Chevrolet Master on vuoden 1938 amerikkalainen mestariteos, joka polkaisi vauhtia autoteollisuuden maailmanlaajuiseen muutokseen

Vuosina 1933–42 tuotannossa ollut Chevrolet Master ja sen hieman ylevämpi sisar Master Deluxe olivat viimeinen amerikkalainen automalli, jota vietiin ja kasattiin Japanissa ennen kuin maiden välit kiristyivät ennen toista maailmansotaa.

Chevroletit vietiin osina Japaniin, missä ne kasattiin General Motorsin Osakaan huhtikuussa 1927 avaamalla tehtaalla. Chevyjen lisäksi tehtaalla koottiin myös Buickeja, Oldsmobileja ja Pontiaceja. Nuoremmille kerrottakoon, että molemmat jälkimmäiset olivat aikoinaan osa GM:n perinteikästä merkkiperhettä.

Ford oli avannut oman tehtaansa Japaniin jo aikaisemmin, maaliskuussa 1925, Tokion kupeeseen Yokohamaan. Yhdessä Ford ja GM dominoivat Japanin automarkkinoita 1930-luvulla niiden yhteisen markkinaosuuden ollessa noin 95 prosenttia. GM:n markkinaosuus oli reilut 40 prosenttia.

Japanilaisilla oli kuitenkin suuremmat suunnitelmat kuin olla vain osa ulkomaisten firmojen myynnin kasvattamisen strategiaa.

Niinpä japanilaiset Toyotan johdolla purkivat osiksi sekä Chevrolet Masterin että Chryslerin valmistaman DeSoto Airflown, ja tekivät niiden pohjalta suunnitelmat oman automallinsa valmistamiseksi. Toki myös Fordin mallit oli käyty läpi perusteellisesti.

Näiden purkutöiden ja analyysien seurauksena syntyi ensin viisi kappaletta Toyota A1 -prototyyppejä, joiden pohjalta valmistui lopulta Toyota AA, Toyotan ensimmäinen henkilöauto. Se tuli myyntiin vuonna 1936 ollen hieman Chevroletia edullisempi.

Chevrolet Masterin rooli osana japanilaisten isompaa suunnitelmaa ja myöhäisempää menestystarinaa on luonnollisesti erittäin kiinnostavaa autoihin liittyvää historiaa.

1930-luku ei ollut USA:ssakaan riemunkiljahdusten aikaa, vuoden 1929 pörssiromahdus oli ravistellut maata perinpohjin. Yrittäjyys kuuluu kuitenkin amerikkalaisuuteen yhtä vahvasti kuin omenapiirakka ja Letukka. Yritteliäät bisnesmiehet ajoivat ympäri maata etsien ja luoden uusia bisneksiä.

Tähän aikakauteen kuuluvat tämän Chevrolet Masterin tapaiset business coupét. Avoauto oli yhä halvin korimalli, mutta coupé tarjosi enemmän suojaa huonoa säätä vastaan. Lisäksi niissä oli kaupparatsun mukavampi ratsastaa kuin avolavalla, ja isoon tavaratilaan sai säilöttyä riittävästi kauppatavaraa. Etuistuimen takana oli vielä lisää säilytystilaa. Takapenkkiä ei näissä business coupéissa yleensä ollut. Perheautot olivat erikseen. Tavaratilan ja ohjaamon välissä oli joissain business coupé -malleissa jopa siirrettävä väliseinä, eli tarpeen vaatiessa kaupparatsu pystyi myös nukkumaan autossa. Automallista tuli nopeasti varsin suosittu USA:ssa.

Yksilö, johon nyt tutustumme, on vuoden 1938 tuotantoa. Ja nätti. Mittasuhteiltaan hieman poikkeuksellinen: perä on hämmentävän pitkä. Kokonaisuus on kuitenkin linjakas, coupé on ehdottomasti Master-perhen kaunotar. Ja noita linjakkaita muotoja korostaa vielä jälkikäteen maalattu kermanvärinen kori. Auton alkuperäinen väritys oli harmaa.

Masteria valmistettiin vuonna 1938 kuutena eri korimallina, ja autojen hintahaarukka oli 650 ja 750 dollarin välillä.

Tämä Master on kunnostettu upeasti, mutta se ei ole aivan alkuperäisessä kuosissaan. Mutta kuten niin monen klassikon kohdalla, tarkoituksena on löytää siihen jossain vaiheessa alkuperäistä vastaavat osat.

Onneksi Master oli aikoinaan sen verran yleinen, että varaosia on melko helppo löytää yhä nykyäänkin. Pelkästään vuoden 1938 Chevrolet Master tuotanto oli hulppeat 162 430 autoa. Niistä coupé versioita oli lähes 40 000 kappaletta.

Tämä yksilö on myös siinä määrin ylellinen, että sen varusteista löytyy muun muassa jälkikäteen asennettu ilmastointilaite.

Sylintereiden määrä on aina ollut amerikkalaisille tärkeä, ja Masterissa niitä on kuusi. Tilavuutta legendaarisella Stoveboltin kuutoskoneella on 3,5 litraa, ja tehoa siitä luvataan 86 hevosvoimaa.

Ryyppy, kaasu ja avaimen kääntö. Moottori käynnistyy nätisti. Käytettävissä olevan tehon määrä ei kuulosta paljolta vajaat 1,4 tonnia painavaan autoon, mutta yllättävän hyvin jo noilla hevosvoimilla pysyy nykypäivän liikennerytmin mukana. Jotain moottorin suosiosta kertoo se, että se pysyi valmistuksessa vuoteen 1962 asti.

Stovelbolt oli käynyt vuonna 1937 läpi merkittävän uudistuksen, joten tässä autossa on toisen sukupolven moottori. Mikään teknologiaihme se ei silti ole.

Auton ohjaus on vauhtiin päästyä yllättävän kevyt, tehostinta siinä ei luonnollisestikaan ole. Ratti on iso ja ohutkehäinen. Tuntuma on – miten sen nyt nätisti sanoisi – etäinen. Tilannetta eivät paranna myöskään auton alla rullaavat turkkilaisvalmisteiset ja kevythyötyajoneuvoihin suunnitellut 16-tuumaiset vyörenkaat… Myös jarrut ovat tietenkin tehostamattomat, mutta tähän tottuu nopeasti. Tätä autoa ajaa kuski, eivät avustimet.

Vaihteita on kolme, ja niitä yritetään hämmentää kohdilleen erittäin pitkän vaihdekepin avulla. Moottorissa on tavallaan kivasti voimaa, mutta vääntökäyrä on niin tasainen, ettei urheilullista tunnelmaa pääse syntymään. Maksimikierrosluku on niinkin alhaalla kuin 4000 kierroksessa.

Välitykset ovat lisäksi sellaiset, että suurimman eli kolmosvaihteen voi ujuttaa silmään jo 30 km/h vauhdissa. Tavallaan Masteria voi ajaa siis hyvin amerikkalaisittain eli kuin automaattia, ainoastaan pysähdyttäessä on pakko ujuttaa ykkönen taas silmään.

Amerikkalaiset ovat luottaneet tunnetusti itsensä jo todistaneeseen, eli luotettavaan tekniikkaan. Uuden perään ei ole juostu yleensä ensimmäisinä. Tästä on osoituksena Masterin jäykkä akseli niin edessä kuin myös takana. Tästä johtuen tämä auto on ollut todennäköisesti alkujaan aivan tavallinen Master, Deluxe-merkit se on saanut vasta joskus myöhemmin. Deluxessa oli siirrytty jo vuonna 1937 erillisjousitukseen edessä.

Aikamatka Chevrolet Masterin ratin takana tuntuu hyvältä. Se edustaa myös korimallia, johon liittyy oma historiansa. Nykyisen nettishoppailun aikakaudella nuoremmasta sukupolvesta voi tuntua hassulta, että tavaroita myyvät kauppiaat ovat joskus kiertäneet ovelta ovelle myyden pölynimureita ja muuta kotiäitien arkea helpottavaa uutta teknologiaa.

Ja mitä tulee osittain Masterin inspiroimana syntyneeseen Toyota AA:han, niitä valmistui Japanissa vain reilut tuhat kappaletta. Tiettävästi ainoa jäljellä oleva yksilö on esillä Louwmanin automuseossa Hollannissa.

Se löytyi vuonna 2008 Venäjältä läheltä Vladivostokia, ja sitä oli muutettu vuosien saatossa melkoisesti – siinä oli mm. Gazin voimansiirto. AA oli ollut paikallisen maaviljelijäperheen käytössä toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Auto on nyt museossa esillä kunnostamattomana, eli kaikki ajan patina todella näkyy siinä.

Hienompi yksilö on puolestaan näytillä Toyotan automuseossa Japanissa Nagoyan lähellä, mutta tuo AA ei ole alkuperäinen vaan replika – toki niin alkuperäiseksi rakennettu kuin vain mahdollista.