1980-luvulla suomalaiset halusivat kokeilla, lähteekö Caronin ihosta väriä – ”Täällä on tapahtunut ihmeitä 40 vuodessa”

Kun Caron Wuotilan kanssa ottaa puheeksi ompelun, häneen kirjaimellisesti syttyvät valot. Rakkaus lajiin saa silmät tuikkimaan, ja hän kertoo innoissaan kangaskauppojen alelaariostoksista ja ompelun lumosta.

– Kun matkustamme mieheni Petrin kanssa, haluan aina ensimmäiseksi etsiä kaupungin kangaskaupat. Täällä Suomessa tarkoitukseni on usein mennä vain katselemaan, mutta miten voisin vastustaa edullisia löytöjä?

Hän oppi ompelemaan taidokkaasti jo lapsena. Syntyjään brittiläinen Caron varttui Manchesterin lähellä Boltonissa, jossa hänen jamaikalaislähtöinen äitinsä työskenteli kotiompelijana. Yksinhuoltaja­äidillä oli huollettavanaan kuusi lasta, ja välillä Caron auttoi häntä töissä.

Harrastus jäi aikuisiällä vuosiksi muiden kiireiden jalkoihin, mutta nyt Caron istuu ompelukoneen ääreen kotonaan Helsingin Lauttasaaressa lähes joka ilta. Hän viihtyy kankaiden, neulojen ja lankojen parissa usein tuntikausia.

– Ompelu rentouttaa minua, ja unohdan silloin kaikki maailman asiat. Ompelu on terapiani. Ostan hyvin harvoin vaatteita kaupasta, koska voin tehdä itse lähes kaiken hameista housuihin ja mekoista takkeihin. Olen ommellut myös paitoja lahjaksi miehelleni ja pojilleni.

Ompeluinnostukseen on myös käytännöllinen syy. Koska Caron on pitkä nainen, hänen on aina ollut vaikea löytää sopivia vaatteita valmiina. Usein puseroiden hihat ja housujen lahkeet ovat liian lyhyet.

– Nyt saan tehtyä niin pitkät hihat ja lahkeet kuin lystään. Tiedän tarkasti, mikä vartalolleni sopii. Pidän paljon esimerkiksi haalareista ja pitkistä hameista. Minulla on valtavasti vaatteita, mutta ne eivät ole maksaneet paljon!

Tosin Caron myöntää, että taannoisella Milanon-­matkalla pienestä kangaskaupasta löytynyt hamekangas oli ”sikahintainen”. Hän on juuri ommellut siitä pitkän hameen. Hopeanhohtoisella pohjalla on abstrakteja mustia kuvioita.

Jokin aika sitten Caron ompeli hameen tarpeettomiksi jääneistä vaaleista pilkkuverhoista. Kun hänen sisarensa näki kuvan vaatteesta, tämä halusi samanlaisen. Onneksi jäljellä oli vielä toinen verho.

Caronin luomuksia ihaillaan ja häneltä kysellään, mistä niitä voisi ostaa. Hän ei kuitenkaan haluaisi ommella vaatteita tilauksesta.

– Silloin ompelemisesta katoaisi ilo, ja varmasti leipääntyisin, hän sanoo.

Caron tuli Suomeen parikymppisenä. Kuva on 1980-luvun puolivälistä.

Aviomies löytyi alle viikossa

Nuori ja seikkailunhaluinen Caron tuli Suomeen 22-vuotiaana, kun hän sai työpaikan hotelli Vaakunasta Helsingistä vuonna 1983. Työhön kuului levyjen soittamista legendaarisessa Sky Bar -yökerhossa ja vartti laulua joka tunti.

Vaikka Helsinki oli talviaikaan märkä, kylmä ja pimeä, Caron viihtyi ja jäi pysyvästi. Päätöksen vahvisti se, että hän löysi Helsingistä aika lailla heti ensimmäisen aviomiehensä.

– Tulin maahan keskiviikkona ja tapasin mieheni sunnuntaina. Menimme nopeasti naimisiin, ja päätin jäädä.

Näyttävä tummaihoinen nainen herätti paljon huomiota 1980-luvun Suomessa, jossa monikulttuurisuus oli tuntematon käsite. Ihmiset tuijottivat Caronia avoimesti ja – absurdia, mutta totta – halusivat usein tulla koskettamaan hänen ihoaan ja hiuksiaan. Jotkut halusivat jopa kokeilla, irtoaako hänen ihostaan väriä.

– Mutta minkäs sille mahtoi! Onneksi olin jo silloin aika itsevarma. Päätin, etten ota keneenkään katsekontaktia kadulla kävellessäni, niin pääsen helpommalla.

Caron sanoo silti, että on kokenut elämässään rasismia vain kahdesti. Sen enempää hän ei halua aiheesta edes puhua.

– Suomessa on tapahtunut ihmeitä 40 vuodessa, ja katukuva on muuttunut valtavasti. Väestön väri on moninaistunut.

Puhuessaan Caron sekoittaa yhä sujuvasti suomea ja englantia, mutta pärjäisi hyvin myös pelkällä suomella.

– Menin aikoinaan kielikurssille, mutta lopetin, koska mikään ei pysynyt päässäni. Palasin kurssille vuoden päästä. Silloin tajusin jo kielen logiikkaa paremmin, ja oppiminen sujui uudella tavalla.

Yökerhosta Caron päätyi Nisa Sorayan välityksellä laulamaan myös television Desibeli Appelsiini -ohjelmaan. Myöhemmin hän näytteli Tupla-Uuno- ja Vääpeli Körmy – taisteluni -elokuvissa, julkaisi kaksi albumia ja teki monia musikaalirooleja.

Television ja elokuvien ansiosta Caronista tuli julkisuuden henkilö, jolle haluttiin tulla juttelemaan.

– Suomalaissyntyisiä pidetään sulkeutuneina, mutta kun he avautuvat, he todella avautuvat. Pidän etenkin suomalaisten rehellisyydestä.

Caron ei ole jättänyt esiintymistä, vaan tekee yhä laulukeikkoja. Tänä vuonna hän esimerkiksi viettää 60 vuorokautta laulamassa Ruotsin-risteilyillä reilun viikon pätkissä. Caron esittää laivalla jazz-kappaleita ja klassikoita, rauhallista lounge­musiikkia.

– Tykkään vieläkin tehdä laulukeikkoja, vaikka iltapainotteisuuden takia ne voivat olla väsyttäviäkin. Laivan ainoa huono puoli on, ettei siellä ole tilaa ompelukoneelle taukojen ajanvietteeksi!

Pojat Jay ja Jayme äitinsä kanssa vuonna 2006.

Paistinkastiketta kaikkialle

Caron teki 1990- ja 2000-luvulla myös mallintöitä ja esiintyi muun muassa Marimekon vuotuisissa ulkomuotinäytöksissä Esplanadin puistossa Helsingissä.

– Nuorena olin langanlaiha luonnostani. Minun ei koskaan tarvinnut miettiä syömisiäni. Nykyisin on vähän toisin, hän sanoo ja nauraa.

Viime vuonna Caron vuonna osallistui The Voice of Finland Senior -kilpailuun. Hän sanoo hätkähtäneensä, kun hän katseli ohjelmaa myöhemmin televisiosta.

– Ajattelin, että ai kamala, miten olen lihonut. Aloin katsoa entistäkin tarkemmin, mitä laitan suuhuni. Pyrin juomaan paljon vettä. En syö isoja määriä kerralla enkä jatkuvasti esimerkiksi karkkia tai ranskalaisia perunoita.

Vuosien saatossa muuttunut olemus ei kuitenkaan häiritse Caronia kovin paljon. Korkeintaan silloin ärsyttää, kun jokin oman kaapin vaate ei mahdu päälle.

– Mutta ainahan voin ommella lisää. Minusta naisella saa olla kurveja.

Caron ei koskaan kieltäydy herkullisesta pihvistä tai lasillisesta hyvää viiniä. Kun hän veneilee miehensä kanssa, mukana kulkee matkagrilli, jolla he grillaavat usein nimenomaan naudanlihaa.

Brittiläistä Caronissa on rakkaus gravyyn eli ruskeaan paistinkastikkeeseen, ja hän lisäisi sitä mielellään vähän joka ruokaan. Kastikkeeseen käytetään lihasta kypsennyksen aikana irtoavaa paistinlientä, joka sitten suurustetaan.

– Harmi kyllä poikani ja mieheni eivät pidä kastikkeesta lainkaan.

Toinen perienglantilainen mieltymys on teenjuonti. Teen laadulla on todellakin väliä.

– Rakastan teetäni: se on minun kahvini. Teen pitää olla mustaa ja ehdottomasti ilman hedelmiä ja yrttejä. Eikä mitään Earl Greytä, vaan Darjeelingia, English Breakfastia tai Ceylonia. Tilaan teepusseja kotiin isoissa säkeissä, jotka kestävät ikuisuuden.

Vuonna 1988 Caron näytteli Vesa-Matti Loirin kanssa Tupla-Uuno-­elokuvassa.

Päivän kuntoilu työvuorossa

Caron työskentelee päivätyökseen kokoustarjoilijana helsinkiläisessä ravintolassa ja huolehtii myös kahvilasta. Töitä on joka arkipäivä aamuseitsemästä iltapäiväkolmeen.

– Aamuherätykset ovat tietysti aikaisia, mutta toisaalta pääsen aikaisin töistä. Minulla on koko iltapäivä ja ilta aikaa tehdä muuta.

Hän sanoo olevansa hyvä nukkuja ja menee tarvittaessa unille ”heti Salattujen elämien jälkeen”.

– Pärjään seitsemän tunnin unilla. Jos saan nukkua enemmän, olen such a happy camper, oikein tyytyväinen.

Työssä Caron on koko ajan jaloillaan, ja vuoron aikana kertyy helposti 20 000 askelta. Se käy hyvin päivittäisestä kuntoilusta.

– Kävelen työssäni niin paljon, ettei minun tarvitse treenata sen lisäksi. Tosin välillä käyn kävelyllä mieheni kanssa seuran vuoksi.

Caron teki vuosien ajan vuorotyötä ja koki sen rankaksi. Elämää ei voinut suunnitella kovinkaan pitkälle, ja vuorokausirytmi kärsi. Hän onkin kiitollinen, että saa nyt pitää viikonloput vapaina.

Tarjoilijan työ tuntuu Caronilla jaloissa, ja etenkin toinen polvi on vihoitellut viime aikoina. Kuutisen vuotta sitten hän kaatui talven liukkailla ja mursi nilkkansa.

– Nilkan kuntoutuminen kesti ikuisuuden, ja siitä jäi ruma arpi. Huomaan ikääntymisen juuri siitä, että normaalissa elämässä tulee pieniä vammoja. Alamäki alkoi selvästi juuri kuusi vuotta sitten, hän kertoo ja nauraa.

Samoihin aikoihin Caronilla todettiin korkea verenpaine, johon hänellä on nyt lääkitys.

– Olin töissä, kun lattia ikään kuin katosi altani. Minua huimasi toistuvasti, joten istuin alas ja tajusin, että jokin on vialla. Sitten pyörryin ja valahdin lattialle. Kun virkosin, lähdin sairaalaan kuolat kasvoillani. Siellä huomattiin, että verenpaineeni on pielessä.

Caron viljelee puheissaan paljon huumoria, mutta terveysasiat saavat hänet vakavoitumaan. Hän sanoo olevansa kiitollinen, että on saanut olla niin terve. Hänen suvussaan on varsinkin naisilla paljon kakkostyypin diabetesta.

– Uskon, että se liittyy jamaikalaiseen ruokavalioon. Olen onneksi säästynyt sairaudelta.

Ja on ikääntymisessä jotain hyvääkin.

– Kaikki se karttunut elämänkokemus. Olen saanut tehdä ja nähdä paljon. Ihmisistä olen oppinut sen, että ensivaikutelma on usein oikea. Varsinkin silloin, jos se ei ole hyvä.

Caron ei voi vastustaa kangaskauppoja. Suomessa hänen suosikkiliikkeensä on Materials Helsingin Yrjönkadulla.

Äidin opit ovat menneet perille

Äidiksi tulo sitten joskus oli Caronin haave jo lapsena. Hän toivoi lapsia myös ensimmäisessä avioliitossaan, mutta toive ei toteutunut. Liitto kesti lähes 15 vuotta.

Esikoinen Jay syntyi vuonna 1999, kun Caron oli 39-vuotias. Pojan isä on islantilainen. Toinen poika Jayme syntyi vuonna 2005 Caronin liitosta suomalaisen miehen kanssa.

– Äidiksi tulo ei ollut niin pelottavaa, koska olin kokenut elämässä jo paljon. Olin valmis uudenlaiseen elämänvaiheeseen ja katsomaan elämää lasten kautta, hän kertoo.

Esikoispoika Jay on jo muuttanut omilleen ja menestyy mallina jopa kansainvälisesti. Caron kertoo ylpeänä, että viimeksi Jay oli mukana Givenchyn muotitalon näytöksessä Pariisin muotiviikoilla.

Jayme on lukiolainen ja intohimoinen koripalloilija. Hän on pelannut alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa Sudenpennuissa, voitti juuri joukkueineen alle 19-vuotiaiden Suomen mestaruuden ja tavoittelee ammattilaisuraa.

– Parasta äitiydessä on ollut opettaa pojille, miten naisia kohdellaan. Koen onnistuneeni siinä hyvin. Olen ylpeä siitä, miten kohteliaat ja ihanat lapset minulla on.

Caron Wuotila on jamaikalaislähtöisen brittiompelijan tytär, josta tuli suomalaistunut laulaja, malli ja näyttelijä. Ompelu on hänen tärkein rentoutumiskeinonsa.

Kelluvalla kesämökillä Tallinnaan

Caron ja hänen aviomiehensä Petri Wuotila ovat olleet yhdessä 14 vuotta. Pari meni naimisiin Lapissa keväällä 2015. Vakaa parisuhde on Caronille turvasatama.

– Suhteemme on place to call home, kuin olisin tullut kotiin. Saan olla Petrin kanssa täysin oma itseni ja tunnen oloni turvalliseksi.

Petrin kautta Caron on saanut myös uusia ystäviä. Hänen ystäväpiirinsä ei ole laaja, mutta ystävyyssuhteet ovat pitkiä.

– Ystäväni ovat uskollisia, ja tiedän, että voin luottaa heihin. Viime vuosina olen kuitenkin menettänyt useampia englantilaisia ystäviäni sairauksille, Caron kertoo.

Pariskunta matkustelee yhdessä, ja suosikkikohde on Italia. Toinen yhteinen harrastus on veneily. Aviopuolison moottoriveneestä on tullut myös Caronin ”kesämökki”. Veneellä tehdään sekä päiväretkiä että pidempiä reissuja.

– Alkuperäinen ajatus voi olla mennä Hankoon, mutta päädymmekin lopulta veneilemään Tallinnaan asti. Nautin raikkaasta ilmasta ja siitä, ettei ympärillä ole ketään. Veneily tuntuu aina lomalta, Caron sanoo.