Daniel O’Shaughnessy eli jalkapallounelmaansa Huuhkajissa ja Saksan kentillä, kunnes loukkaantumishelvetti muuttui painajaismaiseksi

Daniel O’Shaughnessyn ura oli vuonna 2021 nousukiidossa. O’Shaughnessy nousi päävalmentaja Markku Kanervan luotsaamien Huuhkajien avauskokoonpanossa puolustuksessa johtohahmon rooliin ja voitti HJK:ssa Suomen mestaruuden. Kauden jälkeen O’Shaughnessy siirtyi Saksan 2. Bundesliigaan Karlsruheen ja otsikoihin nousi esimerkiksi hänen yli 20 metristä täräyttämä yläkulmaan uponnut maalinsa helmikuussa vuonna 2022.

O’Shaughnessy oli jalkapallouransa huipulla, mutta pian alkoivat ikävät käänteet.

Kesäkuussa 2022 Kansojen liigassa Suomen ja Romanian välisessä ottelussa O’Shaughnessy jouduttiin taluttamaan kentältä pois. Jalka ei kestänyt painoa.

Myöhemmin kuvauksissa selvisi, että pohjeluusta oli löytynyt murtuma. Kuntoutuksessa tuli takapakkeja ja samalla riihimäkeläislähtöistä puolustajaa alkoi kiusaamaan myös lonkkavaivat.

O’Shaughnessy joutui leikkauttamaan lonkkansa ja kuntoutuksen ennusteeksi lätkäistiin tyly arvio: Edessä olisi 6-9 kuukautta kuntoutusta. Toipumiseen meni kuitenkin lopulta 12 kuukautta.

Lopulta heinäkuun alussa O’Shaughnessyn tiedotettiin siirtyvän HJK:n riveihin, jossa hän alkoi toiveikkaasti lähestymään pelikuntoa.

Hän oli mukana jo HJK:n 3–0-tappioon päättyneessä Ilves-ottelussa täpötäydellä Tammelan stadionilla penkillä ja ehti haistella tunnelmia.

Seuraavissa harjoituksissa O’Shaughnessy vastaanotti tavanomaisen taklauksen, joita tämän mukaan harjoituksissa tulee yleensä useita. Tällä kertaa O’Shaughnessy vain sattui kaatumaan huonossa asennossa huonoin seurauksin.

Selvisi, että O’Shaughnessy solisluu oli murtunut – ja tiistaina hän kävi leikkauksessa samana päivänä, kun HJK hävisi Mestareiden liigan karsintojen avauskierroksella liettualaiselle FK Panevezysille 3–0. Nyt O’Shaughnessyn paluu siirtyy jälleen kuudella viikolla.

Se oli jälleen yksi iso takaisku monien takaiskujen joukossa. Varsinkin, kun O’Shaughnessyn edellisestä virallisesta ottelusta on kulunut jo kaksi vuotta.

– Ilves-peli oli meiltä heikompi peli, mutta kun pääsin jo aistimaan tunnelmaa penkillä asti, oli hyvä fiilis, että nyt ollaan jo lähellä päästä kentälle. Seuraavana päivänä kävi kuten kävi, O’Shaughnessy avaa.

O’Shaughnessylla ei ole vaikeuksia myöntää, että jatkuvat takapakit vammojen ja kuntoutuksen kanssa ovat syöneet häntä syvältä. Välillä uskokin on ollut koetuksella.

– Jalkapalloilijana ei tietenkään koskaan ole ollut helppoa olla pelaamatta. Sitä varten tätä tehdään. Nyt pitkään aikaan ei ole voinut täysipainoisesti pelata. Se on harmillista, sillä 2021 oli todella hieno jalkapalloilullisesti ja toive oli, että samanlaisia vuosia olisi edessä jatkossakin, O’Shaughnessy avaa.

– Tuli mietittyä, että tässä iässä pitäisi pelata uran parasta jalkapalloani urani huipulla, mutta kun loukkaantumiset estävät sen, ei se ole helppoa. Sellaista elämä kuitenkin on ja takapakeista täytyy löytää tie pystyyn ja yrittää silti pysyä positiivisena.

O’Shaughnessy myöntää, että synkimpinä hetkinä mieli alkoi jo vaeltaa uran jälkeisissä asioissa ensimmäistä kertaa vaikka pelivuosia pitäisi olla huipputasolla vielä useampia jäljellä.

– Tällainen kierre pistää miettimään, että jalkapallo ei ole ikuista. Elämää on kuitenkin paljon vielä jäljellä – toivottavasti 50 tai jopa 70 vuotta. Se panee pohtimaan prioriteetteja tärkeysjärjestykseen loppuelämää silmällä pitäen.

Harva tekijä muuttaa elämässä prioriteetteja yhtä paljon kuin lapsen syntymä. Niin kävi myös O’Shaughnessylle, jolle syntyi ensimmäinen lapsi joulukuussa.

– Vaimoni on englantilainen ja mietimme tarkkaan missä haluamme asettua aloillemme. Pohdimme työmahdollisuuksiakin, että haluanko vielä yrittää jalkapallon parissa vai olisiko jo jonkin muun aika. Mitä enemmän loukkaantumisia tulee, alkaa myös miettiä, ettei kroppaa halua tuhota niin paljon, että se vaikuttaisi jo normaaliin arkeen. Sellaisiakin asioita kävi mielessä.

O’Shaughnessy ja hänen vaimonsa päättivät kuitenkin, että jalkapallolle haluttiin vielä antaa mahdollisuus. Päätöksen vaikeuden ymmärtää, sillä kahden vuoden yhtäjaksoinen kuntouttaminen ei ole helppoa. Kun pelaaja loukkaantuu, haasteellisinta on usein eristäytyminen muusta joukkueesta.

– Jalkapallo on joukkueurheilua, mutta kuntoutuminen on yksilöurheilua. Kun pelaa, tottuu siihen, että saa energiaa joukkuetovereista kentällä. Kun käy yksin kuntosalilla, motivaatio pitää kaivaa pienistä asioista – kuten välitavoitteista. Ilman niitä aika käy pitkäksi ja päätepistettä on vaikeaa nähdä, O’Shaughnessy kuvailee.

O’Shaughnessy kuvaa tilannetta erakoitumiseksi joukkuearjesta.

– Saksassa on sellainen systeemi, että kun on ollut loukkaantuneena kuusi viikkoa, vakuutus siirtyy kattamaan palkat. Treenimahdollisuuksiakaan seura ei enää hoida ja ajautuu täysin erilleen joukkuetoiminnasta. Pääsin onneksi kuntouttamaan Suomeen muutamaksi kuukaudeksi ja se helpotti. Motivaation ylläpitäminen on koetuksella, vaikka olen urallani aina tottunut antamaan kaikkeni ja jopa vähän ylimääräistä.

HJK:hon siirtymisessä häntä harmittaa, että ei ole vielä voinut päästä pelikentälle notkahduksen kokeneessa joukkueessa.

– Pitkän loukkaantumisen jälkeen halusin kokea ilon tunteen, jonka vain pelaamalla saa. Päädyimme HJK:n kanssa keskustelemaan ja olin iloinen, että pääsimme sopimukseen. Tarkoitus on päästä hyvään iskuun ja auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon loppukaudella.

Parin vuoden poissaolosta huolimatta O’Shaughnessy uskoo, että oma taso on mahdollista vielä saavuttaa takaisin, kunhan hän saa alle paljon peliminuutteja ja säilyy terveenä.

– Nyt tärkeintä on päästä pelaamaan. Pari vuotta olla peleistä sivussa on pitkä aika. Välitavoitteena haluan tietysti omalta osaltani auttaa HJK:ta tavoitteessaan voittaa Suomen mestaruus. Kilpailussa olemme kuitenkin edelleen mukana, O’Shaughnessy ynnää.

Muitakin tavoitteita on.

– Niin kauan kuin jalkapalloa pelaan, maajoukkue on aina tavoitteena. Se on yksi asia, jonka haluaisin vielä urallani kokea. Tärkeintä on kuitenkin nyt päästä pelikuntoon ja näyttää, että pystyn nousemaan omalle tasolleni.