Data-analyysi paljastaa: Onko HJK:n pelaaminen kehittynyt valmentajanvaihdoksen seurauksena?
Veikkausliigassa on totuttu siihen, että ratkaisu heikkoon tuloskuntoon löytyy valmentajanvaihdoksesta. Jos haluaa ymmärtää todellista suoriutumista, kannattaa vilkaista maaleja ja pisteitä syvemmälle. Aitio tarkastelee HJK:n muutosta peilaamalla nykyisen päävalmentaja Toni Korkeakunnaksen aikaa kauden alkuun.
Helsingin Jalkapalloklubi on suomalaisen jalkapallon menestynein seura, jonka oletettiin kaudella 2024 dominoivan kotimaista liigaa ja menestyvän europeleissä entistä paremmin. Joukkue oli vahvistunut siirtomarkkinoilla toteuttaakseen seuran asettamaa strategiaa nousta Skandinaaviseksi huippuseuraksi.
Kauteen lähdettiin suurin odotuksin, joskin valmentajalisenssisotkun värittämänä Ossi Virran toimiessa nimettynä päävalmentajana ja Ferran Sibilan johtaessa pelillistä prosessia. Kausi alkoi kuitenkin takellellen ja peli näytti sekavalta. Valmennustiimi yritti löytää toimivaa pelitapaa, mutta yrityksistä huolimatta pelissä näkyi paljon puutteita, vaikka ajoittain myös hyviä hetkiä. Joukkueen puolustus oli haavoittuvainen ja hyökkäys oli tehotonta. Sarjan alkupuolella tuli monta turhauttavaa pistemenetystä. Vaikka yksittäisissä peleissä nähtiin väläyksiä joukkueen potentiaalista, tasaisuus ja varmuus puuttuivat täysin. Joukkue ei koskaan löytänyt omaa identiteettiään.
Kun tilanne alkoi näyttää huolestuttavalta, seurajohto päätti reagoida. Ratkaisuna oli edelliskaudelta tuttu valmentajanvaihdos kesken kauden.
Tällä kerralla vielä edellistä aikaisemmassa vaiheessa kautta. Ferran Sibila sai lähteä yhdessä palkkaamisestaan vastanneen urheilutoimenjohtaja Vesa Mäen kanssa toukokuussa. Tilalle palkattiin Toni Korkeakunnas seuraavan kauteen jatkuvalla sopimuksella. Ossi Virta jatkoi tiimissä, mutta siirrettiin katsomovalmentajaksi. Sibilan tiimistä Óscar Rodríguez jatkoi apuvalmentajana ja lajivalmennustiimiin liittyi Mikael Forssell loppukaudeksi mukaan.
Pelaajiston osalta HJK:lla on käytössään kotimaisen sarjan parhaat yksilöt ja joukkue vahvistui kesän siirtoikkunassa vielä uusien valmentajien valitsemalla poikkeuksellisen laajalla laatupelaajien joukolla.
Valmentajanvaihdoksen toteutuessa HJK majaili sarjassa viidentenä kahdeksan ottelua pelanneena – yhden ottelun enemmän kuin useimmat muut joukkueet. Se oli sarjakärjessä ollutta Vaasan Palloseuraa neljä pistettä jäljessä ja Kuopion Palloseuraa pisteen jäljessä. Otteluita Korkeakunnaksen tiimin alaisuudessa on tullut 11, eli jo kolme enemmän kuin Sibilan tiimi ehti yrittää peliä kehittää – toki kauteen valmistavan jakson puute vaikuttaa vertailuun. HJK on sarjassa toisena – edelleen yhden ottelun muita kärjessä olevia seuroja enemmän pelanneena. Ainoana seurana HJK:n yläpuolella on KuPS. Europelit alkoivat takkuillen HJK:n pudotessa Mestarien liigan karsintojen avauskierroksella, mutta HJK karsii vielä Konferenssiliigaan. Tässä analyysissä on huomioitu vain kotimaan sarjassa kertyneet tilastot.
Menneinä aikoina jalkapallon analyysi on keskittynyt pitkälti muutamaan yksinkertaiseen tilastoon: tehtyihin maaleihin, päästettyihin maaleihin ja pisteisiin. Nämä ovat olleet perusmittarit, joilla on arvioitu joukkueiden suorituksia. Vaikka nämä tilastot ovat edelleen tärkeitä, ne tarjoavat vain pintaraapaisun siihen, mitä otteluissa tapahtuu. Aloitetaan HJK:n suorituksen analysointi näiden muuttujien arvoista ennen ja jälkeen valmentajanvaihdoksen.
Ottelutulokset ratkaisevien muuttujien valossa katsottuna HJK:n tulokset ovat parantuneet valmentajanvaihdoksen jälkeen. Sibilan alaisuudessa tehtiin keskimäärin 1,63 maalia ottelussa, kun taas Korkeakunnaksen alaisuudessa 1,91. Maaleja on siis ottelua kohti syntynyt enemmän. Vastaavasti päästetyt maalit ovat vähentyneet 1,25:stä 0,91:een. Koska jalkapallossa maalit ratkaisevat, on näiden seurauksena ottelua kohti kertynyt keskimäärin tasan kaksi pistettä, mikä on enemmän kuin Sibilan jakson puolitoista pistettä.
Suoraviivainen tapa analysoida riitti pitkään, mutta se jättää huomioimatta monia asioita. Viime vuosina jalkapalloanalyysi on siirtynyt uudelle tasolle maaliodottamien (xG, expected goals) ja siitä kehitettyjen muuttujien laskemisen ansiosta. Tehtyjen ja päästettyjen maalien määrä ratkaisee lopputuloksen, mutta se ei kerro mitään siitä, kuinka todennäköinen tulos oli.
Jalkapallon kaltaisessa vähämaalisessa pelissä pienet asiat ratkaisevat pelejä suuntaan ja toiseen. Sattuman merkitys siis korostuu, mitä vastaan maaliodottamien laskeminen yrittää taistella mittaamalla maalinteon todennäköisyyttä tietyssä tilanteessa. Tilanteesta voidaan huomioida esimerkiksi laukauksen lähtöetäisyys, laukaisukulma, syötön laatu ja mahdollisesti myös muiden pelaajien sijoittuminen. Tämän avulla päästään hieman syvemmälle joukkueen pelaamiseen, vaikka tunnettuja puutteita tässäkin menetelmässä on.
Vastaavasti pisteodottama (xPTS, expected points) on maaliodottamien avulla laskettu arvo sille, paljonko pisteitä joukkue olisi saavuttanut, jos toteutuneet maalit olisivat noudattaneet maaliodottamien laskennallisia todennäköisyyksiä ilman sattuman vaikutusta. Tämän pitäisi auttaa siis arvioimaan, ovatko joukkueen tulokset vastanneet sen peliesityksiä.
Nämä uudemmat mittarit eivät anna yhtä valoisaa kuvaa HJK:n pelaamisen kehittymisestä kuin pelkät maalit ja pisteet. Sibilan jaksolla HJK:n maaliodottama oli 1,71 maalia ottelussa, kun Korkeakunnaksen aikana se on pudonnut 1,09:ään. Vastustajan maaliodottama HJK:ta vastaan on Korkeakunnaksen kaudella kehittynyt hivenen arvosta 1,02 arvoon 0,98, mutta näiden yheistuloksena pisteodottama on heikentynyt 1,82 pisteestä 1,77 pisteeseen.
Huomioitavaa on, että Sibilan jaksolla kaikki todelliset arvot olivat heikompia kuin niiden todennäköisyyksiin perustuvat arvot, kun taas Korkeakunnaksen jaksolla kaikki toteutuneet arvot ovat merkittävästi parempia kuin odotusarvot.
Mitä tästä sitten voidaan päätellä? Oman ymmärrykseni mukaan vaihtoehtoja on kolme:
Todennäköisyyksiin perustuva laskentamalli ei toimi.
Korkeakunnaksen joukkueella käy tuuri.
Korkeakunnaksen joukkue tekee jotain, mikä parantaa maalien tekemistä ja estämistä suhteessa mallin avulla laskettuihin todennäköisyyksiin.
Jos kuitenkin uskotaan tähän kansainvälisessä jalkapallomaailmassa yleisesti parhaaksi tämän hetken tietämykseksi hyväksyttyyn malliin ja jätetään tuurin arviointi fanikatsomoihin, niin voidaanko löytää jotain, minkä perusteella ylisuorittamista odottamia vastaan voidaan arvioida?
Ainakin voidaan porautua keskiarvoja syvemmälle ja tarkastella maaliodottamien toteutumista ottelukohtaisesti. Tämän tarkastelun tuloksena voidaan havaita, että sekä parhaimmat (korkea oma maaliodottama ja matala vastustajan maaliodottama, oikea yläkulma kuvaajassa), että huonoimmat odotusarvot (matala oma maaliodottama ja korkea vastustajan maaliodottama, vasen alakulma kuvaajassa) ovat tapahtuneet Sibilan valmennusjaksolla.
Suuri osa Korkeakunnaksen valmennuskauden tuloksista sijoittuu huomattavan lähelle viivaa, jolla sekä oma että vastustajan maaliodottama ovat samansuuruiset.
Voisi siis ehkä todeta, että Korkeakunnas on onnistunut vakiinnuttamaan HJK:n suorittamista tasaisemmaksi suhteessa vastustajaan, sekä voittamaan näistä tasaisista otteluista suurimman osan. Toisaalta vaihtelua maaliodottamissa on paljon otteluiden välillä, vaikka molempien joukkueiden maaliodottama pysyvätkin lähellä toisiaan.
On myös niin, että Sibilan jaksolla oli kahdeksassa ottelussa viisi ottelua, joissa HJK oli maaliodottamien valossa vastustajaa selkeästi parempi – enemmän kuin Korkeakunnaksen 11 ottelussa on ollut.
Vastaavasti HJK oli parissa ottelussa myös selkeästi vastustajaa heikompi maaliodottamien valossa, mitä ei ole Korkeakunnaksen aikana tapahtunut. Jos ottaa huomioon HJK:n pelaajamateriaalin laadun, tai jopa ylivertaisuuden, voisi olettaa, että suurin osa HJK:n otteluista löytyisi alueelta, jossa oma maaliodottama on selvästi korkeampi kuin vastustajalla.
Syystä tai toisesta näin ei kuitenkaan ole.
Vaikka maaliodottamat auttavat arvioimaan tuloksia vähentäen sattuman merkitystä, ne eivät juurikaan kuvasta tapaa, jolla joukkue pelaa. Nykyaikaiset jalkapallojoukkueet perustavat toimintansa pelaamisen periaatteisiin sekä seuraavat kehittymistään näistä johdettujen avainmittareiden avulla.
Monet periaatteista ovat joukkueiden välillä yleisiä, mutta tarkempia asetettuja tavoitteita on mahdotonta joukkueen ulkopuolisen tietää. Syvempi pelillinen analyysi ei ole mahdollista tietämättä joukkueen pelitavalle asetettuja tavoitteita, mutta joitakin havaintoja pelitavan muutoksesta saadaan asettamalla ottelut järjestykseen tiettyjen tunnetusti peliä hyvin kuvaavien muuttujien mukaisesti.
Kuvaajan perusteella näyttäisi siltä, että Sibilan joukkueen suoritukset boksiin etenemisen ja vastustajan boksiin päästämisen suhteen vaihtelivat paljon, kun taas Korkeakunnaksen joukkueella suoritukset ovat tasapaksumpia. Kuvaajan perusteella näyttäisi myös siltä, että valmentajanvaihdoksen jälkeen joukkue on alkanut laukoa keskimäärin kauempaa ja laukaustilanteiden keskimääräinen laatu näyttää heikentyneen.
Tätä mittaria käytetään yleisesti maalintekopaikan laadun kuvaamiseen. Suurin osa uuden valmentajan aikakaudella pelatuista otteluista on ollut kaksinkamppailujen voittamisen osalta parempia kuin ennen valmentajanvaihdosta, ja prässikin vaikuttaisi hivenen aggressiivisemmalta. Vastustajan maalin lähellä saatujen riistojen määrään prässi ei kuitenkaan näyttäisi vaikuttavan kovin tehokkaasti.
Pelitavasta ja sen kehittämisestä Korkeakunnas on puhunut ainakin Tuukka Ikkeläjärven haastattelussa, jossa hän mainitsi tilan täyttämisen oikein rakenteiden, konseptien ja prinsiippien avulla, sekä korosti etujen luomista hyökkäyspelaamisessa. Peliä edistäviä syöttöjä Korkeakunnaksen joukkue näyttäisikin antavan kohtalaisen paljon. Johtuuko tämä Korkeakunnaksen mainitsemasta asioista - sitä on vaikea sanoa porautumatta erittäin syvälle joukkueen pelitapaan pelin eri vaiheissa.
HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti korosti MTV Urheilun Juhana Nymanin haastattelussa valmentajanvaihdokseen liittyen ison kuvan katsomista, pitkän aikajakson tarkkailua ja pelisuoritusten takana olevan datan merkitystä. Toisaalta mainittiin myös kovempaa ja fyysisemmin treenaaminen sekä vaatimustason nosto, sillä Riihilahden mukaan nämä eivät olleet alkukaudesta riittävällä tasolla. Haastattelusta käy ilmi, että valmentajavaihdoksen yhteydessä on nähty datassa huolestuttavia merkkejä, mutta Riihilahden kommenttien perusteella muutoksia on jo näkyvissä. Riihilahden mukaan HJK on valmentajanvaihdoksen myötä pääsemässä lähemmäs sellaista pelaamisen tapaa, jota kohti se haluaakin mennä. Kovin konkreettisia asioita halutusta pelillisestä identiteetistä haastattelusta on vaikea löytää, jos sellaiseksi ei lasketa ”pelaajien välistä synkroniaa” ja ”oikeanlaisia muodostelmia”. Riihilahti kuitenkin korosti, että haluttu tapa harjoitella ja pelata eroaa merkittävästi siitä suunnasta, minne Sibilan aikakausi oli peliä viemässä. T
ässä kohtaa on pakko todeta, että ainakaan maaliodottamiin HJK:n tapa tulkita pelin edistymistä ei näytä perustuvan, jos kerran johtopäätökseen pelin edistymisestä on päädytty. Myöskään muut yleisesti käytössä olevat mittarit eivät anna sellaista kuvaa, että peli olisi yksikäsitteisesti parantumassa.
Korkeakunnaksen ryhmän pelillistä esitystä kritisoitiin kaudella 2023 esimerkiksi Joel Perovuon toimesta uuden valmennustiimin korvattua Toni Koskelan heinäkuussa 2023. Tulosta kuitenkin silloinkin syntyi. Mistä siis johtuu, että Korkeakunnaksen joukkue ylisuorittaa toistuvasti suhteessa tilastollisesti laskettuihin odotusarvoihin, jotka perustuvat valtavaan massaan oikeita jalkapallotilanteita?
Kuten alla oleva kuvaaja osoittaa, eivät HJK:n tulokset ole erityisen hyvin noudattaneet pisteodottamaa kummankaan valmentajan aikakaudella. Erityisesti pistää silmään kuinka heikoilla pisteodottamilla HJK on pystynyt napsimaan voittoja vastustajistaan erityisesti Korkeakunnaksen aikana, mutta myös kerran Sibilan aikana.
Loppukauden ja kenties seuraavan kaudenkin suureksi kysymykseksi näyttäisi muodostuvan se, voiko HJK jatkaa todennäköisyyksien kumoamista kerrasta toiseen. Onko HJK siis oikeasti löytänyt keinon pitää ottelut tasaisena, mutta lopulta kuitenkin ottaa kolme pistettä mukaansa?
Vaikka maaliodottamiin perustuvat analyysimenetelmät ovat mullistaneet jalkapalloa, on tärkeää ymmärtää, että nämä mittarit ovat vain osa kokonaiskuvaa. Ne tarjoavat arvokasta tietoa, mutta ne eivät yksinään riitä kattavaan analyysiin. Pelissä on paljon tekijöitä, joita tilastot eivät ainakaan vielä pysty täysin kuvaamaan, kuten pelaajien taktiset roolit ja yksilölliset suoritukset. On myös tärkeää muistaa, että jalkapallo on joukkuelaji, jossa yhteispeli ja joukkueen vahvuus ovat keskeisessä asemassa.
Veikkausliigan kausi 2024 muistuttaa taas kerran siitä, kuinka haasteellista jalkapallo voi olla jopa menestyneimmille seuroille. Pienetkin tekijät voivat vaikuttaa suuresti lopputulokseen.
Vaikeudet kentällä ja valmentajanvaihdoksen tuomat muutokset ovat osa jalkapallon dynamiikkaa. Valmentajien nopeaa erottamista Veikkausliigassa on viime vuonna pohdittu yleisesti esimerkiksi Jussi Vainikan ja Samuli Niemi-Hukkalan toimesta sekä tällä kaudella erityisesti AC Ouluun liittyen Jukka Röngän tekstissä.
Aika näyttää tuleeko loppukaudesta vielä lisää pohdittavaa.
Kirjoittaja on urheiluteknologiayrittäjä, data- ja videoanalyytikko, jalkapallo- ja futsalvalmentaja, scoutti sekä vapaa jalkapallotutkija, jolla on 20 vuoden työkokemus ohjelmistojen kehittämisestä. Luki pikkupoikana Futarin kannesta kanteen ja tilasi World Soccer -lehteä jo ennen kuin oppi kunnolla lukemaan englantia.
