Italian unelmakohde Capri on pahimmillaan ruuhkainen ja kallis – näin löydät sen rauhalliset kolkat ja edulliset elämykset

Vanha valkoinen Fiat kapuaa mutkittelevia kujia ylöspäin. Ympärillä vilisevät vehreät viiniköynnökset, sitruunapuut sekä eteläitalialaiselle kylälle tyypilliset, vaalean ja keltaisen sävyiset kivitalot. Yhdellä pihalla käyskentelee kanalauma ja kiekuu kukko.

Fiatia kuljettaa hotellimme portieeri, joka on pakannut matkalaukut auton perälle tiiviisti. Välillä hän ajaa sivuun väistääkseen vastaantulevaa kolmipyöräistä miniautoa.

”Minusta on parempi, että haemme vieraamme keskustasta. Mutkat ovat tiukkoja, ja kävelyä on täällä muutenkin paljon. Siihen saatte Caprilla tottua”, mies sanoo.

Hän kääntää auton kiviaidan reunustamalle tielle ja ajaa sisään portista. Vastassa on hyvin hoidettu puutarha, jota koristavat istutukset, luonnonkukat, puut sekä marmoripatsaat. Ilmassa tuoksuvat appelsiininkukka ja makea jasmiini. La Bussola -hotellin terassilla saa lekotella iltapäivän auringossa omassa rauhassaan. Oi tätä Caprin idylliä!

Saaren toisella puolella, Marina Granden lauttasatamassa, ei uskoisi, että koko Caprilta löytyy rauhaa ja mutkatonta tunnelmaa. Niin intensiivistä marinassa on verrattuna Anacaprin alueeseen, jossa hotelli sijaitsee.

Satamassa risteilevät rinnakkain päiväretkeilijäryhmät oppaineen, autonvuokraajat, taksikuskit ja kalliiden sinivalkoisten hellehattujen myyjät.

Caprille on vakiintunut maine niin suosittuna, kalliina kuin yläluokkaisenakin matkakohteena. Kun juo rantabaarissa neljän ja puolen euron hintaista espressoa, ymmärtää jo vähän, miksi.

Täällä maksetaan näkymien ohella paikan maineesta. Napolinlahden kuuluisimman saaren poikkeuksellinen kauneus on aikojen saatossa vetänyt puoleensa silmäätekeviä.

Capriin ihastui jo aikoinaan Rooman keisari Tiberius, joka rakennutti yhden saaren kuuluisista huviloista, Villa Joviksen. Sen vaikuttavia raunioita pääsee katsomaan patikoimalla Caprin koillisosassa.

1800–1900-luvuilla saari alkoi vetää puoleensa taiteilijoita, kuten Thomas Mannin, Pablo Nerudan ja Graham Greenen kaltaisia kirjailijoita. Lenin lomaili Caprilla Maksim Gorkin vieraana. Claude Debussy antoi yhdelle pianosävellykselleen nimeksi Anacaprin kukkulat.

1800-luvun lopulla saaresta tuli myös joidenkin Euroopan vauraiden homomiesten turvapaikka ja idylli. Oscar Wildekin kävi siellä rakastajansa lordi Alfred Douglasin kanssa, mutta kohuparin vierailu jäi lyhyeksi. Sittemmin täällä on nähty lukuisia kansainvälisiä tähtiä Leonardo DiCapriosta Rihannaan. Mariah Carey ihastui saareen niin, että osti sieltä huvilan, ja hänet on bongattu paikallisessa baarissa laulamassa I Will Survivea.

Saarella käynyt saksalainen muotisuunnittelija nimesi 1940-luvun lopulla yhden vaatemallistonsa Capriksi. Kun myöskin täällä viihtynyt Audrey Hepburn sitten esiintyi elokuvissa Capri-housuissa, niistä tuli maailmanlaajuinen ilmiö, lomailuun liitetty trendivaate.

Tyyliä saarelta löytyy yhä. Caprin kaupungin piazzettalla eli keskusaukiolla sekä sen ympäristön kauppakaduilla tuntuu välillä kuin olisi Milanon muotiviikoilla.

Saaren antoisimmat, luonnonkauniit osat löytyvät Caprin kaupungin ruuhkaisen keskustan ja sataman ulkopuolelta. Vaativan kallioisen maaston ja korkeuserojen vuoksi liikkuminen ei ole kuitenkaan aivan mutkatonta.

Omaleimaisimpiin paikkoihin päästäkseen kävijällä on syytä olla mukavat kengät ja valmiutta kävellä – tai sitten on valittava epätavallisempi kulkutapa. Esimerkiksi saaren korkein kohta 589 metriin nousevan Solarovuoren huipulla on saavutettavissa paitsi jalan, myös tuolihissillä.

Yksi suosituimmista kävelyistä on parin kolmen tunnin patikointi nimeltä Pizzolungo. Caprin kaupungin keskustasta alkava reitti vie kohti saaren kaakkoisinta kulmausta.

Päänähtävyyksiin kuuluvaa Grotta Azzurraa eli Sinistä luolaa pääsee katsomaan kätevimmin meriteitse, esimerkiksi vuokraveneellä. Bussejakin luolalle kulkee, mutta silloin luvassa on hitaampaa kyytiä ja jonotusta.

Luolan aukiolo riippuu merenkäynnistä ja vuorovesistä. Marras-maaliskuussa paikka on tavallisesti kiinni.

Moottoriajoneuvoilla voi kiertää saaresta osan. Esimerkiksi paikallisbussit pääsevät ajamaan pääpaikkojen eli Caprin, Anacaprin sekä kahden suurimman sataman, Marina Piccolan ja Granden, välillä. 1980-luvun glamouria henkivät avokattoiset taksit ovat Caprin tavaramerkki, mutta ne veloittavat lyhyestäkin matkasta useita kymppejä.

Ehkäpä juuri näistä olosuhteista johtuu, että maailmanmaineesta huolimatta moni saaren sopukoista on säilyttänyt rauhansa. Siitä voi nauttia myös pienemmälläkin lomabudjetilla, jos matkustaa muulloin kuin kesän pääsesongin aikaan. Ja kun tietää, mihin mennä, aistien luksusta on täällä tarjolla myös ilmaiseksi.

Jos haluaisi tiivistää yhteen hetkeen italialaisen dolce vitan eli huolettoman ja makean elämän, tämä voisi olla hyvä vaihtoehto.

Keskipäivän aurinko luo kovia kontrasteja terassiravintolan valkeisiin pöytäliinoihin. Terassille asetetun suuren aurinkovarjon suojassa yksi asiakas kirjoittaa verkkaisesti muistikirjaansa. Kaiteen yli kurkottaa puita, vieressä on jälleen yksi kukilta tuoksuva puutarha. Toisella puolella terassia aukeaa usvaisen sininen merinäkymä, jossa katse kantaa aina Napolinlahden vastarannalle saakka.

Maisemassa liikkuvat vain perhoset, aalloilla lipuvat veneet ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut tarjoilija.

”Ja silti matkailusesonki on jo käynnissä. Talvikaudella täällä on niin hiljaista, että minusta alkaa joskus tuntua siltä, kuin olisin yksinäisyysretriitissä”, sanoo Kristina Kappelin.

Hän asuu Caprilla ja johtaa täällä Ruotsin kulttuuri-instituuttia. Se toimii Anacaprin keskustan tuntumassa, ruotsalaisen lääkäri-kirjailijan Axel Munthen huvilassa.

Maailmankuulu Munthe rakensi ylellisen San Michele -huvilan 1800-luvun lopussa. Suojellakseen lähellä pesiviä lintuja hän osti myöhemmin myös jyrkänteen, joka viettää kohti vieressä kohoavaa Barbarossavuorta.

Kympin hintaisella lipulla pääsee huvilan kymmeniin huoneisiin, joiden holvikaarten alla voi ihailla esimerkiksi antiikin roomalaisten ja etruskien aikaisia veistoksia. Mukana on egyptiläistäkin käsityötä, jopa yli 3 000 vuotta vanha sfinksi.

Villa San Michele isännöi ympäri vuoden ruotsalaisia taiteilijoita. Kesäkaudella täällä on tarjolla kaikille kulttuuria, kuten musiikki- ja elokuvaesityksiä. Kahvilan terassilla voi nauttia juomista auringossa, ja huvilan puutarha on saanut myös Italian kaunein yksityinen puutarha -tunnustuksen.

Se on saavutus jo pelkästään tällä saarella, jolla kävellessä näkee toinen toistaan viehättävämpiä puutarhoja.

Yksi tunnettu, visiitin arvoinen viherkohde on Caprin keskustassa Via Matteottilla sijaitseva Giardini di Augusto eli Augustuksen puutarha.

Saaren persoonallisiin valtteihin lukeutuvat myös rannat. Pitkiä, Italian suuremmille saarille tyypillisiä hiekkarantoja täällä ei ole ollenkaan. Uimaan pääsee pienissä poukamissa sijaitsevilta suloisilta kivirannoilta.

Yksi niistä on heti Marina Granden lauttasataman vieressä. Marina Piccolassa eli saaren eteläosan pienessä satamassa rantoja on useampia, ja yksi niistä on myös julkinen.

Bagni Internazionalin idyllisessä poukamassa rantavarjo ja lepotuoli maksavat muutaman kympin per päivä. Kun pulahtaa täällä turkoosiin veteen, saa samalla ihailla Caprin symboleina pidettyjä faraglioneja, eli kolmea merestä nousevaa kalliomuodostumaa.

Saaren asukkaat suosittelevat uimiseen Anacaprin puoleisia, rauhallisempia vesiä. Esimerkiksi Kristina Kappelinin lempiranta on Anacaprin majakan luona. Myös samalla puolella saarta sijaitseva ruokapaikka Da Gelsomina saa kehuja.

Hyvää ja konstailematonta, Caprin korkeisiin hintoihin nähden miellyttävän hintaista ruokaa saa myös Le Grottelle -ravintolasta sekä Lo Sfiziosta. Jälkimmäisen mereneläväpasta ja miekkakalakääryleet ovat taivaallisia.

Ravintola Da Gelsominaa ylistää saaren parhaaksi niin moni, että sinne on lähdettävä omalle visiitilleen. Paikka löytyy, kun kävelee puoli tuntia matalien talojen, sitruspuiden ja viiniviljelmien reunustamaa tietä Anacaprin keskustasta etelään. Da Gelsominan klassikkoannos on caprilaiset raviolit, eli juustolla ja meiramilla täytetty pyöreä pasta yksinkertaisessa kirsikkatomaattikastikkeessa. Makeahkon tomaatin ja juustoisen pastan yhdistelmä on täydellisen tasapainoinen.

Annokset tarjoileva omistajaperheen vävy Pasquale Maresca tuo päälle vielä maistiaisen sitruunarisottoa.

“Sitruuna tulee tuosta viereisestä puusta ja yrtit sekä kasvikset omalta kasvimaalta”, Maresca kertoo ja viittaa pihalle.

Aistit alkavat olla kauneudella ja mauilla kyllästettyjä. Mutta vielä on koettava yksi kehuttu näkymä.

Ravintolan ovelta lähtevän pikkutien päässä siintää autiona Belvedere della Migliaran näköalapaikka. Kallion reunalle päästessä on pakko huokaista. Suoraa putousta alaspäin on varmasti sata metriä, ehkä ylikin.

Kalliorykelmät kumpuilevat merestä. Alapuolella lentävät lokit kirkuvat, mutta pian niiden ääni häviää aavaan. Ympärillä on aivan hiljaista.

Aurinko laskee vaaleanpunaiseksi värjäytyneeseen horisonttiin. Tummansininen meri näyttää jatkuvan äärettömiin. Kiitos, Capri.