään tylysti, vaan antamalla Medvedeville maan valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän johtajan tehtävä ja pääministerin työ.
Useiden vuosien ajan elokuussa on saatu seurata lehtien palstoilla ja haastatteluissa, kuinka Medvedev todistaa presidenttinä komentaneensa joukot pelastamaan Georgiasta itsenäiseksi pyrkineitä osseetteja – Venäjän passia kantaneita asukkaita – joutumasta kansanmurhan kohteeksi.
BBC:n raportti aiheesta, YouTube
Tällä kertaa on ollut helmikuusta alkaen selvää, että Putin on henkilökohtaisesti vastuussa verilöylystä Ukrainassa.
Medvedevin puheet ovat maailman luokkaa: rajuimmillaan tämä esiintyy, kuten eristäytymisen tuntija, Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tai Venezuelan populisti johtaja Hugo Chavez, joka syyttää jatkuvasti sisäisistä vaikeuksista ulkoista vihollista.
Molemmat ovat varsin värikkäitä esiintyjiä, mutta heihin vertaamalla konkretisoituvat myös ne uhat, joita vallastaan kiinni pitävät itsevaltaiset johtajat aiheuttavat koko maailmalle.
Tähän kannattaa pysähtyä hetkeksi.
Uhkaavia puheita ydinkatastrofista
Medvedev kehotti pääministerinä ollessaan ihmisiä pärjäilemään pienillä eläkkeillään, ja nyt hän muistuttaa muuta Eurooppaa olemaan tarkkana, kun nämä syyttävät Venäjää leikkimisestä laajamittaisella ydintuholla.
"Mitä voin sanoa? Ei pidä unohtaa, että Euroopan Unionissa on myös ydinvoimaloita. Ja onnettomuuksia voi tapahtua sielläkin, Medvedev sanoi suunnaten viestinsä länsimaille, jotka ovat syyttäneet Venäjää ydinkatastrofin riskin luomisesta." – Iltalehti 12.8.2022
Muutamassa kuukaudessa Medvedevistä on sukeutunut maan nykyjohtajista eniten vastikään menehtyneen Vladimir Žirinovskin (1946–2022) kaltainen puhuja.
Molemmat ovat puoluejohtajia, ja kummallakin on epämääräinen maine: miesten julkiset puheet ovat törkeitä ja sovinistisia sanan populistista kansallismielisyyttä tarkoittavassa mielessä.
Ydinvoimalan katastrofilla uhkaaminen on Venäjän keino osoittaa, että sota voi vielä koventua. Uhka luonnolle ja ihmisille on ilmeinen. Terroristien valloittamista ydinvoimaloista kertovista elokuvista on tullut käytännössä totta.
Kohde ei ole vain Ukraina. Euroopan suurimman voimalan tuho olisi jotain ennen näkemätöntä.
Tšernobylin kaltaista onnettomuutta ei kuitenkaan odoteta. Voimala on suojatumpi. Vaikka kyse olisi paikallisesta onnettomuudesta, on vaikea sanoa mihin asti radioaktiivisuus tuulista riippuen ulottuisi. Tuhannet Ihmiset asuvat riskialueella.
BBC:n raportti aiheesta, YouTube
Sijaishallitsijan muodonmuutos
Muutamien edellisten kuukausien aikana on nähty se, miten Medvedev yrittää kiinnittää presidentin huomion itseensä. Hän käyttää sanastoa ja mielikuvia, jotka kielivät jälleen kerran omistautumisesta ja uskollisuudesta.
Medvedevin mahtipontiset eleet saattavat monista tuntua mielivaltaisilta ja sopimattomilta, mutta ne sijoittavat hänet uskollisista uskollisimpien joukkoon, kuten vuonna 2008.
Venäjän sisäpolitiikan tuntija Fjodor Lukjanov kirjoitti tilaamassani kolumnissa Uuteen Suomeen vuonna 2008 siitä, kuinka 42-vuotias presidentin kansliasta valittu mies toi toivoa Venäjälle.
"On vaikea sanoa, miten Dmitri Medvedevin ikä vaikuttaa hänen ulkopoliittiseen aktiivisuuteensa. Suomella on muuten tässä suhteessa erityistoiveita. Suomen uusi ulkoministeri on nimittäin kutakuinkin Venäjän uuden presidentin ikätoveri. Voi olla, että se auttaa maita ymmärtämään paremmin toisiaan.
Miten Medvedevin sukupolvi eroaa edeltäjistään, Vladimir Putinin ikätovereista?
Eräs tuttavani, joka on samoja ikiä kuin väistynyt presidentti, syntynyt vuonna 1952, sanoi kerran, että hänen sukupolvensa on ilkein Neuvostoliiton aikaisista. Kun se tuli tietoiseen ikään, toiveet hrushtshevilaisesta suojasäästä haihtuivat taivaan tuuliin." – Uusi Suomi 11.4.2008
Medvedevin tuntevat kaikki. Mutta nyt vuonna 2022 näemme toisen henkilön.
TNTV / YouTube – Medvedev: Entry of Sweden and Finland into NATO worsens the security situation in the Baltic region
Karjalassa vierailunsa yhteydessä Medvedev sanoi Venäjän ymmärtävän Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon johtuvan Yhdysvaltojen ja EU:n painostuksesta: Venäjä pysyy näkemyksissään, joista maan turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja kertoi miljoonalevikkiselle Argumenty i Fakty -lehdelle kesäkuussa:
"Meidän mielestämme Krim on osa Venäjää. Ikuisesti. Jokainen pyrkimys yrittää päästä käsiksi Krimiin on sodanjulistus maallemme. Ja jos Naton jäsenmaa näin toimii, on kyseessä konflikti koko Naton kanssa. Kolmas maailmansota. Täysi tuho."
Isänmaallisuuden uusi aalto
Medvedevin kanssa maan johtavan kansallismielisen julkisuudesta kilpailee useita henkilöitä, joista kannattaa mainita Sergei Kirijenko (s. 1962. Hän on median arvioiden mukaan varsin täydellinen kandidaatti: ultrapatriootti, joka puhuu maansa ja kansansa erityistehtävästä.
Unohtaa ei sovi myöskään parlamentin alahuoneen duuman puhemiestä Vjatšeslav Volodinia (s. 1964), joka on aina valmis antamaan taatusti lainattavia lausuntoja, kuten sellaisia, ettei ilman Putinia ole Venäjää.
Vaikka Kirijenkon ja Volodinin asemassa olevilla on hyvät mahdollisuudet vakuuttaa niin rivikansalaiset kuin monet Venäjän vaikutusvaltaiset ihmiset, on Medvedevin nostetta Venäjän poliittisessa maailmassa tarkasteltava hänen suhteessaan Putiniin.
Putin on sodan avainhenkilö. Päivä päivältä yhä enemmän menneisyyteensä tukeutuva. Näin arvioi toimittaja Andrei Pertsev Carnegie-tutkimuslaitoksen julkaisemassa artikkelissa.
Tästä on helppoa päätellä, että sodan jälkeen Putinille jää vain yksi tehtävä – valita seuraaja ja erota.
Kovin nopeisiin päätelmiin ei silti kannata hirttäytyä, sillä laajemmin ajatellen Putinin politiikkaan kuuluu halu palauttaa voimakas valtio, jota kutsuttiin Neuvostoliitoksi. Tämän muistavat vielä kaikki Venäjän nykyjohtoon mahdollisesti nousevat.
Medvedev kirittää monen muun näkyvän poliitikon tavoin Venäjän sisäpolitiikkaa. Syyskuussa järjestetään paikallisvaalit, ja siksi vallassa olevan puolueen piiristä kuuluu äänekkäitä lausuntoja.
Puutteita historian tuntemuksessa paikataan kouluttamalla uutta virkamieskuntaa, jota kannattelee uskollisuus.
Pakotteet kalvavat eristyvää
Putinin yritys tuhota Ukraina on osoittanut, että Venäjä ei koskaan vapautunut siitä, mikä se on ollut vuosisatoja: naapureilleen vihamielinen ja hanakka laajentumaan.
Taloudellinen katastrofi on väistämätön. Totuus kuuluu niiden suusta, jotka tietävät ja pysyvät Venäjällä, mutta ovat olosuhteiden pakosta hiljaa:
Der Spiegelin pitkäaikainen Moskovan kirjeenvaihtaja Christian Esch paketoi tuntemuksia fanaattisen johdon alla elävästä maasta ja sen ihmisistä.
"Putin on tehnyt niin suuren virheen, ettei hän voi koskaan myöntää sitä. Hän ottaa mieluummin myrkkyä", sanoo entinen korkea virkamies. Tältä kesti puolitoista kuukautta toipua Ukrainan hyökkäyksen aiheuttamasta shokista. – Heräsin joka aamu miettimään, oliko tämä edes totta." – Der Spiegel 16.8.2022
Luotettavia mielipidemittauksia ei tietenkään sodan aikana tehdä. Katukuvaan Moskovassa Ukraina ei ulotu.
Moscow Live, Gorky Park – perjantaitanssit: Lost in Moscow / YouTube
Eivätkä edes maan tärkeimpien tulonlähteiden öljyn, kaasun ja kullan tuottoisat markkinat ole tyystin kuivuneet.
Yhä ilmeisemmältä näyttää, että pakotteet vaikuttavat Venäjällä, eikä maa ole vahvempi ja omavaraisempi kuin koskaan.
"Venäjä on vaikeuksissa taloudellisesti, demografisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti", arvioi toimittaja Diane Francis ukrainalaislehdelle, Kiyv Postille kirjoittamassaan arvioissa synkästi: "Länsimaiden pakotteet sekä aivo- ja pääomavuoto murskaavat maan tulevaisuuden."
Venäjän kehityksen epäilijät ovat saaneet edellisen puolen vuoden aikana lisää pontta puheilleen siitä, ettei suurvalta-asemastaan kiinni pitävä Venäjä muutu.
Kuten toimittaja Mihail Fišman arvioi kolumnissaan Wilson Centerin sivuilla:
"Tänään, yli kolmekymmentä vuotta virallisen kaatumisensa jälkeen, pahan valtakunta levittää kuolemaa ja väkivaltaa viimeisissä tuskissaan. Putinin sota Ukrainan kanssa on jo muuttanut maailmanjärjestystä: länsi näkee nyt Putinin hallinnon ja Venäjän eksistentiaalisena vihollisena. Silmiemme edessä Venäjä ja venäläiset joutuvat ennennäkemättömään eristykseen."
Venäjä on tyrannia
Putinin sodan hyväksymistä ei muokkaa ainoastaan massiivinen propaganda, joka resonoi kansallisen tunteen ja suurvalta-aseman tunnustamisen halun kanssa, vaan myös sortotoimet, joita ei nähty neuvostoajan lopullakaan.
Aktivistit ja toisinajattelijat vangitaan. Kaikki protestoivat äänet vaimentuvat. Kyse on ollut suuresta valheesta ja silmänkääntötempusta, jossa on määrätietoisesti sumutettu ja maksettu eurooppalaisia toimimaan Venäjän etujen mukaisesti. Maan nykyjohdon epäluulot ovat kasvaneet vuosikymmeniä.
Yksi maan yksinvaltaisen johtajan tärkeimmistä syistä tuntea vihaa Ukrainaa ja Georgiaa kohtaan on se, että presidentit Viktor Juštšenko (s. 1954) ja Mihail Saakašvili (s.1967) onnistuivat nousemaan valtaan niin sanotuissa "oransseissa vallankumouksissa" omissa maissaan vuosina 2003–2004.
Näiden entisten neuvostotasavaltojen vallankumousten jälkimainingeissa Kreml oli paniikissa. Moskovassa pelästyttiin enimmäkseen perusteettomasti, että "vallankumouksen henki" leviäisi Venäjälle.
Poliittisen johdon tueksi liittyi myös osa mediaa, joiden kautta luotiin vahva näkemys siitä, että Kiovassa ja Tbilisissä vanha valta muuttui lännen järjestelmällisen painostuksen vuoksi
Muualla maailmassa on pystytty toimimaan toisin. Ihmiset luottavat mieluusti johtajaan joka lupaa hyvinvointia, vapauksistaan nauttivalle kelpaa hengähdystaukokin.
Venäläisen johtajan maailma pysyy samana, vaikka "pieni ja voittoisa sota" Ukrainassa on jo epäonnistunut.
Puolustustarvikkeiden myyntinäyttely sopii hyvin näyttäytymispaikaksi myös Medvedeville.
CGTV / YouTube
Toinen rintama - Neuvostoliitto
Venäjän lähihistoria ja Neuvostoliiton loppu lomittuvat. Edelliset vuosikymmenet on eletty maailmassa, jossa näyttää tapahtuvat paljon, mutta mikään ei ole totta.
Elokuussa 2022 Medvedev ilmoitti sosiaalisessa mediassa tiukasti, että Ukrainan lisäksi Venäjä valmistautuu kaappaamaan Georgian ja Kazakstanin. Myöhemmin postaukset poistettiin ja Medvedevin VK-tilin väitettiin tulleen kaapatuksi.
"Viestissä Medvedev kiisti Georgian valtion olemassaolon ja kutsui Kazakstania "keinotekoiseksi valtioksi". Moscow Timesin mukaan viestiä katsottiin 2 000 kertaa niiden kymmenen minuutin aikana, jona se oli VK:ssa." – Länsi-Savo 2.8.2022
On selvää, että nykyisen sotaa käyvän Venäjän johtajilta odotetaan tiukkoja lausuntoja niin kotimaisen yleisön parissa kuin varsinkin entisen Neuvostoliiton alueella asuvien, yleensä venäjänkielisten "ymmärtäjien" ja myötämieliseksi ostettujen poliitikkojen ja liike-elämän parissa.
Venäjää johtavat ovat olleet kaukana siitä, millaiseksi heitä on kuvailtu ja miten heidät on koettu.
Vanhemmat Venäjän seuraajat muistavat iskulauseet 1980-luvun puolivälistä: uskorenie - nopeuttaminen ja perestroika Mihail Gorbatšovin (s. 1931) aikana; Boris Jeltsinin (1931–2007) toinen kausi päättyi vielä demokratisoitumiskehityksen nimissä ja Putinin kausi edeltäjänsä työn jatkajana. Medvedevin aikaa ajateltiin sen kestäessä modernisaationa.
Kapeasti käsitettynä Venäjän uudistukset pysähtyvät kuin seinään.
Dožd-kanavan entinen päätoimittaja Mihail Zygar kirjoitti mainion kirjan Venäjän nykypolitiikan lyhyestä historiasta ja keskeisistä hahmoista. Tv-toimittaja muistelee ihmetelleensä Medvedeviä siitä, että tämä kysyi vilpittömästi haastattelun tekijältä sitä, millainen kravatti on paras vai pitäisikö jättää kokonaan asusta pois.
Medvedev koetti kovin, päättelee Zygar kirjassaan. Olen kirjoittanut teoksesta arviooni vuonna 2016:
Kirjan pääluvuissa esiintyvät, paitsi henkilökohtaiset ystävät, myös maan turvallisuusneuvosto ja elinkeinoelämän ihmiset. Yllättävää on sekin, että Putin ei salli keskustelua päätöksistään. Meidän suomalaisten hyvin tuntemat Suomen kansalaiset – Rotenbergin veljekset ja Gennadi Timtšenko – rikastuvat öljyn ja kaasukaupan, raaka-aineiden viennin ja putkistojen valmistuksen avulla, mutta he sen enempää kuin muutkaan liikemiehet eivät ole Zygarin mukaan saaneet paljoakaan valtaa ulkopoliittisissa asioissa.
Kiinnostavaa on sekin, että väliajaksi ja kansan hämäämiseksi presidentiksi valitun Dmitri Medvedevin kausi olisi saattanut yksinkertaistaen ajateltuna jatkua, jos hän ei olisi osoittanut sellaista kiinnostusta tehtävässään pysymisessä kuin osoitti.
Yksi hämmentävä tekijä oli se, että Medvedevin julkisuuskuva oli ristiriitainen: Jos Putin ihaili George W. Bushia, Medvedevistä alettiin presidenttinä muokata Barack Obamaa: hänelle avattiin videoblogi ja Twitter-tili. Facebook-imagoon sopivat myös iPhone ja iPad.
”Jos lukee tarkkaan niin Medvedevin ensimmäinen esiintyminen oli vielä paradoksaalisempi kuin maailman lehdistö huomasi. Tekstillä oli suuri määrä kirjoittajia. Perusjuoksutuksia keksivät (rinnakkain ja joskus toisistaan riippumatta) sekä Dmitri Medvedev että Vladimir Putin ja uuden presidentin molemmat ideologit Vladislav Surkov (1964) ja Natalia Timakova (s.1975).” – Ote Mihail Zygarin kirjasta Putinin sisäpiiri (suomennos Jukka Mallinen)
Surkov ja Timakova ovat molemmat jo siirtyneet Kremlistä muihin töihin.
Putinin ikätoverit, kenraalit Patrušev ja Sergei Ivanov jatkavat edelleen, ja he jakavat Putinin näkemykset politiikasta sekä siitä, että Venäjää vastaan on hyökätty. Sen on puolustauduttava Yhdysvaltoja vastaan.
Suomessa Medvedev on huomattu. Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämänprofessori ja sotatieteen tohtori Jarno Limnéll arvioi, että uhkailu kovenee entisestään.
Limnéll sanoo, että Medvedevin ja muiden Kremlin edustajien puheiden tarkoitus on luoda pelkoa ja tuoda omaa valheellista narratiivia esille.
"Limnéllin mukaan tämä on keskeinen osa Venäjän ulkopolitiikkaa ja sitä kannattaa kuulostella kriittisellä korvalla. Toisaalta on hyvä tietää, mistä itärajan toisella puolella uutisoidaan ja mitä poliitikot siellä sanovat, mutta heidän sanomisiaan ei kannata ottaa täytenä totena.
Tällaiset ulostulot kuvaavat sitä turhautuneisuutta, jota nykytilanne herättää Venäjän johdossa, hän sanoo ja viittaa Ukrainan sodan hitaaseen etenemiseen ja Venäjän takaiskuihin." – Iltalehti 14.8.2022
